Koko elämäni
on yhtä
taksimatkaa
mittari käy,
mutta en ole
varma olenko
koskaan päässyt
määränpäähän
loppuun saakka
etsinyt tavatonta,
huomaamatta
tavallista
voimaa ja rakkautta,
joka sikiää
jokaisessa elämässä
jokaisena päivänä
tehden hyvää,
avaten teitä
ilman että
taito joka
sitä kantaa,
ruostuu
täytyykö horjahtaa
ja kaatua
ymmärtääkseen
olematta voima
ja sydämeltään puhdas
ylimielisten ahneuden
ihmetekojen lumoissa,
kaukana tavallisista
ihmisistä
ihmisestä, jota
rakastamalla ja syleilemällä
television katselu ja
virvoitusten nauttiminen
on hiljainen rukous
jotain alkukantaista
ja unohtunutta, jota
ei kykene
tunnistamaan tuijottaessaan
mainoksia ja
antaessaan poreiden
nousta päähän
aivan kuin veneet
ovat turvassa
talviteloilla,
mutta mikä
niiden merkitys
on silloin
olla pelkkä oveluuden
väline selviytyä,
vaikka pitäisi
katsoa suoraan silmiin
ja laukata
suuremman voiman
välikappaleena
sehän on
samanlainen seuraus
kuin usko ja
siitä polveutuva
oikeudenmukaisuus
tehdä asioita
ymmärtämättä puhetta,
lapsen syntymä ja
avuttomuus, joka
muistuttaa henkiinjäämisesi
kiinnikkeitä ja asioita,
joita kaipaat
ensimmäiset henkoset,
pullon korkkaus,
jolloin vapisevin
käsin olit ensimmäisen
kerran matkalla tuntemattomaan
maailmaan, jossa
neitsyyden menetys
oli vain osa pelkoa
ja pieni osa
helpotusta päästä
yli ihmistä piinavasta
suorittamisesta
on yhtä
taksimatkaa
mittari käy,
mutta en ole
varma olenko
koskaan päässyt
määränpäähän
loppuun saakka
etsinyt tavatonta,
huomaamatta
tavallista
voimaa ja rakkautta,
joka sikiää
jokaisessa elämässä
jokaisena päivänä
tehden hyvää,
avaten teitä
ilman että
taito joka
sitä kantaa,
ruostuu
täytyykö horjahtaa
ja kaatua
ymmärtääkseen
olematta voima
ja sydämeltään puhdas
ylimielisten ahneuden
ihmetekojen lumoissa,
kaukana tavallisista
ihmisistä
ihmisestä, jota
rakastamalla ja syleilemällä
television katselu ja
virvoitusten nauttiminen
on hiljainen rukous
jotain alkukantaista
ja unohtunutta, jota
ei kykene
tunnistamaan tuijottaessaan
mainoksia ja
antaessaan poreiden
nousta päähän
aivan kuin veneet
ovat turvassa
talviteloilla,
mutta mikä
niiden merkitys
on silloin
olla pelkkä oveluuden
väline selviytyä,
vaikka pitäisi
katsoa suoraan silmiin
ja laukata
suuremman voiman
välikappaleena
sehän on
samanlainen seuraus
kuin usko ja
siitä polveutuva
oikeudenmukaisuus
tehdä asioita
ymmärtämättä puhetta,
lapsen syntymä ja
avuttomuus, joka
muistuttaa henkiinjäämisesi
kiinnikkeitä ja asioita,
joita kaipaat
ensimmäiset henkoset,
pullon korkkaus,
jolloin vapisevin
käsin olit ensimmäisen
kerran matkalla tuntemattomaan
maailmaan, jossa
neitsyyden menetys
oli vain osa pelkoa
ja pieni osa
helpotusta päästä
yli ihmistä piinavasta
suorittamisesta
Vastaukset 8
Vanhimmat
True (part two)
Kaikki nykyinen
hyvyys tai huonous
on riippuvainen
tehdystä polusta
ja kyvystä pitää kiinni
omasta ajanlaskustamme
vilkuilematta jatkuvasti
kelloa
Kaikki se
haparointi, joka
nosti päätään
ja halusi enemmän
ja nopeammin
lämmittäen sielua
viinillään ja
alastonta ruumista
keholla
peitolla, jonka tajuaa
olevan käsien ulottuvilla
ja sen pehmeyden voi
nähdä selän kaaresta
ja pakaroiden muodosta,
mutta onko
se tunto todellinen
ja eletty vai
pelkkä fiktio
välkehtivässä auringonvalossa
paikka, josta
kaikki on juurtunut
vai alku
myrkytykselle, jota
seuraava hallusinaatio
ei olekaan maailman
kauneus ja se
syleilevä hyveellisyys
vaan hidas kituminen
vaitonaisessa elämässä
Monta rintaan
lyötyä tikaria
ja perinteen rituaalit
velvoittavat jatkamaan
isoisien tiellä
juopumus, tuo
pitkäpiimäinen lajitoverimme
astelee esiin ja
haluaa rukoilla
umpihumalassa pelastusta
samalla kiivaudella
kuin kristinusko
saattelee syntistä
puhdistautumaan
saunan löylyihin
Se autuaaksi
tekevä puhtaus,
rakkauden voima,
joka istutetaan
jokaiseen torppaan
ja mökkiin hyvällä
tai kiristyksellä
se kysyy luonnetta
Luonnetta ottaa
ajatus jokaisesta
annetusta siemenestä
ja antaa ymmärryksen
tehdä työnsä
antaa sortua ja
luhistua, mutta ei
koskaan läpäistä
julmimpia taisteluita
sisimpäämme
nuoruuden into ja
rohkeus ruokkii
seikkailuja, joita
tallennamme huokoisten
solujemme lapsellisiin ja
työteliäisiin realiteetteihin
Nuoruuden esiripun
laskeutuessa keski-iän
kohtalokkaimpiin näytöksiin,
sisin alkaa kapinoida
ajankulua vastaan
näemme tovereidemme
kaatuvan jatkuvassa
sodassa, jota elämä
pitää yllä ja
janoavassa katseessa
tunnemme tuskaa,
koska meiltä
on ruuti kastunut ja
katkeilevat keihään kärjet
luovat enemmän ahdistusta
kuin halua tarttua ja
voittaa se elämä
arvoinen jokapäiväisyys
se joka
ennen oli
itsestäänselvyys ja
ilo sydämessä,
nyt vain
pelkkä ruudin
katkera haju
ihossamme
Miksi me
muutumme julmiksi
ja syytämme kaikkea
pelkuruudestamme ja
katsomme velvollisuudeksemme
pitää asemamme tv-tuolissa
Viinin maku
oli muuttunut
etikkaa,
kuten kaikki
säästetyt vuosikerta
pullot kääntävät selkänsä
niitä varjelleelle
kirkko on kirkko,
mutta perinteiset rituaalit
ovat hylänneet
geeniensä hurmiotilat
luovuttaneet tantereen
rankaisemisyrityksiin ja
suhtautuvat ankarasti
kaikkeen mikä
ennen meni
hienotunteisuuden piiriin
henkinen kipu on
äärimmillään,
katkeruus ja pelkuruus
ruokkivat syyllisyyden
tunnetta ja kohta
kaikki on jo fyysistä,
kipua
mutta jotta
maailma olisi hulluutta,
olisi osoitettava
kaikki viisaat
häpeään
se on kuin
pallo, joka
kiertää ympärillämme
ja anoo vapautta
kiihkeämmin kuin nuoruus
hakee asettumistaan
Silloin on
viimeinen mahdollisuus
voittaa oma riivaajansa,
vereslihalle saatu
ajatusmaailma, joka
kaipaa vain läheisyyttä
ja lepoa
mahdollisuutta olla
läheinen ja hyväksyä
tärkein aseemme,
rakkaus puolellemme
voitettava mielen
kuivuus ja saatava
kaukaiset muistot
elämään kulloisenkin
olotilan kanssa
elämän epäjärjestys
on saatava järjestykseen
muutettava
sosiaalinen rakkaus
tunteeksi ja
saatava innostus
tuntumaan lapselta,
jolla on elämä edessään
antaen maan vetovoiman tuntua
ja mitä eniten
maailmassa pelkääkään,
se on kohdattava
sillä uhkaus ei
saa koskaan
mitään aikaan
turhamaisuus
jättää jälkeensä
vain suuria tekoja,
uusia sukupovia,
joille nimi on
tärkein kunnianosoitus
ne ovat
tapoja tehdä
oikeita päätöksiä,
kun tietää
mikä on väärä
mutta tahto
tai halu taistella
kaikkea sitä vastaan
mikä ei tyydytä
elämän aamua
tuntea tuo
häviävän pieni
hetki ja pelastaa
sielunsa ja
löytää tavallisen
ihmisen tien
ymmärtää se
minkä kaikki ymmärtävät,
jos vain totena hyväksyvät
mikä ihana tekosyy
Joskus matka tuottaa enemmän iloa kuin määränpää. Iloita olemassaolevasta haikailematta saavuttamatonta taitaa olla sitä kasvua ihmisenä johon itse kukin koittaa kurottaa vaihtelevalla menestyksellä.
Ensimmäisen osan ylistys läsnäololle ja elämälle, ja toisen osan näkökulma olemisen rajallisuudesta välittyivät päällimäisinä ajatuksina, tosin kovin yksinkertaistaen.
Mukavaa juhannusta!
http://www.youtube.com/watch?v=mvsmRuRp4cM
Minusta jotenkin tuntuu karrikoiden, että nuorempana on päämääränä vauraus, menestys ja hyvinvointi, elämänkokemukset ja seikkailunhalu, kun myöhemmässä vaiheessa kuvaan astuvat vapaus olla ja nauttia, kiireettömyys ja halu tehdä vielä asioita, jotka ovat jääneet syrjään sen vaurastumisen ja menestymisen varjolla. Mitä se sitten ikinä kunkin elämässä voi ollakkaan.
Jokaiselle ihmiselle tulee jossian vaiheessa elämää, kun kaikki suurin hoppu ja hosuminen on ohitettu aina mieleen ne samat kysymykset, tässäkö se sitten oli tai mitä jäi ns. käteen ja oliko kaikki sen arvoista tai olisiko pitänyt tehdä toisin. Minun mielestä suurimman osan ihmisiä suurin ongelma on jonkinasteinen "pelkuruus" elämää kohtaan. Ensin aina mietitään seurauksia ja sitten vasta, jos enää uskaltaa, sitä mitä siitä voisi saada. Toisalta se on hyvä asia ja toisaalta taas tekee ihmisestä tylsän ja arvattavan. Mitä enemmän menetettävää sen enemmän kaikki on kulissia ja piilotettuja tunteita, jonkin laista salailua.
Moraali ja sosiaalinen käyttäytyminen ovat hienoja asioita maailmassa, mutta toisaalta ne mielestäni tappavat jonkinasteisesti kaiken luovuuden tai sanotaanko hulluuden koko elämästä ja sitä tänne ehdottomasti kaivattaisiin. Siis kysymys ei ole niinkään lainvastaisuudesta ja rikollisesta vaan vapaammasta kynnyksestä antaa rajoitteiden madaltua ja antaa ymmärryksen laukata vapaammin ilman, että aina tarvitsee selittää tai vältellä paheksuntaa.
Kiitos Kahvin ystävä mukavasta kommentista ja hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti!
Todella hieno. Nuo pienet säkeistöt kuin helmejä nauhalla.
Rakkautta. Elämää. Onni. Ihmisen kulku on monesti juoksu niiden perässä. Kuin koira joka jahtaa häntäänsä :)) vaikka se on siellä ja seuraa koko ajan. Sä oot tainnut löytää omasi :)
http://www.youtube.com/watch?v=SIXqefDdpfk
Hyvää päivää yöttömän yön kukkujalle.
Jokainen saa sen onnen simenen syntyessään ja riippuen kasvualustasta, hoidosta ja siitä miten jokainen reagoi ulkoiseen maailmaan, tulosta ja kasvua tulee sen mukaisesti. Tähän viitaten, onni on löytynyt jo half a lifetime ago, mutta sitä voi aina muuttaa, muokata ja saada siihen uusia spekterjä ajan kuluessa.
Kiitos Salander* ja kovasti onnea sille tämän päiväiselle juhlakalulle!
Onko juhannuksen jälkeistä elämää? Aika hilkulla on, jos on puoliksi syöty...
Herttainen juhannus vai miten se suomalainen kansansävel meni..
Sävelistä runo toi mieleen tämän:
http://www.youtube.com/watch?v=AR8D2yqgQ1U
Kiitän hienosta runosta ja toivotan hyvää jussin jälkeistä elämää, mitä ikinä se itse kullekin on..
Sanos muuta, menny vähän pitkäks harvase ehtoo ja huomenna taas sorvin ääreen...pitäs saada lomaa juhannus jet läkkiin...nyt on syöty pari päivää mureita possun pihvejä grillattuna makkaran ja salaatin kyytipoikana...oikein tukonen olo kerta kaikkiaan, ei ihan pienet tuulet heilauta kyllä...sade vähän kiusaa tota tekemisen meininkiä, mutta näillä mennään...oon nähny tänä jussina jo muutaman juhannussalon ja ne ei oo mitään hallusinaatioita...vaan kauniita kertakaikkiaan, kuten Suomen kesän luonto muutenkin...tekis mieli laittaa varpaat likoomaan ja istua pidempään tekemättä ja ajattelematta mitään korkeampia veisuja...olla vaan ja möllöttää...niinko kuu ja olla seitsemän päivää selvinpäin ;)
http://www.youtube.com/watch?v=MwGAL7V0sX4&feature=related
joo ja kiitos Ich bin...ja hyvät jatkot myös sulle ;)