Niitty ja suihkulähde (ffff/m)

1. Marjan kohtaaminen


-Voi olla, ettet olisi tässä. Tai toisaalta voi olla, että olet. Marja sanoo. Stefan, hintelähkö miehenalku vastaa puoliavuttomalla katseellaan. Alahuuli vapisee.
-Jokainen meistä joskus tulee huijatuksi, tai vedätetyksi. Monet meistä tulevat myös kunnolla dominoiduiksi, Marja jatkaa.

Stefan katsoo ja kuuntelee suihkulähteen toisella puolella puhuvaa nuorta, näyttävää, mutta jotenkin vaan epätodellisen ja päämäärätietoisen oloista naista, jolla ei tunnu olevan toistaiseksi kiire minnekään. Kaiketi hänen omituiset, ilkeämieliset puheensa ovat kuitenkin hänelle tarkoitettu, kenties isommallekin ryhmälle, jota vaan ei nyt pysty havaitsemaan. Stefan on tullut ulos, mutta toisinaan ulkona voi odottaa kuitenkin muitakin haasteita, kuin normi koulupäivästä selviäminen.
-Maailma on vaaroja täynnä, Marja summaa. Vaarallisinta ei ole useinkaan viaton tietämättömyys, vaan se, kun ei osaa toimia oudossa tilanteessa.

-Kaikki tähdet satavat aikanaan alas taivaalta, Marja huomauttaa ikään kuin hämätäkseen Stefania.
Stefan kävelee naisen tavoin poispäin ja huomaa, että hänen reppunsa on varastettu.



2. Järkytys

-Liian oudoiksi menevät taskuvarkaiden juonet, Stefan pohdiskelee. Häntä ei oikeastaan häiritse se, että hänen reppunsa varastettiin. Marja oli jollain tavalla liian kiehtova ollakseen rikollinen tai pelkkä huijari. Kapisen repun menettäminen tilanteessa oli omalla tavallaan hauskaakin. Mutta toisaalta elämä on ollut aina liian arvattavaa siinä suhteessa, että kauniiden naisten petollisuuteen ja poissaoloon voi sellainen hintahtava, korjaan, hintelähkö lukiopoika useimmiten luottaa.

Stefan miettii Marjan puheita. Ne avautuvat ja palailevat mieleen yhä uudelleen. Outo tilanne tosiaan, menetti repun jollekin joka pyörii todennäköisesti kolmannella kiertoradalla. Kukahan repun mahtoi viedä? Mahdollisesti joku likainen nilviäinen, joku huumeporukka, joka teki Marjan kanssa yhteistyötä, saadakseen mahdollisesti jotain vähemmän arvokasta (sieltä täältä) haltuunsa?



3. Viimeinen pillimehu

Kuukauden kuluttua Stefan istuu kivellä viheriöllä. Lähellä kulkee autotie nopeine autoineen. Hän ottaa muovikassista (sinne laittamansa) hikisen takin pois ja sen alta pienen mehupurkin, jota alkaa imemään. Häntä hävettää pillimehun juominen, koska se ensinnäkin kertoo sosioekonomisesta tilanteesta (pillimehu maksaa 0,35 euroa). Ehkä se myös viestittää muille, ettei tämä henkilö ei ole kypsä, tai yrittää ottaa suihin pikkukalusta. Asiallisempi olisi joku olutpurkki tai muu tölkki, josta juoda elegantisti ja häpeilemättä. Mutta iso mieshän Stefan ei ole, vieläkään. Pillimiehu sopii hyvin.

Pahin pelko, toinen ihminen. Stefan näkee jonkun lähestyvän häntä kauempaa metsänrajasta. Se saattaa olla kuka tahansa vihainen ihminen, joka saattaisi vaikka tappaa hänet. Stefan on varuillaan, vaikka sisimmissään arvaakin että kyseessä on satunnainen ohikulkija. Stefan hengittää syvään ja jää seurailemaan lähestyvää puoliatleettisen oloista mieshahmoa. Sitten hän huomaa, että edessä kulkevaa hahmoa seuraa kolme muuta hahmoa. Kaikilla näyttäisi olevan virheät tai vaaleanpunaiset takinhuput päässä. Mahdollisesti perässä kulkevat ovat naisia. He kulkevat oudon synkronisoidusti. Atleettinen miehenhahmo kulkee etunenässä ja takana tulevat kolme naista ovat noin kahden metrin päässä toisistaan. Reunimmaiset naiset ovat noin viisi metriä takaviistossa johtohahmoon nähden, takana tuleva nainen ehkä kahdeksan metrin päässä.

Stefan jää toljottamaan ihmeellistä nelikkoa, joka kiihdyttää vauhtiaan. Hän nousee seisomaan, mutta samalla huomaa hahmojen kääntyvän häntä kohden. Hän ei voi paeta, ja istuu uudelleen, ja huomaa, että nelikkokin hiljentää vauhtiaan. He tulevat lähelle. Hän erottaa miehen ja kolme naista, arviolta noin parikymppisiä kaikki.
-Se oli sitten viimeinen pillimehusi, mies toteaa Sakariksi esittäytyen.
-Miten niin? Stefan veistelee häpeillen.
-Sitenkä niin. Menepäs tonne Sannan luo, Sakari komentaa ja osoittaa takanuolijaansa.
-Enkä mene.
-Sakari potkaisee Stefanilta ilmat pihalle ja kaataa näin hänet maahan. Sanna hyökkää ja vääntää Stefanin käden selän taakse.
-Sannanlukko! Sakarin vasemmalla ollut nainen iloitsee.

Sannanlukon aikana Stefan saa käsiinsä vahvat käsiraudat, eikä pysty enää venkoilemaan. Stefan kuljetetaan pää pussitettuna takaisin metsään, jonka keskellä on pieni aukea telttoineen. Stefan nostetaan telttaan, jossa on kolme tyttöä.

-Sannanlukosta ei karata. Tytöt sanovat ja vaativat Stefania toistamaan lausetta yli kymmenen kertaa pitäen kättä tämän kurkulla.
-Olet sannanlukittu.


Stefan nukutetaan uneen lääkkeen avulla.