Ongelmani

epätoivoinen

Olen 20v mies Espoosta ja päätin viimeinkin ottaa puheeksi seksuaalisen suuntaukseni. Ensin haluan puhua siitä täysin anonyymisti, koska koen sen pikemminkin vain ahdistavaksi kun tuntuu, että en voisi olla julkisesti mitä olen.

Itse siis luokittelen itseni biseksuaaliksi ja haluaisin mielelläni edes joku päivä voida olla julkisesti bi. Olen aina tiennyt itsestäni sen, että myös sama sukupuoli kiinnostaa. Mutta varsinaisesti olen alkanut hyväksymään sen tosiasian itsestäni kun eräs viikonloppu tämän kesäkuun aikana tapasin todella ihanan ja mukavan pojan (17v). Yllätyin kun hän sanoi olevansa biseksuaali ja samalla tunnustin myös hänelle itsestäni sen puolen. Suudelmia on vaihdettu joitain kertoja. Puhuimme yhtenä päivänä siitä ja olen iloinen, että hän kuuntelee. Rehellisyyden nimissä nyt olen täysin ihastunut häneen ja se tuntuu itseni mielestä toisinaan jopa niinkin ahdistavalla, että yritän vain helpottaa oloani kaikin tavoin. Tuntuu, että haluaisin nähdä hänet joka päivä, mutta kaikista eniten haluaisin puhua hänen kanssaan tästä asiasta monta tuntia ja haluaisin myös saada mahdollisuuden kertoa tunteistani häntä kohtaan.

Toinen ongelma minulla tulee vastaan siinä, että jos seurustelisin miehen kanssa, niin mitä muut ajattelisivat. Minua on kiusattu koulussa joskus, koska jopa itsekin koen itseni hieman oudoksi. Myös varsin ristiriitaisena pidän itsessäni sitä, että liityin joskus Perussuomalaisiin ja olen maahanmuuttokriittinen. Sen takia myös saan kuulla jatkuvasti typerää haukkumista jne. Liityin Perussuomalaisiin, koska ajattelen monesti samalla tavalla kuin he. En itse ole ikinä ollut homoja/lesboja ym vastaan, sillä olenhan itsekin biseksuaali. En kertakaikkiaan tiedä mitä tehdä. Neuvoja? Kiitos.

5

279

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • anome

      Minuakin on kiusattu koulussa ja tiedän, että se jättää jälkensä; on ihan eri tavalla herkkä sille, mitä muut ajattelevat.
      Omassa tapauksessani "kaiken" ratkaisi muutto uuteen kaupunkiin ja ihan uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen. Pääsin aloittamaan "puhtaalta pöydältä", kukaan ei tiennyt kiusatun menneisyydestäni ja pääsin olemaan juuri sellainen kuin olen.

      Politiikasta sen verran, että älä pidä meteliä siitä mitä puoluetta kannatat. Kuten olet huomannut, se voi vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen sinua kohtaan. Vielä ikävämmäksi tämä käy, jos politiikka tulee tulevaisuudessa työpaikalle ja vaikuttaa ihmissuhteisiisi siellä.
      Siihen on syynsä, että politiikka ja uskonto ovat tulenarkoja keskusteluaiheita.

      Jos haluat maksaa Perussuomalaisten jäsenmaksua, niin siitä vaan. Älä kuitenkaan pidä asiasta meteliä ja voithan jopa ilmoittaa kavereillesi, että koit puolueeseen sitoutumisen "ahdistavaksi" tai "liian sitovaksi", joten erosit.

      Kyllähän ihminen on ristiriitoja täynnä, älä huolehdi sellaisesta. :)

      Jos tämä poika haluaa suudella sinua ja on valmis vielä keskustelemaan asiasta, olen ihan varma, että voit puhua hänelle tunteistasi. Hän varmasti kuuntelee. Suosittelen puhumaan myös näistä mieltäsi painavista asioista.

    • epätoivoinen

      Niin, siitä suutelusta vain vielä sen verran, että taidettiin kumpikin olla hyvin sekaisin. Sinä iltana alkoholia kului paljon. Ilmeisesti kuitenkin se, että hän olisi myös biseksuaali pitää paikkansa. Oikeastaan en asu Espoossa vaan Kirkkonummella, mutta olen muuttamassa Espooseen. Jostain syystä Kirkkonummen ilmapiiri on ahdistava. Jos täällä olisin julkisesti bi/homo, niin voin olla vain varma siitä, että paskapuhe vain leviäisi. Pienessä kunnassa kun olen asunut vähän yli 2 vuotta, niin huomaan kyllä, että liikaa samoja ihmisiä pyörii siellä missä itsekin. Sana siis leviää nopeasti täällä.

      Paras ystäväni ja muutama muu tietää myös, että olen biseksuaali. Kerron siitä yleensä vain ihmisille joihin luotan, mutta vanhemilleni vaikenen jostain syystä käytännössä täysin koko asiasta. En usko, että he alkaisivat ollenkaan sen takia käymään rasittaviksi. Kyllä he varmasti hyväksyisivät sen asian, mutta en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen seksuaalisuuteni suhteen melko hiljainen muutenkin. Moni on arvellut, että olisin homo tai bi, mutta kuten sanoin: en ole kertonut siitä hirveästi muille.

      Siitä että olenko kiinnostunut enemmän samasta vai vastakkaisesta sukupuolesta, en ole edes itsekään täysin varma. Mutta anyway, olinpa sitten ihastunut joko mieheen tai naiseen, tuntuu aina yhtä turhauttavalta. Kokisin sen kuitenkin reiluksi tätä poikaa kohtaan, että kertoisin tunteistani. En vain tiedä miten missä ja milloin. Sen jälkeen pitäisi vielä ratkaista se toinen ongelma.

    • anome

      Sinun ei tarvitse tietää oletko kiinnostunut enemmän samasta vai vastakkaisesta sukupuolesta. Älä ainakaan murehdi sellaista, sillä se on ihan toissijainen asia - ja se vielä tuppaa muuttumaan ajan kuluessa suuntaan tai toiseen ja sitten taas toiseen suuntaan.

      Hieno juttu, että olet muuttamassa uuteen kaupunkiin; niin kuin edellä kirjoitin, uudet kuviot ovat tervetulleita.

      Niin kuin sanoin, uskonto ja politiikka - samoin kuin seksuaalisuuskin ovat sellaisia aiheita, jotka ovat ihmisten henkilökohtaisia asioita. Niistä ei tarvitsekaan huudella.
      Ei kukaan esittele itseään "Moi, minä olen anome, bi-seksuaali porvari, uskonnoltani agnostikko." :)

      Vanhemmistasi; seksuaalisuutesi ei varsinaisesti kuulu heillekään, mutta kyllä he varmasti tietävät tai vähintään aavistavat ettet ainakaan ole "umpihetero."
      Ja jonkinmoisena lohdutuksena, "äidit tietävät aina" - tai näin on useampi homo kertonut kokemuksistaan. Mutta ei sinun tarvitse ottaa seksuaalisuuttasi millään tavalla esille vanhemmillesi ellet halua. Jos haluat varmistaa siltä suunnalta tulevan tuen, voit ottaa läheisemmän vanhemman kanssa puheeksi, että taidat tykätä myös pojista.

      Miksi koet ihastumisen tunteet turhauttaviksi? En ihan saanut kiinni siitä.
      Siksikö, etteivät ne ole johtaneet mihinkään? Oletko aina pitänyt nämä tunteet omana tietonasi? - Silloin tunteet varmasti käytävät turhauttaviksi.

      Ihastumisestasi kertominen tuolle pojalle on reilua - ennen kaikkea itseäsi kohtaan. Jos hän ei jaa noita tunteita, niin mitä sitten? Hän sanoo, että "sori, ei kiinnosta." Se ehkä vähän aikaa satuttaa, mutta otitpahan riskin. Ja toisaalta, hän saattaa sanoa, että hänellä on samanlaisia fiiliksiä ja riski saattaa johtaa johonkin paljon parempaan.

    • epätoivoinen

      No, en usko, että vanhempani osaisivat edes aavistaa olevani biseksuaali (tai mistä minä tiedän mitä he uskovat kun en ole kysynyt). Ihastumisen tunne on turhauttavaa lähinnä siksi, että pelkään mokaavani kaiken kuitenkin. Niin periaatteessa olenkin jo tehnyt liikaa. Vuosi sitten seurustelin erään naisen kanssa lyhyen aikaa, mutta hänestä paljastui sellaisia asioita, joista on edelleenkin tuskallista puhua. Sanotaan vaikka näin lyhyesti: en pidä, että ihmisten tunteilla leikitään ja valehdellaan koko ajan. Se ehti tappaa itsetuntoani jo enemmän kuin tarpeeksi. En luota oikein ihmisiin enää.

      Mitä nyt itse olin ymmärtänyt, niin kyseinen poika saattoi sanoa pidättäytyvänsä kokonaan seurustelusta ainakin toistaiseksi. En silti aio luovuttaa helpolla. Enhän sentään ole suoraan puhunut hänelle tunteistani vielä kertaakaan. Mietin vain, että missä yhteydessä niin sitten tekisin. Pitäisikö soittaa hänelle ja lähteä jonnekin puhumaan kahden kesken?

    • biooni

      Ehdottasin et pyytäisit sitä johonki 'ihan muuten vaan' ja sitte ku hän tulis paikalle nii sanoisit et sul olis asiaa että......ja sit sanoisit mitä ajattelet täst pojast(-: kyl se siit sit alkaa rullaa jos sen kuuluu rullaa(-:

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1998
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1037
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      877
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      763
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      751
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      13
      725
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      685
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      669
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      210
      668
    Aihe