Collien spondyloosi/ hoitoa vai lopetus?

Sain hiljattain lääkärinlausunnon, jonka mukaan 4.5-vuotiaan collieni selän tilanne on "tyypillinen 13-vuotiaalle koiralle", spondyloosi näkyi useammassa nikamassa.
Lääkäri oli hoidon kannalla: suositteli hierontaa, fysioterapiaa, akupunktiota ja uimista. Lääkityksenä Pentosaanipolysulfaatti-pistoksia 1'vko, muulloin kipulääkitys päivittäin ja lisäksi nivelten oloa parantavaa ravintoainelisää päivittäin.
Ongelmia kuitenkin on. Koira sairasti n.2 vuotta kroonista suolistotulehdusta joka diagnosoitiin vasta akuutin vuotavan vatsahaavan myötä. Tämä jätti jälkensä vatsaan ja suolistoon joiden herkkyys ei todennäköisesti siedä jatkuvaa kipulääkitystä. Vatsatutkimusten myötä tuli myös haima-epäilys. Arvot ovat hieman alle viitearvojen ja vähärasvainen kotiruoka on pitänyt koiran vatsan kunnossa, tästä johtuen eläinlääkäri ei suositellut omega-öljyn syöttämistä. Riski haiman tulehtumiselle on liian todennäköinen.
Akupunktio olisi hyvä, mutten löydä kotiin tulevaa lääkäriä, sillä autokyydin tärinät sekä stressaavat koiraa että pahentavat kiputiloja. Pakollinen kotimatka siis pilaisi hoidosta saatavn hyödyn.
Olen pohtinut millaista koiran elämänlaatu tulisi olemaan? Hoitaisinko 13-vuotiasta koiraa vastaavalla selällä? Jos lähden hoitamaan, onko se vain itselleni jatkoaikaa luopumisentuskan siirtämiseen koiran kustannuksella?
Koiralla on koko elämänsä ajan ollut mahtava luonne ja elämänhalu, mutta myös remmirähinää jatkuvasta kivusta johtuen, se ei juurikaan leiki, on pienilläkin lenkeillä "perästävedettävä" ja läähättää aina lenkeillä mitä ilmeisemmin kivusta johtuen. Lisäksi koiran takajalat asettuivat kintereistä pihtiasentoon sen ollessa 5 kuukautinen, mikä taas aiheuttaa lihasjumeja ja lisää kipuja.
Ikävintä on se, että en ole tiennyt edellä mainitun johtuvan kivuista koska tälläistä on ollut pentuajan loppumisesta saakka. Olen ajatellut koiran vain olevan "tuollainen tyyppi".
Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Entä hoidosta spondyloosin suhteen?