Arkkitehtien asiakkaat, talon rakentajat ja asukit voi sijoittaa leikillisesti englantilaisen luokkajaon mukaan. Idea on Helsingin Sanomissa joku aika sitten julkaistusta kirja-arvostelusta, jossa esiteltiin brittien luokkayhteiskunnan mielenkiintoisia piirteitä. Yläluokka ja alaluokka ovat sinut itsensä kanssa, koska heidän asemansa on vakiintunut. Keskiluokkaiset yrittävät kovasti olla olevinaan hieman todellista luokkaansa ylempänä. (ylempi keskiluokka haluaa vaikuttaa yläluokkaiselta, keskimmäinen ylemmältä jne.)
Suomessa ei luokkajakoa ole, mutta sellaisen voi kuvitella ja esittää piirteitä siitä esim. suhtautumisessa arkkitehtuuriin. Briteissäkään ei luokkajako määräydy tulotasojen mukaan. Mikään tässä esitellyistä tavoista ei ole oikea tai väärä. Jaottelu on tehty huumormielellä. Tyypit ja tavat ovat keksittyjä. Kaikki yhteneväisyydet todellisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat puhtaasti sattumaa.
---
Yhteiskuntaluokkien tunnistaminen arkkitehtuurisuhtautumisen perusteella:
Yläluokka: Antaa arkkitehdille suhteellisen vapaat kädet toteuttaa talo parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman koukeroita tai krumeluureja. Asukas ei osallistu suunnittelu- tai rakennusprojektiin aktiivisesti, ainoastaan rahoittaa sitä.
piirteitä:
-kallis tontti
-arkkitehtuurin trendejä noudatetaan
-sirot ja kalliit detaljit
-laadukkaat materiaalit
-isoja lasipintoja, vähän "normaaleja" ikkunoita
-sopivasti tai väljästi nelimetrejä
-korkeat huoneet
tyypillinen kirjoitus netissä:" Meille ehdotettiin merbaulattiaa, mutta epäilen sen eettisyyttä. Onko kenelläkään tietoa, onko merbau uhanalainen..."
---
Ylempi keskiluokka: Haluaa erottua keskiluokasta ja palkkaa arkkitehdin juuri siksi. Esittää voimakkaasti omia näkemyksiään siitä mitä arkkitehtuuri on ja vaati näillä perusteilla arkkitehtiä näyttämään arkkitehtuurissa rakennuksen ainutlaatuisuuden. Erikoisia rakenne-, ikkuna- ja muotoideoita toivotaan runsaasti. Budjetti halutaan pitää kurissa, mutta mistään ei haluta luopua. Rakentamiseen ei osallistuta.
piirteitä:
-tontti "paremmalla alueella"
-erkkerit, tornit, terassit ja muut ulokkeet
-pyöreät ikkunat tai muu vastaava muotoilu
-mahdollisesti historiallisia viitteitä, kartanoarkkitehtuuria
-parketti, design-kalusteet, sisustuslehdistä kopioidut ideat
-paljon neliömetrejä
tyypillinen kirjoitus netissä:" Olimme todella pettyneitä ensiksi valitsemaamme arkkitehtiin, joka ei ymmärtänyt eroa deStil-tyyppisen karjalaisklassisismin ja artNouveau-pohjalaiskartanon sisäänkäyntikuistin kaidedetaljin välillä, uuden arkkitehdin valitsimme ystäviemme suosittelemana. Heidän tähtitorninsa oli tosin aiheuttanut ongelmia rakennusvalvonnassa ja sitä jouduttiin madaltamaan..."
---
Keskiluokka: Kaipaa taloonsa elintasoa osoittavia merkkejä edullisesti. Arkkitehti palkataan pitkin hampain jos on pakko. Perusratkaisua kuorrutetaan rautakauppa-arkkitehtuurilla, koristelistoin ja muilla aiheilla. Halu korostaa keskiluokkaisuutta ja mahdollisesti esittää ylempää keskiluokkaa. Budjetti pidetään kurissa karsimalla ja osallistumalla rakennustöihin. Mahdollisesti valmistalo.
piirteitä:
-iso tontti
-laminaatti (kuten parketti, mutta halvempi)
-ikkunoiden päälle liimatut koristelistat
-vuorilautojen muotoilu
-todennäköisesti historiallisia viitteitä, talonpoikaisarkkitehtuuria
-keittiökaappien ovet 'rustiikkimallia'
-melamiini ja lastulevy (ei koskaan halvin malli)
-paljon neliömetrejä
tyypillinen kirjoitus netissä:" Paljonko arkkitehdille pitää maksaa? Riittääkkö 50 euroa lupakuviin ja työmaavalvontaan?..."
---
Alempi keskiluokka: Asuu mahdollisesti rivitalossa, mutta haluaa korostaa yksityisyyttä ja 'omakotimaisia' piirteitä. Saattaa rakentaa pienellä budjetilla syrjäseudulle. Budjetti pidetään kurissa valitsemalla halpa tontti ja käyttämällä halpoja materiaaleja.
piirteitä:
-pieni tontti
-korkea aita rajaamassa pihaa
-perusmallit
-muovimatto
-oma sauna
-vähän neliömetrejä
-matalat huoneet
tyypillinen kirjoitus netissä:" Arkkitehdit eivät ymmärrä rakentamisesta mitään, piirretään vaan pyöreitä ikkunoita ja vinkuroita yläluokalle. Jos seisoisivat päällään betonivalussa niin ymmärtäisivät mistä rakentamisessa on kyse - perkele..."
---
Alaluokka: Asuu arkkitehdin suunnittelemassa rakennuksessa, jonka suunnitteluun tai rakentamiseen ei ole osallistunut. Ei koukeroita ei krumeluureja.
piirteitä:
-kallis tontti
-arkkitehtuurin trendit
-perusmallit
-muovimatto
-sopivasti tai niukasti neliömetrejä
-vuokra-asuminen kerrostalossa
tyypillinen kirjoitus netissä:" Arkkitehtien asiakkaat, talon rakentajat ja asukit voi sijoittaa leikillisesti englantilaisen luokkajaon mukaan..."
Suomessa ei luokkajakoa ole, mutta sellaisen voi kuvitella ja esittää piirteitä siitä esim. suhtautumisessa arkkitehtuuriin. Briteissäkään ei luokkajako määräydy tulotasojen mukaan. Mikään tässä esitellyistä tavoista ei ole oikea tai väärä. Jaottelu on tehty huumormielellä. Tyypit ja tavat ovat keksittyjä. Kaikki yhteneväisyydet todellisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat puhtaasti sattumaa.
---
Yhteiskuntaluokkien tunnistaminen arkkitehtuurisuhtautumisen perusteella:
Yläluokka: Antaa arkkitehdille suhteellisen vapaat kädet toteuttaa talo parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman koukeroita tai krumeluureja. Asukas ei osallistu suunnittelu- tai rakennusprojektiin aktiivisesti, ainoastaan rahoittaa sitä.
piirteitä:
-kallis tontti
-arkkitehtuurin trendejä noudatetaan
-sirot ja kalliit detaljit
-laadukkaat materiaalit
-isoja lasipintoja, vähän "normaaleja" ikkunoita
-sopivasti tai väljästi nelimetrejä
-korkeat huoneet
tyypillinen kirjoitus netissä:" Meille ehdotettiin merbaulattiaa, mutta epäilen sen eettisyyttä. Onko kenelläkään tietoa, onko merbau uhanalainen..."
---
Ylempi keskiluokka: Haluaa erottua keskiluokasta ja palkkaa arkkitehdin juuri siksi. Esittää voimakkaasti omia näkemyksiään siitä mitä arkkitehtuuri on ja vaati näillä perusteilla arkkitehtiä näyttämään arkkitehtuurissa rakennuksen ainutlaatuisuuden. Erikoisia rakenne-, ikkuna- ja muotoideoita toivotaan runsaasti. Budjetti halutaan pitää kurissa, mutta mistään ei haluta luopua. Rakentamiseen ei osallistuta.
piirteitä:
-tontti "paremmalla alueella"
-erkkerit, tornit, terassit ja muut ulokkeet
-pyöreät ikkunat tai muu vastaava muotoilu
-mahdollisesti historiallisia viitteitä, kartanoarkkitehtuuria
-parketti, design-kalusteet, sisustuslehdistä kopioidut ideat
-paljon neliömetrejä
tyypillinen kirjoitus netissä:" Olimme todella pettyneitä ensiksi valitsemaamme arkkitehtiin, joka ei ymmärtänyt eroa deStil-tyyppisen karjalaisklassisismin ja artNouveau-pohjalaiskartanon sisäänkäyntikuistin kaidedetaljin välillä, uuden arkkitehdin valitsimme ystäviemme suosittelemana. Heidän tähtitorninsa oli tosin aiheuttanut ongelmia rakennusvalvonnassa ja sitä jouduttiin madaltamaan..."
---
Keskiluokka: Kaipaa taloonsa elintasoa osoittavia merkkejä edullisesti. Arkkitehti palkataan pitkin hampain jos on pakko. Perusratkaisua kuorrutetaan rautakauppa-arkkitehtuurilla, koristelistoin ja muilla aiheilla. Halu korostaa keskiluokkaisuutta ja mahdollisesti esittää ylempää keskiluokkaa. Budjetti pidetään kurissa karsimalla ja osallistumalla rakennustöihin. Mahdollisesti valmistalo.
piirteitä:
-iso tontti
-laminaatti (kuten parketti, mutta halvempi)
-ikkunoiden päälle liimatut koristelistat
-vuorilautojen muotoilu
-todennäköisesti historiallisia viitteitä, talonpoikaisarkkitehtuuria
-keittiökaappien ovet 'rustiikkimallia'
-melamiini ja lastulevy (ei koskaan halvin malli)
-paljon neliömetrejä
tyypillinen kirjoitus netissä:" Paljonko arkkitehdille pitää maksaa? Riittääkkö 50 euroa lupakuviin ja työmaavalvontaan?..."
---
Alempi keskiluokka: Asuu mahdollisesti rivitalossa, mutta haluaa korostaa yksityisyyttä ja 'omakotimaisia' piirteitä. Saattaa rakentaa pienellä budjetilla syrjäseudulle. Budjetti pidetään kurissa valitsemalla halpa tontti ja käyttämällä halpoja materiaaleja.
piirteitä:
-pieni tontti
-korkea aita rajaamassa pihaa
-perusmallit
-muovimatto
-oma sauna
-vähän neliömetrejä
-matalat huoneet
tyypillinen kirjoitus netissä:" Arkkitehdit eivät ymmärrä rakentamisesta mitään, piirretään vaan pyöreitä ikkunoita ja vinkuroita yläluokalle. Jos seisoisivat päällään betonivalussa niin ymmärtäisivät mistä rakentamisessa on kyse - perkele..."
---
Alaluokka: Asuu arkkitehdin suunnittelemassa rakennuksessa, jonka suunnitteluun tai rakentamiseen ei ole osallistunut. Ei koukeroita ei krumeluureja.
piirteitä:
-kallis tontti
-arkkitehtuurin trendit
-perusmallit
-muovimatto
-sopivasti tai niukasti neliömetrejä
-vuokra-asuminen kerrostalossa
tyypillinen kirjoitus netissä:" Arkkitehtien asiakkaat, talon rakentajat ja asukit voi sijoittaa leikillisesti englantilaisen luokkajaon mukaan..."
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta meillä on parketti, ja keittiökaappien ovet on koivua :)
Hyvä kirjoitus, kiitos siitä!
Tää oli hyvä.
Tsekkaa mun kirjoitus
Autot ja Liikenne
Liikenne
Teoria japsiautoista
Kumpi on parempi?
Hyvää pohdintaa. Mutta kyllä suomessakin on luokkajakoja. Ne eivät vain ole perinteisen selkeitä. Sosiologiassa ym. tieteissä ihmiset jaetaan työväenluokkaan jne. Eliitistäkin puhutaan yleisesti tutkimuksessa. Ryhmät eroavat toisistaan mm. koulutuksen, työn ja elintapojen perusteella.
Sinä olet pahansuopa. Jos minulla on isompi ja kalliimpi talo kuin sinulla, ei pidä ola ilkeä. Vähempiarvoisen juttu tuo on. Häpeä.
Kirjoituksen ei ole tarkoitus olla ilkeä. Loukkasiko sinua jokin asia erityisesti? Pahoittelen. Mielestäni kirjoitin toteavaan sävyyn, neutraalisti erilaisista talonrakennuksen ilmiöistä.
Yritin tekeytyä närkästyneeksi nousukkaaksi. Hyvä kirjoitelmahan tuo aloitus on. Aivan osuvaa.
Ensinnäkin haluan muistuttaa, että tämänkaltaisten typologioiden tekeminen ihmisistä aiheuttaa tasapäistämisyhteiskunnassamme aikamoista närää ja pahaa mieltä. Lisäksi se ei ole kovin hienostunutta, jonka seurauksena myös kirjoittajan oma todellinen yhteiskuntaluokka helposti paljastuu. No joka tapauksessa hauskahko kirjoitus, mutta tässä täytyy huomioida että se tulee pelkästään toimeksiantoaan odottavan arkkitehdin/tulevan arkkitehdin näkökulmasta.
Jos me nyt ajattelemme sitä hyvin kapeaa suomalaista "yläluokkaa", puhutaan perheistä, jotka ovat jo kymmenien sukupolvien ajan asuneet ns. kalustetuissa huoneissa. Johtuen erinäisistä yhteyksistäni tähän ihmisryhmään totean, että monet heistä ovat vielä huomattavasti minuakin konservatiivisempia näissä arkkitehtuurikysymyksissä.
Heillä ei ensinnäkään ole tarvetta/kiinnostusta rakennuttaa itselleen uusia taloja, sillä he asuvat samoissa rakennuksissa, missä heidän isoisänsä aikanaan. Sama koskee heidän kesähuviloitaan ja joissakin tapauksissa jopa veneitä, joilla he purjehtivat. Jos joku arkkitehti saa joskus toimeksiannon tältä ryhmältä, se ei ole nuori aloitteleva arkkitehti, joka haluaa kokeilla itsensä toteuttamista. Näitä toimeksiantoja varten ovat venäläiset uusrikkaat.
Tämän vuoksi en usko, että Le Corbusierin kaltaiset arkkitehditkaan olisivat suunnitelleet talojaan yläluokalle sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan juuri näille, itse omaisuutensa hankkineille, "kokeilunhaluisille uusrikkaille".
Jutussasi oli sen sijaan ansiokasta sen toteaminen, että suurin osa suomalaisista haluaa teeskennellä olevansa jotakin muuta, mitä he oikeastaan ovat. TÄmä on piirre, joka näkyy kaikkialla: talojen lumemateriaaleissa, autoissa, jotka näyttävät todellisuutta nopeammilta/kalliimmilta ja niin edelleen. Kun ei ole varaa niihin tammisiin välioviin, kunnia ei kestä hankkia mäntyisiä, vaan lopputuloksena päädyään muovisiin, jotka on maalattu tammen näköiseksi. Sitten vaan koko ovelle keksitään joku vähemmän nöyryyttävä nimi, mitä "muoviovi" ja asiakas on taas onnellinen.
Tiedostin kirjoitusta laatiessani, että asian kanssa on oltava varovainen. Ainoaksi puolustuksekseni sanottakoon, että yritin saada kaikista luokista tasa-arvoisia kirjoituksessani. Hienostuneisuudesta jouduin valitettavasti hieman luopumaan, jotta sain käsiteltyä mahdollisimman monta asiaa saman otsikon alla. Kirjoittajan omakohtainen näkökulma henkilönä vaikuttaa kaikkeen tekstiin, niinkuin sosiologit osannevat kertoa; tässä kirjoituksessa valittu käsittelynäkökulma tuotiin esiin itsetarkoituksellisesti, ei kuitenkaan henkilökohtaisena, vaan aiheeseen mukautettuna.
Mainitsemasi "yläluokka" on ehkä konservatiivista, eikä ehkä kokeilunhaluista sanan varsinaisessa merkityksessä. Vanhojen rikkaiden sukujen en kuitenkaan olettaisi olevan ensimmäisenä purkamassa vanhaa rakennusta ja rakentamassa paikalle jäljitelmätyylillä.
Nykyisin vallitsevista arkkitehtuurin trendeistä yksi vaikeimmin ymmärrettäviä ja toteutettavia on korjausrakentamiseen ja rakennussuojeluun liittyvä suhtautuminen. Mainitsemasi "yläluokka" on varmaankin kyllin kultivoitunutta jättääkseen teknisten ratkaisut, toteutustapojen valinnan yms. ammattilaisille.
Le Corbusierin intohimot olivat paljolti sosiaalisessa asuntotuotannossa, massatuotannossa. Uusrikkaiden kodit ja huvilat ovat olleet oivia kokeilulaboratorioita monille arkkitehdeille.
On myös muistettava, että rikas sivistyneistö on kautta historian ollut kiinnostunut arkkitehtuurista, samoin kuin kirjallisuudesta, klassisesta musiikista jne. Tämän ihmisryhmän arkkitehtuurimaku on kuitenkin yleensä raahautunut noin sukupolven tai kaksi jäljessä - arvokkaasti. Parin sukupolven tarkastelu riittää usein siihen, että huomaa mitkä piirteet rakennustaiteessa jäävät historiaan pysyviksi ilmiöiksi ja mitkä noloiksi kokeiluiksi.
Hauska kirjoitus. Mutta ei se ole välttämättä niin tuomittavaa jäljittelyä, jos viihtyy vanhanaikaisen tyyppisessä talossa paremmin kuin modernissa tai postmodernissa. Kodissahan on tärkeintä se, että siellä viihtyy, eikä se, mitä tyyliä tai jonkin mielestä tyylittömyyttä se edustaa.
Perinnerakentamisboomin voi nähdä myös niin, että se hakee esiin modernin kauden jälkeen nimenomaan suomalaista rakennusperinnettä. Tuttu muoto luo turvallisuutta yhä kiihtyvämmin muuttuvassa yhteiskunnassa. On myöskin luonnollista, että tekniset rakaisut ja materiaalivalinnat tehdään nykyään eri tavalla kuin 100 vuotta sitten. Tätä voi kutsua myös perinteen elämiseksi. Ehkä pahin museointivimma on ohitettu, ja herätään pikku hiljaa huomaamaan, että uudet ratkaisut saattavat sopia yhteen vanhan kanssa, sillä ovathan ne samasta lähteestä kehittyneitä?
>Vanhojen rikkaiden sukujen en kuitenkaan olettaisi >olevan ensimmäisenä purkamassa vanhaa rakennusta ja >rakentamassa paikalle jäljitelmätyylillä.
Et ynmmärtänyt pointtiani: miksi he a) purkaisivat vanhan hienon perinteikkään kartanonsa ensinkään ja b) (uudis)rakennuttaisivat yhtään mitään. Näet tilanteen jatkuvasti sellaisena, että ihmisillä olisi lähtökohtaisesti kysyntää uudisrakentamiselle. Nähtävästi et ole valmistunut/valmistumassa korjausrakentamisen linjalta:-)
>>Vanhojen rikkaiden sukujen en kuitenkaan olettaisi >olevan ensimmäisenä purkamassa vanhaa rakennusta ja >rakentamassa paikalle jäljitelmätyylillä.
>Et ynmmärtänyt pointtiani: miksi he a) purkaisivat vanhan hienon perinteikkään kartanonsa ensinkään
Ehkä oma näkemykseni ei tullut tarpeeksi hyvin esille. Siis EN olettaisi, että olisivat purkamassa vanhaa...
>ja b) (uudis)rakennuttaisivat yhtään mitään.
...ja EN olettaisi, että olisivat rakentamassa paikalle jäljitelmätyyliin (ei välttämättä mihinkään muuhunkaan tyyliin).
Sen sijaan olettaisin, että pitäisivät huolta omastaan, mahdollisesti korjaisivat, remontoisivat ja täydentäisivätkin joskus.
Kirjoitukseni lähtökohta oli uudisrakentamisessa, sitä en kiistä. Arkkitehtuuripalveluihin suhtautumisessa, niitä tilatessa, voi soveltaa samaa ajatusta, vaikka kyseessä olisi korjausrakentaminenkin. Korjausrakentaminen itsessään on "arkkitehtuurin trendi" tai ainakin ilmiö, joka on paljolti ylimmän ja alimman luokan asia. Ylin luokka kunnostaa kartanoitaan ja alimmalle luokalle saneerataan lähiöitä (taas paljon kärjistäen).
Keskiluokkakin on löytämässä korjausrakentamisen, josta olen paljolti iloinen.
Sitten ilman ajattelua jälleen lista...
Suhtautuminen korjausrakentamiseen:
Yläluokka: Kunnostaa ja ylläpitää kartanoitaan, perinteitä kunnioittaen.
Ylempi keskiluokka: Hankkii vanhan talon kivalla paikalla, kunnostaa ja laajentaa modernilla osalla.
Keskiluokka: "Pintaremontti"
Alempi keskiluokka: Asuminen vanhassa silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa, vain välttämättömimmät korjaukset.
Alaluokka: Lähiösaneeraukset, putkiremontit, parvekelasitukset, hissi vanhaan taloon...
>...ei se ole välttämättä niin tuomittavaa jäljittelyä...
Sinäpä sen sanoit. En ole tuominnut ketään. Jos jokin ilmiö näyttää muita tuomittavammalta, on kyseessä tulkintaerimielisyys.
Perinnerakentamisbuumin näkisin nimenomaan postmodernina ilmiönä.
Joo, onhan perinnerakentaminen tietysti postmoderni ilmiö, koska se on nimenomaan tämän ajan ilmiö ja postmodernissahan me ollaan.
Mutta eikös sitten se ole keskiluokka, joka noudattaa arkkitehtuurin trendejä, eikä yläluokka, joka siis nimekkäine arkkitehteineen pitäytyy vielä modernissa tyylissä ja aallon jäljillä?
Paitsi tämän ajan ilmiö, postmodernismi on modernismin jälkeinen ilmiö - eräänlainen vastareaktio modernismille.
Arkkitehtuurin trendit eivät (välttämättä) ole ajassa kiinni. Arkkitehtikunta näyttäisi päällisin puolin palanneen modernismiin. Kyseessä on kuitenkin kertaustyyli jonka esikuvana on modernismi ja täten postmoderni-ilmiö.
Niin on. Arkkitehtuurin trendit eivät tosiaankaan ole aina ajassa kiinni :-)
Kyllä musta ihan tosi näyttää siltä, että osa suomalaisista arkkitehdeista ei ole palannut modernismiin, vaan se ei ole koskaan edes päässyt siitä irti. Modernismi menee hautaan vasta ukkosukupolven mukana.
Olet varsin oikeassa siinä, että jotkut (iso osa) arkkitehdit eivät ole päässeet "irti" modernismista. Vaikkakin voidaan puhua ukkosukupolvesta, on muistettava että ukot vetäytyvät yksi kerrallaan ja entisistä "nuorista" tulee "ukkoja" samaa tahtia. Vallitsevat suuntaukset eivät riipu yksilöistä.
En usko, että mun sukupolven tarvii irrottautua siitä, kun ei me olla siinä kii. Aivopestyhän meitä on kovastikin koulutuksessa, mutta ei me niin tyhmiä olla että edellisen sukupolven arvot nieltäisi sellaisena. Hah! Ukkoakaan musta ei tule (vaan ehkä akka), mutta silloin me varmaan pyristellään irti postmodernista perinnerakentamisesta, ja nuorisolla on jo jotain muuta mielessä. Näin maailma pyörii, arkkitehtuuri tosin aina vähän jälkijunassa ...
Tarkoitin sitä, että ukkoutuminen ei ole jonkun tietyn sukupolven yksinoikeus (taakka), vaan se kiertää perintönä edellisiltä sukupolvilta nuoremmille.
Kuten sanoit:
>...ja nuorisolla on jo jotain muuta mielessä.
En sovi mihinkään kategoriaan, siis olen täysin out??
Tontti on iso. Aina on omassa asuttu, lapsesta asti, Kaikki on itse suunniteltu ja toteutettu ja hyvin on onnistunut. Neliöitä on vakituisessa asunnossa 160, sekä avovintti säilytystilana. Naapurit ja muut tutut yrittää kopioida meidän taloa ja kesämökkiä ja muutoinkin ihastelijoita riittää. Arkkitehteja ei siis ole kaivattu.
Ei ollut tarkoituskaan että kategoriat olisivat ehdottomat. Se, että olet tehnyt kaiken itse on hienoa ja kunnioitettavaa.
Pohdin "kastiasi", kun kerran kysyit. Se, että olet ylpeä siitä, että et ole tarvinnut arkkitehtejä, viittaisi keskiluokkaisuuteen. Koska sanot, että naapurit yrittävät kopioida ja ihastelijoita on, viittaisi siihen, että olet onnistunut talollasi kohottamaan sosiaalista statustasi muiden silmissä. Se lienee ollut tavoitekin?
Et ole lainkaan out. Onnea rakennuksillesi jatkossakin.
Oletko itse kasvanut vuokratalossa tai vanhempasi? Asenteesi ja juttusi viittaa siihen! Taidat olla NOUSUKAS, hyi ök ök!
(Pyhätehti on nettipersoona, joka on kasvanut ja kehittynyt virtuaalimaailmassa. Juttujen takana olevan lihallisen hahmon ajatuksista valikoituu osa näihin kirjoituksiin.)
Vuokratalossa asuminen on hyvä vaihtoehto. Vuokrat ovat nykyisellään tosin liian korkealla ja moni rakentaa oman talon, koska se tulee halvemmaksi vaikka vuokralla asuminen olisi rennompaa ja vaivattomampaa.
Vähän arveluttaa tuollainen yleistäminen, vaikka hauska olikin.
- Ainakin se osallistuminen projektiin riippuu yleensä myös siitä, mitä rakennuttaja osaa. Toivottavasti :-)
- Myös ikkunoiden ja yleensäkin tyylin valintaan (perinteinen/moderni) vaikuttaa, miten talo istuu ympäristöönsä. Sitä kartano- tai perinnetyyliäkin voi tehdä monella tavalla. Yläluokka tekee talonsa yleensä aina tyylikkäästi. Uskaltavat laittaa lankkulattiaa (ei tarvetta pullistella parketin kanssa), suosia selkeitä ratkaisuja (ei sorru pikkusieviin erkkereihin). Ikkunatkaan eivät välttämättä ole aina niitä suuria lasipintoja, mutta kyllä tarkkaan harkittuja, kokonaisuuteen sopivia.
Noin se menee. Varmaan olet rakentaja, kun noin tarkkaan tiedät.
Eikä postmodernissa yhteiskunnassa edes enää päde vanhan yhteiskuntajärjestelmän luokkajako. Turha yrittää vääntää väkisin X- ja Y-sukupolvia vanhaan muottiin ja selittää samalla, että "ei riipu tuloista, eikä nyt oikeestaan koulutuksestakaan, mutta että on näitä luokkia kumminki ... ".
Markkinavoimilla tässä pelataan ja siksi on vain erilaisia kuluttajia - toiset menee edellä ja toiset tulee perässä, moneenko ryhmään kuluttajat jaetaan, siitä on erilaisia jakoja. Ryhmien muodostumiseen vaikuttavat tulotason, koulutuksen ja iän lisäksi myös asuinpaikka yms.