Ollaan seurusteltu 4 vuotta ja nyt sitten mies päätti kosia.. Vähän sillai mietityttää, kun ei asuta saman katon alla. Syynä on ollu opiskelu, kun ollaan eri paikkakunnilla.. Ja nyt mies on armeijassa..
Onko jotenkin typerää mennä kihloihin, jos ei ole asustanut varsinaisesti yhdessä saman katon alla? (tietty ollaan aina majailtu toisten luona vloppuina) Kuitenkin ollaan oltu kauan jo yhdessä ja tuntuu, että tuntee toisen läpikotaisin.. Vai vieläkö yhdessä asuminen muuttaisi asiaa jotenkin?!
Kiitokset vastauksista!
Onko jotenkin typerää mennä kihloihin, jos ei ole asustanut varsinaisesti yhdessä saman katon alla? (tietty ollaan aina majailtu toisten luona vloppuina) Kuitenkin ollaan oltu kauan jo yhdessä ja tuntuu, että tuntee toisen läpikotaisin.. Vai vieläkö yhdessä asuminen muuttaisi asiaa jotenkin?!
Kiitokset vastauksista!
Vastaukset 11
Vanhimmat
No, me emme olleet asuneet päivääkään yhdessä. Seurusteltu oli vajaa puoli vuotta, kun menimme kihloihin. Nyt ollaan jo onnellisesti aviossa. Joten ei se yhteen muuttaminen sitten vasta kihlauksen jälkeen mitään muuttanut. Jos tietää sydämessään, mikä on oikein, niin sitten niin. Onnea kovasti!
En voi neuvoa sinua pitäisikö kihlautua vai ei, mutta sen voin kertoa että mielestäni toisen oppii tuntemaan entistä paremmin sitten kun asutaan yhdessä. Silloin pitää vastata itse kaikesta. Ei ole esim. äitiä huolehtimassa. Yhdessä asuessa huomaa toisessa piirteitä joita ei välttämättä ole ennen huomannut. Niin hyvässä kuin huonossakin. Toivotan teille onnea!
Et selvästikään ole vielä varma, eikä sillä ole väliä riippuuko se yhdessä asumattomuudesta vai jostain muusta. JOS näet kihlauksen lupauksena avioliitosta, se lupaus pitää antaa vasta kun olet varma. Muutenhan sillä ei ole väliä.
Toisaalta, voiko koskaan olla varma? Sitä mietin 4 vuoden seurustelun jälkeen, kun mietin olisiko aika ottaa seuraava askel.
Mekään ei asuttu yhessä ennenkun mentiin kihloihin. Mun mielestä voi mennä aivan hyvin kihloihin vaikkei ois asunutkaan yhessä.
mennä kihloihin jos ei edes asu yhdessä! Eihän se sovi edes samaan lauseeseen että asutaan erillään ja mennään kihloihin, eieieieieieieiei.
Vaikka sinusta tuntuu, että tuntisit miehen täysin, niin on se kuitenkin eri asia asua saman katon alla 24h vuorokaudessa ja 7pvä viikossa, suunnitella kauppalistat, tehdä ruokaa, siivota, pyykätä, ostaa uusia tavaroita, hoitaa raha-asioita, miettiä tulevaisuutta ym ym ym ym ym...
Mutta jos oikeelta ratkaisulta tuntuu niin mikäs siinä sitten.
Lukaisin tuossa eilen puolivahingossa jonkun yltiöuskovaisen pakinan avoliiton synnillisyydestä ja kuinka kihlaus on lupaus yhteisestä elämästä. Kyseisen henkilön mukaan ei ole mitään asiaa muuttaa yhteen, ennen kun on kihlat ostettu. Itse olen siis ilmeisesti kovinkin syntinen, kun yhdessä asuttiin ennen kihloihin menoa, mutta sinähän teet siis asiat oikean kaavan kautta! Kyllä sitä pitäisi pystyä kosintaan vastatessa jo tietämään, onko yhteistä tulevaisuutta - oli sitä sitten asuttu jo yhdessä tai ei. Onnea matkaan!
Tiesitkö, että suurin osa niistä 50% avioeroon päättyneistä liitoista on solmittu vasta avoliiton jälkeen? Eli AVOLIITTO EI ANNA TAKUITA SUHTEEN ONNISTUMISEEN!
Kyllä toisen voi tuntea vaikka ei olisi asunut yhdessä yhtään. Ei kaikki asu kotona äidin helmoissa, vaikkei asuisi yhdessä. Ja tuleehan sitä silti yhdessä tehtyä ostoksia,pyykättyä ja muuta vaikkei joka päivä saman katon alla asuta.
Mistä ihmeen "niistä 50 % avioeroon päättyneistä liitoista"? Ensiksikin Suomessa ei suinkaan puolet avioliitoista päädy eroon. Kyseinen harhaluulo lähti liikkeelle tilastosta, joka esitteli erään vuoden avioliitto ja -eromääriä. Kyseisenä vuonna avioeroja oli ollut 50 % samana vuonna solmituista liitoista. Tämähän ei tarkoita sitä, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Toisekseen, onko niin, että nykyaikana suurin osa avioliitoista solmitaan avoliiton päätteeksi? Jos näin on, niin tottakai on todennäköistä, että myös eroon päättyvistä liitoista suurin osa solmitaan avoliiton päätteeksi.
Ei anna avoliitto takuita suhteen onnistumiseen, muttei niitä takuita saa siitäkään, että asuu erillään papin aameneen saakka - tai siitä, että pihtaa hääyöhön saakka.
Se, että pihtaa hääyöhön saakka, ei ehkä anna takuita siihen, että avioliitto ei päädy eroon, mutta antaa ehkä kuitenkin paremmat takuut naimisiin pääsystä.
Nykyajan suomalaiset miehet ovat niin hiton sitoutumiskammoisia, kun ovat tottuneet helppoihin naisiin. Monet jopa hankkivat lapsia avoliitossa, samaan aikaan sanoen, että eivät ole KYPSIÄ avioliittoon.
Just joo! Mitä ihmeen kypsyyttä avioliittoon menossa on? Lapsi on kuitenkin sellainen elävä henkilö, jonka kanssa sinun pitää viettää koko loppuelämä. Ei siis kertakäyttötuote, kuten monet nykyajan suhteet, joissa voidaan lähteä metsästämään uutta miestä/naista, kun vanha alkaa kyllästyttämään. Jos lapsi alkaa kyllästyttämään, niin ei voi mitään, eipä olekaan paikkaa jonne sysätä hyljätyt lapset.
Ensin avioliitto, sitten vasta lapset.
Toi on kyllä niin totta kuin taivahan tosi, että uskovaiset, jotka pihtaa hääyöhön saakka pääsee aikasemmin naimisiin... ja luultavasti saa mieheltä kosinnan ilman minkäänlaista "painostusta".
Harmi vaan, että itsellä on myöhästä enää käyttää tota kikkaa! Tai voishan sitä tehdä parannuksen ja sanoa äijälle, että mä olen päättänyt, että seksi ei kuulu avoliittoon. No okei.. olis se vähän ilkeetä. =)