Paras kamera?

Kylläpäs sitä filosooffiseksi on heittäydytty näin juhannuksen kunniaksi. Itsekkin olen oppinut, että runkoa vaihtamalla ei kuva välttämättä parane. Kahden Nikonin jälkeen on tunnustettava sama, että epäonnistunut lopputulos on aina kuvaajan väärien valintojen tulosta. Toisaalta aluksi huonolta näyttävä tekele voi myöhemmin osoittautua ensinäkemystä paremmaksi, ja toisaalta joku taas aikojen saatossa menettää ensihohteestaan suurimman säihkeen. Siitähän voidaan lopulta olla montaa mieltä, mikä on niin sanottu hyvä kuva ja mikä taas ei. Näitten ajatusten myötä: hyvää juhannusta itse kullekin. Johannes kastajan juhla? Keski kesän ryyppyjuhla?

Jos on maailmanparas jossain niin todennäköisesti saa koko ajan pelätä ettei
ole sitä kauaa ainakaan luulo datassa joten keskittysin lähinnä pelkästään
hyvänä olemiseen vailla ressiä tosta.

Mun paras kamera on uusin noista neljästä d-järkkärirungosta. Se ei ole aina mukana, mutta työtä tehdessä sen hyvyys mitataan ja siihen se on hyvä.

Mua ei harmita mikään tilanne, kun ei ole ollut kameraa mukana. Joskus miettii että olis voinut kuvan ottaa, kun oli kamerakin...mutta mitäs siitä loppujen lopuksi.

Läheskään aina ei ole kameraa mukana, en katso sitä tarpeelliseksi kun tuo pokkariallergiakin vaivaa.

Olemme kovi erilaisia … onneksi kai?
Mun paras kamera ei huonone vaikka se ei ole aina mukana esim saunassa, uidessa jne. Näyttää siltä, että se on minulle parempi kun nyt kun en ole pitänyt sitä aina mukana.

kyllä se on ehottomasti tuo peruna!

Pessimistinä huomautan, ettemme itke asioiden perään mitkä ovat toisarvoisia. Pessimisti on realisti, vaikka kuva voittaisi arvotustetuimman palkinnon pessimisti toteaa vaatimattomana kuvan olevan palkinnon arvoinen, vaikka palkinto olisi saanut olla parempi :).

Jos kamera on huono, pessimisti tietää sen olevan huono. Pessimisti ei ala itkemään huonon kameransa tilaa. Hän ostaa uuden ja paremman jos katsoo sen olevan tarpeen ja jos on siihen varaa. Jos ei ole varaa, pessimisti säästää mahdollisimman tehokkaasti jos oikein haluaa paremman kameran.

Optimisti vastaavasti uskottelee oitselleen, että huonolla kameralla saa joskus hyviä kuvia, kun kerran kennot toimii ja jotain suttua näkyy.

Muistutetaan se vanha vitsi.
Pessimistien lapsi ja optimistien lapsi laittettiin eri huoneisiin mikä täynnä ponin kakkaa.
Tunnin kuluttua kurkattiin huoneisiin.
Pessimistien lapsi totesi "Paskaa saa pyytämättä" ja kakkakasa oli koskematon.
Optimistien lapsi kaivoi innolla kakkakasaa, todeten "On täällä oltava jossain poni, kun sen kakkaa on näin paljon".

Mikä oli tarinan opetus?
Jos pessimistin lapselle tarjoaa citykanin papanoita karkkina, hän ei syö sitä kun tietää kyseessä on kuitenkin huono pila. Optimistin lapsi syö, koska uskoo antajan tarjoavan karkkia pelkästä hyvyydestä.

Ja kuten totesit, se paras kamera on se kamera, mikä on kuvaa ottaessa käsissä, ei se mikä on kotona. Aina ei voi, eikä kannata ottaa sitä parasta kameraa mukaan.

Paras kamera on sellainen, joka soveltuu kyseiseen kuvaustarpeeseen. Kun minulla on erilaisia kuvaustarpeita, on hyllyssäni erilaisia kameroitakin. Pokkareitakin on pari. Digirunkona on nykyään Fujin X Pro1 ja filkkana palvelee Hasselblad 500C.

Sopiva työkalu tarpeeseen ei ole aina paras mahdollinen koska on mahdotonta pitää
käsillä aina kaikkia niitä. Mutta on syytä huomata että, kameroissakin on erikäyttötarkoituksiin ja tarpeisiin sopivampia sekä sopimattomampia välineitä.
Ja suuri etu jos tietää ennalta millaisia välineitä milloinkin tarvitsee eikä ota vääriä.
Kaikki ei siis sovi kaikkeen eikä kaikille.
Sellaista niin monipuolista järjestelmää ei olekkaan mikä sopis ihan kaikkeen noin vaan. Ja joskus joutuu paljonkin soveltamaan saadakseen ees kohtuullista.
Oikees oot siinä et kannattaa ensitilantees koittaa kuvata sillä kameralla/linssillä mikä on nopeiten ja helpoiten saatavilla vaikka tasku/puhelin kameralla jos ei oo aikaa hakee muuta koska aina ei oo aikaa ees sillä onnistua tallentamaan se hetki.
Koska hetki voi olla juuri se ainutlaatuinen jota ei milloinkaan tuu uutta samanlaista
kuin kerran elämässä.
Minulla on paljonkin "kerranelämässä" otettuja kuvia toista kertaa ei ehkä tule milloinkaan.

Nythän on valinnanvaraa niin käyttötarpeen kuin hankintahintojen suhteen. Vuosia matkustettuani työasioissa ympäri maapalloa ei ollut mahdollisuus kuljettaa mukana haluamaansa kamerakalustoa eikä olisi ollut mahdollisuutta käyttä aikaa kauvaukseenkaan. Kuvamateriaalia on kyllä kertynyt matkoiltakin vuosiksi käsiteltäväksi niin kuvina kuin videonakin.
Nyt on taas mahdollisuus keskittyä enemmän varsinaiseen kuvaukseen ja se vaatii taas kaluston päivitystä nyky tarpeiden ja vaatimusten mukaisiksi.
Valokuvaus on haastava harrastus ja siinä on aina opittavaa joka alueella niin laitepuolella kuin kuvaustekniikassa ja varsinkin kuvauksessa.