Lahden ensi-ja turvakoti?

Mene ennen vaikka sukulaisiin.Vältä turvakotia viimeiseen asti jos et halua,että sinut ja perhe leimataan loppu iäksi.

Minutkin yritettiin pakottaa ensikotiin vauvan kanssa.
En suostunut menemään ja tarjosin vaihtoehdoksi asumista vanhempieni luona (iso omakotitalo, ei päihteitä, äiti kotona, joten jatkuvaa apua vauvan hoitoon olisi ollut tarjolla), mutta eihän se tietenkään sossuille käynyt.
Ensikotijakso olisi kestänyt vähintäänkin puoli vuotta, eikä ollut mahdollista että olisin ollut välillä öitä kotona.
En suostunut, joten lapsi lähti.

Sinne vaan, voit olla aivan varma että lapsi lähtee.. Jos et ekana kytättävänä niin kyllä jossain vaiheessa, sitten etitään pieniäkin virheitä käydään ovien takana kuuntelemassa.. Tyrkytetään kaikenmaailman "terapioihin" jos et osallistu se on huolestuttavaa..

Mot ohjelmat ovat käsitelleet useita lasten huostaanottoihin, vääriin lääkärilausuntoihin perustuvia tuomioita.

Tässä eräs tapaus aiheena Turvakoti tuomarina.

"Espoolainen Pierre menetti perheesä, kun hänen vaimonsa pakeni lasten kanssa turvakotiin.

Klikkaa Käsikirjoitus luettavisa tästä ja lue haastattelut.

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content15175238D97
---------

Älkää pelätkö turvakotiin menoa. Siellä ei leimata, vaan tuetaan. Todella ihana paikka vaikeaan elämäntilanteeseen. Työntekijät tekee työtä sydämellään, kukaan ei kyttää eikä turvakoti ole mikään laitos, vaan kodinomainen paikka. Siellä on hyvä olla.

Turvakotien maine on kylmä ja kolkko, mutta valitettavasti vastoin totuutta. Lahden turvakoti on kaikkea muuta!

Lahden ensikotia en suosittele. Sai mut pelkäämään lastensuojelua, sosiaalityöntekijöitä ja tuen hakemista. Vääristelivät palavereissa sanomisiani ja tekojani, apuja ei tarjottu ja jos sitä kysyi, leimattiin kyvyttömäksi vanhemmaksi. Ja yhtään introverttinä ihmisenä on kamalaa, että jos haluat ulos 10 neliön huoneestasi, joudut menemään keittiöön/olohuoneeseen jossa on kokoajan ainakin 3 ihmistä lisäksesi. Ja jos vietät mieluummin aikaa omassa huoneessasi lapsesi kanssa, niin salailet ja lapsesi hoito ei ole tarpeeksi läpinäkyvää. Puolen vuoden jälkeen saatiin onneksi siirto kotikaupunkini kotoraittiin, jossa asukkailla ja perheillä on omat huoneistot. Siellä koko perhe sai tarvitsemaamme tukea. Sain psykologin, jolle käydä puhumassa ja meitä pidettiin ihmisinä. Meitä neuvottiin tarvittaessa ja tuettiin.

Lyhyesti: Lahden ensikodissa oli elämäni kamalimmat kuusi kuukautta. Emme saaneet tarvitsemaamme tukea, vaan kyttäystä ja jatkuvaa tuomitsemista.