ja tytöllämme oli trampoliini takapihallamme,
tytön jonkun kerran ollessamuualla erään naapurin lapset kysymään minulta saako hyppiä.
minulla silloin elämäntilanne kuilun partaalla ilman omaa syytäni, vaihtoehdot lopussa ja lähtö pois jo välillä mielessä.
olin niin puolustuskyvytön !!!! ja heikko, ja yksin. en jaksanut ajatella edes että nuo aina röyhkeet tytöt olisivat hyppineet siinä. en mitenkään voinut kuvitella, että antaisin lupaa. No, nämä alkoivat huudella vanhempien poissa ollessa rumasti minulle, nimitellä, ja olin niin maassa, ihan lopussa, silloin.
nyt olen selvinnyt ja elämä sujuu, tapahtui oikea ihme.
mutta jotenkin, vaikka olivat lapsia, en pysty unohtaa. se oli niin julmaa ja rankkaa.
eipä voi kukaan kuvitella, että minulla on ollut sellainen elämäntilanne, ja olen nyt tässä. ihmiset luulivat aina, uskoakseni, että kaikki on kunnossa.
ei ole mennyt mielestä tuo huutelu, en ole antanut anteeksi.
olemme jo muuttaneet satojen kilometrien päähän tuosta pikkukaupungista.
Onko kenellään mitään tällaisia kokemuksia? Kiitos.
tytön jonkun kerran ollessamuualla erään naapurin lapset kysymään minulta saako hyppiä.
minulla silloin elämäntilanne kuilun partaalla ilman omaa syytäni, vaihtoehdot lopussa ja lähtö pois jo välillä mielessä.
olin niin puolustuskyvytön !!!! ja heikko, ja yksin. en jaksanut ajatella edes että nuo aina röyhkeet tytöt olisivat hyppineet siinä. en mitenkään voinut kuvitella, että antaisin lupaa. No, nämä alkoivat huudella vanhempien poissa ollessa rumasti minulle, nimitellä, ja olin niin maassa, ihan lopussa, silloin.
nyt olen selvinnyt ja elämä sujuu, tapahtui oikea ihme.
mutta jotenkin, vaikka olivat lapsia, en pysty unohtaa. se oli niin julmaa ja rankkaa.
eipä voi kukaan kuvitella, että minulla on ollut sellainen elämäntilanne, ja olen nyt tässä. ihmiset luulivat aina, uskoakseni, että kaikki on kunnossa.
ei ole mennyt mielestä tuo huutelu, en ole antanut anteeksi.
olemme jo muuttaneet satojen kilometrien päähän tuosta pikkukaupungista.
Onko kenellään mitään tällaisia kokemuksia? Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten olis, meidän nyt 70 ylittäneiden aikana kun lapset oli pieniä ei edes ollut tramppoliinejä.
Lapseni ovat kaikki syntyneet 60 luvun alussa.
Ettet vaan ole taas odottamassa riitakavereita.
No eihän tuossa alottajan jutussa ollut päätä eikä häntää. Lääkkeet kai unohtuneet tai sitten kirjoittanut humalapäissään väärälle palstalle.
Ja vastauksena voin sanoa, että ei ole samanlaisia kokemuksia vielä pienemmästäkään eikä isommastakaan kaupungista. Antaapa humalikkaan rallattaa...
Ihminen jolla on traumoja, tuo niitä kirjoituksissaan väistämättä esille. Ei vanhuuskaan niitä peitä. Meidän ikäistemme kakaroilla ei tunnettu mielenterveysongelmia.
Pienestä saakka oltiin maalla töissä voimiemme mukaan.
Kansakouluun 'joutuminen' pelasti monen ongelmakakaran joutumisen laitoskierteeseen - josko niitä olisi edes ollutkaan.
Asun pikkutaajamassa. Kyllä täällä 'jumalien myllyt' erottavat jyvät akanoista, pelkurit omien polkujensa tallaajista.