Joskus kun olen yksin

joskus elämä kaduttaa ja meitä satuttaa, ihmisuhteet katoaa,
ja mietitään, miks me eletään kadulla ?
jotain jäi kertomatta, miks sä hiot kulmaa ?
jos et saa siitä pyöreää valheiden tulppaa,
mulla on kivikova sydän, mut kipeä nielu,
mulle kerrottiin et itku puhdistaa sieluu,
mut ei se auta, oon silti kadoksissa jumalauta.

kun kaikki loppuu, alkaa jotain uutta,
mutta sitä ei voi muuttaa,
hyväksy se tai jää muiden taakse,
pelottaakse ? no hyvä,
koska menneisyys on enään vaa haave.

naurattaa joskus tää meidän elämä,
pidetään sitä kauniina ja ihmist elävänä,
tä on esimerkki niille jotka näkee,
siitä mitä sun korvat ei ymmärrä,
kun näköjään oot noin ymmällä,
voin antaa sulle vinkin, se on "MDCLXVI"
eikö sano mitää ? no kannattaa tottuu sit pettymyksiin,
koska sä tuut elämään yksin.