Puhelimeen vastaaminen (perintä)

1. Missäs ne on ne iskän kaimat ja hänen lapsensa?
He ovat koulutettuja vastaajia, näihin perintöihin, ja muuhun sadismilla aiheutettuun sadismiin, joka on persoonallisuushäiriö, ja vakava mielensairaus seksuaalisena sadismina.
- Ja tuotako ei voi kyseenalaistaa?
Ei hänenkään kehonsa jaksa kääntää.
Ei, ei edes persoonallisuus-häiriöisen.
Häntä kuvataan milloin yliaktiiviseksi, milloin mielensairaaksi viirikkeiden ja persoonallisuuden takia, milloin persoonallisuus-sairaaksi esim. hänen ulkonäkönsä osalta, joskus persoonallisuus häiriöiseksi aggressioiden ja frustraation takia, joskus persoonallisuus-virheiseksi vanhempien aseman ja ammatin takia, jotka ovat myös ihan frustraatioita, ilman loogisuutta, ympäristöstä.
Ja siksi en ole niistä taas jaksanut välittääkään.
Vaan psykiatrinen keskustelu, ja yksityisyyden laiminlyöminen on mielestäni ihan naurettavaa.
Niin, psykiatrinen keskustelu, ilman fokusaatiota, jälleen kerran...

Milloin hänet on luokiteltu persoonallisuus-häiriöiseksi mielisairaaksi yliaktiivisuuden takia, sitä tavoitellen?
Miten voit ja kestät, näin julkeasti loukata hänen yksityisyyttään?
Luuletko, että tässä saa pitää kovinkin tuntemattomassa seurassa, ilman identiteettiä, intimiteettiä ja empatiaa?
Esim. koko elämän läpi kestänyttä suhde-toimintaa, tai ihan turvallista läpi koko eämän kestänyttä turvallista tuttavallisuutta, joka ei koskaan sisällä kyseenalaistamista.

Mulla on päälläni musta printti-toppi, joka kertoo perinnästä. Siihen on kuvattu karuselli valkoisella. Etsit vain koko ajan syyllistä, olet painostamisella, pakottamisellasi ja alistamisellasi ihan turha ihminen. En muistanut viime vuonna kirjoittaa tätä juttua loppuun. Tästä mustasta printti-topista, joka oli niin lyhyt, että kaipasi alleen housut, mutta meni myös reisille ulottuvana vesiraja-hameena, joka oli eripituinen edestä ja takaa.
- "Että ihan muidenkin tekemisistä syyttää.... "
Toppi, jossa oli karuselli ja valkoinen printti oli mulle tuttu Hanoi Rocksin Razzle-Puzzlen muistokonsertista, johon ei saanut matkustaa pummilla.
- "Sekään ei oikeuttaisi hyväksikäyttämään ketään." Vähän eilen puhelinsoittoa, olin pukenut ylleni kaulakorun, joka kertoi rasismista: Olin eilen ottanut sen inhoten pois. En hyväksynyt siihen liittyvää epätietoisuutta, etovuudesta, tuosta inhon tunteesta, jonka rasismi ja yhteinen näkö, joka lähti vasemmalta puolelta kalloa, liikkuen kulmakarvojen yläpuolelta, juuri siinä, jossa usein näkee tikit, koko matkan päätä, vasemmalta puolelta, taakse.
- "Mitä Herran Jumala sulle on sattunut?"
Se rasismi kuvasi, ilman tätä korua, vain kosketusta loogisuus-pisteistöön. Se kuvasti omaa vastuuta ja velvollisuutta, osoittelemisesta, ja vastuunkantamista muiden ihmisten hyväksikäytöstä, ja esteettisesti steriilin luomisesta.
- Kai mää saan nyt edes tonnilla koruja hakea. Se kertoi yksityisyydensuojasta, se kertoi tarinaa, turvallisuudesta ja läheisyydestä, rasismista.
- Joo, ei saa lähestyä erottamatta loogisuus-pisteistöä, ja rasismia, erottamatta yksityisyyttä.
Kun mä olen tässä yksin syytteessä, teidän kaikkien puolesta.
Nyt sää esität jo sukupuolta itsellesi, tosi nolo juttu. Tämän saa aikaan vaan painostaminen, alistaminen ja ahdisteleminen, pakottamalla. Korun olin poistanut eilen inhoten kaulastani, taas muistaen ja tuntien sen koskettavan yhteistä näköä, rasismia, jopa ilman yksityisyyttä. Mun teki mieli jutella, mutta en pystynyt.
- Eikö edes niille kavereille, jotka oli esitelty sinulle, aikaisemmin sekavuus-tilaan, kullanmerkkien kanssa?
-Jaa, haluatteko tekin kullanmerkit?
Pitää osata ihan itse huomioida, että on turvallisuudesta ja läheisyydestä poikkeava ammatti.
- "Ei, et halua, et mun kanssa, etkä kenenkään muun." Vanha tuttu lause soi korvissamme, ja me odotimme kesää, ja vapautta, kuin kuuta nousevaa. Konsertti oli melko myöhään. Aivan samoin, kuin esittelyjen yhteydessä oli kysytty: "mikä nyt on vialla" Vai mikä se alkuperäinen versio nyt olikaan, tällä tavoin syytellen toisia.
-Eikö tää koske sua?
- Ei.... Onko tämä taas vain, mun trauma, ja rahat, jonkun allekirjoittaneen pitkällinen sydänsuru, kun on esim. joutunut vain osallistumaan, täysin turhaan, ja sadistiseen traumaan, seurakunnan toimintaan, ja rippikouluun?
- En mä näin ajattellut kyllä tähän aihepiiriin kysellä: " Vai pystytkö sä edes tuntemaan sellaista tunne-tilaa? Ei, ihan niin paljon ei aurinko paistanut. Ei se kykene niin paljon paistamaan, ja kannattelemaan."