Olin eilen lentokentällä vastassa pojantytärtäni. Kone oli puolisen tuntia myöhässä, joten tilasin kahvin ja asetuin syrjäiseen pöytään. Edessäni olevassa pöydässä istui vanha pariskunta. Valkohapsinen rouva muistutti Aino Sibeliusta. Kuvittelin, kuinka kaunis hän oli nuorena ollut. - Oliko huivini sinulla, kuulin hänen kyselevän mieheltään? - Täällä se on, vastasi turvallisen tuntuinen mies.
Havaitsin vastaanottajien joukossa komean espanjalaista matadoria muistuttavan miehen. - Ketä hän mahtaisi odottaa, aprikoin mielessäni? Sitten näin tulevien matkustajien joukosta erottuvan huikean kauniin naisen. Se on hän, veikkasin ja osuin oikeaan. Heidän tapaamisessaan kipinät sinkoilivat. Yritin sommitella mielessäni tuon romanssin etenemistä.
Katselin odotellessani näytelmää, joka sai mielikuvitukseni liikkeelle. Terminaali oli täynnä hyväntuulista väkeä. Kukaan ei ollut juovuksissa. Missään ei rähjätty. Maailman kurjuudesta ei näkynyt jälkeäkään. Miksi en olisi onnellinen?
Vielä onnellisemmaksi tulin, kun oma, säteilevä pojantyttäreni ilmestyi näkyviini. Kupillinen kahvia ja mieleisen henkilön odotus stimuloivat aatokseni korkealentoon. Halpaa huvia, eikö totta!
Havaitsin vastaanottajien joukossa komean espanjalaista matadoria muistuttavan miehen. - Ketä hän mahtaisi odottaa, aprikoin mielessäni? Sitten näin tulevien matkustajien joukosta erottuvan huikean kauniin naisen. Se on hän, veikkasin ja osuin oikeaan. Heidän tapaamisessaan kipinät sinkoilivat. Yritin sommitella mielessäni tuon romanssin etenemistä.
Katselin odotellessani näytelmää, joka sai mielikuvitukseni liikkeelle. Terminaali oli täynnä hyväntuulista väkeä. Kukaan ei ollut juovuksissa. Missään ei rähjätty. Maailman kurjuudesta ei näkynyt jälkeäkään. Miksi en olisi onnellinen?
Vielä onnellisemmaksi tulin, kun oma, säteilevä pojantyttäreni ilmestyi näkyviini. Kupillinen kahvia ja mieleisen henkilön odotus stimuloivat aatokseni korkealentoon. Halpaa huvia, eikö totta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarkkailet ympäristöäsi ilmeisesti hyvin avoimin silmin. Katselet, vertailet, yrität nähdä jopa tulevaisuuteen tai ainakin tuleviin hetkiin.
Kaikki kyllä katselevat ympärilleen ja näkevät muutta mitään johtopäätöksiä ei heidän aivoissaan sinun tapaasi synny - se ei liene ainakaan tavallista.
halpoja tai ilmaisia, kuten luonto, jos osaamme nauttia siitä, lapset perheineen, ystävät.
Usein emme vain näe metsää puilta.
Pidämme kaikkea selviönä, emmekä ajallamme arvosta sitä mikä on juuri nyt ja tällä hetkellä
luonamme, omaamme.
Minulla on myöskin tapana tarkkailla ympärilläni olevia vieraita ihmisiä esm. puistossa tai lentoasemalla, bussipysäkilläkin ja ajatella mielessäni, että minkähänlainen jonkun henkilön
elämä onkaan. Mitä hän tekee työkseen, minkälaiset perhesuhteet jne.Sellaiseen tarkkailuun ei "aktiiviväestöllä" ole yleensä aikaa, eikä kiinnostustakaan. Mennän päämäärätietoisen näköisinä etenpäin, eikä kiinnitetä mitään huomiota ympäristöön ja ympärillä oleviin ihmisiin.Eläkeikäisillä on omat "etunsa."
Sepitit pienen tarinan siitä kokemuksesta, josta joku toinen olisi saanut tuskaisan ja hätäisen pakko-odotuksen.
Elämän onni on pieniä hyviä hetkiä, pieniä hyviä sanoja, huomaavaisuutta, kauneuden tajuamista.
Tänään kävelin hautausmaan kautta kotiin. Kiviaidan vieressä, lähellä kaatunutta pyöräänsä makasi humalainen, silti siistin oloinen mies. Satoi kaatamalla. Hänen hiuksensa olivat sekaisin silmillä, käsi naarmuttunut ja mullassa.Koska tunsin hänet, tiesin, että ei kyse ole sairauskohtauksesta. Hain kotoa peiton ja vähän muovia ja suojasin hänet, Jätin nukkumaan siihen. En soittanut edes vaimolle.
Hautausmaan aidalla levisi tyräkki, ahnas hyvinvoiva ja kukkimista enteilevä. Sekin piti sateesta ja minä.
Kävin katsomassaa juuri, oliko mies herännyt. Kyllä oli. Sen ruusun,jonka taitoin hänen päälleen, oli laittanut aidalle.
Nyt on hehkein kesäkin ympärillä.
Kävimme tuossa kalassa ja ajoimme tietä jonka varsia ei oltu niitetty vaan kaikki päivänkakkarat ,puna-ja valkoapilat ja kurjen kellot oli jätetty ihmisten iloksi.
Jo osasikin olla kaunista. On hyvä tapa antaa kukkien ensin ilahduttaa ihmisiä ja sitten vasta niittää.Niittyjen kohdalla taas mesiangervot
kukoistavat ja tuoksuakin on pakko pysähtyä haistelemaan .Tulee entiset niittyretket mieleen.
Samoin villien lupiinien peittämät teiden varret ovat kauniit.
Täällä kaupungissa teiden ja katujen varret
syrjemmässäkin niitetään niin aikaisn ,että eivät
ehdi kukkia. Silti esim . meidän pikkukaupunkiamme hoidetaan hyvin ja istutuksia ja kukkia on paljon .On tosi viihtyisää. Harvoin me ihmiset vaan huomaamme miten kaunista meillä on ja kuinka rehevää on niin kauan aikaa.
Kiittelin juuri lenkillä käydessäni kitkijöitä jotka uurastavat päivästä päivään meidän silmänilomme hyväksi. Sanoivat ,että sepä on ensimmäinen kiitos tälle kesälle.
Aistitaan ja nautitaan kauniista luonnostamme!
Kukat siihen kykenevät, nimittäin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja suremaan surevien kera.
herttainen tarina. Tuo ruusu kruunasi koko jutun. Kuinka moni olisi hoivannut juopporenttua? Kävellyt olisi varmaan ohi ja ajatellut, että voi vaimo rukkaa, kun tuollaisen saa harmikseen. Emmehän me useinkaan tiedä, mikä saa kaverin juomaan itsensä sellaiseen kuntoon,mitkä murheet tulivat unohdettua iloliemen myötä. Mitä mahtoi mies ajatella, kun löysi ruusun?