Yli vuosi sitten rakas lemmikkini kuoli, ja pian sen jälkeen kuoli toinenkin lemmikkieläimeni, minulle rakkain. Sitten kuukausi sen jälkeen kuoli rakas ja tärkeä isäpuoleni...
No, hankin uudet lemmikkieläimet, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kumpikin.
Pelkään koko ajan,että läheiseni kuolevat! Joskus ajattelen,että olisi parmpi antaa lemmikkini pois, tai olla hankkimatta uutta, kun pelkään että ne kuolevat ja jäön taas suremaan vuosiksi. Myös ajattelen, että olisi parempi jos ei olisi läheisiä, esim.isovanhempia,koska pelkään,että hekin kuolevat pian. En halua enää menettää ketään!! En ole vieläkäään toipunut kuolemista, ja en kestä enään, jos niitä tukee lisää. Pelkään,että kaikki ympärilläni kuolee ja jään yksin! Minua itkettää...
No, hankin uudet lemmikkieläimet, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kumpikin.
Pelkään koko ajan,että läheiseni kuolevat! Joskus ajattelen,että olisi parmpi antaa lemmikkini pois, tai olla hankkimatta uutta, kun pelkään että ne kuolevat ja jäön taas suremaan vuosiksi. Myös ajattelen, että olisi parempi jos ei olisi läheisiä, esim.isovanhempia,koska pelkään,että hekin kuolevat pian. En halua enää menettää ketään!! En ole vieläkäään toipunut kuolemista, ja en kestä enään, jos niitä tukee lisää. Pelkään,että kaikki ympärilläni kuolee ja jään yksin! Minua itkettää...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turhaa sitä kuolemaa on pelätä, koska sille ei mahda mitään.
Se on ikävä tosiseikka, että siinä vaiheessa kun sinä olet 40 - 60, niin kaikki sinun lapsuuden tärkeät ihmiset ovat kuolleet ja kuopattuna.
Sitä se elämä on. Ensin synnytään ja sitten lopulta kuollaan pois.
Maailmassa on vain yksi asia TÄYSIN VARMA kuolema. Se on normaalia ja sihen pitää tottua.... Mieti sitä että jos isovanhemmat kuolevat he pääsevät eroon kaikista niistä kivuista ja vaivoista! Kun olet vanhempi ymmärrät että kaikki kannatti, Kohtalo on niin oikukas otus että sitä suorastaan tulee hulluksi jos sitä yrittää selvittää... Ps : otan osaa... Rakas serkkuni kuoli kun olin viisi ja sanoin tädilleni lohdutuksena kun hän itsi " Miikan mielestä olit varmasti ihanin äiti mitä olisisi koskaan voinut saada, Huolehdit hänestä jopa kuolleena ja kankeana elottomana, hoivasit aivosyövän keskellä ja kuuntelit. Hän oli varmaan iloinen että sai maistaa elämää ennenkuin syöpä vei loput... Miikka olisisi varmaan sanonut näin... Otan osaa hänen kuolemalleen, ei vain sukulaisena vaan vahvana poikana joka sinnitteli viimeiseen pisaraan, sitä urheutta puuttuu munolta, nii monelta, niiltä jotka sairaudestaan tiedettyään hyppäsivät sillalta tai jotain vastaavaa... Jos kaikilla olisisi noin vahva poika ja tuollaiset vanhemmat tukena olisisivat he varmasti eläneet pitempään... " sanoin sen vilpittömästi ja kaikki sen kuulleet katsoivat minua kuin olisisin sanonut juuri jumalan sanat! katsoin mietteliäästi lattiaruutuja ja tätini rutisti minua ja itki hetken onnesta ja saan tänäkin päivänä kiitoksia :)
Minua panettaa
Minua ei paneta
T:-Nipsu-: