Siis meikäläinen käy nykyään todella harvoin viihteellä ja näemmä meinaa mennä lähes joka kerta silloin homma överiksi ja tulee ties mitä (ite puoliakaan välttis muista) mokailtua huppelissa ja saa kuulla kamultaan jälkikäteen ja jää vaivaamaan, että mitähän muuta sitä on tullut tehtyä ja voi ei, en kehtaa koskaan enään tässä kaupungissa viihteelle lähtee kun tuntuu, että kaikki muistaa mitä tehnyt tai toilaillut kännissä.
Edellisellä kerralla olin kaikkein noloin sitten teinivuosien... tipuin baarissa loossin selkänojalta jonku palomiehen syliin suunnilleen, tämä nostaa mut yhdellä kädellä takas laidan yli. Baarin jälkeen oksennan pysäkillä, niin ettei mua huolita taksiin ja sit kun joku huolis taksiin, sammun ja kamu ei saa hereille millään. Sit kuulemma joku ventovieras jätkä yrittänyt nostaa ja kantaa mua sylissään taksiin sammuneena. Olen myöskin hetkittäin hereillä ollut pysäkillä ja selittänyt mieheni työkamulle jotain että nythän ollaan Hesassa ja pitää oottaa ratikka 7 kaa jne. Sit lähden käveleen kotia kaatosateessa 5 kilsan matkaa....alkumatkasta tiputan litimärän pitsalaatikkoni maahan ja pitsa jää siihen syömättä...sitten viluissani litimärkänä soitan taksia vuoroin mä, vuoroin kamuni mulle....taksi tulee kamuni pyytäessä, mutta mä en jostain ihme syystä suostukkaan kuulemma taksiin menemään vaan "karkaan"....puolessa välin matkaa tulee hätä että en jaksa kävellä kylmissäni sateessa enään yhtään, soitto kamulle (tiemme erkaantuneet siinä vaiheessa) ja pyyntö soittaa mulle jostain kyyti. Taksia ei kuulu ei näy, soitan itse taksia, ai niin, ainut vaan, että taksin numero hukassa kännissä ja en keksi muuta ku soittaa 112seen....sieltä käsketään kävellä kotia. Jatkan matkaani....en pääse kait kuin 200 m eteenpäin kun kamuni taas soittaa, että on musta niin huolissaan, että oli soittanut 112 minusta....samassa poliisimaija kurvaa viereeni ja heittää mut perälle ja vie kotiin, ei sentäs onneks pihaan asti, ettei naapurit nää.
Tän kaiken kuulin ja pätkittäin muistan ainakin. Positiivista on se, että en ole pettänyt aviomiestäni tai mitään nini hullua, mutta miten musta tuntuu että mä haluun vajota maan alle ja hävettää niin pirusti? Mietin sitäkin, että mitäs jos uusista työkamuista joku näki ja kuittailee tms. tyhmää....kamuni ja mieheni koettaneet sanoa, ettei mokiani muista ens viikolla ku mä ite,saati sillon kun meen seuraavan kerran viihteelle muutaman kk päästä...mutta musta tuntuu, että en alkoholiin koske koskaan enään.
Nolointa tässä on se, että toi poliisikyydillä kotiin tulo ei ole kohdallani eka....tais olla jopa jo 3mas useamman vuoden sisällä. Niilläkin parempaa tekemistä varmasti ku kuskata jotain känniääliötä.Se eniten siis hävettää.
Nyt tahtoisinkin lukea teidän muiden jotain noloja kännimokailujanne että huomaisin, etten todellakaan ole ainut känniääliö ollut.
Joo, ja ikää on pikkasen enempi ku 18. Sekin vielä.XDLohduttakaa mua!
Edellisellä kerralla olin kaikkein noloin sitten teinivuosien... tipuin baarissa loossin selkänojalta jonku palomiehen syliin suunnilleen, tämä nostaa mut yhdellä kädellä takas laidan yli. Baarin jälkeen oksennan pysäkillä, niin ettei mua huolita taksiin ja sit kun joku huolis taksiin, sammun ja kamu ei saa hereille millään. Sit kuulemma joku ventovieras jätkä yrittänyt nostaa ja kantaa mua sylissään taksiin sammuneena. Olen myöskin hetkittäin hereillä ollut pysäkillä ja selittänyt mieheni työkamulle jotain että nythän ollaan Hesassa ja pitää oottaa ratikka 7 kaa jne. Sit lähden käveleen kotia kaatosateessa 5 kilsan matkaa....alkumatkasta tiputan litimärän pitsalaatikkoni maahan ja pitsa jää siihen syömättä...sitten viluissani litimärkänä soitan taksia vuoroin mä, vuoroin kamuni mulle....taksi tulee kamuni pyytäessä, mutta mä en jostain ihme syystä suostukkaan kuulemma taksiin menemään vaan "karkaan"....puolessa välin matkaa tulee hätä että en jaksa kävellä kylmissäni sateessa enään yhtään, soitto kamulle (tiemme erkaantuneet siinä vaiheessa) ja pyyntö soittaa mulle jostain kyyti. Taksia ei kuulu ei näy, soitan itse taksia, ai niin, ainut vaan, että taksin numero hukassa kännissä ja en keksi muuta ku soittaa 112seen....sieltä käsketään kävellä kotia. Jatkan matkaani....en pääse kait kuin 200 m eteenpäin kun kamuni taas soittaa, että on musta niin huolissaan, että oli soittanut 112 minusta....samassa poliisimaija kurvaa viereeni ja heittää mut perälle ja vie kotiin, ei sentäs onneks pihaan asti, ettei naapurit nää.
Tän kaiken kuulin ja pätkittäin muistan ainakin. Positiivista on se, että en ole pettänyt aviomiestäni tai mitään nini hullua, mutta miten musta tuntuu että mä haluun vajota maan alle ja hävettää niin pirusti? Mietin sitäkin, että mitäs jos uusista työkamuista joku näki ja kuittailee tms. tyhmää....kamuni ja mieheni koettaneet sanoa, ettei mokiani muista ens viikolla ku mä ite,saati sillon kun meen seuraavan kerran viihteelle muutaman kk päästä...mutta musta tuntuu, että en alkoholiin koske koskaan enään.
Nolointa tässä on se, että toi poliisikyydillä kotiin tulo ei ole kohdallani eka....tais olla jopa jo 3mas useamman vuoden sisällä. Niilläkin parempaa tekemistä varmasti ku kuskata jotain känniääliötä.Se eniten siis hävettää.
Nyt tahtoisinkin lukea teidän muiden jotain noloja kännimokailujanne että huomaisin, etten todellakaan ole ainut känniääliö ollut.
Joo, ja ikää on pikkasen enempi ku 18. Sekin vielä.XDLohduttakaa mua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
No täytyypä sanoa, että aika hurjaa on ollut. Itse en ole "mokaillut" kovinkaan pahasti, jotain pientä hävettävää kyllä, mutta se oli silloin 16-vuotiaana. Sinuna jättäisin nuo baarit. Joisit sen aviomiehesi kanssa kotona rauhassa vaan.