lapseni on hyljeksitty

Älä välitä siitä mitä ulkopuolelta kuulet,pääasia on että äitinä sinä rakastat lasta sellaisena kuin hän on, ja lapsi tietää sen.

Hei, tunnen suurta myötätuntoa sinun tunteitasi kohtaan.
Minulla on vastaava tilanne nuoremman lapseni kanssa, tosin hieman erilailla väritettynä. Tilanne on kuitenkin siten että meillä on exän kanssa kaksi pientä lasta. Erosimme ennen nuoremman syntymää.
Vanhemmalle lapselle isä ostaa kaikenlaista mm. kivoja vaatteita, nuoremmalle ei juuri mitään. Vanhemman neuvolassa ravaa mukana, nuoremman ei. Vanhemmasta puhuu kasvatuksellisista asioista, nuoremmasta ei juurikaan mitään vaikka nuoremman kasvatustilanne on kriittisempi nyt ikänsä vuoksi.
Olen itse kokenut hyvin pahaa mieltä asiasta, kun olen sitä miettinyt. Nyt en enää juurikaan mieti koska se ei tilannetta helpota. Lapset saavat itse huomata asian ja sitten asiat menevät painollaan.

Pääasia tässä minun tilanteessa on se, että rakastan molempia lapsiani varmasti yhtä paljon. Pyrin kohtelemaan heitä aina tasapuolisesti vaikkei se suoraan onnistu koska ovat pieniä ja ikäkehitykset ovat niin eri vaiheissa.
Osoitan kuitenkin molemmille suurta rakkautta ja hyväksyntää omalta osaltani. Isä tehkööt kuten tekee, voin rakastaa hänenkin puolestaan lapsia ja onneksi läheisiä on riittävästi ympärillä. Heiltä löytyy lapsilleni se tunne mitä isä ei osaa heille antaa.
Jos stressaat asiaa liikaa, lapsesi voi sen huomata mikä ei ole hyvä. Yritä vaikka ajatella siten, että monissa perheissä voi joku tietty lapsi leimaantua isäänsä erityisellä siteellä ja toiset jäävät paitsioon tästä suosiosta. Näin se taitaa mennä eläinmaailmassakin, kait se on jokin selviytymiskeino. Pääasia että lapsi kokee edes yhden ihmisen pyyteettömän rakkauden josta tankkaa kaiken tarvitsemansa.

Ja tekstistäsi huomaa että nuorimmaisesi on sinulle kaunis ja erittäin rakastettava lapsi. Älä murehdi, muistele ruma ankan poikanen -satua. Tai lue vaikka lapsille.