Kävin eräässä liikkeessä Lappeenrannassa, jossa "asiakaspalvelija" jaaritteli puhelimessa. Odotin kärsimättömästi tiskin takana, että minun vuoroni tulee. Ja tulikin, mutta iloa kesti vain hetken kun taas puhelin soi. Ilmeisen lyhyen asian selvittely kesti pitkään, koska "asiakaspalvelija" kertoili kaiken maailman satuja mitä "kaverille" oli käynyt samanlaisessa ongelmassa. "Asiakaspalvelijan" omakehu tuli esille joka lauseessa.
Puhelut olivat järkyttävän pitkiä. Jos olisin ollut uudella asialla, olisin lähtenyt jo ajat sitten pois, mutta minun piti saada aiemmin aloitettu asiointi loppuun.
Hyvät asiakaspalvelijat ja yrittäjät! Jos teillä on asiakas paikan päällä, ei luulisi olevan vaikeaa ottaa soittajan puhelinnumero ja soittaa hänelle takaisin. Jos asia on mahdollista hoitaa heti, pitää jättää tarinointi ja kehuskelu pois ja keskittyä itse asiaan. Lyhyesti ja tehokkaasti.
Puhelut olivat järkyttävän pitkiä. Jos olisin ollut uudella asialla, olisin lähtenyt jo ajat sitten pois, mutta minun piti saada aiemmin aloitettu asiointi loppuun.
Hyvät asiakaspalvelijat ja yrittäjät! Jos teillä on asiakas paikan päällä, ei luulisi olevan vaikeaa ottaa soittajan puhelinnumero ja soittaa hänelle takaisin. Jos asia on mahdollista hoitaa heti, pitää jättää tarinointi ja kehuskelu pois ja keskittyä itse asiaan. Lyhyesti ja tehokkaasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äh, eihän tuo ole mitään uutta. Jo ennen muinoin, nyt jo edesmenneellä kioskilla Hovinpellon nurkilla ei asiakaspalvelija edes lopettanut puheluaan, kurkkasi vain nurkaltaan, painui syvennykseensä jatkamaan keskustelua. Siinä sai joko odottaa tai lähteä seuraavalle kiskalle.
Ja jos asiakaspalvelija sattui armosta avaamaan luukun asiakkaalle, ei aina ollut ihan takuita, saiko ostoksensa vai ei, tai jos sai, saiko ilman viistoilua vai ei.
Varmaankin sen koko suku on Lpr:n ympäristöstä, geenien tuomasta lunteenpiirteistä ei voi erehtyä.