Tuntuu kuin nuo lähi idän kansat olisivat uusia sieluja, lapsen tasolla. Heidän mieltään ei saa pahoittaa. Alkavat kuikuttelemaan jos tahtoaan ei noudateta. Ja ovat omasta mielestään oikeassa vedoten kulttuuriinsa. Se kulttuuri on vanhaa ja argeologiset löydöt arvokkaita. Nyt kuitenkin tuntuu kuin siellä olisi syntynyt paljon näitä uusia sieluja joiden on sopeuduttava maan kamaralle ja joilla on pitkä opintie edessään. Myös minä mietin miksi arvostetaan vanhoja sieluja.
uudet sielut ovat kuin luonnon öapset, nauravat, laulavat, ottavat elämän tosiasiat vain oman katsomuksensa mukaan.
Tuntemani heidän tuntomerkkejään tässä luettelin.
uudet sielut ovat kuin luonnon öapset, nauravat, laulavat, ottavat elämän tosiasiat vain oman katsomuksensa mukaan.
Tuntemani heidän tuntomerkkejään tässä luettelin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ai? en ole sellaista huomannut, että idän puolella olisi tuollaista käytöstä. Enemmänkin tulee mieleen enemmän vain USA, kun luin tuon "Alkavat kuikuttelemaan jos tahtoaan ei noudateta."-kohdan. :D
En tiedä kunnioitetaanko vanhoja sieluja sen enemmän, kuin nuorempiakaan sieluja. Jos todella on kehittynyt vanhempi sielu niin silloin kyllä osaa edelleen tanssahdella ja nauraa, olla oikeasti onnellinen ja näyttää tunteensa. Onko Kaikki vanhemmat sielut edes oppineet läksyjään vai ovatko aina vain päätyneet tekemään samat virheet elämissään uudestaan ja uudestaan. Koskaan ei voi kai yleistää.
Ketään sielua ei voi kunnioittaa sen enempää kuin toistakaan. Aitoutta voi vain kunnioittaa lopulta, niin eläessä kuin vain "ollessaan". Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin se, vaikkakin elämme sellaisessa maailmassa missä aitoutta ei voi suoraan havaita tai saada itsestämme esille. Sen eteen on tehtävä töitä, on monelle ihmiselle vaikeaa, ja harva edes yrittää, mutta voiko heitäkään syyttää siitä, ettei ole heidän aikansa olla kokonaan oma itsensä.