Olen rehellinen, komeakin
kun valo osuu tiettyyn kulmaan
en välttämättä sua rikkauksiin vie
mutta moneen mielenkiintoiseen pulmaan.
Vaikka elo onkin murheineen
perinjuurin epävarma lautta
luotani löydät sen tärkeimmän
ja Jopen kolme ekaa tuotantokautta.
Siis tartu käteeni armaimpain
sinut tulevaisuuteen johdan
en tunne suuntaa tai maastoakaan
tiedän vain jokaisen upottavan kohdan.
kun valo osuu tiettyyn kulmaan
en välttämättä sua rikkauksiin vie
mutta moneen mielenkiintoiseen pulmaan.
Vaikka elo onkin murheineen
perinjuurin epävarma lautta
luotani löydät sen tärkeimmän
ja Jopen kolme ekaa tuotantokautta.
Siis tartu käteeni armaimpain
sinut tulevaisuuteen johdan
en tunne suuntaa tai maastoakaan
tiedän vain jokaisen upottavan kohdan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tykästyin sanailuusi
eikä sanasta "sanailuusi" saa loukkaantua
se ei ole tässä kohtaa alentava
vaan nimenomaan ylentävä
jäin taas hymyilemään
Tiedän:) Aina vain ylennyn, en koskaan alennu. Joskus käy niin, että syvästi kaduttaa lähetetty teksti jo n. sekunnin lähettämisen jälkeen. Tämän sanailun kohdalla taisi käydä niin. Mutta elän tämän kanssa aika hyvin tänä päivänä. Juhannuksenajan sanoissa on jotain toista ja erilaista kuin muun vuoden ajan sanoissa. Lienet myös huomannut. Kiitos.
Korppis-fisu..eikö Korpi-Filosofi...Pidin kyllä tästä realismista aidossa ja perin hauskassa?? hemmetti huumorintajuni on muuttunut kummalliseksi elämän pitkässä saatossa näköjään?? (itsekin hämmästelee mitä kummaa sitä suustaan ilmoille päästääkään, kun tarpeeksi vanhaksi elää....mutta, eikai siinä nyt kovin paljon mentäisi kuitenkaan halkoteille...eiku hakoteille. Ei se snadi rikkaus nyt meille pahaakaan tekisi...mitä sitä KOKO elämää köyhänä...ja murheita harteilla kantamaan...eikö vähempi niih...riittäisi? Kysyy toivekkaana eräs elämän ikuinen optimisti.
Realisti:) Kentiews huumorintaju muuttuu kummalliseksi sen mukaan mitä enemmän maailmaa näkee, huomaa että kummallista huumoria kätkeytyy ihmisen osaan. Kenties tässä tuli jotain patoutumaa purettua, yllättävän paljon muisteluita ja mielenkuvia aiheutti itsessäkin lukiessa. Köyhyys olkoon kaikilla väliaikainen olotila vaan Köyhyydessä ei ole mitään hyvää, kenties siitä ei pitäisi leikkiäkään laskea. Murheetkin ovat turha taakka, joita ei huvita kantaa. Kiitos.
Pulmia riittää kyllä muutenkin :( ihan tarpeeksi asti.
Mutta rehellisyys ja komeus. Hm..niistä voi olla iso apu..
:)))
Niin. Epävarmuutta tuntuu olevan monessa.
Mutta!..
kaikkeen löytyy lääke. Ihan omasta takaa..
"Elo ihmisen huolineen ja murheineen väliaikaista kaikki on vaan.."
Rinnassa riehuva rakkauskin ?
Lääke:) Samaa mieltä. Pulmia riittää muutenkin, ilman että niitä analysoi ja retostelee saati julistaa. Epävarmuus leimaa varmaan montaakin suhdetta, pystyykö antamaan toiselle tarpeeksi, pystyykö olemaan se oikea henkilö, voiko tehdä onnelliseksi ilamna niitä miljoonia, huviloita ja muita. Mikä on tärkeintä minulle, mikä hänelle. Kentiews rakkaus jaksaa riehua vain aikansa ennen kuin rauhottuu. Kiitos.
"The most important thing you wear is your smile."
Hymyn (toki paljon enemmänkin) arvoinen runo, kiitos!
Hymy:) Kieltämättä naisessa, jolla on yllään pelkkä hymy, on jotakin vastustamatonta. Tärkeää on elämässä iloakin pitää. Hmm.. sanomastasi keksin mielestäni hienon aforismin: Kirjoitan vain runoja, joihin minulla ei ole varaa. Saapa nähdä jaksaako tämä viisaus liehättää vielä iltapäivälläkin. Hymyn tärkeydestä.. kävin keväällä Ameriikoissa ja lähtöpäivänä etsin vielä lentokentältä jotain kirjaa, joka kuvaisi paikallista mentaliteettia täydellisimmin. Ostin kirjan, jonka motto oli jotakuinkin tuon siteeraamasi lauseen kaltainen. Kirjoittaja oli saanut hymyllä alennuksia kaupoissa, voittanut vaikeita tilanteita ja muuta. Voimallinen ja aliarvostettu ase. Kiitos