Pieni runo ~ Viimeinen terälehti

No tässä on tämmönen pieni runo :)

Olin varma, että hänet oli menetetty. Sen olin tajunnut aivan liian myöhään, hän oli lähtenyt viime yönä jättäen lapun, jossa hän kertoi jättäneensä entisen elämänsä ja lähteneensä kauas, kauas pois.
Luettuani lapun tunsin kuinka lämmin kyynel vieri alas poskeani pitkin, sitä seurasi monet muut kyynelet.
Nojauduin seinää vasten ja laskeuduin hitaasti kohti lattiaa. Näin kävi taas, tajusin vasta menetettyäni hänet, kuinka paljon hänestä välitin.
Painoin pääni polviani vasten ja suljin silmäni. En saanut kunnolla happea, se oli kuin joka kerta vetäisi viimeisen hengen vedon.
Kyyneleet eivät lakanneet vierimästä silmistäni, vaikka yritin pitää ne sisälläni.
Tunteet olivat ottaneet vallan. Mutta sydämmeni tuska oli sietämätön, kipu oli kuin puukotus, se vain sattui puolet enemmän, sisälläni.
Olin jälleen rakastunut jo valmiiksi kuihtuneeseen kukkaan. Täytyi vain odottaa että viimeisetkin terälehdet varisisivat pois.