NYYH...

aika parantaa haavat. sanonko nyt niin, että itse olen ollut kerran elämässäni toivottoman ihastunut (toinen ihastuksistani) ja se oli kirjaimellisesti _toivotonta. sattui myöntää että en ikinä saisi sitä poikaa. 4 vuotta unelmoin silti. en uskonut, että ikinä löytäisin vastaavaa saati parempaa. elämä yllätti ja huomasin rakastuneeni ihmiseen kehen en olisi ikinä uskonut edes ihastuvani:). voivoiiii niitä muistoa...... eli pointti oli se että musta tuli kuitenkin lopulta onnellinen ja niin. eteeni ilmestyi poika joka piti minusta näin, minun ei pitänyt tavoitella tavoittamatonta. tai ei pidä kai vieläkään, katsotaan kesän jälkeen.

en lähtisi kiistelemään pojasta jos kyseessä on kuitenkin ystäväsi. hieman epäreilultahan tuo kuulostaa, mutta toista ei voi saada rakastamaan itseään. periaatteessa toisten tunteisiin ei voi loppupelissä vaikuttaa mitenkään, hetkellistä hullaantumista voi saada aikaan - ei kestävää millään tavalla.

ole oma itsesi, niin mäkin olin. se joku tulee sun eteen kun sitä vähiten odotat, et usko tätä nyt mut joskus tuut huomaamaan ettet edes haikalile ton pojan perään, vaan edessäs seisoo joku hymyilevä täydellinen, täydellinen just sulle:).

aika näyttää. ehkä toi poika tulee huomaamaan sut vielä, who knows :)

good luck girl !

:( oon pahoillani, sä et varmaankaan uskois vaikka sanoisinkin että kyllä susta joku pitää. sanotaanko nyt vaikka näin, että ei minustaaan kukaan oikein tykännyt:) sen oikean täytyy vain osua kohdalle ! so don't worry ! ;) ja kuten sanottu, olen kokenut täysin saman ja se sattuu. silloin tuntui täysin tuolta.