Hei, olen täällä peräänkuuluttanut Scientologiasta tehtyjä tutkimusraportteja... Etsiskelin juuri itse artikkeleita eräistä psykologian, kasvatustieteen yms. tietokannoista opintojani varten ja siinä hetken mielijohteesta päätin tutkiskella, mahtaisiko löytyä yhtään dianetiikasta tehtyjä tutkimuksia. Ja löytyihän niitä... Valitettavasti en ole itse artikkeleita vielä saanut käsiini (täytyypä käväistä kirjastossa lähipäivinä), mutta laitanpa tähän erään tutkimuksen abstraktin (hyvin, hyvin suppean tiivistelmän koko tutkimuksesta), joka ainakin itseäni jäi kiinnostamaan... Ja ehkä kiinnostaa jotakuta muutakin...
Artikkelin nimi on "An experimental investigation of Hubbard's engram hypothesis (dianetics)" ja sen kirjoittajina ovat olleet Fox, J.; Davis, A. E. ja Lebovits, B. Artikkeli on julkaistu Psychological Newsletterin numerossa 10 vuonna 1959. Varsin vanha tutkimus siis...
Itse abstrakti on seuraava:
"This paper formulates two hypotheses concerning the retention of events occurring during states of unconsciousness. It describes an experiment in which a passage selected from a physics text was read to a subject placed in an unconscious state by administration of sodium pentathol. During a period of almost six months, dianetic auditors were unable to recover the passage. Thus, the engram hypothesis was not substantiated by this experiment."
Eli toisin sanoen tutkijat nukuttivat tutkimushenkilöt ja lukivat heille nukutuksen aikana katkelman fysiikan tekstistä. Lähes kuuden kuukauden tutkimusjakson aikana auditoijat eivät pystyneet palauttamaan tätä tekstiä tutkimushenkilöiden alitajunnasta. Tämä tutkimus ei siis tukenut Hubbardin näkemystä engrammien synnystä ja/tai dianetiikan roolista niiden palauttamisessa.
Tähän on tietenkin heti lisättävä, että tutkimus on verrattain vanha, mutta käsittääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä) dianetiikka ei ole hirveästi muuttunut näistä päivistä. En myöskään ole (vielä) itse tutustunut varsinaiseen tutkimusraporttiin tätä abstraktia enempää, joten en osaa sanoa varsinaisen koeasetelman ja johtopäätösten luotettavuudesta sen enempää. Ajattelin kuitenkin postittaa tämän abstraktin tänne, mikäli joku sitä haluaa kommentoida tai kiinnostuu etsimään käsiinsä koko artikkelin.
Artikkelin nimi on "An experimental investigation of Hubbard's engram hypothesis (dianetics)" ja sen kirjoittajina ovat olleet Fox, J.; Davis, A. E. ja Lebovits, B. Artikkeli on julkaistu Psychological Newsletterin numerossa 10 vuonna 1959. Varsin vanha tutkimus siis...
Itse abstrakti on seuraava:
"This paper formulates two hypotheses concerning the retention of events occurring during states of unconsciousness. It describes an experiment in which a passage selected from a physics text was read to a subject placed in an unconscious state by administration of sodium pentathol. During a period of almost six months, dianetic auditors were unable to recover the passage. Thus, the engram hypothesis was not substantiated by this experiment."
Eli toisin sanoen tutkijat nukuttivat tutkimushenkilöt ja lukivat heille nukutuksen aikana katkelman fysiikan tekstistä. Lähes kuuden kuukauden tutkimusjakson aikana auditoijat eivät pystyneet palauttamaan tätä tekstiä tutkimushenkilöiden alitajunnasta. Tämä tutkimus ei siis tukenut Hubbardin näkemystä engrammien synnystä ja/tai dianetiikan roolista niiden palauttamisessa.
Tähän on tietenkin heti lisättävä, että tutkimus on verrattain vanha, mutta käsittääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä) dianetiikka ei ole hirveästi muuttunut näistä päivistä. En myöskään ole (vielä) itse tutustunut varsinaiseen tutkimusraporttiin tätä abstraktia enempää, joten en osaa sanoa varsinaisen koeasetelman ja johtopäätösten luotettavuudesta sen enempää. Ajattelin kuitenkin postittaa tämän abstraktin tänne, mikäli joku sitä haluaa kommentoida tai kiinnostuu etsimään käsiinsä koko artikkelin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ymmärtänyt, että engrammissa täytyy olla aina myös fyysistä kipua. Oliko tässä tutkimuksessa fyysistä kipua?
(Lyötiinkö ne tutkittavat tajuttomaksi? heh, heh...)
Mielenkiintoista tosiaan. Kuten sateenkaari sanoi, engrammin synnyssä täytyy olla myös fyysistä kipua.
Myöskin engramin laukaisee samanlainen tilanne, kun engramin syntyessä. Esim. jollakin sattuu aina jalkaan, kun sataa vettä, sillä hän on kaatunut, kun on satanut. Toinen esimerkki voisi olla kurkun karistelu, kun kuulee veden loisketta, koska henkilö on ollut joskus vaarassa hukkua. Engrammi on siis epämielyttävä tilanne, joka haittaa ihmisen elämää. Ron tutki, että esim. reuma johtuu siitä, kun joku on onnettomuus-tilanteessa sanonut, ettei kipu lakkaa. Näitä tilanteita siis auditoinnissa puretaan.
Oletko saanut muita tilastoja yms.?
Juu, tässähän löytyi jo sitten tämän tutkimuksen ilmeinen aukko... Ei, varmastikaan ei näitä tutkimushenkilöitä "lyöty tajuttomiksi" (tämän kieltää jo Amerikan Psykologiliitto APA:n tutkimuseettinen ohjeisto, terveestä järjestä puhumattakaan) vaan nukutettiin ihan nukutusaineella... Ja tuskinpa fysiikan tekstin kuuleminen mitään fyysistä kipua aiheuttaa. :)
Hassua, että tutkimukseen osallistuneet auditoijat eivät asiasta ilmeisesti ilmoittaneet. Tai no, en ole lukenut raporttia, joten en tiedä yksityiskohtia.
Kiitos muuten sinulle, Kim, ja sinulle, Sateenkaari, viesteistäsi, jotka selvensivät engrammin käsitettä ainakin minulle. Erityisen selventäväksi koin tämän pätkän Sateenkaaren vastauksesta Örkin viestiin:
"Vastaus on REAKTIIVINEN MIELI. Jokaisella ihmisellä on reaktiivinen mieli. Se on mieli, jossa on mm.kaikki misemootiot, negatiiviset tunnetilat, järjettömyydet, psykosomaattiset sairaudet, kieroutumat, negatiiviset poikkeumat, engrammit (se on mielikuva, jossa on tallennus fyysisestä kivusta ja tiedottomuudesta, esim. autokolarissa ollut henkilö), menetykset, menetyksen uhatym. Reaktiivinen mieli toimii ärsyke-reaktio menetelmällä. Se tarkoittaa sitä, että jos esim. henkilö on saanut tällin päähänsä pesäpallosta, ja joku päivä hän päättää pelata uudestaan pesäpalloa, hän ei koe olevansa enää "elementissään" pelatessaan pesäpalloa/hän voi estää lapsiansa pelaamasta pesäpalloa/hän ei voi katsoa pesäpalloa enää TV:stä ym. (tässä ärsyke on siis pesäpallo)Reaktiivinen mieli on AINA nykyhetkessä. Se vain tarvitsee sen ärsykkeen. Jos jollakin henkilöllä on ärsykkeitä liikaa samaan aikaan, hän voi mennä huonossa lykyssä sekaisin. Esim .liikaa surua, liikaa vihamielisyyttä yms."
Tällainen mekanismi ei itse asiassa ole outo näkemys psykologiankaan piirissä... Esim. viime vuosisadan puolivälin behavioristeilla oli hyvin pitkälti tällaisia näkemyksiä. Itsekin olen kuullut eräältä professoriltani teorian, jonka mukaan esim. jotkin (JOTKIN) pelko-oireet voisivat syntyä jotensakin näin.
Tämän päivän psykologian tietämyksen mukaan tällainen mekanismi ei kuitenkaan pätisi kuin murto-osaan häiriöistä. Lisäksi nykyisen tietämyksen valossa tällainen behavioristinen näkemys on melkoisen yksinkertaistava.
Itse asiassa tällaiset reaktiivista mieltä koskevat tutkimukset olisivat ainakin minun nähdäkseni hyvinkin voineet ainakin omana aikanaan kelvata tiedelehdille (mikäli niiden taustalla on ollut perusteellisia ja tieteellisen metodin mukaisia tutkimuksia). Uskonkin, että pääsyy tiedeyhteisön kalseaan asennoitumiseen ovat olleet Hubbardin teoriat Thetaneista, ihmisen alkuperästä yms. Niitä kun lienee vähän hankalaa (itse sanoisin "mahdotonta") osoittaa kiistattomasti tieteellisen metodin mukaan.
Ja vastaukseksi Kimille tilastoja koskien: Valitettavasti en ole vielä saanut Zorron minulle lupailemia tutkimusraportteja. Löysin kuitenkin varsin suuren määrän (useita satoja) viitteitä Scientologiaan liittyviin tutkimuksiin, joita eri tiedelehdissä on julkaistu. Itse artikkeleita en ole vielä ehtinyt hommaamaan...
Voisinpa nyt tähän liittää mukaan abstraktin yhdestä psykologisesta tutkimuksesta:
"Administered a series of personality measures, including the Adjective Checklist, the Purpose in Life Test, and the Barron Ego-Strength Scale, to 48 members of Scientology (aged 16-72 yrs). Semantic differentials seeking responses on the S's situation prior to joining Scientology and demographic data were also administered. Results of correlations (partialled for age) between personality measures and time in the movement suggest that there was a significant increase in social ease and in effectiveness of goal-directed behavior. Data also indicate that members were unlikely to have been unhappy or unstable prior to joining. Findings suggest that the negative aspects reported by some authors of membership in Scientology are not apparent in this sample and that there may be some benefits for long-term members." (Ross, Michael W.: "Effects of membership in Scientology on personality: An exploratory study", Journal for the Scientific Study of Religion. Vol 27(4), Dec 1988, pp. 630-636)
Kyseisessä tutkimuksessa siis todettiin, että henkilön oltua pitkään scientologien jäsenenä, useat psykologien käyttämät persoonallisuustestit viittasivat, että heidän sosiaalisessa vapautuneisuudessaan ja päämääräsuuntautuneessa toiminnassaan oli tapahtunut tilastollisesti merkittävää kasvua. Lisäksi todettiin, ettei scientologeihin liittymistä edeltänyt mikään keskimääräistä suurempi emotionaalisen epävakaisuuden tai onnettomuuden tila.
Jälleen on todettava, etten tunne kyseisen tutkimuksen menetelmiä ja tuloksia tarkemmin... Esim. "tilastollisesti merkittävä kasvu" ei välttämättä ole kovinkaan suurta. En myöskään tiedä, mitä muita persoonallisuuden faktoreita kyseisessä tutkimuksessa tutkittiin ja missä siis ei tapahtunut (ainakaan tilastollisesti merkittävää) kasvua. Lisäksi kyseessä on vain yksittäinen tutkimus, jonka tuloksista ei siis voida vetää kovin pitkällisiä johtopäätöksiä. Ajattelin kuitenkin vihjaista tästä tutkimuksesta, mikäli joku sattuisi kiinnostumaan tarpeeksi hankkiakseen käsiinsä alkuperäisen tutkimusraportin. Minä ainakin ajattelin... :)
Kiitos kysymyksestä, Kim. Mielelläni kertoilen, mitä tutkimusmatkallani olen löytänyt. :)
Tosiaan, siitä on PITKÄ aika, kun olen lukenut näitä 50-luvun kokeiluja, mutta voisin sanoa muistini perusteella, että siihen aikaan dianetiikka oli se, mitä Hubbard informoi psykologeille. Siinä oli analyyttinen mieli, reaktiivinen mieli ja somaattinen mieli. En usko, että hän toi paljonkaan esille Thetania.
Kim varmasti osaa vastata paremmin.
Kirjoitan viestini tähän kohtaan, vaikka se itseasiassa viittaakin vanhemmassa säikeessä antamaasi ansiokkaaseen vastaukseen, mutta tuo säie putosi pois etusivulta, ja tämäkin liikkuu samoilla alueilla.
Kiitos vieläkin vastauksestasi. Olen monesta mainitsemastasi asiasta täysin samaa mieltä kanssasi, mutta eräs asia jäi hieman vaivaamaan. Mainitsit vastauksessasi "psykologian keskeisimmät perusteesit". Mitkä nämä ovat ja mistä ne löytyvät?
Fysiikan puolellahan on perusteesejä, joita käytetään hyväksi joka paikassa miettimättä sen tarkemmin niiden tieteellistä pätevyyttä. Sinäkään et ole ruuvannut käyttämääsi tietokonetta kiinni pöytään, koska luotat, että Newtonin painovoimalait pitävät sen paikallaan. Saman miehen kehittämät mekaniikan peruslait auttavat sinua kirjoittamaan tekstisi näppäimistöllä ja siitä eteenpäin tieto kulkee sähköisessä muodossa noudattaen ohmin ja kirchhoffin lakeja. Näin syntyneen lämmön puskee puhallin ulos koneesta termodynamiikan perussääntöjen mukaan. (jostain syystä muuten valtaosan näistä laeista on keksinyt yksi mies, eikä 200 hengen tutkimusryhmä)
Mitkä ovat mielestäsi vastaavat peruslait psykologian puolella? Ketkä ovat psykologian Newton, Ohm ja Kirchhoff? Vai toimiiko psykologia kaaosteorian mukaan periaatteella, että kun tutkimuksia tehdään tarpeeksi, niin nuo peruslait tulevat esiin?
Kiitokshia, arvon Väinö, hyvästä kysymyksestä. "Psykologian perusteesit" on minulta huono sanavalinta, mitä pahoittelen. Ei oikeastaan voida puhua perusteeseistä - mielestäni lähinnä siitä syystä, että olisi hankalaa asettaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen tähän mennessä tutkittua nimeämällä joitain tuloksia muita perustavanlaatuisemmiksi. Ilmauksella tarkoitinkin niitä ilmiöitä, jotka psykologian tämänhetkisten tutkimusten perusteella ovat melkoisella varmuudella "todellisia".
Voinkin luetella koko joukon teorioita ja tutkimustuloksia, joille on löydetty tukea sadoissa eri aikoina, eri puolilla maailmaa, eri tutkijoiden toimesta ja hiukan tutkimusasetelmaa muutellen tehdyistä tutkimuksista. Ensimmäisenä tulee mieleen Aschin ja Milgramin klassiset kokeet (Ovatko tuttuja vai tarvitseeko selittää?), joista on hiukan koeasetelmaa varioiden tehty lukemattomia toistoja. Sosiaalipsykologian puolelta löytyy myös lukemattomia muita melkoisen nokkelia ja päteviä koeasetelmia ja tutkimuksia. Esimerkiksi monet stereotypiatutkimukset ovat aika kiehtovia. Myös psykoterapian vaikuttavuutta on tutkittu satoja, kenties jopa tuhansia, kertoja.
Myös erilaiset nykyiset aivotoimintaa tutkivat tutkimustulokset voidaan katsoa melkoisen "varmaksi" tiedoksi. Nämä kokeet ovat usein jo melko lähellä luonnontieteellistä tutkimusta ja itse asiassa melko suuri osa aivotutkimuksesta voitaisiinkin lukea psykologian lisäksi kuuluvaksi biologiaan tai kemiaan (puhutaan neurobiologiasta ja neurokemiasta). Esim. erilaiseen tiedonkäsittelyyn erikoistuneet prosessit on pystytty melko tarkoin paikallistamaan aivojen eri osiin. Aivokuvausten lisäksi tietoa on saatu paljon myös aivovauriopotilaita tutkimalla.
Myös eri aistimusten muodostuminen on melkoisen tarkkaan tiedossa - siis aistimusten (sensations), "havainnot" (perceptions) ovat jo monimutkaisempi juttu.
Myös esim. erilaisten persoonallisuuden piirteiden ja psyykkisten häiriöiden biologista periytymistä on kartoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Kaksostutkimukset ovat sinällään aika simppeleitä toteutukseltaan ja melkeinpä ehdottoman luotettavia, mutta ongelmana monesti on esim. jonkin "persoonallisuuden piirteen" määrittely validisti: mitä on esim. ulospäinsuuntautuneisuus ja kuinka sitä voidaan arvioida?
Tässäpä nyt muutamia melkoisen perusteellisesti tutkittuja ilmiöitä, jotka ensimmäisenä tulevat mieleeni... Lisääkin voisin luetella paljon ja vieläkin enemmän, mutta se tuskin on tarkoituksenmukaista. :) Vai...?
Näin pienenä loppupohdintana voisin sanoa vaikka jotain tällaista (tämä on vain oma näkemykseni asiasta, muut asiaan perehtyneet saattaisivat olla toista mieltä): Ymmärrettävistä syistä on helpompi tutkia ihmisen biologiaa ja sosiaalista toimintaa kuin psyykkistä toimintaa. Voitaisiinkin sanoa, että ihmisen hermoston toiminta on melko tarkkaan selvillä ja myös sosiaalista toimintaa on kartoitettu paljon. Päänsisäiset tapahtumat, kognitiot, ovatkin sitten monesti hankalampi juttu, mutta on niistäkin melkoisen pätevää tutkimustietoa olemassa. Monista päänsisäisistä, kognitiivisista prosesseista on kuitenkin olemassa useita erilaisia teorioita, joista yhtä ei olla voitu osoittaa toisia pätevämmäksi.
Tällainen jako sosiaaliseen, psyykkiseen ja biologiseen on tietenkin hyvin keinotekoinen, koska kaikkeen sosiaaliseen toimintaan vaikuttaa psyykkinen toiminta ja kaikkeen psyykkiseen toimintaan taas biologinen toiminta. Vastaavasti sosiaalinen toiminta vaikuttaa hyvin usein psyykkiseen toimintaan ja psyykkinen toiminta biologiseen toimintaan.
...kirja nimeltä "Atkinson & Hilgard´s Introduction to Psychology" (Smith, Nolen-Hoeksema, Fredrickson, Loftus). Helppolukuinen kirja, josta hyvin tiiviissä paketissa saa aika kattavan yleiskuvan nykypsykologian tilanteesta (Tosin onhan tutkimusta tehty paljon tämän jälkeenkin - akateemikkona, Väinö, tietänet, että tieteellinen kirja on usein vanhentunut jo painosta tullessaan...) ilman, että tarvitsee oikeastaan mitään lähtötietoja psykologiasta.
Kannattaa hankkia 14. painos, mikäli suinkin mahdollista. 13. painoskin vielä menettelee, mutta 12. painos ja sitä vanhemmat ovat kyllä jo auttamattoman vanhentuneita.
OK. Luettelemasi kokeet ovat kieltämättä mielenkiintoisia ja tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen tieteentekemiseen. Mutta tarkastellaanpa vaihteeksi sitä, mitä hyötyä ns. tavalliselle ihmiselle on tästä loppumattomasta tutkimuksesta. Hänen ongelmansa on usein juuri tällä psyykkisellä alueella, tarkemmin sanottuna ongelman muodostaa usein se, ettei hän ymmärrä muiden kognitiivisia prosesseja, eikä pysty saamaan niissä aikaan haluamiaan muutoksia.
Otetaan muutama esimerkki suoraan minun omasta elämästäni. Tässä kolme ongelmaa, joihin olen jossain elämäni vaiheessa kaivannut apua psykologisista teorioista. Ehkä jollakin muullakin on ollut vastaavia ongelmia.
1. Vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättäminen.
2. Myyminen Lähtökohtana on sanan varsinaisen määritelmän mukainen tavaroiden tai palveluiden myyminen, mutta toisaalta samoja kykyjä tarvitaan myös esimerkiksi omien ideoiden "myymiseen" toisille ihmisille, ja laajennettuna se kattaa myös kohdan 1.
3. Johtaminen.
Kaikista näistä aiheista löytyy hyllymetreittäin psykologista kirjallisuutta. Ongelmana vain on se, että sieltä ei löydy niitä yleisesti hyväksyttyjä perusperiaatteita, vaan noista hyllymetreistä löytyy ohjeita joka suuntaan, usein myös täysin päinvastaisia ideoita. Tämä ei erityisesti tarjoa ihmiselle varmuutta siitä, että hän hallitsee mainitut tilanteet, päinvastoin.
Hubbardin materiaaleista sen sijaan löytyy näihin tilanteisiin erittäin helppokäyttöiset teesit. Ne ovat jopa niin käytännöllisiä, että niitä voisi paremminkin kutsua työkaluiksi.
Kohtaan 1 ratkaisuna toimii ARC-kolmio, jonka mukaan affiniteetti (pitämisen aste), realiteetti ja kommunikaatio ovat sidoksissa toisiinsa. Affiniteettia saa luotua kommunikoimalla asioista, joista toisella on realiteettia. Halutessaan pitämisen astetta taas saa myös laskettua vastaavasti puhumalla toiselle epärealistisista asioista tai lopettamalla kommunikaation. Tunnesävyasteikko sitten kertoo, keneen kannattaa käyttää aikaa.
Kohta 2 ratkeaa samoilla työkaluilla, ennenkaikkea tunnesävyasteikolla. Sitä käytetään tässä siten, että määritetään toisen sijainti asteikolla ja aloitetaan kommunikaatio samalla tasolla. Toisen tunnesävyä voi nostaa kommunikoimalla hänelle 0,5 astetta ylempää. Tämä on tarpeen jos naapuri on alle 2.0:n tasolla, koska liian matalalla oleva ei saa mitään rakentavaa aikaiseksi. Jos ero on yli 0,5 ei viesti mene perille.
Kohta 3:n ratkaisun tarjoavat Hubbardin organisointikaavio (ei siis organisaatiokaavio), hallintoasteikko (admin scale) ja siihen liittyvät ohjelmat jaettuina viikottaisiksi kuntotilojen mukaisiksi taistelusuunnitelmiksi.
Eivät nämä tietysti ole mitään taikatemppuja, jotka saavat ihmeitä aikaan silmänräpäyksessä. Mutta ne ovat yksinkertaisia menetelmiä, joita soveltamalla jokainen ihminen etenee asiassa omalta tasoltaan parempaan suuntaan ja saa siten elämänsä tuntumaan helpommalta. Joskus tietysti entisestä hämmennyksestä ulospääsy saattaa tuntua melko taianomaiselta.
Kiitos todella mielenkiintoisesta viestistäsi, parahin Väinö. Olen erittäin iloinen siitä, että itse olet löytänyt ongelmiisi ratkaisut Hubbardin kirjoista. :) Itse olen löytänyt niihin paljon apua ja viitettä juuri psykologisista teorioista... Johtamisesta, markkinoinnista ja suostuttelusta (mm.) on tehty paljon myös psykologista (erityisesti sosiaalipsykologista) tutkimusta, mutta itselleni on erityisesti ollut apua (minä kun en kaupallisella alalla toimi enkä sille alalle haluakaan) mielenterveyttä koskevista havainnoista ja teorioista. Itselläni ei ole ollut suurempia ongelmia mielenterveyteni kanssa, mutta (etenkin ihan viimeisimpien vuosikymmenten) psykologiset tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään monia lähipiirini ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan.
Itse uskoisin, että kysymys on hyvin pitkälti siitä, minkä itse kukin (erilaisia ihmisiähän myö kaikki ollaan) kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Jokainen löytäköön oman totuutensa ja maailmankatsomuksensa...
Itse en vielä kovin paljoa ole Hubbardiin tutustunut, mutta sen verran kuitenkin, että pidän edelleen psykologian teorioita itselleni ja omaan elämääni sopivimpina. Ehkä lähinnä siksi, että olen tässä jo verrattain nuoren elämänikin aikana ehtinyt nähdä varsin paljon kaikenlaista erityisesti mielenterveyteen liittyvää enkä usko, että kaikkea sitä voitaisiin yhdellä teorialla selittää. On myös hyvin mielenkiintoista nähdä ystävien lasten kasvun etenevän kehitysteorioiden mukaisesti jne... Paljon näkee käytännössä myös esim. auttamiskäyttäytymiseen, stereotypioihin yms. liittyviä ilmiöitä, joita olen opiskellut sosiaalipsykologiselta kannalta.
Tämä kaikki on totuutta minulle, mutta se ei merkitse, että sen pitäisi olla totuutta teille, ei toki! Ymmärrän hyvin, mikäli olette löytäneet oman elämänne avaimet Scientologiasta ja mielestäni se on erittäin hienoa. :) Pitäkää kiinni omasta maailmankatsomuksestanne! Eheä maailmankatsomus on mitä tärkein voimavara.
...vaan itsellesikin oikein mielenkiintoisesta keskustelusta.
Minulle tuo varsinainen mielenterveys tai -sairaus ei ole koskaan ollut niin kovin läheinen asia, enemmänkin olen ihmetellyt näiden ns. terveiden ihmisten toimintaa.
Niinpä sinun kannaltasi mielenkiintoisinta aluetta Hubbardin aikaansaannoksista lienee nimenomaan tuo dianetiikka. Se on kyllä kehittynyt 1950-luvun jälkeen paljonkin, on tullut mm. New Era Dianetics, Expanded Dianetics, ym. Mutta nämä ovat aiheita, joista joku muu osaa kertoa sinulle enemmän kuin minä.