Sielu kaikuu läpeensä
rakkaudenjumalan
nukkuessa hauraana,
liikkumatta ja
anastaen sen
lepattavan liekin
viileään kosketukseensa
uskollisuus repeytyy
ja tuntuu etenevän
nopeammin kuin
tavallisen sanomalehden
rutistama muste
liukenee ja lankeaa
ponkaisee pystyyn,
eikä tunne omaatuntoaan
vaikka se kuinka
uudelleen kirjoitettaisiin
tyytymättä olemaan
halpa orja,
voimanlähde ja ponsi
horjuttamaan
sydämen heikkoutta
kaikkia niitä
varjoja, jotka
ovat tulleet
vaatimaan oikeutta
epävireinen ja
katkeileva laulu,
joka yrittää ravita
ohikulkevaa
elää tehden työtä
ja opetella rakastamaan
puhua hymyillen
aivan kuin ääni
olisi kääritty
käsiin ja paksuihin
punaisiin huuliin
huuliin, joita
pusuttelemalla löytää
itsensä taivaasta,
paiseesta, jota
kukaan ei
uskalla puhkaista
koska sen
takana on
sysimusta yö,
joka silittelee
ajatusta ilman
totuutta
totuudessahan
lempeät tuomiot
lausutaan läheisyydessä,
jossa päivänvalokaan
ei pysty erottamaan
vartaloita toisistaan
ja se tuska
kaivaa kuoppaa,
kosii puhtautta
rumuudellaan ja
antaa untuvikon
juosta silmiensä edessä
toivoen kaiken
muuttuvan,
antavan ilmeen
josta tunnistaa
onko toivossa
uskoa vai
täytyykö kaikki
ryövätä,
väkisin saattaa
piinaan ja
jättää tuliajolle
nähdä sokeaa harhaa
tai
pettävää unta
haavoja, joissa
ei ole verta
ei soluja
ei suojaa
pelkkiä hallaöitä
puremassa
nuhruisen tuntuisia
nirhaumia, joita
veitset jättävät
kertoessaan tarinoita
etsiessään hetkellistä hyötyä
silloin viisaus
on halveksiva
hiljaista malttia,
kun sydän eksyy
viimeisestä maalistaan
nähden vihamiehiä
jokaisessa eleessä
ja kosketuksessa
uskaltamatta katsoa
silmiin ja päästämään
siitä tuskasta
jota uskollisuus
on velvoittanut
repimään jokaisen
rikkaruohon juurineen
vehkeilevästä maailmasta,
jokaisen muunnellun
kielen, jotta
välttyisimme rakastelemasta
valheessa ja
peittämättä vikojamme
mielistelyyn
niihin pienen
pieniin hakasiin,
jotka soimaavat
omaatuntoa pistelemällä,
olematta tyhjyyttä
tyhjempi onni
joka ei täyty,
vaikka kuinka
kaivaa toiveita
ja ahmii sateen
tuomaa vapautta
olla vankina
omassa halussaan
se vaan verhoutuu
mustaan ja
suree niitä
lausumattomia vääriä valoja,
joita pitäisi
viedä hautaan
eikä ylistää
nieltyinä totuuksina
Sillä ne
totuudet vuotavat
ja ovat aina
matkalla sidontapaikalle
etsimään sääliä
hakeman kumppania,
jolle puhua
sielujen voimasta,
matkasta kohti onnea
määränpäätä, joka
ravistaa aina
yhtä vahvasti
kuin maksamaton lasku,
unohdettu pyyntö,
tekemätön työ
tai
valhe joka
matkaa omaa tietään
tulematta koskaan perille
Kaikki on valhetta
ja jotta voisimme
säilyttää itsessämme
sen pellavapäisen pisamanaaman,
lapsen joka leikkii
on se totuus surmattava
ja puristettava nyrkkiin,
upotettava ulapalle
ja jos niistä
kosteuden kämmenpohjista
ja märistä korvista
syntyy puu
ja lehti, joka
ei tuhlaa elämäänsä
viheltelyyn ja
turhan hyräilyyn
eikä synnytä
sadetta joka,
itkuna pisaroi
peltikatteeseen ja
hiekkana heitetään
viimeiselle matkalle
vaan oppii
herkällä korvalla
tuntemaan sielussaan
sateen loppuvan,
narskunnan hampaissa
vaikenevan
on pelastumisen merkki
saanut lentävän muodon
palamattoman kattilamaidon polttavuuden
sellaisen vedessä
lepäävän sikiön
rauhallisuuden, jota
vanhemmat hyväilevät
odottaessaan ihmettä
ja kun se
ihme syntyy ja
tuoksuu kaihoisana
onnellisuudesta
sitä intohimoa
ja epävarmuutta ei
voi koskaan vangita
se vaan riisuu
ja pakottaa kulkemaan
kohti niin kuin
kaikki purot syntyvät
ja johtavat meriin
olemalla tuuma
ja raukeus,
kaipuu ja eteenpäin
vievä voima, joka
tuntuu hyvältä
ja vaikka uskollista
sielua syytetään
niin sitä ei
voi ajan
vaihteluissa tuomita
olemalla olosuhteen lapsi
tai viikatteen heilahdus
sillä se ei perustu
siihen mitä
on nyt vaan
siihen että
uppoamaton onnellisuus
ei esitä kysymyksiä
eikä yhtään vastausta
se elää ihmisessä
ja tulee luoksesi
vailla taivasta
ilman jumalia
murenematta kalliona
leviten kynnykseksi,
joka kapinoi kanssaan
tunnustelee suonia
voidakseen virrata
väkevänä ja
huuhtoa
eksymättä historian
pesemiin kasvoihin
Kaikki tunteet
rinnassani,
avaavat ovensa
ja levähtävät hetken
katsomatta taakseen
voivat tuntea maan,
jossa silmut
ovat heräämässä ja
muuttavat sen
totuuden muodon
rakkauden sanoiksi
avaavat sidotut silmät,
kolkuttavat,
kohtaavat
kadottamatta paluuta,
missä aamu
ei ole
koskaan vieras ja
kasvot salaisuuden sinetti
ja se tunne
se kokoaa kaiken
elämää varten ja
eksyttää epätoivon
ollen maan siemen
elämän syvyydessä,
kaltaisemme ihminen
ja kello käy, kello käy
http://www.youtube.com/watch?v=Q1Vr7bPBjGo
rakkaudenjumalan
nukkuessa hauraana,
liikkumatta ja
anastaen sen
lepattavan liekin
viileään kosketukseensa
uskollisuus repeytyy
ja tuntuu etenevän
nopeammin kuin
tavallisen sanomalehden
rutistama muste
liukenee ja lankeaa
ponkaisee pystyyn,
eikä tunne omaatuntoaan
vaikka se kuinka
uudelleen kirjoitettaisiin
tyytymättä olemaan
halpa orja,
voimanlähde ja ponsi
horjuttamaan
sydämen heikkoutta
kaikkia niitä
varjoja, jotka
ovat tulleet
vaatimaan oikeutta
epävireinen ja
katkeileva laulu,
joka yrittää ravita
ohikulkevaa
elää tehden työtä
ja opetella rakastamaan
puhua hymyillen
aivan kuin ääni
olisi kääritty
käsiin ja paksuihin
punaisiin huuliin
huuliin, joita
pusuttelemalla löytää
itsensä taivaasta,
paiseesta, jota
kukaan ei
uskalla puhkaista
koska sen
takana on
sysimusta yö,
joka silittelee
ajatusta ilman
totuutta
totuudessahan
lempeät tuomiot
lausutaan läheisyydessä,
jossa päivänvalokaan
ei pysty erottamaan
vartaloita toisistaan
ja se tuska
kaivaa kuoppaa,
kosii puhtautta
rumuudellaan ja
antaa untuvikon
juosta silmiensä edessä
toivoen kaiken
muuttuvan,
antavan ilmeen
josta tunnistaa
onko toivossa
uskoa vai
täytyykö kaikki
ryövätä,
väkisin saattaa
piinaan ja
jättää tuliajolle
nähdä sokeaa harhaa
tai
pettävää unta
haavoja, joissa
ei ole verta
ei soluja
ei suojaa
pelkkiä hallaöitä
puremassa
nuhruisen tuntuisia
nirhaumia, joita
veitset jättävät
kertoessaan tarinoita
etsiessään hetkellistä hyötyä
silloin viisaus
on halveksiva
hiljaista malttia,
kun sydän eksyy
viimeisestä maalistaan
nähden vihamiehiä
jokaisessa eleessä
ja kosketuksessa
uskaltamatta katsoa
silmiin ja päästämään
siitä tuskasta
jota uskollisuus
on velvoittanut
repimään jokaisen
rikkaruohon juurineen
vehkeilevästä maailmasta,
jokaisen muunnellun
kielen, jotta
välttyisimme rakastelemasta
valheessa ja
peittämättä vikojamme
mielistelyyn
niihin pienen
pieniin hakasiin,
jotka soimaavat
omaatuntoa pistelemällä,
olematta tyhjyyttä
tyhjempi onni
joka ei täyty,
vaikka kuinka
kaivaa toiveita
ja ahmii sateen
tuomaa vapautta
olla vankina
omassa halussaan
se vaan verhoutuu
mustaan ja
suree niitä
lausumattomia vääriä valoja,
joita pitäisi
viedä hautaan
eikä ylistää
nieltyinä totuuksina
Sillä ne
totuudet vuotavat
ja ovat aina
matkalla sidontapaikalle
etsimään sääliä
hakeman kumppania,
jolle puhua
sielujen voimasta,
matkasta kohti onnea
määränpäätä, joka
ravistaa aina
yhtä vahvasti
kuin maksamaton lasku,
unohdettu pyyntö,
tekemätön työ
tai
valhe joka
matkaa omaa tietään
tulematta koskaan perille
Kaikki on valhetta
ja jotta voisimme
säilyttää itsessämme
sen pellavapäisen pisamanaaman,
lapsen joka leikkii
on se totuus surmattava
ja puristettava nyrkkiin,
upotettava ulapalle
ja jos niistä
kosteuden kämmenpohjista
ja märistä korvista
syntyy puu
ja lehti, joka
ei tuhlaa elämäänsä
viheltelyyn ja
turhan hyräilyyn
eikä synnytä
sadetta joka,
itkuna pisaroi
peltikatteeseen ja
hiekkana heitetään
viimeiselle matkalle
vaan oppii
herkällä korvalla
tuntemaan sielussaan
sateen loppuvan,
narskunnan hampaissa
vaikenevan
on pelastumisen merkki
saanut lentävän muodon
palamattoman kattilamaidon polttavuuden
sellaisen vedessä
lepäävän sikiön
rauhallisuuden, jota
vanhemmat hyväilevät
odottaessaan ihmettä
ja kun se
ihme syntyy ja
tuoksuu kaihoisana
onnellisuudesta
sitä intohimoa
ja epävarmuutta ei
voi koskaan vangita
se vaan riisuu
ja pakottaa kulkemaan
kohti niin kuin
kaikki purot syntyvät
ja johtavat meriin
olemalla tuuma
ja raukeus,
kaipuu ja eteenpäin
vievä voima, joka
tuntuu hyvältä
ja vaikka uskollista
sielua syytetään
niin sitä ei
voi ajan
vaihteluissa tuomita
olemalla olosuhteen lapsi
tai viikatteen heilahdus
sillä se ei perustu
siihen mitä
on nyt vaan
siihen että
uppoamaton onnellisuus
ei esitä kysymyksiä
eikä yhtään vastausta
se elää ihmisessä
ja tulee luoksesi
vailla taivasta
ilman jumalia
murenematta kalliona
leviten kynnykseksi,
joka kapinoi kanssaan
tunnustelee suonia
voidakseen virrata
väkevänä ja
huuhtoa
eksymättä historian
pesemiin kasvoihin
Kaikki tunteet
rinnassani,
avaavat ovensa
ja levähtävät hetken
katsomatta taakseen
voivat tuntea maan,
jossa silmut
ovat heräämässä ja
muuttavat sen
totuuden muodon
rakkauden sanoiksi
avaavat sidotut silmät,
kolkuttavat,
kohtaavat
kadottamatta paluuta,
missä aamu
ei ole
koskaan vieras ja
kasvot salaisuuden sinetti
ja se tunne
se kokoaa kaiken
elämää varten ja
eksyttää epätoivon
ollen maan siemen
elämän syvyydessä,
kaltaisemme ihminen
ja kello käy, kello käy
http://www.youtube.com/watch?v=Q1Vr7bPBjGo
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sadepäivän runo. Osittain harmaan sävyinen pisaroineen, mutta jostain nousivat esiin ne kesän herkän kauniit kukkaset, jotka eivät unohda loistoaan ja värejään sateellakaan.
Hyvää kannattaa odottaa, vaikka kello käy, kello käy.
Hienoa sanataidetta, pidin paljon!
Hyvää iltaa ja sadepäivän jatkoa...
Niin jokainen tarvitsee tuulensuojaa, pystyäkseen sitä toiselle myös tarjoamaan...
Kiitos sinulle Ich bin...
http://www.youtube.com/watch?v=9n4c2UdHLSI&feature=related
Sateen jälkeen paistaa aina aurinko..
Huomenta ja hyvää alkanutta viikkoa
Let the good vibes get a lot stronger..
http://www.youtube.com/watch?v=GnZevFaYNzo
There is a God! Pyysin tähän iltaan jotain..merkin.... jotain... koska kaikki on mennyt multa viime aikoina pieleen, ihan pienimmätkin arkisimmat jutut, isoista puhumattakaan. Piti esim. pestä ikkunat. Käsivoimin siitä tuli hirveetä, joten herätin höyrykoneeni viisi vuotisesta unestaan. Se oli vastahakoinen, kalkkis, ei suostunut antamaan mulle tippaakaan höyryä. Kesken kaiken vedin letkun irti. Voi mua tyhmää. Ei sitä saa kuumana takas. Nyt se vuotaa tuolla kuiviin ja osaan niin hyvin samaistua siihen.
Loistava, loistava runo.
http://www.youtube.com/watch?v=AJbs1XNqfgc&feature=relmfu
Vai merkki...valomerkki tulee aina jossain vaiheessa itse kullekin ;)
Maybe there is a heaven somewhere...over the rainbow...or in our hearts...kiitos Salander*
http://www.youtube.com/watch?v=EHV0zs0kVGg
Raskaalla kauhalla hämmennetty runo. Ei kehno keitos kuitenkaan.
Oi mutsi, mutsi, ensteksi mielessä, kertauksen myötä- toinen jos kolmaskin puoli ja neljäs näkökulma, joten kevennys sopinee paremmin.
http://www.youtube.com/watch?v=ehl8axCt8Zc&feature=related
juu, tällaisen pläjäyksen synnytti tällä kertaa ihmisen kestosuosikki eli onnellisuus!
Kiitos Kahvin ystävä vierailustasi.
http://www.youtube.com/watch?v=t-3kl9tnGSo
Runosi herätti uinuvia mielikuvia elämästä, rakkaudesta, jaa-a
kaikesta mitä ihminen ajattelee mutta ei osaa präntätä niitä
sanoiksi, runoksi jonka seuraavat kohdat oli erityisesti mieleeni:
"koska sen takana on sysimusta yö...." ja sitä seuraavat säkeistöt,
puhumattakaan ensimmäisestä ja viimeisestä.
Kaikenkaikkiaan hieno runo jonka ajatus pituudestaan huolimatta (ja suomenkielentaidostani) pysyi koossa!
Mulla on myös päässä melko hienoja visioita ja kuvauksia elämästä ja elämisestä (ainakin omasta mielestä), joita en vaan osaa sanoiksi pukea johtuen tietynlaisesta rajoittuneisuudesta tai kykenemättömyydestä loihtia sitä sanomaa väreiksi. Se tuppaa aina jäämään mustavalkoiseksi ja hieman ehkä vajaaksi, mutta kun se vimma on niin suuri ja toteutus vaan hivenen liian vaikeaa saada eläämän ja soimaan kuvauksen mukaiseksi. Sen takia se suuteleminenkin on livessä helppoa, mutta yritäs saada se tunne kuvattua niin, että se sanoma on sama mikä huulista tajuntaan välittyy...ei ole helppoa ei ja mikä kullekin on kauniimpaa kuin joku toinen...
Kiitos Liona
http://www.youtube.com/watch?v=tnnn3mZ2sgk&feature=related