miten jaksatte

vahingoniloinen heh

te joiden kotona omien lasten lisäksi pyörii esim joka toinen viikko miehen toiset lapset? Meillä ei käydä kuin ehkä kerran kuussa yhtenä iltana ja olen ihan puhki niitten vierailujen jälkeen. En kyllä ikinä haluais ja jaksais omien lisäksi hoitaa 3 muuta lasta joka toinen viikko, ehkä just ja just joka toinen viikonloppu. Onneks mies käy katsomassa lapsiaan ex:n luona muutaman tunnin viikossa. Ei varsinaisesti ole heitä vastaan mitään, mutta kun on muutenkin kotona hommaa omissakin niin olen ihan tyytyväinen näin. Ex ei ilmeisesti ole, mutta jos mies on tähän tyytyväinen niin eipäs se ex voi pakotaakaan tai siis voi muttei tuota tulosta. Ex ei ole vielä ymmärtänyt että tappelulla ja painostamalla ei saa mitään. Ehkäpä just siks onkin ex.Ja sen verran kettumainen on ollut että ihan hyvä maistaa pikkuisen omia rohtoja.

17

393

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hyh hyh

      En jaksakaan. Vituttaa kun pientä oravaa joka kerta kun ne tulee. On kuin ois 2 eri elämää, oman perheen kanssa ja sit se joku sähläys viikko huoranpenikoitten kanssa. Exä on aiheuttanu vitutusta niin paljon että sen takia en jaksa lapsiakaan. Lapset sinänsä on ihan ok, mutta alun vaikeudet teki tehtävänsä. Meistä ei ikinä toden näköisesti tule "yhtä suurta perhettä". Kukaan ei tunnu mun fiiliksiä tajuavan.

      Todella vittumasita on että vielä n. 10 vuotta joudun tätä kestämään, ellen riistä omilta lapsiltani isää ja lähde.

      • moskiittos

        No joo, on täällä näköjään näitäkin, jotka eivät niin innostu puolison lasten säännöllisista vierailuista. Kuulee sanottavan, että kyllähän olisi pitänyt tietää, mihin päänsä lykkäsi, mutta toisin on. Vasta eletty elämä sen näyttää, mitä se on.

        Sama täällä, eli noin 10 vuotta vielä.Ymmärtäähän sen, että isän tulee tavata lapsiaan ja lasten pitää saada tavata isäänsä, mutta onhan siinä aika zembalot sitten muille. Jo se, että aina joku tulee kotiisi tietyn väliajoin, on minun mielestäni orjuuttavaa, vaikka mölyt mahassa pitää pitääkin. Et voi olla kotona vapaasti, kun on nämä "pakko"vieraat kylässä. Ei millään pahalla, vaan tosiasioita tässä makustelen.

        Eikö sitäkään voi kieltää, etteikö nämä vierailijat teetä sitten minulle töitä lähdettyään. Vaikka melko tiukassa kurissa ovatkin ja aivan asiallisia tapauksia, niin kyllähän yleensäkin vieraitten jälkiä saa sitten siivoilla jos jonkin aikaa. Tämäkin asia todettakoon näin koettuna.

        Hyiin tajuan "hyh hyh" Sun fiilikset. Tosin, vaikka säännölliset virailut ärsyttääkin, en käyttäisi ihan noin roisia sanaa kuin "huoranpenikat". Lapset ei varmaan ole tehneet mitään pahaa, väärää, oli sitten äiti millainen tahansa.

        Helppo nakki tämä meidän osa ei ole, mutta koitetaan kestää. Aika kuluu. Olen esim. kesälomien osalta tehnyt niin, että mies on etälastensa kanssa kesälomastaan sen mitä on, mutta minä en ole sitä kuviota pyörittämässä. En missään tapauksessa halua käyttää kesälomaani siihen, vaan haluan olla ihan omissakin oloissani. Näin tämä on sovittu. Ja kaikki osapuolet ovat kohtuullisen tyytyväisiä. Vaikka eihän kahdenkeskistä lomaasitten ole kuin pieni hujaus.

        Onhan tietysti niitäkin meidän tilanteessa olevia, jotka aivan sydämestään odottavat ja halajavat miehen lapsia kylään ja se on ihan ok.
        En itse ole mikään vierailutyyppi, eli en muutenkaan välitä vieraista. Minulle riittää töissä vallitseva hulabaloo, siinä saa aivan tarpeeksi vilinää, ääntä ja vilskettä. Muutoin on mukava olla kotona rauhassa ilman minkäänlaisia saattueita.

        Tämä on nyt tällainen vaihe. Ei ole montaa vaihtoehtoa, jos meinaa remmissä pysyä. Vaikka kuinka ärsyttäisi. Antaa ajan kulua...


      • toisinaan kaduttaa
        moskiittos kirjoitti:

        No joo, on täällä näköjään näitäkin, jotka eivät niin innostu puolison lasten säännöllisista vierailuista. Kuulee sanottavan, että kyllähän olisi pitänyt tietää, mihin päänsä lykkäsi, mutta toisin on. Vasta eletty elämä sen näyttää, mitä se on.

        Sama täällä, eli noin 10 vuotta vielä.Ymmärtäähän sen, että isän tulee tavata lapsiaan ja lasten pitää saada tavata isäänsä, mutta onhan siinä aika zembalot sitten muille. Jo se, että aina joku tulee kotiisi tietyn väliajoin, on minun mielestäni orjuuttavaa, vaikka mölyt mahassa pitää pitääkin. Et voi olla kotona vapaasti, kun on nämä "pakko"vieraat kylässä. Ei millään pahalla, vaan tosiasioita tässä makustelen.

        Eikö sitäkään voi kieltää, etteikö nämä vierailijat teetä sitten minulle töitä lähdettyään. Vaikka melko tiukassa kurissa ovatkin ja aivan asiallisia tapauksia, niin kyllähän yleensäkin vieraitten jälkiä saa sitten siivoilla jos jonkin aikaa. Tämäkin asia todettakoon näin koettuna.

        Hyiin tajuan "hyh hyh" Sun fiilikset. Tosin, vaikka säännölliset virailut ärsyttääkin, en käyttäisi ihan noin roisia sanaa kuin "huoranpenikat". Lapset ei varmaan ole tehneet mitään pahaa, väärää, oli sitten äiti millainen tahansa.

        Helppo nakki tämä meidän osa ei ole, mutta koitetaan kestää. Aika kuluu. Olen esim. kesälomien osalta tehnyt niin, että mies on etälastensa kanssa kesälomastaan sen mitä on, mutta minä en ole sitä kuviota pyörittämässä. En missään tapauksessa halua käyttää kesälomaani siihen, vaan haluan olla ihan omissakin oloissani. Näin tämä on sovittu. Ja kaikki osapuolet ovat kohtuullisen tyytyväisiä. Vaikka eihän kahdenkeskistä lomaasitten ole kuin pieni hujaus.

        Onhan tietysti niitäkin meidän tilanteessa olevia, jotka aivan sydämestään odottavat ja halajavat miehen lapsia kylään ja se on ihan ok.
        En itse ole mikään vierailutyyppi, eli en muutenkaan välitä vieraista. Minulle riittää töissä vallitseva hulabaloo, siinä saa aivan tarpeeksi vilinää, ääntä ja vilskettä. Muutoin on mukava olla kotona rauhassa ilman minkäänlaisia saattueita.

        Tämä on nyt tällainen vaihe. Ei ole montaa vaihtoehtoa, jos meinaa remmissä pysyä. Vaikka kuinka ärsyttäisi. Antaa ajan kulua...

        Itse olen kohta 5 vuotta elänyt tätä hullunmyllyä. Joka toinen viikko kotini valtaavat nämä pyörremyrskyn lailla sotkevat kitisijät, joka toinen viikko elämme suht rauhaisaa ydinperhearkea.

        Niillä viikoilla kun miehen lapset kaverilaumoineen tänne tunkevat, kannan kaupasta triplamäärän ruokaa, pyykkikorit pursuilevat, tiskiallas pursuilee, noukin tavaroita ja vaatteita lattioilta ja tuolien päältä ja portaista, ja jostain syystä jopa kaikki ovenkahvat, kaukosäätimet ja läppärit ovat tahmaisia ja rasvaisia. Kun nämä isin kultamussukat maanantaina lähtevät, menee seuraavaan keskiviikkoon/torstaihin että heidän jälkensä on siivottu.

        Minä olen tähän jo turtunut. Monen monta kertaa olen meinannut tästä häipyä, mutta rakastan miestäni, ja haluan yhteisille lapsillemme ehjän kodin. En jaksaisi mitään uusia zembaloita missään muualla kenenkään muun kanssa. Näillä mennään. Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok tyyppejä (tyttö vaan meinaa olla aikamoinen kitisijä), olemme perheytyneet, mutta kyllä se toisinaan syö naista tämä taloudenhoitajana oleminen. Joka toinen viikko menee todellakin siivotessa. Eikä sitä voi olla kuin kotonaan ja rennosti niillä viikoilla. Lapset ovat kuitenkin kuin naapurin tai kenen tahansa vastaavan lapsia, ei minulla ole heihin sen kummempaa tunne- tai verisidettä. Sitten he vielä raahaavat lisää vieraita lapsia tänne lojumaan ja pelaamaan ja murustelemaan sipseillä ja yökylään, eli lisää lakanapyykkiä minulle. Vessan- ja suihkunovi täytyy pitää visusti lukossa, muistaa kääriytyä pyyhkeeseen suihkusta tullessa, turha haaveillakkaan rauhallisesta hetkestä sohvalla työpäivän jälkeen, kun vieraat pojat ovat vallanneet olohuoneen ja katsovat ääliömäisiä videoita minun läppärilläni youtubesta ja höröttävät.

        Vain jälkiviisaat moralistit sanovat "mutta olisihan sinun pitänyt tietää mihin ryhdyt". Ei sitä voi tietää, se on hyppy tuntemattomaan, jos ei aiempaa kokemusta ole. Minä toisinaan kadun, mutta en kadu lapsiamme. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin rakastunut lapsettomaan mieheen. Välillä harmittaa niin että itkettää. Mutta itsepähän olen soppani keittänyt. Jos yhteisiä lapsia ei olisi, olisin lähtenyt jo aikaa sitten.

        Ne, joilla ei ole kokemusta tällaisesta "oman kodin rauhan puuttumisesta", on turha asiaan kommentoidakkaan. Heitä voisi pyytää miettimään, miltä heistä tuntuisi hyysätä ja passata ja siivota vieraiden lasten jälkiä omassa kodissaan jatkuvasti. Ja samalla se lasten äiti häärää takapiruna ja hankaloittaa elämää omalta osaltaan.

        Minullakin "tuomiota" on jäljellä 10 vuotta, ylikkin.


      • moskiittos
        toisinaan kaduttaa kirjoitti:

        Itse olen kohta 5 vuotta elänyt tätä hullunmyllyä. Joka toinen viikko kotini valtaavat nämä pyörremyrskyn lailla sotkevat kitisijät, joka toinen viikko elämme suht rauhaisaa ydinperhearkea.

        Niillä viikoilla kun miehen lapset kaverilaumoineen tänne tunkevat, kannan kaupasta triplamäärän ruokaa, pyykkikorit pursuilevat, tiskiallas pursuilee, noukin tavaroita ja vaatteita lattioilta ja tuolien päältä ja portaista, ja jostain syystä jopa kaikki ovenkahvat, kaukosäätimet ja läppärit ovat tahmaisia ja rasvaisia. Kun nämä isin kultamussukat maanantaina lähtevät, menee seuraavaan keskiviikkoon/torstaihin että heidän jälkensä on siivottu.

        Minä olen tähän jo turtunut. Monen monta kertaa olen meinannut tästä häipyä, mutta rakastan miestäni, ja haluan yhteisille lapsillemme ehjän kodin. En jaksaisi mitään uusia zembaloita missään muualla kenenkään muun kanssa. Näillä mennään. Miehen lapset sinänsä ovat ihan ok tyyppejä (tyttö vaan meinaa olla aikamoinen kitisijä), olemme perheytyneet, mutta kyllä se toisinaan syö naista tämä taloudenhoitajana oleminen. Joka toinen viikko menee todellakin siivotessa. Eikä sitä voi olla kuin kotonaan ja rennosti niillä viikoilla. Lapset ovat kuitenkin kuin naapurin tai kenen tahansa vastaavan lapsia, ei minulla ole heihin sen kummempaa tunne- tai verisidettä. Sitten he vielä raahaavat lisää vieraita lapsia tänne lojumaan ja pelaamaan ja murustelemaan sipseillä ja yökylään, eli lisää lakanapyykkiä minulle. Vessan- ja suihkunovi täytyy pitää visusti lukossa, muistaa kääriytyä pyyhkeeseen suihkusta tullessa, turha haaveillakkaan rauhallisesta hetkestä sohvalla työpäivän jälkeen, kun vieraat pojat ovat vallanneet olohuoneen ja katsovat ääliömäisiä videoita minun läppärilläni youtubesta ja höröttävät.

        Vain jälkiviisaat moralistit sanovat "mutta olisihan sinun pitänyt tietää mihin ryhdyt". Ei sitä voi tietää, se on hyppy tuntemattomaan, jos ei aiempaa kokemusta ole. Minä toisinaan kadun, mutta en kadu lapsiamme. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin rakastunut lapsettomaan mieheen. Välillä harmittaa niin että itkettää. Mutta itsepähän olen soppani keittänyt. Jos yhteisiä lapsia ei olisi, olisin lähtenyt jo aikaa sitten.

        Ne, joilla ei ole kokemusta tällaisesta "oman kodin rauhan puuttumisesta", on turha asiaan kommentoidakkaan. Heitä voisi pyytää miettimään, miltä heistä tuntuisi hyysätä ja passata ja siivota vieraiden lasten jälkiä omassa kodissaan jatkuvasti. Ja samalla se lasten äiti häärää takapiruna ja hankaloittaa elämää omalta osaltaan.

        Minullakin "tuomiota" on jäljellä 10 vuotta, ylikkin.

        "toisinaan kaduttaa", hitsi että kirjoitit totuuden. Juuri tuo suihkusta tulokin jne. aivan näin. Koitetaan lusia...


    • Uskotko todella valh

      Tulee vain mieleen, että kuinkahan monelle se uusiomiehen lapsikatras tuleekin yllätksenä sitten , kun mies on jo muuttanut luosesi eli vannonut kaikki rakastamiset ym. Et uskalla heti polkaista ukkoa pihalle, kun olet niin pirun hyvä entiseen verrattuna, niinhän ne puhuvat ja täyttä valhetta, sillä ex on laittanyt yöleensä tyypin kilometritehtaalle.

      • 78

        Minulla sikäli hyvä tilanne, että molemmat viikot tuntuu hyviltä: on mukava viettää aikaa miehen kanssa kahden, mutta jo loppuviikosta alan odottaa miehen lasta kotiin. Jos saisin päättää, olisiko tyttö elämässämme vai ei, haluaisin että hän olisi ja vaikka joka päivä mieluummin kuin ei ollenkaan.

        Edellisillä on varmasti rankempaa kun on yhteisiä lapsia, meillä ei niitä vielä ole. Voisitteko keskustella kodin säännöistä ja siisteydestä perheen kesken. Meillä auttoi kummasti kun sovittiin yhteiset säännöt ja koko perhe huolehtii omalta osaltaan kodin siisteydestä.

        Aika paljon on mahdollista vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja suhtautumiseensa asioihin. Itse ajattelen, mitä kaikkea kivaa ja sisältöä tyttö tuo elämään ja perheeseemme. Myös yhteiset lapsemme saavat ihanan sisaren. Mielestäni tärkeä asia on ollut isän rooli meidän perheytymisessä. Olen saanut sanoa oman mielipiteeni tytön asioista ja vaikuttaa perheemme elämään kuten toinen aikuinen.


    • Varoitus!!!!!!!!!!!!

      Rakastuminen höpö höpö, lol suorastaan :D. Ei semmonen enää ole normaalia, kun on perhe kertaalleen hankittuna :(. Teille lapsettomille rakastuneille: unohtakaa se rakastuminen. Sen jälkeen tulee hirveä ja peruuttamaton uusioperhehelvetti. Älkää myykö omaa asuntoanne, vaan laittakaa se vuokralle.

    • hyh hyh

      Kiitos "moskiittos" ja "toisinaan kaduttaa" viesteistänne. Aina helpottaa huomata että on niitäkin jotka eivät hihku riemusta kun "bonuslapset" tulevat. (yök) Tiedän ettei ole lasten vika mikään, mutta ex on pompotellut siihen malliin suhteen alkuaikoina että ei tee mieli muuta kun olla kokoajan eripuolilla aitaa kun tuo "perhe". Mies ei todellakaan tajua tommosia juttuja kuten esim. etten halua hillua alasti niitten edessä. Esitelkööt itse elimensä niille mutta mua ei kiinnosta moinen.

      Ja "varoitus" ; kyllä on jälkeenpäin tullu mietittyä että miks piti oma kämppä myydä, mutta mistä näistä etukäteen tietää. Kun on niitäkin exiä joiden kanssa tulee toimeen ja niitä lapsia jotka ei vaan sählää ja sotke ja kitise vaan niiden kanssa huvittaa tehdäkin jotain.

      Ukko ei myöskään tajua että noi on vieraita mulle. En mä tunne niitä kohtaan mitään. Ja siitähän sitä loukkaannutaan. Ei se riitä perkele että siellä hänen verensä virtaa, kun kokoajan näkyy se "paskempikin veri" joka asiassa.

      • paska olet!

        "Ja siitähän sitä loukkaannutaan. Ei se riitä ******* että siellä hänen verensä virtaa, kun kokoajan näkyy se "paskempikin veri" joka asiassa. "

        Ja todennäköisesti lasten häiriökäytös (Jos sellaista ylipäätään on muualla kuin sinun liioitteluissasi) johtuu juurikin SINUN omasta käyttäytymisestäsi.
        Toivottavasti ukkosi tajuaa pistää sinut kilometritehtaalle uutta kämppää etsimään.


    • kuria ja järjestystä

      Kyllä se on aina joka kolmas viikonloppu yhtä sekasotkua ja ruuan menekkiä ja riemusta ym kun tulee kolme kersaa lisää. En todellakaan tiennyt mihin pääni laitoin, luulin että kaikki lapset ovat yhtä kilttejä ja rauhallisia kuin omani. Mutta väärin meni.
      Jos saisin valita nyt, en tässä olisi. Mutta kun en tiennyt sillon. Ja miehen minä halusin en hänen häirikköpentuja.
      Kyllä se kuri ja järjestys pitää pienestä pitäen olla, tässä sitä nyt ollaan, kun miehen exä ei osaa sitä kuria pitää. Minä joutun sitten erittäin suuren hommaan, kun pidän järjissäni kaikki kuusi lasta tai oikeesti kolme.
      Mut ei auta, minua ei yhdet tenavat ja exä täältä pois saa, olen vaikka kiusallani, mutta luovuta en.
      Mieskin rakastaa minua, joten ei hänkään anna kakaroidensa mua pommittaa ja hyppiä mun silmille. Itkuhan siinä tulee, kun meillä totellaan ja kotona ollaan kuin elopellossa.

    • 78

      Ihan omakin perheeni on uusperhe, vaikka en sitä aiemmin ajatellutkaan. Sisaruspuoleni isän entisestä liitosta ovat aina olleet minulle ja sisarelleni rakkaita ja läheisiä. Nyt kun heillä on lapsia, olemme toistemme lasten kummeja me puoli- ja täysisisarukset. Oma äitini oli ja on ollut hyvä aikuinen meille kaikille, eikä tosiaan olla eletty missään "helvetissä".

      Monet tähän ketjuun kirjoittaneet saattavat pilata paitsi lapsipuolien ja omien lapsiensa välit myös koko perheen jos antavat kielteisten tunteidensa näkyä. Olisin ollut ihan järkyttynyt lapsena jos äitini olisi haukkunut sisaruksiani tai ollut heille ilkeä tai kieltänyt tulemasta. Minä ja sisareni odotimme sisarustemme tuloa kuin kuuta nousevaa ja kävimme myös vierailulla heidän kotonaan. Kaikki juhlat on juhlittu yhdessä,syntymäpäivät, lakkiaiset, häät ja toistemme lasten juhlat. Mieheni tytär on otettu upeasti vastaan perheeseemme ja häntä kohdellaan kuin lastenlasta ja serkkuja.

      Eikä tapauksessani ole kyse mistään Alkurakastumisesta vaan yhtä on pidetty jo viisi vuotta. Jos olisi ollut niin vaikea sopeutua uusperheeseen kuin monilla täällä, olisin ottanut lapsettoman miehen, mutta ei tulisi mieleenkään - Olen saanut juuri sen mitä haluan! :)

    • sitä odotellessa

      Mä vihaan miehen entistä eukkoa ihan vaan sen ärsyttävän tavan takia, että täytyy yrittää sekaantua meidän perheen asioihi ja vaatia kaikkea ihmeellistä hyysäystä mieheltä. Lapset ihan ok, mutta mitä vähemmän näen heitä, sitä parempi. Osaan käyttäytyä kun ovat kanssamme, mutta olen iloinen ja rento kun ovat häipyneet omaan kotiinsa äitinsä vaivoiksi.
      Kukapa sitä yksin jaksaa riidellä? Joten parasta lääkettä vittumaisille ex:lle on se ettei reagoi mitenkään. Miehelle en myöskään näytä/kerro mielipiteitäni. Suoraan sanottuna toivoisin pääseväni heistä ikuisiksi ajoiksi eroon.

    • odotusta

      minulla tuo helvetti on vielä edessä päin ja vituttaa jo valmiiksi. mutta onpa mulla ollu aikaa ns.suunnitella / valmistautua...tarkoitan vaan että olen miehellenikin tehnyt pelisäännöt selviksi ettei sen exä ala pompotella. Ja ei sitä voi miestä jättää sen takia et on joskus erehdyksissään lauennu väärään naiseen koska niitä miehiä tuntuu olevan aikas paljo.
      ja kun lapsien äiti on vittumainen ja sä olet ns.kiltisti niin kyllä lapset sen huomaa aikanaan ja paras keino välittää "vihansa"- lapset saattaa jopa kutsua sinua äidiksi kun et ole teistä se kiero :) (tiedän näitä tapauksia)

      • odotusta

        en siis halua että jonkun muksu kutsuis mua äidiksi mutta tuo tilanne olis vaan niin oikein kaikille kieroille ja hulluille äideille kska niitä riittää.


    • kids&joy

      Kunpa löytyisi mies, jolla olisi lapsia. Ihan mieltäni kuumottaa, kun mietin, mitä kaikkea kivaa heidän kanssaan voisi tehdä. En koskaan kyllästyisi lasten metelöintiin tai sotkuihin. Se olisi parasta mitä tiedän.

      • moskiittos

        kids&joy,
        jos et ole sellaisessa elämäntilanteessa vielä elänyt, et voi tiettää, mitä tuleman pitää. Mutta sitten, kun olet sitä rumbaa pyörittänyt vaikka muutaman vuoden, niin tule kertomaan meillekin, oletko yhtään missään vaiheessa kyllästynyt lasten metelöintiin ja sotkuihin (vai onko Sinulla esim. ympärivuorokautinen siistijä kotona siinä vaiheessa). Ja kun ne sotkijat ovat vielä toisen lapsia. Ei ole helppo nakki, mutta kyllä sen juuri sietää, kun on pakko.

        Ja ne miehen lapset tuovat siihen Sinunkin elämääsi mukanaan sitten sen oman historiansa ja ovat juuri sellaisia, millaisiksi heidät on sosiaalinen, ym. ympäristö muokannut. Se sitten miellyttää Sinua tai ei miellytä. Mutta etukäteen et voi tietää, jos et ole sitä laatua elänyt.

        Mutta tämä kirjoituksesi nimenomaan tähän keskusteluketjuun haiskahtaa kyllä provolta. Ihan kivaa ajankulua?


    • Juliamamma

      Minulla on suhteistani ollut kolme lapsipuolta. Itselläni on kaksi lasta. Ekasta suhteesta on jäänyt tyttö, joka on nyt jo aikuinen ja häneen minulla on edelleen hyvät ja läheiset välit vaikka erosin isänsä kanssa jo vuosia sitten. Aikanaan tytön kanssa oli hankalaa, mutta niinhän sitä sanotaan, että hankalat lapset ovat niitä rakkaimpia. En tunne häntä kohtaan samanlaista rakkautta kuin omia lapsiani kohtaan, mutta rakkautta kuitenkin. Ja olen kiitollinen siitä, että olin hänen isänsä kanssa, jolloin sain itselleni tuon tytön lainaan. Omat lapseni pitävät häntä myös edelleen jonkinsortin sukulaisena ja hän lapsiani.
      Sitten minulla oli toinen tytärpuoli. Hänellä oli myös velipuoli, johon en koskaan tutustunut pahemmin. Ehkä isänsä pelkäsi, etten pitäisi pojasta, koska hän oli 'vaikea' tai ettei poika pitäisi minusta, koska olin 'outo', herra tietää, vaan ei kerro. Mutta omat lapseni jäivät kaipaamaan tuota tyttöä, häneen oikeastaan tutustuin paremmin kuin isäänsä. Ja näin häntä enemmän kuin isäänsä... mihin se suhde kaatui.
      Kolmas kerta oli sitten kuvaamanne katastrofi... ja siihen ei tarvittu kuin yksi lapsi ja yksi tarpeeksi sokea mies... joka salli lapsen tehdä mitä vain ja kohdella minua ja lapsiani kuin alempaa kastia. Se suhde päättyi viiden vuoden jälkeen... ja hyvä niin. En jaksanut sitä enää ja siitä kärsi minun lisäkseni niin omat kuin miehenikin lapsi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe