Pimeys

mä istun yksin huoneessa,
katsoen ulos ikkunasta,
nään ihmiset ulkona,
iloiten kesästä ja riemusta,
istun yksin sisällä,
täällä en voi liikkua,
en pääse pois tästä kuilusta,
olen tämän kuilun vankina

vihaan tätä tilannetta,
vihaan sitä tunnetta,
vihaan sitä kuinka minulle piti käydä näin,
tyhjyyden keskellä ei näy valoa,
vain pimeys valtaa tajunnan,
auringonnousu ei kerkeä valaista,
kunnes se jo häipyy taivaanrantaan punahehkuisena

olen yksin tässä kuilussa,
sieltä en pääse pois,
sitä ei voi paeta,
sitä ei voi muuttaa,
sen kanssa on vain elettävä

herään aamuisin pimeyteen,
pimeyteen, joka vallitsee sisälläni,
yritän päästä siitä pois,
mutta viha ottaa vallan,
viha on ylitsepääsemätön,
se on suuri kuin maailmankaikkeus,
tila, joka laajenee edelleen

viimeinen valon pilkahdus sumenee,
kauas maailmankaikkeuden rajan taakse,
pimeys on voittanut