Keijukainen

ei meistä taida koskaan mitään oikeita ystäviä tulla. Ei enää. Uskon ettet halunnut loukata, mutta teit sen silti enkä minä voi unohtaa. Sinua. Enkä sitä miten satutit. Olen antanut anteeksi, en halua vihata sinua. Mutta etkö tajua ettei sinusta noin vain päästä yli, sinä olet erityinen. Ennen kaikkea olet sitä minulle, vaikka suhteemme ei sinulle ollut kai erityinen. Sinusta tunsin löytäneeni sielunkumppanin, kimpaleen kultaa, enkä voi ymmärtää että se kaikki vietiin minulta pois. Luulet, että minua auttaa se ettet vastaa viesteihini, ole yhteyksissä, mutta olet väärässä. Se dei auta, sillä haluaisin edes jotain merkkiä sinusta.

Suurin syy, miksi koen ettemme voi koskaan olla ystäviä niin kuin haluaisin, on se, etten voi koskaan hyväksyä sitä että joku toinen saa sinua rakastaa. Ja että sinä rakastat häntä. Kaikki haalenee kyllä ajan myötä, tiedän sen, mutta hyväksyä en voi. En voi esittää että olen iloinen puolestasi, enkä halua repiä itseäni kappaleiksi. Pelkään kulkea ihmisten ilmoilla jo nyt, koska pelottaa että törmään sinuun. SInun kohtaamisesi toisen kanssa olisi jo pieni kuolema.

Sinäkin taidat tämän kaiken jo tietää, ja jos et välitä enää millään tasolla, niin kai täytyy vaan purra hammasta yhteen ja niellä itkut. Vaikka tiedät miten huono olen siinä. Olet rakkain. Halusit tai et, halusin tai en. Olen katkera, hajalla, väsynyt ja toivoton.

And if you're in love, then you're the lycky one 'cos most of us are bitter over someone. Setting fire to our insides for fun, distracting our hearts from ever missing them, but I'm forever missing

You.