väkivallasta

Olen miettinyt paljon, mikä tekee tästä kansakunnasta niin väkivaltaisen kun se on. Mitään varmaa, eikä yhtä ainoaa syytä löydy mutta tässä jokunen teoria. Monella suomalaisella on todella heikko itsetunto ja inho itseään kohtaan. Se ilmenee kateutena, vihana, katkeruutena, epäluuloisuutena ja mustasukkaisuutena. Suomalainen on alisettu ja aivopesty järjestelmän toimesta. Kansalaista aletaan jo lapsena muokata osaksi isompaa laumaa jota käskytetään, komennetaan ja uhkaillaan auktoriteettien toimesta. Suomalainen painaa töitä surkealla palkalla josta valtio leikkaa ison siivun veroina muka yhteiseksi hyväksi. Suomalaista itseasiassa kupataan mitä härskimmillä tavoilla. Valtio voi halutessaan periä veroa mistä tahansa, ja jos et maksa, painut linnaan. Suomalaisen nuoren miehen on pakko suorittaa asepalvelus tai vaihtoehtoisesti siviilipalvelus joka antaa tässä maassa hänelle spitaalisen leiman otsaan. Vaikka hän on ilmaista orjatyövoimaa sairaaloissa ja vanhustentaloissa. Jos kieltäytydyt armeijasta ja sivarista, painut linnaan. Suomalaisilla on orjan mentaliteetti. Se johtuu siitä, että meillä on pitkä historia vieraiden valtojen alistamana kansana. Emme olleet yhtään mitään kunnes Ruotsi, Norja, Saksa ja Englanti alkoivat kehittää ja sivistää tätä karua rantakaistaletta. Suomalaiset eivät ole ansioituneet oikein mitenkään. Kirjoitus-, luku-, lasku- ja kirjapainotaito ovat tuontitavaraa. Samoin maanviljelys, eri teollisuudenhaarat, koulujärjestelmä, sairaalajärjestelmä ja koko infrastruktuuri on alunperin ulkolaista alkuperää. Suomalaiset olivat ensiksi kehitysmaan alkuasukaskansaa jota suuret valtiot vetivät liekassaan. Historiamme suvereenina ja itsenäisenä maana on todella lyhyt. Itsenäistyimme vasta vuonna 1917 eli noin 95 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme olleet jatkuvasti veitsenterällä ja epätietoisuudessa itsenäisyytemme suhteen. Vuoden 1918 sisällissodassa Suomen punaisten joukoissa olleet Leninin bolshevikit halusivat liittää Suomen osaksi Neuvosto-venäjää. Talvisodassa suomalaiset taistelivat epätoivoisesti ettei Stalin olisi vallannut Suome. Osittain hän onnistuikin siinä. Molemmissa sodissa Suomi oli kahden tulen välissä: Neuvostoliiton ja Saksan. Olimme noiden kahden verikoiran kiistakapula. Toisen maailmansodan jälkeen kun Eurooppa oli lohkottu Neuvostoliiton ja USA.n tonteiksi, Suomi jäi outoon ja epämääräiseen asemaan. Emme virallisesti kuuluneet itäblokkiin, mutta henkisesti olimme sitä kylläkin. Pitkän maarajan takuinen Neuvostodiktatuuri piti Suomea pihdeissään monella tavalla. Koko kylmän sodan ajan olimme itsenäisiä vain paperilla. Suomalaisista ei ole kehittynyt kansakuntaa joka voisi kokea tervettä ylpeyttä ja kulkea pystyssä päin. Olemme kurjuutemme ja vähäpätöisyytemme vankeina. Tuo jos mikä tekee ihmisestä katkeran vihakimpun jonka mieli on mustaa myrkkyä ja jolla ei ole mitään uskoa hyviin asioihin.