Näinpä tuossa juhannusaattona viimevuotista rakastani. Hän ei huomannut minua. Ihmettelin vaan itsekseni, että miten olin tuohon niin rakastunut. En keksinyt yhtään syytä tuohon rakastumiseen edes ulkonäön pohjalta. Niin sitä vaan toipuu vaikka oli muka jalat alta.
juhannuskummitus
ToivuinIkävästä
8365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, tällaisena kotivalona sitä on ruvennut funtsaan, että hullantumiset kantsii jättää omaan arvoonsa... Voihan sitä kipinöidä, mutta syvällä sisimmässä pitäis olla rauha. Tyyni ja seesteinen sydän on oikealla tiellä.
On se ehkä oikea tie, mutta tuntuu että yksinäisyyteen. Ihmiset etsii itsensä kaltaista, erehtyväistä ja inhimillistä.
näinhän se on. ja mistä sen tyyneyden erottaa, jos ei koskaan ole elänyt sitä toista ääripäätä?! sydämen ohjaama elämä taitaa olla silkkaa spekulatiivista suunnistustaitoa. jälkikäteen vasta voidaan arvioida, päästiinkö perille.
ja se erehtyminenkin, sekin on vaikea rasti hallittavaksi. kukaan ei halua olla tyhmä ehdoin tahdoin, mutta joskus sitä vain lankeaa samaan jippoon uudestaan ja uudestaan. pitäisi olla niin selvänäköinen, että pystyis erottaan eri tilanteissa ne samankaltaisuudet, jotka laukaisevat ansan. kuka pystyy tähän?
Et tainnut olla rakastunut häneen, jos voit jo nyt suhtautua välinpitämättömästi. Korkeintaan hullaantunut ja nyt jo selväpäinen.
Rakastunut olin, mutta hän teki ruman tempun ja siksi toivuin nopeammin. Siinäkin oli siis hyvä puoli. Toki vielä ajattelen häntä joskus, mutta se mihin rakastuin, oli pelkkä mielikuva.
Niinhän se tuollaisten rakastumisten ja ihastumisten kanssa yleensä on - rakastut siihen, mitä toivot toisen olevan.
Minäkin näin ex-armastani sattumalta, samanlaiset fiilikset. Katsoin häntä kuin "objektiivinen" tieteilijä, huono ryhti ja lihonut ja vanhentunutkin oli aivan kamalasti. Ei tässä mitään, mutta en keksinyt miten ja mihin olin niin ihastunut hänessä; muistan, miten sydämeni tipahti pelkästään kun näin jonkun kävelemässä samanlaisessa talvitakissa kuin hänellä oli. Rakastin takkiakin!
Jotkut sanovat, että ne asiat, joihin ensin ihastui, alkavat ärsyttää loppupeleissä eniten. Voi ollakin niin.