Eroaminen särkee sydämen

Haluaisin kysyä neovoa liittyen hyvin vaikeaan eroamiseeni. Olen seurustellut ihanan miehen kanssa jo lähes kaksi vuotta. Hän on minusta pari vuotta vanhempi ja me molemmat opiskelemme. Meillä on ollut tosi ihania aikoja ja me oikeastimme välitämme toisistaan. Tilanne on nyt muuttunut ja en enää tiedä, välittääkö hän minusta enää.

Meidän suhde on kestänyt monia läpikäymisiä, mutta emme vain pysty jättämään toisiaan, sillä rakastamme toisia yli kaiken.Monet vastoinkäymiset on jo historiaa, vaikka ne voivatkin vaikuttaa edelleen suhteeseemme.Ollaan puhuttu asioista paljon. Nyt kuitenkin kävi niin, että kahden vastoinkäymisen jälkeen poikaystäväni on puhunut todella vakavasti eroamisesta. Ensimmäisen eroamispuhe johtui siitä, että olin loukannut häntä pahasti sanoin. Pyysin kuitenkin heti anteeksi käytöstäni, joka johtui pienestä epäilystäni, että poikaystäväni vilkkuilee muita tyttöjä. Ajattelin, että vika oli minun ja olin valmis tekemään kaikkea, jotta suhde jatkuisi.Ensimmäisen eroamispuheen jälkeen palattiin kuitenkin yhteen.

Suhde näytti lupaavalta ja molemmat yrittivät parantaa tapojansa. Puhuimme paljon enemmän asioista, tehtiin mielenkiintoisempia asioita ja vältimme riitelemistä. Sydämmeni oli jo vähän rauhoittunut edellisestä vastoinkäymisestä, mutta kaikki ei ollutkaan hyvin. Taas minä loukkaannuin miehelleni ihan pikkuasioista ja ns. kovistelin. En kuitenkaan pysty haukkumaan häntä, jollei siihen ole riittävän isoa syytä. Silloin odotin vain, että hän tulisi luokseni ja halaisi minua. Me emme kuitenkaan ymmärrä toisia.... Minulla ei ollut aikomustakaan vihoitella hänelle, halusin ikään kuin leikkiä. Menikö se kuitenkin liian pitkälle?

Mieheni loukkaantui pahoin ja alkoi haukkumaan minua erilaisin sanoin , kuten puhut paskaa, sä et välitä musta, mee vittuun... Yritin olla välittämättä ja halusin koko sydämmestäni tehdä sovinnon. Hän kuitenkin jatkoi loukkaamista vielä pahemmin..joten päätin mennä pois. Tiesin ,että hän soittaisi mulle ja niin soittikin monta kertaa, joten palasin rauhallisin mielin ja yritin sovintoa. Huomasin kuitenkin, että hän ei yritä tehdä sovintoa. Silloin lähin itkien pois.

Haluaisin sanoa tähän väliin, että mieheni on hyvin itsekäs ihminen ja jos hän suuttuu, hänen kanssa on vaikea tehdä sovinto. Hän tekstaili minulle hyvin loukkaavia viestejä, joihin päätin olla vastaamatta. Kirjoitin hänelle kuitenkin yhden viestin,, jossa kerroin tunteistani niin hienovaraisesti kuin pystyin. Sisältäni olin kuitenkin särkynyt pahoin.

Seuraavana päivänä hän soitti minulle ja kysyi, haluaisinko nähdä. Me nähtiin vain hetkeksi, jolloin hän odotti minun sanovan jotakin. Halusin mennä hiljaisempaan paikkaan, jotta pystyisin puhumaan hänen kanssaan rauhallisesti. Olin tuonut hänelle lempikarhuni, jota hän ei ikinä saanutkaan. Hän ei suostunut menemään rauhallisempaan paikkaan ja käveli pois.

Hän on tehnyt minulle usein niin, eli jättänyt mua kadulle. En kuitenkaan ymmärrä miten hän uskaltaa jättää minua kadulle keskellä yötä.Eikö hän välitä minusta? Eikö hän huolestu minusta? Lisäksi huomasin vahingossa, että hän oli puhunut hyvin flirttailevasti tyttöjen kanssa treffisivustolla. Ajattelin, että se johtuisi riidastamme. Asia oli kuitenkiin toisin, sillä aika ei täsmännyt. Hän oli puhunut niille samana iltana, ennen riitaamme. Onko se syy, miksi hän ei halunnut tehdä sovintoa?

Olen hyvin "pihalla" asioista, sillä en tiedä enää, mihin täytyy uskoa. Pelleilikö hän kanssani? En kuitenkaan pysty uskomaan sitä.....Miksi hän teki niin, jos hän tiesi, miten herkkä olen sellaisissa asioissa? Hän on tehnyt eteeni paljon... on odottanut minua, huolehtinut minusta ja tosi paljon muuta. Olen varma näistä asioista, sillä luottamustani on hyvin vaikea saada ja hän sai sen monen kuukauden päästä seurustelustamme. Sydämmeni on särkymässä... olen tulossa sairaammaksi ja ajatuksissani pyörii pahoja ajatuksia.. En pysty syömään mitään , oksennan öisin, en nuku...mietin vain häntä! Mitä neuvoisitte minulle?