Anorektikon auttaminen

Itse olen kans sairastanut anoreksiaa pitkään, tosin nyt jo parantunut :) muistan hyvin kuinka ärsyttävää se oli kun muut koko ajan yrittivät puuttua syömiseeni tai liikkumiseeni. Otti hirveästi päähän kun ei saanut tehdä kuten itse halusi. Aina joku yritti neuvoa ym tai sanoa että olet liian laiha, pelkkä luuranko. Mutta kun sitä itse ei tajunnut ja aina oli vaan omasta mielestä läski. Älä siis puutu aivan mahdottoman LIIKAA asioihin. Varmasti hankala tilanne kun toinen kärsii.

Onko tyttöystäväsi saanut hoitoa esim osastolla? tai seuraako kukaan hänen painoaan ja vointiaan? esim terveydenhoitaja? Käykö terapiassa?
Itsellä ei muu auttanut kun olla osastolla pitkään vaikka kuinka tympeeltä tuntu. pikkuhiljaa alkoi helpottamaan, pitkään kyllä kesti. ja pitkät terapia käynnit.
Ja varmasti sinusta tuntuisi inhottavalle jos tyttöystäväsi pakotettaisiin olemaan osastolla ja ette ehkä näkisi niin usein ym mutta lopussa näkee työn tuloksen.

Hankalaa neuvoa toista, mutta yritä kuitenkin pysyä mahdollisimman paljon tyttöystäväsi tukena. Kerro että rakastat häntä millaisena hyvänsä ja kerro miltä sinusta tuntuu katsoa vierestä kun hän sairastaa. Älä pakota mihinkään, pahentaa vain asioita. Ja älä ole "kaikki-tietävä" se ainkin otti itsellä tajuna päähän.

Voimia ja pitkiä hermoja sinne päin :)

Ei hän osastotasoa onneksi ole. Hän on itseasiassa parantunut jo pari vuotta sitten, kun emme olleet vielä tavanneet, pahimmasta syömishäiriöstä, mutta nyt se tuntuu taas palailevan ja enemmänkin pelkään sen muuttuvan taas pahaksi. Aloitusviestistä saa kyllä aivan toisen kuvan, mutta olin hieman kiihtynyt sitä kirjoittaessani, kun koko homma alkoi vituttamaan. Olen kai asettanut ongelman liikaa omille harteilleni.

Luin netistä neuvoja syömishäiriöisen auttamiseksi ja sain sellaisen kuvan, että on parasta vain antaa anorektikon parantua itse ja olla kuin mitään ongelmaa ei olisi :/. Onko tosiaan näin? Tuntuu, että silloinhan mikään ei estä ongelmaa pahenemasta.

Niin ja kiitos hippiäis_tyttö kun jaksoit paneutua vastaukseesi. Odotin täältä oikeastaan paljon tasottomampia vastauksia. Tyttöystäväni on käynyt terapiassa, muistakin syistä kuin syömishäiriöstä, mutta nyt hän on taas lopettanut sen.

Anorektikon auttaminen on tosi vaikeeta. Tuntuu että kaikki mitä sanoo on väärin. Mun kaverilla oli anoreksia,ja tuntu että se kuolee siihen. Mutta terapian ja lääkäri käyntein myötä hän sai elämänsä takaisin. Siinä sulle, joka oot vähän niinku ulkopuolinen jää vaan tukian osa. Se on turhauttavaa,mutta jos jaksaa odottaa,niin odotus palkitaan.:)

Anoreksia ja myös muut syömishäiriöt ovat siitä kavalia, että ne saattavat suht helposti palata takaisin. Monilla henkilöillä jotka ovat anoreksiaa sairastaneet, osa sairauden ajatuksista saattavat pysyä loppuelämän, ei välttämättä suurena osana elämää vaan vaikka ihan mini-kokoisena takaraivossa. Näin olen usein kuullut. Itsellä on muutamia kertoja meinannut karata takaisin anoreksiaan parantumiseni jälkeenkin, esim nytkin on meinannut ottaa minusta liian suurta otetta :( pitää olla erittäin sisukas.

On hyvä juttu että tyttöystäväsi ei ole vielä älyttömän huonossa jamassa, mutta siihenkään joutuminen ei vie kauaa. Onko tyttöystäväsi minkä ikäinen? jos on yli 18v pystyy itse päättämään haluaako hoitoa, mutta voi myös joutua pakkohoitoon osastolle, mutta tyttöystäväsi ei täytä niitä kriteerejä.

Olen itse myös lukenut anoreksiasta kärsivän "hoito-ohjeita". tuntuu pöljälle tuo olla mistää välittämättä. en usko että auttaa yhtään tilannetta olla välittämättä yhtään.
Olisi hyvä jos hän saisi jatkettua terapiaa, sieltä varmasti myös saisi lisäapua esim lähetteen osastolle jos tilanne menee niin huonoksi. Toivottavasti ei mene! Jos tytön vanhemmat tai tyttö itse ei hommaa apua tarpeen vaatiessa, pitäisikö sinun esim puhua terveyden hoitajalle terveyskeskuksessa? kertoa tytön tilanteesta ja huolestasi, ehkä terkkari voisi pistää asian liikkeelle esim terapeutille tai terkkari itse ottaa tytön kontrolliin (katsoa painoa ja yleistä vointia?) Tosin voi varmaan tuntua inhottavalle että juuri sinä olet se "kiusaaja" joka hommaa apua jos tyttö ei halua kenenkään puuttuvan asiaan? itse vihasin äitiäni koska oli hakenut apua kouluni terkkarilta, koulunlääkäri sitten lopuksi laittoi lähetteen osastolle kun olin niin huonona. Loppujen lopuksi teet juuri oikein, jos tilanne vaatii sitä.