hei!olen 12.v. tyttö.minä olen hiljainen blondi jota kukaan ei näytä välittävän minua kiusataan vähän väliä koulussa koska olen hiljainen ja kun minullla ei ole kun yks kaveri koulusssa joka kans ei ole suosittu.se kaveri on minun bestikseni joka on minulle tärkeä koska jos hänet menetän väärillä sanoillani tai muulla omalla tyhmyydellä ni minulla ei ole ennään oikeita ystäviä.perheeni on joskus kiva mutta tuntuu välillä että ne ei välitä musta ja ei halua minua auttavan.kerran otin isoisän taskusta tupakan ja menin olo huoneeseen ja leikin polttavani sitä ja sitten kukaan ei muka nähnytvaitsi velini näki ja sit se meni kanteleen äidille et mä poltan ja äiti ei kuunnellu minun perheeni on alkohlisti.olen ajatellut itsemurhaa ja kerroin siittä bestikselleni ja se sano että se on lukenut että jos joku tulee kertoon toiselle että hän tekee itsemurhan ni se yrittää pyytäää siltä apua toiselta ja niihän se oli kun mietin pienessä kehossani kun katsoin järveen yritin pyytä bestikseltäni apua ja se oli turhaan olen kerran itkenyt bestiksen ja minun puolesta että meijän välimme kuolee yritän olla rehellinen bestikseni että meijän välit säilyisikunpa bestikseni ymmärtäisi sen ja auttaisi minua ja minä auttaisin häntä jos hän vain kertoisi kuinka.toivon että bestikseni lukisi tämän tekstin siis Jenni Peltoinen.lähettäkää sähköpostia osotteeseen: [email protected] jos tämä tarina tarttu.tarvitsen kipeästi apua.
elämäni on yhtä helvettiä.
"hex"
121393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen minäkin kokenut kovia ja minusta tuntui pahalta kun minua haukuttiin TODELLA ilkeästi!!Minut on uhattu hakata monta monta kertaa......En väitä että olisin enkeli mutta miksi minua ei olekkaan hakattu???Se jäi vain nimittelyihin...(ehkä)!Mutta olen saanut rakkaalta bestikseltäni apua,tukea kaikkea mitä hän voi antaa!!Bestikseni on minulle maailman tärkein kaveri!!!Rakastan häntä kuin omaa siskoa!!Ja hän on nyt kaukana mutta tulee pian!Pyydä tukea parhaalta kaveriltasi!!Hän antaa sitä jos välittää!!
Olen minäkin kokenut kovia ja minusta tuntui pahalta kun minua haukuttiin TODELLA ilkeästi!!Minut on uhattu hakata monta monta kertaa......En väitä että olisin enkeli mutta miksi minua ei olekkaan hakattu???Se jäi vain nimittelyihin...(ehkä)!Mutta olen saanut rakkaalta bestikseltäni apua,tukea kaikkea mitä hän voi antaa!!Bestikseni on minulle maailman tärkein kaveri!!!Rakastan häntä kuin omaa siskoa!!Ja hän on nyt kaukana mutta tulee pian!Pyydä tukea parhaalta kaveriltasi!!Hän antaa sitä jos välittää!!
moi!kiitos kun kirjoitin minulle ja ylipäätänsä kun luit.minä pelkään yhtä asiaa sitä kun bestikseni on löytyänyt jonkun kaverin ja minusta tuntuu että hän viihtyy hänen seurassa paremmin kuin minun.mitä sinä tekisit minuna?bestikseni on minun ainoa kaverini!
ps:kiva kun jaksaisit kuunnella minun elämäni tarinoita.
miks ylipäätään haluat itsaria?? on mullakin elämässä tullu paskoja tilanteita. ajattele kenelle teet huonommin itsarilla, itelles vai lähimmilles. jos sun bestiksellä on kamu nii yritä tutustua sinäikin siihen...
no niin. älä painosta sitä bestistäs liikaa, ehkä se vaan haluu olla välillä muittenkin kavereiden kanssa. jos sä vaikka aloittaisit jonkun harrastuksen ja saisit sieltä vaikka uusia kavereita? näytä niille kiusaajilles ett sä et välitä pätkääkään, ne menettää mielenkiintonsa, luulen mä. mut jos noi itsariajatukset jatkuu niin mene vaikka puhuu terkkarille, ne on ihan fiksuja. ei se välttämättä oo niin ettei sun perhees välitä susta, niillä on vaan omatkin vaikeutensa ja sillon ei välttämättä pysty keskittyy kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. mut joka tapauksessa kyllä se elämä joku päivä helpottaa!
voi voi pientä..säälikää nyt vähän toista :D ei helvetti näitä teinixx teinejä..elämää on menny 12 vuotta ja jo ajatellaan itsemurhaa "ku mulla on niin vaikeeta" ajatteleppa hetken vaikka sitä äitiä joka tappo lapsensa miehensä ja ittensä..niillä oli helvetin moiset velat..talo oli menos ulosottoon..niiltä olis lähteny kaikki..talo alta...mutta sä...sä itket sen takia ku sulla ei oo kavereita et mä tapan itteni..oo kuule onnellinen että sulla on ees talo missä asua..ja ELÄMÄ EDESSÄ...että lopeta tommonen vitun vinkuminen et ku mulla on niin kauheeta...
Kulkeeko sun aivos nyt ihan täysillä? Sä et voi aavistaa kuinka pahalta toisesta tuntuu.. Mulla ei oo bestistä, eikä oo koskaan ollutkaan.. kavereita on ollu mut nekin on hävinnyt jonnekin.. siis nyt mulla ei oo ku yks kaveri, joka asuu muualla et nään sitä harvoin.. enkä mä senkään kans voi puhuu mistä vaan.. mä tunnen oloni tosi yksinäiseksi.. ku päivästä toiseen nyhjötän vaan sisällä yksin.. ainoo ihminen kelle mä voin puhuu vähän enemmän on mun sisko ja mä oon ilonen et se on olemas.. tekis mieli itkee ku kaikilla muilla on kavereita ja ne käy porukalla juhlimas ja mä istun perjantai-illat kotona, kattoen telkkaa... pääasia nyt ei oo toi juhliminen, vaan se ku oon yksin viikonloppusin.. vois kai sanoo et koko ajan.. mun vanhemmat välitää musta, en mä muuten selviäis.. mul ei oo koskaan ollu jätkäkaveriikaan, ja se johtuu siitä ku en oo koskaan ollu mitenkään suosittu.. oon niin hiljanen, ujo..
Pointti tässä jutussa oli siis et sä et voi aavistaa miltä muista tuntuu.. vaikka ei ookaan samanlaiset ongelmat ku sil perhesurma-jutul.. vaikka mun mielipide siit on et ei mikään oikeuta tappamaan omaa perhettä.. vaikka ois mitä ongelmii, pitäs hakee apuu..
Eli sä 12-vuotias likka jos sä todella oot itsemurhan partaalla, sun kannattaa hakee apuu, ei kannata hukata elämääs.. meet puhuu vaik sille koulun terkkarille tai jollekin.. ei kannata hautoo kaikkee ite sisällä.. mua nuorempana vaan ihan vähän haukuttiin, mut en ottanu sitä kuuleviin korviin.. mut se oli sillon.. olin vähän nuorempi ku sä.. eli ei kannata välittää niist kiusaajistakaan, älä anna niitten voittaa..
Kyllä mä kuule TODELLAKIN tiedän miltä se tuntuu..oon elämästäni ekat 13 vuotta ollu yksin...en koskaan ollu missää..kavereita ei ollukaa..ku joskus 3 vanhana...mut emmä siltikää koskaa ajatellu että mä itteni tappaisin..mä vaan ajattelin et kyllä tääki paska joskus loppuu..sit ylä asteelle mentäes mä rohkasin itteni ja hankin niitä kavereita..nykyään mä en kotona käykkään ku nukkumassa!! mut toi on niin VITUN SÄÄLITTÄVÄÄ itkeä netissä että ku mulla on niin kauheeta ku ei oo kavereita..kokeile olla vaikka 10 vuotta ilman kavereita ja yksin kotona..että haistakaa te vitun teini naperot vittu ja hankkikaa niitä kavereita..ei niitä sieltä kotoa sohvalta perjantai iltana löydy!!!
joopa joo: susta on ehkä niin VITUN SÄÄLITTÄVÄÄ mutta joillakin ei´vaan ole muita joille kertoa. mulla on paljon kavereita ja bestis mutta silti koulussa pojat haukkuu. oon "kusiaivo", "läski", "tyhmä", "ärsyttävä", "lexaile", "idiootti", "kukaan ei tykkää musta" enkä oo "minkään arvoinen", vaikken ole mitään noista!! kaverit vaan on hiljaa. mutta tänä vuonna aion lopettaa sen takaisin vittuilemisen. jos joku tulee vittuileen niin vetäsen turpaan. as simple as that. mutta voimia sulle 12 vee tyttö!!
...oot joopa joo ihan vitun pässi jos et tajuu että pelkkä ulkoinen hyvin vointi ei riitä!!!
mua niin ärsyttää tollaset jotka ei tajua mistään mitään vaan rellestää kaupungissa ja jotka uskoo että maailma pyörii niiden ympärillä. yäk.
joopa joo oot tosi lapsellinen!!!
mistä sä voit tietää mitä toiset on joutunu kokemaan... susta ainakin loistaa kilometrien päähän ettet oo elämäs aikan kokenu mitään kauheeta vaan oot hemmoteltu kakara!!!!
Olen jo kolmenkympin ikäinen, mutta edelleenkin saan tuosta yksinäisyyden tunteesta kiinni, mutta onneksi jo lempeydellä sitä tunnetta kohtaan. Olin aikoinani itsekkin monia vuosia koulukiusattu. Milloin mistäkin syystä, syitähän riitti!
Olin liian laiha, kuljin rumissa vaatteissa (ei ollut varaa silloin muihin), hampaat ei mahtunut suuhun, iho täynnä finnejä, rintoja ei vielä teininä ollenkaan, olin yksinkertainen ym...
Joka päivä joku muisti koulun pihalla tai käytäväsää nälviä ja mahaan koski niin pirusti, joka aamu, kun piti kouluun mennä. En koskaan kuitenkaan ajatellut, että se olisi lopullista. Jotenkin vain tiesin, että kunhan kasvan niin muutun ja minulla itselläni on mahdollisuus vaikuttaa olemukseeni. Niinhän siinnä sitten kävi, nyt tänä päivän olen kahden todella suloisen lapsen äiti. Korkeasti koulutettu (olihan sitä älliä päässä..)ja ulkoisesti hyvässä kunnossa. Sen verran kokemukset kuitenkin vaikutti, että katson aina, että lapseni ovat siisteissä vaatteissa (tosin siihen on nyt varaa)ja itse käyn urheilemassa, jotta pysyn mitoissa ja olen aina itsekkin laitettu. Tämä ei ole minulle työlästä vaan nautin siitä, että voin laittaa kotini nätiksi ja lapseni ym. ympärillä olevat asiat. Onnellisuus ei kuitenkaan ole näistä kiinni, onnellisuus ja tasapainoisuus lähtee itsestään! En usko, että minusta olisi tullut näin empaattinen ja urhea, jollen olisi ollut niin haukuttu, kovaahan se on, mutta tosiaankin sinulla on elämä vasta aluillaan ja odota vain mielenkiinnolla, mitä kaikkea se tuo mukanaan. Itse asiassa elämä on seikkailu, johon kannattaa mennä mukaan!
Hyviä hetkiä sinulle ja muista, että kauneimmat ruusut kasvavat "sonnasta"!! :-)