yksin vaeltamaan ensimmäisen kerran

Ja vinkkejä ensikertalaiselle !

siitä vaan retkelle kyllä luonto opettaa.Ruokaa mukaan riittävästi ja toisella kerralla osaat jo ottaa sopivasti.Aluksi ei kovin pitkää tuo Pallas voi olla sopiva

voi olla sumua joskus siksi kompassi ja kartta mukaan.Kyllä se kartanluku kehittyy kun seuraat miten matka edistyy

Hei! Kävin ensimmäisen yksin vaellukseni muutama vuosi sitten, olin silloin 25-vuotias. Vaellukseni suuntautui kilpisjärven maisemiin, pääasiassa patikoin Haltin reitillä mutta poikkesin välillä merkityiltä reiteiltä. Yksin on mukava mennä voi mennä omaan tahtiin, taukoilla enempi, näkee luonnon jotenki erilla lailla. Jokaisesta asiasta on paljon tietoisempi, askeleet ovat varovaisempia.
Kannattaa lähteä, varmasti pärjäät hyvin, aluksi toki kannattaa ottaa sellainen reitti jossa liikkuu muitakin ihmisiä. Hetta-pallas on hyvä ja Kilpisjärvi-halti-kilpijärvi on kans aika pomminvarma. Yksin ollessa pahin uhka on oma pää, jos joutuu pitkiä aikaan kököttään yksin teltassa kun on paha myrsky päällä tai muuten on huono keli, vituttaa, kamat märät, nälkä, väsy. Nämä asiat tuntuvat yksin ollessa kovinkin voimakkailta kun ei ole kukaan niitä jakamassa. Mutta elämä on seikkailu, yksin ollessa vaelluksilla tulee myös monta kertaa mieleen ajatus " mitä vittua mie täällä teen" ja se on todellisen seikkailun tunnusmerkki. Hyvää reissua!

Jos oot edes kohtuullisen näköinen ja pesää irtoo, niin voin opettaa luonnossa elämisestä kaiken.

No ehkä tän viestiketujan aloittaja provoilee.. Ei kai kukaan nyt mihinkään vallukselle lähe ennen yön yli harjottelua ihan vaan retkeilyä ja vasta sitten lappin. Tossa hetta pallas alueesta kannattaa muistaa että osassa reittii tarvii auton siirtoa taikka sitten muuta kuletusta. kyl siel lapis rahastaa osastaan. Mut ei kyl oikeesti voi suositella noin nuorelle ja kokemattomalle oikein mitään reissua yksin

osaa pystyttää niin osaa purkaakin.Vaeltaa voi myös rengasmatkan tai edestakaisin.Linja-autolla pääsee Muonioon.

Ilmeisesti suunnittelet käyttäväsi yleisesti käytettäviä reittejä. Siis hätä tilanteessa saat apua. Muista ottaa kännykän ladattu varaakku reppuun.
Hyvin se menee. Ja hei muista ei keskeyttäminen ole mikään häpeä. Siitä sitä oppii...
-
Olisi kiva kuulla miten kävi?

No jopas oli negatiivinen tämä Mervi88.

Totta kai tuollaisen jutut huomioidaan; tarviiko auton siirtoa, kulkeeko julkiset tms. Ja lähes kaikki lomailu maksaa jonkin verran, niin Lapissa kuin etelässäkin.
En näe mitään syytä, miksei Rovaniemellä asuva uskaltautuisi Lappiin pienelle vaellukselle. Perustaidot kun on hallussa ja kun varautuu ja suunnittleee reissun hyvin, niin matkaan vaan!
Yksin vaeltaessa on kuitenkin syytä myös muistaa onnettomuusriskit. Jos loukkaannut, nyrjäytät nilkkasi tms. niin silloin yksin pärjääminen on haastavampaa. (nim. kokemusta on). Älä pelkää sitä liikaa, mutta ota se mahdollisuus kuitenkin huomioon. Kännyt ei välttämättä myöskään toimi joka kolkassa (mikä nyt tavallaan yksin vaeltamisen kannalta on myös hyvä asia - pääsee täysin irti kaikesta).
Lapin luonto on hieno, joten reissusi antaa varmasi sinulle paljon! Hyvää kesää!

Se on varma itsemurha lähteä metsään ja varsinkin noin syvälle. Itse pelkään villieläimiä jopa lenkkipoluilla enkä asu edes missään lapissa tai kylässä. Karhuja Suomessa on nähty jopa kaupunki alueilla.

Jos kuitenkin selviät hengissä et ole mitään muuta saavuttanut kuin sen minkä olisit saavuttanut jos et olisi lähtenyt ollenkaan.

Yksin vaeltaminen on heijastaa itsetuhoisuutta. Ennen vanhaan itsemurhia tehtiin lähtemällä yksin erämaahan ja jäämällä sille tielle. Suosittelen että hankit itsellesi aviomiehen, niin tuollaiset haaveet jäävät. Nuoren naisen pitäisi hankkia lapsia ja hoitaa kotia.

Oi että!! Kyllä lähtisin heti eräilemään jos pääsisin! Yksin en voisi sillä perustaitoja ei kovin ole mutta porukalla ehdottomasti!

Ei yksin vaeltamisessa ole kymys uskaltamisesta kun puhutaan oikeasta vaelluksesta esim. Pohjoisen erämaissa. Vaelleuksele ei pidä koskaan lähteä yksin. Sen sanoo jo järkikin.

Minäkin olen sunitellut yksin lähtemistä reissuun että ei ollenkaan huonpi idea,kulkee ensin tutuimilla suduilla ja jos vielä kiinostaa niin sitten laanjentaa aluetta,mikä sen mukavempi paikka kuin luonto.

En lähtis lappin yksin. Erämaata pitää kunnioittaa, ihminen ei voi sen edessä mitään. On noita muitakin paikkoja. Sellaisia reittejä mis on muitakin ihmisiä.

katso ensin elokuva 127 tuntia ja ota opiksesi.

ensinnäkin ennenkuin lähdet vaeltamaan yksin, varmista että joku tietää missä vaellat ja sopikaa esim. yhteydenottoajat, että tuttu tietää sinun olevan kunnossa, jos et tiettynä ajankohtana ota yhteyttä, niin hän voisi lähettää sinulle apua tai lähteä itse jeesiin.

mukaan tarpeeksi vettä, matka/retkipuhelin johon myös vara-akku. lämmintä vaatetta ja ensiapuvälineitä.
itsepuolustukseen jotain apuvälineitä(esim.karhun hyökkäystä vastaan)
tulen tekoon apuvälineitä.
kartta ja kompassi.

kannatta myös itse ottaa tarkemmin selvää retkeilyalueesta ja tarvikkeista, ennenkuin lähtee minnekään "tapattamaan" itseään, sillä liian moni lähtee retkeilemään ilman kunnollisia tietoja, taitoja ja tarvikkeita.

Hetta - Pallas on hyvä reitti aloittajalle n. 50 km ... koko matka
merkattu paaluin , ja polku juovatta kans koko reitin .
Ei edes rokka sumussa mahdollista eksyä .
Siellä on myös autiotupia sopivin n. 10 km välein , toisessa
päässä avoimet ovet , ilmaiset yöpymiset , ja toisessa päässä
varaustuvat .. sauna on noin keski vaiheilla reittiä , jossa on
" jääkylmä " puro uimista varten .

Hetan päässä on ylittettävä Ounasjärvi , paikalliset pientä
korvausta vastaan vievät toiselle puolelle , polun päähän .

Varmaan siellä pitkin kesää jonkin verran riittää kulkijaa ,
ehkä etenkin ulkolaiset vaeltavat enemmmin siellä .

Tokihan sinne voi pystyttää oman teltankin , kunhan otat selvää
ennen reissua . Samoin kuin kuljetuksista , ja yöpymisistä
Pallaksen matkailukeskuksesta ..

Hyttysmyrkkyä varalta mukaan , jos vaikka tarvisit ...:)

Ei muuta ko menoksi .... ja hauskaa vaeltamista sulle :)

Jos nyt puhutaan tuosta yksinäisyydestä ilman höpöpuheita...

Itse purjehdin yksin, eikä kyllä ole kertaakaan tullut mieleeni itsemurha siinä puuhassa. Muutoin yksinäisyyden kohtaaminen on jonkinlainen haaste kyllä. Ypö yksin, etäällä toisista ihmisistä liikkuessaan on toki vapaa joistakin sosiaalisen kanssakäymisen asettamista rajoista käytöksen suhteen, mutta toisaalta sen vapauden hinta on avun ja juttukaverin puute. Avulla en tarkoita välttämättä hädässä tarvittavaa apua, vaan sitä seikkaa, että yksin liikkuessaan kukaan ei pystytä telttaa sillä aikaa kun itse tekee ruokaa. Yksin oleminen on jossakin määrin työlästä.

Toiset meistä viihtyvät yksin pitkiäkin aikoja, joillekin muutama tuntikin on liikaa. Ja kyllä tuolla saaristossa ja rannikolla liikkuessa näkee niitäkin yksinpurjehtijoita, jotka eivät erityisemmin välitä kohdata ketään. Oma kyky sietää yksinäisyyttä selvinnee kokeilemalla, ja eiköhän tuommoinen muutaman kymmenen kilometrin vaellus ole ihan hyvä lähtökohta sitä ajatellen. Sellaiselta reitiltä kävelee päivässä kävelee ihmisten ilmoille, jos omat ajatukset alkavat ahdistaa tai tulee tylsistys.

Jos tämä nimimerkki "vaeltamaan" olisi tyttäreni, niin en minä pyrkisi estämään hänen menoaan. Mutta osoittaisin kyllä jonkinmoisen huoleni ja terottaisin kovastikin riskien välttämisen tärkeyttä. Vaikka kuinka olisi kännykän kuuluvuusalueella, apua sinne kairaan ei ehkä saa moneen tuntiin, etenkin jos on päätynyt vaikeasti löydettävään paikkaan. Järki päähän, maltti mukaan ja ei muuta kuin hyvää reissua!

Lähde vaan se kannattaa. neuvoja tulee kyllä varmasti monenlaisia mutta se että mistä saat itsellesi sopivat, on eri asia. Kokemus opettaa, joten rohkeasti vain kokeilemaan.
itse olen reissannut pikkupoijasta ssti ympäriämpäri mehtiä ja korpia. kokemuksien ja erehdyksen kautta olen oppini saanut.
Pyhä- Luostolla suosittelen käymään noitatunturin päällä. maisemat ovat upeat.

ja neuvoja saa kysellä (myös muut) naamakirjan kautta..

En lähtis yksin. Minä voin lähteä kaveriksi. Siellä voi olla karhuja.

Suomen Ladusta ja Luonto-Liitosta löytyy vaellusseuraa, jos yksin lähteminen hirvittää.

Kannattaa pitää puhelinta kädessä, niin voi sitten laittaa viestiä tänne, kun karhu alkaa syömään.

No mikä ettei ! Minä voisin lähtee pystyttämään sitä teltaa sun kanssa, muuten se kuitenkin jää löysälle ja sade kastelee. Ota kuitenkin sään mukainen varustus,ruokaa juomaa,tulitikut ja Gps/kännykkä. ja kyllä lähtee

Joo, olen vaeltanut yksin Riisitunturilla. On aika varma olo, Riisitunturilla tuli vastaan porukkaa, joka ei ollut asianmukaisesti varustautunut lainkaan, joten kyllä minä luottaisin enemmän siihen, että olen yksin varustautunut ja erätaitoinen kuin että olisi porukka ihmisiä, joista kukaan ei ole kunnolla varustautunut eikä erätaitoinen.

Luosto-Pyhä on ihan hyvä reitti, suosittelen myös mainitsemaani Riisitunturia.
Huolehdi siitä, että taakse jää joku, joka tietää, missä sinä olet ja suunnilleen sitä, milloin sinun pitää tulla takaisin.

Kartanlukua kannattaa prepata. Jos eksyt, niin kannattaa pysähtyä miettimään sen sijaan, että rupeat säntäilemään edes takaisin. Aina reissussa tapahtuu pieniä kartalta tipahtamisia. Eivät ne ole kuitenkaan vaarallisia.

sinulla on hyvä suunnitelma, mutta tässä vanhemman vinkki, ei yksin matkalle.
Minäkin tykkään vaellella, mutta aina on kaveri mukana, ihan turvallisuussyistä.
Kun kartanlukutaitokin on hiukan hakusessa, ota vaeltaja kaveri mukaan ja sitten ihanaa reissua, nauttikaa yhdessä terkuin vanha kulkija

Luosto-Pyhäkin on hyvä. Reiti on tosi hyvin merkattuja, muita vaeltajia sen verran että apua saa helposti jos pysyy vain reitillä. Kyllä 18 v voi ihan hyvin vaeltaa kun ei jätä vaellusta liian syksyyn että sää teksisi pahat tepposet.
Ihmiset on nykyään niin uskomattoman varman päälle pelaajia, että eivät uskalla kohta yksin mennä edes lähikauppaan.

Lapseni oli vaellusriparilla Ukk- puistossa ja sai paremmat opit vaeltamisesta ja varusteista kuin monella meillä aikuisilla on. Siitä vain erämaahan, väitän että siellä on vähemmän vaaroja kuin keskiverto kaupungissa. Yhteyshenkilö on hyvä olla olemassa, jolle aina ilmoittelee päivän tavoitteet ja tuliko ne saavutettua ja missä silloin on. Tsemppiä matkaan!

Jos todellakin olet menossa niin suosittelen että ilmoitat vaikka paikalliselle palolaitokselle reittisi ja ajankohdan jos semmonen on. Nimittäin on noita erämaankaupunkituristeja haettu metsästä mistä milloinki t: lappilainen palomies.

Mutta jos todella tuntuu että selviät noilla taidoilla niin mikä ettei, ei muutako kengät jalkaan ja nokka kohti lapin erämaita. Mutta varaudu, monta kymmentätuhattahehtaaria metsää on vienyt monia, joten ei kannata alkaa sankariksi ja poiketa reitiltä.

miksi yksin..jos olet tämä kuvan tyttö niin soita mulle...
sulla joku syy miksi yksin..tosin tämä kulutus hysteria ja
yleensäkin länsimainen pinta liito kulttuuri tarvitsee joskus etääntymistä...että sitten taas kun on levännyt voi palata enemmän kilpailu kykyisenä yhteiskuntaan.
tsemiä...

uncle sam.

Osa pelottelee ja osa puhuu täyttä P::::tä, hyviäkin neuvoja löytyy.
Itse en ole noita merkattuja reittejä käyttänyt kuin osittain ja olen liikkunut pääosin käsivarressa. Alotus on tietenkin hyvä tehdä muutaman yöpymisen merkeissä noilla merkatuilla reiteillä. Seuraa kokoajan karttaa missä liikut ja opettele kartanlukutaito!!
Sinun taidoillasi 30 - 50 km (3 -5 pv) on ihan hyvä aloitus. Itse liikun pääosin yksin (patikka, kajakki, polkupyörä tai vene).
Tee hyvät suunnitelmat ja ruoka-, tarveaineluettelot mitkä otat mukaan ja OPETTELE SUUNNISTAMAAN.
Kyllä se siitä!!

Qary.

Ehdottomasti kyllä kannattaa lähteä. Pysy reiteillä, ilmoita kulkureittisi vaikka vanhenmille. Varaudu siihen että osaat ja pystyt tekemään lastan jalkaan,ranteeseen jos satut kompuroimaan. Opettele kompassinkäyttö ja kartanluku. Lämpöpeite, kovaääninen pilli,,merkkisavu jos mahdollista niin mukaan.

Ja jos eksyt niin sitten lähdet kotiin.

Enpä suosittele yksin vaeltamista. Mitä teet jos ja kun satutat itsesi??
Seudulla ei välttämättä puhelin toimi (ei kenttää)!! Entä jos sairastut? Mieti kahdesti ennenkuin lähdet yltiöpäisesti vaeltamaan yksin!!!!

voisitko ottaa jonkun kaverisi mukaan esim niin matkan teko olisi hauskempaakin
ja turvallisempaa tai joku sun tuttu esim ja kun on seuraa matkatessa se on kivempaa ja hauskempaa sekä turvallisempaa ja jos otat jonkun ystävän tai tutun siitä jää ihana muista teille molemmille =) suosittelen lämpimästi =)

Australialainen 14v tyttö purjehti yksin maailman ympäri.
Joten 18v rovaniemeläistyttö pärjää 35km osin merkatulla reitillä
vallan mainiosti. Ainoa ongelma on kaikenmaailman kitisijät ja vinkujat.
Riittää kun tunturituuli vinkuu ja suhisee.

Karhunkierros on sopiva eka kerraks . aina kuitenkin lähellä tietä ja asutusta.
Onnea matkaan varmasti jää hyviä muistoja.

Hetta-Pallas on hyvä reitti vaeltaa yksin ja sopii aloittelijallekkin kunhan varaa aikaa, suosittu eli hätätilanteessa saa varmasti apua muilta kulkijoilta. Kävin viime kesänä ja jatkoin Ylläkselle, yht. 130km. Tuossa loppupään osuudella ei näkynytkään ketään.

Yksin enimmäkseen vaeltelen ja on hienoa kulkea luonnon rauhassa, kamuja saa lyhyemmille reissuille välillä mukaan. Lapin kohteita tässä parhaillaan tutkailen, neljäs pohjoisen vaellus suunnitteilla...

-Mukavaa vaellusta-

joukossa tyhmyys tiivityy ja mitä useampi kokki sitä vetelämpi velli.Ammattiopasta tuskin kellään on varaa ja samanikäiset alokkaat vaan sähläävät keskenään.

Älä missään tapauksessa lähde yksin erämaahan vaeltamaan.

No, mielummin aina joku kaveriksi eka kerralla. Mutta ymmärrän sua täysin jos haluat yksin vaeltaa, ite olen yöpynyt Itä-Lapin reissuilla yksin teltassa, paitti mulla on koira mukana aina. =)

Mä pidän kahta kännykkää mukana pitemmillä reissuilla, yks mitä käytän (laittelen viestiä, soitella ei kannata turhaan) ja toinen missä on akku täyteen ladattu, virta pois päältä ja hyvin pakattu ettei mitenkään pääse kastumaan.

Valmiilla reiteillä on suuri todennäköisyys nähdä muitakin vaeltajia jotta ei ole ihan yksin maailmassa. =) Pieni ensiapupakkaus ja ihan perus ensiaputaidot on hyvä olla mukana, kännykän lisäksi. Saatat joutua itse auttamaan muita! Hätätilanteessa pitää myös pystyä kertomaan tarkasti missä on jos joutuu soittamaan. Siksi kartta / mahd. gps, ja koko ajan tieto siitä missä liikut.

Varustevinkkejä löytyy netistä vaikka kuinka kun etsit hakusanoilla vaeltajan varusteet tms. Eikä kannata ostaa varusteita päivää ennen reissua, ei varsinkaan kenkiä. Hyvin testatut kamat jotta tiedät että niillä on mukava liikkua, hengittävät, pitävät kosteuden ulkopuolella jne. Jos ei ole tottunut rinkan kanssa kulkemaan niin sitäkin olis hyvä harjoitella ensin päivämatkoilla. Siinä äkkiä jäsenet kipeytyy vaikka olis muuten hyvä kunto, ja säätöjä voi joutua tekemään niin että paino tuntuu mahdollisimman vähän.

Mutta tosiaan kaverin henkinen tuki voi olla tärkeetä aloittelevalle vaeltajalle, vaikka se tuntuu kiehtovalta lähtee yksin ja mietit että pärjäät kyllä, niin sitten kun kaatosateessa räpläät teltan kanssa niin voi tulla orpo olo ja joutua jopa kääntymään takaisin koska usko vaan loppuu, näin kävi mulle ihan ekalla vaelluskerralla kun olin sun ikäinen. Piti olla kahden yön retki mutta ensimmäisenä yönä pakkasin kamat sateessa ja kävelin takaisin, en ollu onneks hirveen pitkälle kulkenu kun vasta alkuillasta lähdin matkaan. Ihaniakin yksin vaelluksia on silti ollu ja koirastakin on paljo henkistä tukee =)) Pitää vaan tottuu olemaan yksin siellä.

Suosittelen Hetta-Pallasta. Yleensä sen verran väkeä reitillä, että apua saa suhteellisen helposti. Jokaisella autiotuvalla on samaan aikaan muita joko itse tuvalla tai lähimaastossa teltan kanssa.

Maisemat ovat myös sellaiset, että hivelee sielun sopukoita!!

Ei muuta kuin matkaan ja nauttimaan vaelluksesta!!

Kävin viime vuonna yksin vaeltamassa UKK:ssa, enkä edes kulkenut merkittyjä reittejä. Seurana oli pieni koira. Ne pari ihmistä jotka tulivat vastaan hieman hämmästelivät 23-vuotiasta yksin matkassa ollutta tyttöä, mutta mitäs siitä. Nautin kun sain kävellä juuri omaa tahtiani, juuri minne itse halusin ja muutenkin olla kaikessa rauhassa luonnossa.

Ei mulla vaeltamisesta pahemmin kokemusta ollut. Penskana olin partiossa. Karttaa olen aina osannut lukea kohtuu hyvin. Kunto on ihan hyvä, koska tykkään muutenkin liikkua ja koiran kanssahan tulee lenkkeiltyä paljon ympäri vuoden. Yksin mua ei pelota, merelläkin olen liikkunut tarvittaessa yksin veneellä lapsesta saakka.

Suosittelen kyllä, jos oma luonne on sellainen että yksin vaeltaminen kiinnostaa =)

Ei muuta,kun menoksi.Itse mietin samaa asiaa viimekesänä.Edellisestä ja ainoasta vaelluksestani oli kulunut tasan 40 v.olin 60v.Reitikseni valitsin pallakselta hettaan,eli vatasuuntaan.Oli hyvä valinta,ei paistanut aurinko kokomatkaa silmiin.Kyllä muuten lämpöä piisasi,lähdin heti jussin jälkeen ja YKSIN.Ainoa missä olen seuraavankerran viisampi,en pakkaa rinkkaani"kaikenvaralta tavaraa"Minulla oli varaustuvat 3 yötä,joten turha oli raahata keitintäkin mukana.Sikälikin aloitussuunta osui mielestäni oikein,nimittäin alkumatka,eli puoleenväliin oli haastavampi,kuin loppumatka Hannukurusta hettaanpäin.Ensikesänä uusiksi,mutta ruskaaikaan.Tänäkesänäkin kyllä pallaksella pyörähdimme,vaimonikanssa,joka ei ole liioin vaellusihmisiä,eikä liioin muutenkaan tykkää metissä kävellä.Alan tässä ensikesän reissukaveria jostain kyselemään.Hyväämatkaa sinulle sinne Lappiin.

Ei mielellään yksinään vaeltamaan. Siinä on aina riskinsä, ota kaveri mukaan niin selviät sieltä vaikka saisit sairaskohtauksen.

http://www.youtube.com/watch?v=ps4-PrCWH1Q

Ei kannata ehkä yksin lähteä patikoimaan. Jos joku kaverisi lähtisi mukaan olisi hyvä. Sitten kun sinulla tulee kokemusta enemmän patikoimisesta sitten ehkä voi lähteä yksin.

Patikoimisessa on kuitenkin omat riskit. Kyseisillä leveysasteilla on petoja. Olen lukenut ja kuullut kavereilta patikointiin liittyvistä riskeistä eikä se mukava ole jos joutuu pedon kohteeksi. Paljon vähätellään petoja mutta totuus on kuitenkin toinen. Kokeneet patikoijat kertovat että patikointi on mukavaa ja eikä se ole vain leikkiä, se on seikkailu jonka haluaa ikuistaa kameralla.

Uskallanko lähteä yksin vaeltamaan?

-miksi et? Siitähän on tehty tositapahtumiin perustuva, huippu elokuvakin:

Erämaan armoille (Into the Wild)
http://www.imdb.com/title/tt0758758/

Sinne vaan rohkeasti, maalaisjärkeä tietysti mukaan. Jos et kaihda muita kulkijoita, vaikka haluatkin taivaltaa yksin, valitse jokin suosittu reitti sesonkiaikaan. Hetta-Pallaksella et taatusti heinä-elokuussa ole yksin :)

Osaat pystyttää teltan, mutta et ole yöpynyt luonnossa? Tee viikonloppuisin reissuja jonnekin lähimaastoon (Rovikselta varmasti löytyy sopivia paikkoja) ja yövy teltassa. Samalla voit opetella leirin purkamista ja pakkaamista, niin ettei vaelluksella, mahdollisesti väsyneenä, nuo perusasiat käy vaikeiksi.

Loivapiirteisessä, puuttomassa paljakassa oman sijaintinsa määrittäminen voi olla hankalaa - vaikka olisi kokenut suunnistaja ja kirkas keli. GPS:kään ei aina toimi. Sama pätee tietysti metsämaastossakin, joten aloita selkeältä hyvin merkatulta reitiltä ja siirry "haasteellisemapaan" maastoon kokemuksen kartuttua. Hyviä reissuja :)

Varustettu nainen,voi huoletta vaeltaa yksin. Mukaan kannattaa ottaa kompassi ja kännykkä ja siihen vara-akkuja. Hyvä teltta ja makuupussi ovat myös hyvä olla,samoin onkivehkeet ja tulentekovälineet. Noin lyhyt matka ei vaadi edes paljoa ruokaa,eli kantamusta ei tarvitse ottaa paljoa kannettavaksi. Kannattaa valita hyvät jalkineet ja välttää tekokuituvaatteita,koska niissä tulee vilu,jos sattuvat kastumaan. Aidosta villasta valmistetut esim.sukat ovat kastuessakin lämpimät eivätkä hierrä. Säätiloja katsoessa on pohjoisessa ollut aika viileä kesä,joten lämmintä vaatetusta kannattaa ottaa mukaan. Ja ei muuta kuin vaeltamaan raivolla:D

Sehän siinä on jos sattuu vahinko matkalla ;) Eli jalka menee kävely kelvottomaksi tai jotain muuta vastaavaa. Karhuja ja muita petoja ei lapissa tarvitse pelätä. Kokemuksesta kännyt ei pelaa ainakaan tuntureiden välissä jokivarsissa. No navigaattori mukaan siis oikea navigaattori ei mikään kännyyn yhdistetty. Siihen akkuja tarpeeksi ja tietysti käytön harjoittelu vaikka kotimarkilla. Navigaattorin kanssa on mahdoton eksyä ja toimii aika hyvin peitteisessäkin maastossa. Varusteet tietysti painaa, kun ei voi jakaa kavereiden kanssa. Hyvä makuupussi on tärkeä, aika kylmä pohjoisessa kesäöisinkin. Veden pitävä pieni kevyt teltta ehdoton. Ruokaa tarpeeksi ja neste pitää suunnitella, no onhan siellä puroja joka paikassa. Tiivistemehu hyvä vaihtoehto niin saa makua veteen, ja hiukan energiaa. Jotain hyvääkin mukaan, suklaa maistuu yllättävän hyvältä tunturissa.. :D Itse olen kolunnut lapin yksin, kaverin kanssa ja porukalla. Hauskaa on ollut ja usein myös surkeaa. Vettä, kylmää, hyttysiä, hellettä, ei liika kuumuuskaan ole hyvästä. Ei koskaa millään valmiilla reitillä. Talvella suunniteltu kartasta ja kesällä toteuttu, usein onnistunutkin joskus mennyt täysin mönkään. Muuten rosna painaa alkumatkasta aikas paljon.. ;)

En huomannut oliko aiemmin, mutta vaellusnetin sivuilla on myös paljon asiaa vaelluksesta ja ei käytännössä noita asiattomia huutelijoita.

http://www.vaellusnet.com/turinat/

lapin tunturit tottakai kiinnostaa eniten, mutta karhunkierros Kuusamossa on myös ihan ok aloittelijalle. Koko matka on 80 km mutta voi myös mennä lyhyemmän osan jos liian pitkä. Ihmisiä liiankin kanssa välillä.

Paljon mainostettu Hetta-Pallas on toki parempi maisemallisesti.

Ei muuta kuin järkevästi rinkka pakaten ja reissuun.

Yksin on varmaan hienoo vaeltaa mut isompikin mies alkaa itkee kun tulee joku hätä eikä tiedä mitä tehdä. Sitä menee paniikkiin kun eksyy tai ei sa telttaa pystyyn . Ruokakin on vaikeeta tehdä jos vehkeet ei toimi. Ei kannata yksin lähtee ekalla kerralla varsinkin jos karttaa ei osaa hyvin lukea. Toiseks jos vaikka vesi loppuu niin sitä voi olla vaikee saada jos ei tiedä mitstä sitä saa ja ilman vettä et pärjää metsässä päivääkään. kävellessä hikoilee metsässä ja jos on kuuma ilma niin hikoilee enemmän joten vettä pitää juoda 3 litraa päiväs vähintään. Sadevettä on mahdollista kerätä vaikka sadeviitan avulla, mut sekin vaatii taitoja.
Älä tyttö hyvä lähde yksin. Kyl siel lapis on ryhma matkojakin. Mee sellaselle eka niin opit taitoja josta on hyötyä.

Jos jalat mielii kulkemaan ja pää kestää niin ei kun menoksi! Minusta hyvä tapa aloittaa on yöpyä yksi yö ja kävellä kaksi päivää pitäen kummasskin päivässä neljä taukoa. - Sitten vasta pidemmälle. - Mukaan kyytabletteja (ne kun käy ensiapuna muuhunkin kun käärmeen puremaan) Tärkeintä on suunnitella retken muonitus ja veden saanti/kantaminen. Ja kesälläkin: kunnon jalkineet ja vaihtosukat. Älä luota liikaa niihin tietoihin, mitä lukemalla löydät. Tilanne voi olla karumpi paikan päällä. Osaatko muuten pitää puolesi? Elikoista ei niin väliä - ne yleensä karkaa puskiin kun vähän ääntä pitää - mutta kuten näistä viesteistä voit huomata - ei koskaan tiedä kuka miespuoleinen hullu taipaleella eteesi eksyy - siksi suosin naisena karttaa ja kompanssia, maamerkkejä ja auringon kulkusuuntaa. Äläkä ikinä kerro reiteistäsi netissä vaan vain lähimmille omaisille kerrot reitin ja oletetun keston. Älä koskaan lähde taipaleelle ilmoittamatta kotiväelle suunnitelmastasi. Niin ja varaudu muuttuviin sääolosuhteisiin.

Jos olisit valmis lähtemään, et kysyisi neuvoja täältä. Älä lähde ennenkuin olet varma.

Miksi vain 35 km? Eihän tuo ole vaellus. Päivälenkkihän tuo on.

Jos vaeltaa merkittyä reittiä pitkin, ei karttaa tarvita, mutta on se silti hyvä olemassa. Kompassia ei yleensä tarvita.

Yksin on hyvä vaeltaa; ei tule erimielisyyksiä eikä vaellus keskeydy kaverin jalan pettäessä.

Hetta-Pallas reitillä on jonoksi asti vaeltajia, siellä et voi olla yksin. Kulunut polku ohjaa niin ettet voi öksyä. Se on ylikuormitettu tusinaturistien ränni.

Valitse jokin toinen haasteellisempi esim Puljun erämää. Pulju Lemmenjoki välillä saat olla todella yksin, jos sieltä yksin selviät niin olet ns. 'tulikasteen' suorittanut.

Sinne pääsee autolla Nunnasesta lähtevää tietä Kalmakaltioon ja siitä rinkka selkään ja menoksi ensin mönkijäuraa seuraten, voi olla ettet kovin moneen ihmiseen törmää päivittäin.
Siellä on hyviä harjuspuroja joten kalastuvehkeet mukaan niin ei evväät lopu ja Korsatuvalla on hyvä yöpyä mutta on varauduttava telttamajoitukseen.

Lisää googlettamalla, Puljun erämää 'vaellustarinat II'

ota kortsuja mukaan jos joku kiva lapinmies tulee kohdalle,nin voit käydä päiväkahvilla:)

En tyrmää ajatustasi, mutta valmistaudu hyvin ja hanki ulkoilukartta ko. alueesta sekä kompassi jos et jo omista sellaista. Tunturissa sää voi muuttua todella nopeasti huonommaksi. Kännykkäkuuluvuuden katve on tosiasia kaikilla operaattoreilla mm. Enontekiön alueella maastossa (tiedän omasta kokemuksesta). En ole vaeltanut Hetta-Pallas reittiä, mutta molemmat päätepisteet ovat tuttuja paikkoja ja olen käynyt hiihtämässä alueen laduilla Hetan päässä.

Tee hyvä matkasuunnitelma, valmistaudu huolellisesti ja informoi läheinen henkilö aikataulustasi, jotta joku tietää huolestua, jos et ota yhteyttä määräaikaan mennessä. Aloittelijan on syytä valita maastoon merkitty reitti, jota Hetta-Pallas ja Karhunkierros esimerkiksi ovat. Kokemuksen karttuessa voi siirtyä tallaamaan omia polkujaan, kunhan on ensin varma suunnistustaidoistaan. Tsemppiä!

Jätä senverran hillo pankkitililles että omaiset saa sut hautaan, jos jotain riekaleita jää susien ja karhujen jäljiltä.

Trololololoo, Trulli,Trolli,, bornobrovoo

Itse olen yksin vaeltanut 100km välillä Kilpisjärveltä Pihtsusjärvelle ja sieltä Norjan kautta takaisin. Pääosin menin merkittyjä reittejä pitkin. Siinä on omat riskinsä ja ne täytyy huomioida. Minulla oli yksi riskikohta joen ylitys ja siinä oli tiukat paikat. Jouduin hyppimään kiveltä kivelle rinkka selässä. Siinä olisi voinut käydä huonosti, jos olisin tippunut rinkka selässä jokeen, se oli vielä sen verran syvä että olisi uimasilleen joutunut. Mutta selvisin hyvän tasapainoaistin avulla.

Reissu oli todella antoisa ja nautin joka hetkestä.

Ihmiset on niin vierantuneita luonnosta, ennen ihmiset viettivät paljonki aikaa yksin luonnon armoilla. Suurempi riski on loukkaantua ja kuolla on kaupungin vilskeessä. Tottakai luonnossa voi sattua kaikenlaista, mutta kaikkeen voi varautua..huolelliset ennakko valmistelut, gsm kuuluu paikoin hyvin, lapin merkatuilla reiteillä kulkee aina kesäisin muita ja apu on lähellä. Jos haluaa lähteä yksin merkattujen reittien ulkopuolelle niin voi vuokrata satelliitti puhelimen matkaan ja tallentaa sinne tärketä numerot jos jotain pääsee sattumaan. Riskejä on joka asiassa, mutta niitä voi minimoida.
Aina voi jossitella että jotain sattuu mutta entä sitten? Elämä on tarkoitettu elättäväksi. Ihmiset jotka aina jossittelee ei saa koskaan tehtyä mitään sitte ne vanhenee ja hokaa että eipä tässä oo oikeestaa tullu elettykään ja siinä vaiheessa on jo myöhästä. Kyllä minä ainakin mielummin kuolen rakkaan harrastukseni parissa, kun että tekisin hidasta itsemurhaa jossain laitoksessa vanhana, väsyneenä ja lääkittynä, paskat housuissa. Ja todennäkösesti jälkimmäinen vaihtoehto on se realistisin..valittettavasti.
Sillon ku kävelin saarijärveltä kilpisjärveltä yksikseni niin vastaan käveli toinen yksinäinen, kaverilla oli melonta kamppeet matkassa, oli kuulema edellis talvena hiihtämällä vienyt kajakin somasjärvelle ja nyt aiko laskea sillä valttijoelta, poroenolle, lätäsenolle ja jos kuulema säilyy hengissä niin menee merelle asti..siinä on sitä seikkailun henkeä ja hengissä selvis.

Ei aito Lapinmies mithää krtsua käytä se survasee 'tappinsa' pesään mitään kyselemättä..
*Lapinjätkän panema*

Kovaa täällä kerrotaan kuinka suomessa on erämaata. No niin minäkin luulin ja lähdin sitten yhtenä kesänä vaeltamaan meidän suomen luontoon joka on muka niin erämaata.

Kieltämättä suurin osa siitä reissusta oli aika rauhallista ja sai olla yksin. Kuitenkin kolmantena päivänä huomasin että eipä tämä kovin rauhallista erämaata olekkaan. Olin noin 50 kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta ja omasta mielestäni umpimetsässä niin kukas se siellä yhtäkkiä olikaan seko kavereidensa kanssa täys show päällä, no tämä yks saatana

http://www.youtube.com/watch?v=tIEXvHQ2YPQ

Onneksi oli kännykässä kamera. Viitisen minuuttia kuvasin niiden älytöntä sekoilua jonka jälkeen lähdin suorinta tietä helvettiin sieltä ja oli viimeinen kerta kun vaelsin "erämaassa".

voit lähteä aivan hyvin yksinkin. Noilla reiteillä pärjää varmasti, ainakin hetta-pallas hyvin merkattu ja polku on todella selkeä. Ja sesonkiaikaan muitakin liikkujia on varmasti, joilta voi kysyä neuvoa ja tietä. Yksin kulkemisessa on se haittapuoli, et joutuu kantamaan kaikki itse, mutta saapahan mennä omaa tahtia ja niitä reittejä, joita haluaa.

Olin tänä keväänä koiran kanssa hiihtovaelluksella (ahkio-metsäsukset) ja jännitin, miten reissu menisi. Se sujui todella hyvin ja nyt tietää, et pärjää sitä yksinkin reissuilla. Miksi sen antaisi estää, jos luonnossa liikkuminen kiinnostaa? Ja se itsensä voittamisen tunne ja maaliin pääsy on aivan mahtava tunne! Lähde ihmeessä!

Ainahan olisi parempi aloittaa toisten kanssa ja kokemuksen karttuessa kulkea yksin. Mutta jos viihdyt yksiksesi ja menet valmista reittiä, niin miksipä ei. Mutta muista kertoa jollekulle tutulle, minne olet menossa, ja voithan vaikka joka ilta ilmoittaa hänelle, että olet kunnossa, niin osaavat huolestua, jos sinusta ei kuulu mitään.

Tässä yksi linkki, josta voisi löytyä ohjeita
http://www.ristila.com/vanha/vaeltaminen_johdanto.htm

Yksin on helpompi lähteä kuin löytää sopiva kaveri vaellukselle. Kuten vanha kansan viisaus sanoon niin ennemin yksin kuin huonon kaverin kanssa.

NIINKÖ

Kertomasi perusteella siulla on perusasiat, suunnistamista lukuun ottamatta, hanskassa. Sen puolesta mie kyllä uskaltaisin siut merkitylle reitille päästää. Ne on kuitenkin sen verran katsottuja reittejä että se nilkan nyrjähtäminenkin vaatii jo melkoisesti huonoa tuuria ja varomattomuutta. Ensiaputaidoistasi et tosin maininnut mitään. Se olisi kuitenkin erinomaisen hyvä tietotaito itsensä auttamiseen sen varalta että jos kuitenkin sattuu. EA-kursseista kannattaa kysellä paikalliselta VPK:lta tai pelastuslaitokselta. Lähimmille omaisille kannattaa myöskin antaa tieto reitistä ja määrittää nimimiaika yhteydenotolle. Osaavat sitten huolestua jos ei määräaikaan mennessä mitään kuulu ja tietävät opastaa etsijöitä edes sinne päin, jos siihen ilmenee tarvetta.

Ihan villiin maastoon ei sitten kannata lähteä yksinään haahuilemaan. Olin aikoinaan myöskin vaellusriparilla jolloin könyttiin osalta merkitsemättömällä taipaleella tunturissa oppaan kanssa. Hirmuisesti himottaisi sellainen reissu kyllä, mutta vaikea houkutella kaveria mukaan. Yksin ei kärsi, vaikka selviytymistaidot varsin hyvät onkin. Se kun ei paljon auta jos liikuntakyvyttömäksi itsensä teloo eikä ole kenttää.

Yksinkertaistetusti voisi neuvoa: tiedosta vaarat, suhtaudu niihin vakavasti ja valmistaudu, mutta älä vaaroja pelästy.
Hienoon harrastukseen olet kipunan saanut, se on pakko sanoa.

kartanluku taidoistani en olisi niin varma.

Ilman kartanlukutaitoa ja kompassia ei pidä mennä erämaahan.

Mutta jos vaeltaisi sillä lailla yksin jotta on toveri kanssa mikä vaeltaa yksin?
Vaikka kilometrin kaukana?

Ota nyt joku semmoinen matka minkä jaksat sitten kulkea. Kyllä 35 kilometriä menee päivässä ja huonokuntoisempikin yhden yön yöpyen. Ei Suomen kesässä kuole kylmyyteen ja ilman tultakin pärjää muutaman yön. Joo jos sataa, niin voihan siinä vaatteet olla märät, mutta ei se nyt oikeesti mikään paniikkitilanne ole.

Kartanluvun voin kerrata vielä vaikka netistä ja katsoa miten kompassia käytetään. Ei liian painavia kantamuksia, kun tuskin olet tottunut kulkemaan reppu selässä ja voi tulla niskat kipeiksi.

Bwt, erämaa ja vaellusreitit on kaksi eri asia. Kukaan järkevä ei lähde umpimähkään mettään painelemaan, ellei osaa käyttää karttaa, kompassia ja gepsiä. En ymmärrä, miksei voi vaeltaa yksinkin merkityillä vaellusreiteillä. Oma ensimmäinen vaellukseni ja yksin oli gepsin mukaan 86 kilsaa eli Iso Karhunkierros pienellä lisälenkillä alle kolmessa päivässä 18 kiloo painavan rinkan kanssa. Ei siellä mitään telttoja tartte, hienoja autiotupia on kaikilla reiteillä, ja reitit kulkevat todella upeissa maisemissa. Retkeilysaiteilta saa ensikertalainen pätevän listan tavaroista, joita kannattaa ottaa mukaan. Majapaikoissa löytyy jutteluseuraa, jos tarvii, eikä sitä pesää kukaan tule kyselemään vaellusreiteillä. Karhut ja muut elukat kuulee askeleiden äänet, eikä niitä siellä jaloissa pyöri. Ei o mitään todellista syytä, miksei nainen voisi vaeltaa yksinkin :))

Hetta Pallas on hyvin merkitty reitti ja polku on hyvin selvä. Takaan ettei siellä liiku yksin, vaikka yksin lähtee reissuun. Siellä kuuluu kännykkä suhteellisen monessa paikkaa. Autiotupia on aika tiheään kaasukeittimineen ja venekyyti hettan päässä helpottaa asiaa.

Kehottaisin kiinnittämään huomiota kenkiin! Itsellä on korkeavartiset meindelit jotka on 2-3 numeroa liian isot ja nauhoilla sit tiukataan ettei hölsky. Jalka turpoo uskomattoman paljon vaeltaessa. Paksumpi pohjallinen tuo mukavuutta ja bridgedale coolmax sukkia kaks päällekkäin, niin pysyy rakot pois jaloista. Crocsit Ilta jalkineiksi ja isoihin vesistön ylityksiin.

Kannattaa tutustuu reittiin vaan kunnolla kartoista minne sitten lähteekin ja mitä on suunnilleen matkan varrella ja laatia noin aikataulu.

Otsalamppu jos pimeät yöt. Retkimuona ei paina paljoa ja kattava vaatetus ja varustus kannattaa miettiä etukäteen.

Kyllä maastossa pärjää terveellä järjellä :)

Joo Crocsit jalassa on hyvä vaellella ja lisäksi Lidlin läpyskäkengät, sellaset joissa ei turhia nauhoja, on helppo sujauttaa jalkaan. Tottamaar iltarientoihin karkkarit ja Juttatyylin verkkosukat on oltava myös mukana..

Sit retkimuonaksi cipsei ja cokista huikojuomaks, niill jo pärjäilee piitkään sitt tietty gaasugrilli kantsii otta följyyn, sellanen isolaitos omill pyörill ja hiillosmakkaraa kybä kiloo, tottamaar turun sinabii sellane viiskiloo, niiden hilaamiseen on oiva vekotin faijan vanha goffimailakärry,, jne
Ehottomasti joku soitin isoil kajareill cdlevyi repullinen, lempimussa on hieno kuunnell muttei sellasta joka kiihotta porohärkii ja uroskarhui..

Tässä joitain tärkeempii mukaanotettavia..

ota paljo aseita mukaan

Voi hyvä luoja teitä onnettomia "city" ihmisiä.
Ihminen pärjää luonnossa pitkään vaikka olisi jalka poikki tai muuten väsynyt kulkemaan.
Tänä päivänä, kun ottaa sim kortin pois puhelimesta niin on lähes 100% pääsy hätä puheluun.
Tekstiviestillä voi ilmoittaa olinpaikkansa jos haluaa itselleen seurantaa..
Nämä ylimykset jotka luulevat olevansa viisaita tekevät vaeltamisen yksin vaativaksi, kun haluavat päteä eräoppaina ja rahastaa.
Vaarallisempaa on suomessa liikenteessä, kuin vaeltaessa tilastojen mukaan.
Mene ja nauti omasta selviytymisestä.
Pidä muutaman päivän vara muonaa.
Käytä järkeäsi.
Ja kirjoittaja on Lapin mies joka tietää, että kukaan ei palellu tulille.

Rohkeesti vaan... Etukäteen tarkka suunitelma mitä kävelet päivässä ja paluu päivä ja koko hoito jollekki luotettavalle taholle joka tsekkaa et oot kotona sovitusti.. Noin lyhkänen reitti menee 3 päivässä keposesti.

Yksi vaihtoehto on lähteä merkitylle reitille ja opetella samalla kartan lukemista... :) Itse ollut pari vuorokautta eksynyt aika vilkkaalla reitillä näkemättä ketään, kun ei siltä reitiltä tarvi paljon sivuun mennä...

Ja ekakerta kannattaa mennä kaverin kanssa... :) On ihan eri retkeillä tai tehä vaellus ;)

Miten olisi Ruunaan suunta? Olen siellä aikoinani patikoinut pari-kolme päivää ja pidin kovasti. Ainakin silloin elokuun lopussa oli harvakseltaan muita kulkijoita ja niinpä telttoja ei joutunut kokoamaan, vaan yövyimme laavuilla.

Tässä lisää tietoa:

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/retkeilyalueet/ruunaa/reitit/Sivut/Default.aspx

Siitä vaan:)! Kannatan yksin reissuun lähtöä. Yksin vaeltaminen tai matkustaminen rikastuttaa ja tuo uusia kokemuksia. En ole ollut vaeltamassa mutta reilaamassa pari kertaa yksin. Ja oli mukavaa! Miten ikävää ei sattunut, tutustuin uusiin ihmisiin helpommin kuin Suomessa. Matkaan vaan!

Rohkeasti vaan, itsekkin olen retkeillyt yksin lemmenjoella. Tosin konekaivuu alueella minulla oli yksi tuttava kaivamassa ja yövyin siellä pari yötä. Muuten olin koko reissun yksin, lukuun ottamatta kämppiä jossa oli muitavaeltjia aina ilta seuraksi. Pää asia, että pyrit pysymään reitillä ja ennakolta suunnittelemaan päivän. Ja jos käy jotain niin ota kännykkä mukaan, jos ei ole kenttää niin pyri pääsemään joonekkin erämajalle tai kentän piiriin.. Toki suosittelen kyllä seuran hankkimista on huomattavasti mukavampi vaeltaa, kun voi jakaa jonkun muun kanssa mitänäkee. HUOM. olethan perus terve ja hyväkuntoinen? Jos et ole niin älälähde.

Kunhan varustaudut ja perehdyt huolellisesti,niin hyvää reissua!

Ensiaputaidoista jossain viestissä mainittiinkin jo. Pakkaa rinkkaan tukeva idealside, jolla voi tarvittaessa tukea nilkan tai polven. Roudarinteipille on myös aika usein käyttöä, vaikkapa kantapäiden paikkailuun tai kengän sauman siloitteluun, jos tulee hiertymiä. Ja korjaahan sillä ratkennutta rinkkaa ja repsottavaa telttaakin.

Teltta mukaan, vaikka reitillä olisi tupia tai laavuja. Näillä kun saattaa olla tungosta tai muuten vaan sellaisia uuvatteja, joiden seurasta et välitä. Ja teltassa olet suojassa itikoilta ja kärpäsiltä.

Ennen kuin lähdet lapin erämaihin niin homaa metsästyskivääriin luvat koska sille voi tulla mikä tahansa peroeläin vastaan ja on vitsit vähissä jos ei ole asetta mukana

Ei siinä yksin vaeltamisessa mitään vikaa ole, mutta aika ja paikka on valittava oikein. KäsiGPS on hyvä olla mukana, samoin varaparistoita. Kartat ja kompassi tarvitaan joka tapauksessa. Heikossa kentässä kännykkä tyhjentää akkunsa 1 vrk'ssa. Eli ei kannata pitää päällä.

Oikeat varusteet tärkeät. Kaikki tavarat suojattava kastumiselta niin vaeltaessa kuin leirissä. Itsellä aina kirves, saha, idealside ym. ensiapuvälineitä mukana. Ruokana kalaa ja kuivamuonaa, vettä kun ei kannata sinne kanniskella. Teltan sijasta kevytkota, 4,5 kg niin saa kuivattua kastuneet kamppeetkin.

Vältän kaikkia turistipolkuja ja alueita mistä löytyy autiotupia. Ne keräävät juuri niitä joista ei olisi väliä. Autiotuvasta lähtevät ensin tulleet kun tulee lisää. Eli älä laske autiotupien varaan sesonkiaikana. Yleensä nuo polut kulkevat maisemien mukaan, paitsi että hienoimmat paikat löytyvät muualta.

Käsivarsi ei ole hyvä kohde koska säät arvaamattomammat, polttopuun tarjonta rajallista. Lisäksi suuria rakka-alueita joiden kautta ei pidä oikaista varsinkaan sateella. Eli hyviä leiripaikkoja niukasti. Teltan pitäisi olla aika myrskynkestävä niissä olosuhteissa.

Eräs kohde voisi olla kiertää Pöyrisjärvi, ei eksymisen pelkoa ja hyviä leiripaikkojakin löytyy. Jos on lämmintä niin sieltä löytyy hienoja hiekkarantoja ja vaikuttavat näkymät. Polkupyörällä pääsisi rantaan saakka ja siitä jalkapatikassa kiertämään järveä. Osaava saa kalaakin. Vasta se kalan saaminen ja syöminen tulevat olemaan suurin motiivi vaelluksille.

Jostakin kymmenen kilometrin patikoinnista ei ole mitään hyötyä, varsinkin jossa ollaan jollakin turistipolulla.

Hauskempaa jos vaeltaa kaksin, mutta yksin vaeltaessa ei olla riippuvaisia toisten mielipiteistä ja oikuista.

Muutama kommentti vuosikymmenien kulkijalle.

Enpä itse kanniskele kirvestä tai sahaa kesävaelluksella. Turhaa touhua, koska mitään rakotuliviritelmiä ei kesällä tarvitse. Kirveen tai sahan kanssa hosuessa voi helposti saada myös pahan haavan, jolloin yksinvaeltaja on pulassa.

Räkkäajan ulkopuolella käytän kevytlaavua, mutta sen paino on omatekemänä 800 g eikä sinun 4,5 kiloa. Sääskiaikana kevyt yhden hengen telttakin on siinä 3 kilon hutakoilla, jos jättää maakiilat pois kyydistä.

Turhapa sitä on romatisoida yksinvaelluksen auttuuta. Jos vahinko tai sairaskohtaus yllättää, yksinkulkija on pulassa. Pitäisi ainakin pyrkiä saamaan kaveri reissuun mukaan, aina se vaan onnistu.

Itse kylläkin kuljen kalapaikalta toiselle ja se vaeltaminen on vain pakollinen siirtymäriitti kahden kalapaikan välillä. Ja olosuhteiden pakosta kuljen yksin, mutta silloinkin pyrin jättämään jäljen ruumiin etsijöille; soitto kotiin kerran päivässä, nimmari kaikkien reitillä olevien autiotupien vieraskirjaan, morjestus kaikille vastaantulijoille, jos niitä sattuu olemaan.

Olen 23-vuotias nainen Turusta ja tein ensimmäisen vaellukseni tänä kesänä. Mitään kokemusta ei ollut ennestään edes partiosta ja suunnistaa en erityisemmin osaa. Lisäksi olen vielä ylipainoinen ja huonokuntoinen. Silti lähdin yksin karhunkierrokselle oulangasta rukalle (n.50km), siihen meni 3 päivää. Yövyin teltassa.

Jos maalaisjärkeä löytyy ja rohkeutta, niin matkaan vain.

Syitä miksi minä lähdin yksin:
1. Saa päättää itse matkan pituuden, keston, vauhdin, tauot....kaiken.
2. Kukaan ei ruikuta koko ajan korvan juuressa jostain typeristä rakoista ja pilaa reissua hölisemällä taukoamatta.
3. Voi keskittyä kauniiseen luontoon ja itseensä. Nauttia elämästä.

Oli elämäni paras päätös lähteä vaeltamaan, vaikka monet läheiset kauhistelivat ja pitivät ideaa typeränä. Tuli jopa sellaista kommenttia, etten ikinä pystyisi vaellukselta selviytymään. Jokainen tietää kuitenkin omat rajansa ja jos asenne on kohdallaan, niin huonompi kuntoinenkin pärjää (kuten minä). Kaikenlaista voi tietysti sattua, mutta merkityillä reiteillä ei ole eksymisvaaraa ja apua saa hälytettyä tarvittaessa.

Ensi vuonna minullakin on suunnitteilla lähteä Heta-Pallas ja ehkä Ylläs suunnalle.

Karhunkierrokselle ei ainakaan kannata lykkäytyä petojen sekaan. Niitä siellä riittää, on susia ja karhuja polulla jatkuvasti vastaan tulossa.

Koskaan ei kannata yksin veltaa. Jos sattuu jotain matkalla.

Äiti ei minua edes lähimetsään päästä.olen 15 vuotias ja hurahtanut retkeilyyn.haluaisin retkeillä birgitan polulla ja olla yötä laavussa tai kodassa.mutta äiti ei päästä,muka liian vaarallista.kadehdin niitä jotka pääsevät retkeilemään.asun tampeeella.

No nytpä on täällä 19-vuotias tyttö, joka lähtee (koko) ensi kesäksi taittamaan reissua Suomen halki jalan ja liftaten.

Kokemusta on jonkun verran tienpäällä vaeltamisesta, ja eräretkeilyä olen harrastanut ihan pennusta saakka.

Ei muuta kuin menoksi! Seikkailut odottaa.

mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa... alussa oli asiallinen kysymys ja vastauksista suurin osa pervojen ja ja muuten vaan kummallisten ihmisten vastauksia.

Hei eräveljet ja -siskot!

Minuakin kiehtoi pitkään ajatus, että lähtisin yksin erämaahan. Oltiin samoiltu jo kaikkiaan puolisen vuotta Pohjoisen kauniita kairoja porukalla.

Laadin reissua varten pikkuruisen kanootin, johon mahdun rinkkoineni ja lähdin. Vastassa oli huomattavasti perusteellisempia erämaakokemuksia kuin aiemmin.
Neljän sooloretken jälkeen liekki tuntuu hiipuneen.

Yksi suurista ilonaiheista erämaassa oli kirjoittaminen ja kuvaaminen. Matkamerkinnät löytyvät täältä:

http://ultrakevytunelma.blogspot.fi/

Kairaan kannattaa ottaa mukaan kynä ja tyhjä vihko!

JH

Pohjolan suurimmissa erämaissa on laajoja alueita, jossa tavallinen kännykkä ei kuulu.
Suurimmat erämaat ovat kuitenkin parhaita alueita vaeltaa yksin. Siellä saa todella valita reittinsä ilman polkuja ja muiden kulkijoiden huomioimista ja häirintää.
Omilla reissuillani mukana on aina satelliittipuhelin, jolla saa yhteyden kaikkialta.
Puhelimen voi vuokrata muutamalla kympillä reissun ajaksi. On halpa henkivakuutus.
Voi tietysti ostaakin omaksi, taitaa maksaa parin tonnin luokkaa. Ei tuokaan vehje sydänpysähdykseltä pelasta. Mutta vaikka jalan murtuessa on hyvä apu, jos ei pysty kiipeämään puhelimen kenttään. Tietysti kännykkään 112-sovellus myös.
Kannattaa hakea kokemusta ensin porukassa. Sitten pikkuretkiä yksin. Jos tuntuu omalta jutulta , niin eikun pariksi viikoksi kairaan.