Ja, här är jag igen att skriva om Maja, 90-år.
Tapani mukaan selailin herättyäni televisiosta ohjelmia, en niinkään välitä uutisista, joskus löytyy jopa jotain mielenkiintoista Ranskan kanavalta, tai kuten nyt Yle Femma-kanavalta, siis ruotsnkieliseltä .Sitä paitsi on mukavaa kokeilla, miten kielitaito on hallussa, onko jo ruostunut käytön puutteessa.
Siis Palace Hotell, en dokument om liv och död, kärlek och längtan och att inget är för sent. Man hoppas alltid.
Maja oli pitänyt hotelliaan koko elämänsä. Vaatimaton vanha kivitalo, kuin majatalo, mutta priima-kunnossa. Hän teki edelleen kaikn työn itse, rakasti työtään ja ihmisiä, jotka joka vuosi palasivat Majan luokse festivaalien aikaan.
Elämäntyö, se oli hänelle kaikki. Ulkonaisesti Maja oli raihnainen, ryppyinen, näkö alkoi heiketä.
Sydämellinen, ihmisiä rakastava, nuori sisältä.
Lämminsisältöinen dokumentti rakkaudesta ihmisiin, pyyteettömästi.
Tuli tietysti mieleen kaikenlaisia ajatuksia omasta elämästäkin, yleensä ihmisen lyhyestä ajasta täällä maan päällä.
Majan vahvuus, persoonallisuus, oli antaa toisille, mutta saada myös itse.
Mitä ovat omat vahvuuteni olleet, mitkä teidän,mitä ne ovat antaneet, oletteko tyytyväisiä elämänne kulkuun. Onko sillä ollut tarkoitusta. Jokaisella on jotain, jokainen osaa jotain, mutta oletteko saaneet käyttää, osanneet käyttää mahdollisuuksianne. Joko vaistomaisesti tai tarkoituksella.
Pääasia kaiketi on olla tyytyväinen, jos parhaansa on yrittänyt. Aina olen painottanut rehellisyyttä...onko se kannattanut... On. Vaikka tuottanut monta tuskaakin, mutta kaikki on ollut elämisen arvoista. Saavuttamatta ulkonaisesti mitään, arvoja, titteleitä, omaisuutta,
ilman mitään näkyvää.
Maja, 94 årig, var varm, full av kärlek för människor....hon hade gott liv.
Tapani mukaan selailin herättyäni televisiosta ohjelmia, en niinkään välitä uutisista, joskus löytyy jopa jotain mielenkiintoista Ranskan kanavalta, tai kuten nyt Yle Femma-kanavalta, siis ruotsnkieliseltä .Sitä paitsi on mukavaa kokeilla, miten kielitaito on hallussa, onko jo ruostunut käytön puutteessa.
Siis Palace Hotell, en dokument om liv och död, kärlek och längtan och att inget är för sent. Man hoppas alltid.
Maja oli pitänyt hotelliaan koko elämänsä. Vaatimaton vanha kivitalo, kuin majatalo, mutta priima-kunnossa. Hän teki edelleen kaikn työn itse, rakasti työtään ja ihmisiä, jotka joka vuosi palasivat Majan luokse festivaalien aikaan.
Elämäntyö, se oli hänelle kaikki. Ulkonaisesti Maja oli raihnainen, ryppyinen, näkö alkoi heiketä.
Sydämellinen, ihmisiä rakastava, nuori sisältä.
Lämminsisältöinen dokumentti rakkaudesta ihmisiin, pyyteettömästi.
Tuli tietysti mieleen kaikenlaisia ajatuksia omasta elämästäkin, yleensä ihmisen lyhyestä ajasta täällä maan päällä.
Majan vahvuus, persoonallisuus, oli antaa toisille, mutta saada myös itse.
Mitä ovat omat vahvuuteni olleet, mitkä teidän,mitä ne ovat antaneet, oletteko tyytyväisiä elämänne kulkuun. Onko sillä ollut tarkoitusta. Jokaisella on jotain, jokainen osaa jotain, mutta oletteko saaneet käyttää, osanneet käyttää mahdollisuuksianne. Joko vaistomaisesti tai tarkoituksella.
Pääasia kaiketi on olla tyytyväinen, jos parhaansa on yrittänyt. Aina olen painottanut rehellisyyttä...onko se kannattanut... On. Vaikka tuottanut monta tuskaakin, mutta kaikki on ollut elämisen arvoista. Saavuttamatta ulkonaisesti mitään, arvoja, titteleitä, omaisuutta,
ilman mitään näkyvää.
Maja, 94 årig, var varm, full av kärlek för människor....hon hade gott liv.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Andra tankar = muita ajatuksia
andra tänker = muut ajattelevat
On hyvä, että uutta tarjontaa saadaan Yle 5 kanavalta, alku ainakin vaikuttaa hyvältä. En tosin nähnyt kyseistä dokumenttia, mutta sellaisia ihmisläheisiä Majoja elämässä tarvitaan :)
Avoin ja lämmin suhtautuminen kanssaihmisiin, saa yleensä vastakaikua, eiköhän se metsä vastaa niinkuin sinne huhuilee:D ---
vaikka joskus on räpiköitävä rämeikköjenkin yli kuiville.
Pääasia, että perille pääsee, naarmuillakin joskus :D
Må så gott!
Tack, tack....nu tänker jag också! Ofta för mycket och det är ohälsosamt !!!!
jumala
Oletko sinäkin täällä?
No eipä ollut Jumala.
Oli vain Ruotsia osaava.
lasta seuraava (ylöspäin) jos ossoo s-ruottii eli sruottii.
s-ruottii puhuva, mut onnii vua hyyskä haka.
Niin, kielillä puhumisen taito. Vähäisilläkin taidoilla saa itsensä ymmärretyksi, jos vain uskaltaa puhua välittämättä meneekö nyt niin viimesen päälle oikein. Samoin jyvälle pääsee ihan koulussa opituilla tiedoilla, vaikka ymmärtäisi vain sanan sieltä, toisen täältä. Rohkeutta vain suomalaisetkin tarvitsisivat enemmän, mutta meidän aikoinamme kielten opetus oli ihan erilaista, opetettiin liikaakin viimesen päälle oikein puhumista. Puhumista aristeltiin, nykyisin koululaiset ovat rohkeampia...se on kiva.
Ei ole kehuskelua, jos kertoo tulevansa toimeen useammalla kielellä, kyllä on antosaa heittäytyä missä vain juttuun mukaan. No, onhan sekin tietysti luonnekysymys, ihmisistä kiinnostunut avomielisempi voi kokea monta arvokasta hetkeä tutustuessaan muitten maitten ihmisiin lähemmin.
Mites armolahja, kielillä puhuminen uskonnoissa...vähän oikeestaan tiiän siitä, onko se esim. helluntalaisuudessa ominaista. Mitähän siinä oikein tapahtuu, en oikein usko sellaiseen...yht´äkkiä vaikka joku alakais polottaa vaikka urdua.
Ja entäs joissain Etelä-Amerikan maissa, riiteissä, juhlamenoissa, alkaa tanssiessa tulla suusta omituista mokellusta, silloin kai usein on mukana joitain hallusinaatteja ( ?), vaikka sieniä, jolloin huumaantuneena aivoissa tapahtuu muutoksia.
En oo minä mitään sieniä pureskellut tuossa kun yritin ruotsia palauttaa mieleeni. Mutta jonkinlainen armolahja on sekin, jos ihmisen on helppo oppia jotain, vaikkapa vain sitten muitakin kieliä kuin suomea. Tai olla millä tavalla tahansa luova, yks ossaa sitä, toinen tätä. Yllättävän paljon oppiikin, jos vain viitsii vaivautua kokeilemaan.
Reissuilla pitää rohkaistua ja käyttää taitojaan, eivät ne toisen maan kansalaisetkaan jotka eivät ole englannin kielisiä, sujuvasti äännä eikä löydä aina sanoja.
Tuota kielillä puhumista uskonnoissa en osaa ymmärtää, onko se jotenkin voimakkaampaa rukousta, vai mitä se on?
Olen ollut mukana monessa näin voisin sanoa, mutta kirkkokansalle puhutaan aina ymmärrettävää kieltä, se kielillä puhuminen on sitten rukousilloissa ja pienimmissä lahkolaisten kokouksissa yleisempää.
Lapsuudessa olin muutaman kerran helluntailaisten ja lestadiolaisten 'kokouksissa', niistä jäi pelonsekainen tunne pitkäksi aikaa.
Mukana oli oltava kun asuimme silloin paikkakunnalla missä oli viikottain näitä kokoustilaisuuksia ja sinne käytiin pyytämässä.
Kielillä rukoiltiin ja oikeat lahkolaiset kävi jotain pelastumisesta kuiskimassa korvaan, se oli pelottavaa, ei siinä mitään armon tai laupeuden tunnetta löytynyt.
Onhan tämä elämä kaikenaikaa ollut oppimista ja unohtamista, jotain asioita muistaa pitkäänkin.
Mikä siinä on kun alkaa lapsuuden aikaiset asiat ja tapahtumat pyörinään mielessä, lieneekö nyt aikaa niille enemmän!
Kyllä varmaan on niin, että nyt kun on aikaa elämäänsä, ehkä juuri lapsuuttaankin kelata, vaikkei tarkoituksellakaan, niin se kuulunee elämänkulkuun. Kasvatteneeko ja kypsyttäneekö sekin jotenkin.