Luin muutaman luvun erään suositun suomalaisen nykykirjailijan teosta. Ajankuva oli ihailtavaa, mutta en tykännyt hänen kirjoitustavastaan. Lukematta jäi.
Tässä romaanissa häiritsi erityisesti runsas "tämä" sanan käyttö henkilöön viitattaessa. Sitä käytettiin paljon myös tilanteissa, joissa paljon luontevampia vaihtoehtoja olisi mielestäni ollut tarjolla. "tämä" saattoi esiintyä parikymmentä kertaa sivulla.
Kuvitteellinen esimerkki: "Hän antoi luunapin Paavolle. Tämä puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
Omissa teksteissä (en ole kuuluisa, enkä edes vielä julkistanut mitään, muutenkin todennäköisesti huonompi kirjoittaja myönnän) pyrin käyttämään muita vaihtoehtoja vastaavissa tilanteissa, joitakin esimerkkejä. En vain tykkää "tämä" sanasta henkilöön viitattaessa ja "tätä" muodossa se on vielä kökömpi omissa korvissani.
"Hän antoi luunapin Paavolle. Paavo puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
(konteksti: "hän" on nainen)
"Hän antoi luunapin Paavolle. Mies puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
(lkonteksti: "hän" on vanhempi kahdesta)
"Hän antoi luunapin Paavolle. Nuorempi mies puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
Yksittäiset "tämä" sanat sallin itselleni, mutta korkeintaan yksi / sivu.
Mitätön juttu sinänsä, mutta tätä olen ihmetellyt muissakin romaaneissa.
Tässä romaanissa häiritsi erityisesti runsas "tämä" sanan käyttö henkilöön viitattaessa. Sitä käytettiin paljon myös tilanteissa, joissa paljon luontevampia vaihtoehtoja olisi mielestäni ollut tarjolla. "tämä" saattoi esiintyä parikymmentä kertaa sivulla.
Kuvitteellinen esimerkki: "Hän antoi luunapin Paavolle. Tämä puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
Omissa teksteissä (en ole kuuluisa, enkä edes vielä julkistanut mitään, muutenkin todennäköisesti huonompi kirjoittaja myönnän) pyrin käyttämään muita vaihtoehtoja vastaavissa tilanteissa, joitakin esimerkkejä. En vain tykkää "tämä" sanasta henkilöön viitattaessa ja "tätä" muodossa se on vielä kökömpi omissa korvissani.
"Hän antoi luunapin Paavolle. Paavo puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
(konteksti: "hän" on nainen)
"Hän antoi luunapin Paavolle. Mies puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
(lkonteksti: "hän" on vanhempi kahdesta)
"Hän antoi luunapin Paavolle. Nuorempi mies puolestaan potkaisi kaljakorin kumoon".
Yksittäiset "tämä" sanat sallin itselleni, mutta korkeintaan yksi / sivu.
Mitätön juttu sinänsä, mutta tätä olen ihmetellyt muissakin romaaneissa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tottakai tuollainen häiritsee. Toinen asia, joka häiritsee on "se" pronominin käyttö ihmisestä.
Varsinkin Juha Seppälä on syyllistynyt siihen.
Monet kirjat on tosiaan kirjoitettu aika heikolla tyylillä.
Mikä tahansa toisto häiritsee, mutta tuossa sinun esimerkissäsi "tämä" on kieltämättä paras kaikista noista esittämistäsi.
Niin ja anteeksi, unohdin mainita, että minä olen julkaistu kirjailija. Heh, ehkä TÄSSÄ on julkaistun ja julkaisemattoman kirjailijan välinen ero kielen tajussa ;)
Ok, ihan tosissaan: toisto on aina huonoa. Mutta kun panet yksittäisen esimerkin, niin tuo "tämä" on silloin ainoa oikea, nuo muut eivät kuulostaneet lainkaan yhtä luontevilta.
Ei häiritse, jos toistolla on jokin tarkoitus.
Niin, jos tuo olisi yksittäinen Tämä sivulla, niin se olisi ihan ok. Mutta kun samassa kappaleessa on jo Tämä vilahdellut, niin tökkii. Turhaa toistoa.
Joskus toisto voi olla tyylikeino, käytän sitä itsekin, kun kirjoittaa jonkun tihenevän, rytmikkään kappaleen. Tässä romaanissa tuo oli kuitenkin yleistapa kirjoituksessa, joka pisti silmään.
Meinasin itsekin tuohon tyyliasiaan viitata, mutten jaksanut. Aina se toisto ei tosiaan mee tyyliin piikkiin, vaan toisttoistoistoistoiston. Itsekin tekstissä kavahdan tämä-sanan käyttöä siinä tarkoituksessa kun aloittaja kertoi. Se vaan tuntuu jotenkin teennäiseltä ja mutkikkaalta.
Tässä keskustelussa on näköjään ollut tapana taustansa selvittää, joten olen toimittaja, ja tekemässä parhaillaan kustantajan pyytämää toista versiota kässäristä, mutta soppari ei ole vielä edes lupailtu XD
Tämä on täysin pätevä sana, jos sillä halutaan viitata nimenomaan aiemmin mainittiin. Jossain yhteydessä, kuten noissa esimerkeissäsi, voi lukija hämmentyä ja luulla että puhe onkin jostain kolmannesta henkilöstä.
...Eihän noissa esimerkeissä "tämä" voisi mitenkään viitata kolmanteen henkilöön. :0 Jos lukija niin luulee, niin täytyy olla aika heikko kieliopin tuntemus....
Tässä kohtaa "tämä" on paras vaihtoehto.
Miksi ihmeessä et kerro kenen ja mistä kirjasta on kyse? Typerää.
Näinpä. Tämä-sanan käyttö aloittajan antamassa esimerkissä on nimenomaan oikein ja osoittaa hyvää kielentajua. Hän ja tämä viittaavat eri henkilöön. Täysin kielen normien mukaista ja hyvän tekstin kuuloista.