haavoittuvuuden paljastaminen

retrospektio

Kertokaahan rehellisesti, onko teidän mielestänne tyhmää, rohkeaa, heikkoutta, varmuutta, kypsää vai lapsellista kertoa toiselle, tavalla tai toisella, omista tunteistaan ja paljastaa näin oma tarvitsevuutensa ja haavoittuvaisuutensa. Riippuuko tilanteesta? Tai tavasta, jolla asian ilmaisee?

Yleensä kuulee mielipiteitä, että sellainen on rohkeaa ja osoittaa kypsyyttä olla selkokielinen omissa tarpeissaan. Mutta onko oikeasti näin? Mä en enää tiedä...

54

908

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tätineuvoojaopastaa

      Se on rohkeutta. Silti pitää miettiä, missä ja milloin tunteensa ilmaisee. Pitää olla tietoinen, että toinen voi polkea sydämesi maahan. Mutta jos on rohkea ja vahva, ottaa huomioon riskit ja silti uskaltaa. Kuuluu ihmisyyteen nää tunteet ja haavoittuvaisuus ja tarvitsevuus, miksi pitäisi ne piilottaa. Ihminen voi olla vain sellainen kuin on, muu ei kauan kestä. Onnea :)

    • sadetta ja paistetta

      Rakastavat tunteet ovat kuin kukkasia...haluavat kohti valoa!

      • "lautamies"

        Ja sydänpuoli on hyvä asettaa säätä vasten - aina!


    • Miettisin vielä

      Tosi suuri osa naisista on niin julmia että tilanteen tulle paiskoo ne paljastetut asiat sun naamalle vahingoittamistarkoituksessa. Monet naisista myös ajattelee, että esim, riitatilanteessa saa toista vahingoittaa kaikin keinoin, ja mitä julmempaa, sen paremmalta se heidän mielestään sillä hetkellä tuntuu. Olen huomannut tämän järkytyksekseni jopa todella älykkäidenkin naisten tapana toimia, minusta se on käsittämätöntä! Itse olen tunteissa luonnonlapsi, avoin, enkä halua pidätellä enkä miettiä mitä kannattaa sanoa, mitä paljastaa, mutta nämä hirvittävät kokemukset ovat saaneet minut todella varovaiseksi. Eivät ihmiset välttämättä ole luottamuksen arvoisia, taitavat todella harvoin olla.

    • No joko opitte?

      Kumppani ei ole tarkoitettu vain tyydyttämään omia tarpeita, olivat ne sitten mitä vain. Seurustelu tältä pohjalta olisi vain toisen hyväksikäyttöä.
      Jos on jotakin traumoja jäänyt menneisyydestä, ne kuuluu käsitellä terapeutin tai jonkun muun luotettavan henkilön kanssa, ei seurustelukumppanin. Suhteessa jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja saada fyysistä kosketusta. Toisaalta on kunnioitettava omien tarpeiden lisäksi myös kumppanin tarpeita ja kuunneltava häntä ja kummankin on omien rajojen puitteissa tuettava toista. Suhdetta rasittavista tavoista, kuten esim. riidellessä tavaroitten rikkominen, on esimerkiksi asia, josta kannattaisi yrittää päästä eroon. Suhteessa kasvetaan yhdessä siksi ihmiseksi joka oikeasti on, kuitenkaan pakottamatta toista tai tulematta itse pakotetuksi. Kaikkein tärkeintä on jakaa kauneimmat ja iloisimmat hetket ja myöskin ne ne surullisimmat ja vaikeimmat asiat, sekä tavallinen arki. Eli koko elämä, lukuunottamatta omaa työtä, joitakin harrastuksia ja joitakin ystäviä.

      • toiveasetukset

        Hyvin tiivistetty. Olisin valmis tällaiseen kahden aikuisen suhteeseen...


      • No joko opitte ?
        toiveasetukset kirjoitti:

        Hyvin tiivistetty. Olisin valmis tällaiseen kahden aikuisen suhteeseen...

        Niin minäkin :)


      • ed.
        No joko opitte ? kirjoitti:

        Niin minäkin :)

        Sitten vain öljylampun kanssa valppaana tupaan odottamaan kumppanin saapumista, ettei käy niin kuin niille tyhmille neitsyille, jotka nukkuivat onnensa ohi ;)


      • No joko opitte?
        ed. kirjoitti:

        Sitten vain öljylampun kanssa valppaana tupaan odottamaan kumppanin saapumista, ettei käy niin kuin niille tyhmille neitsyille, jotka nukkuivat onnensa ohi ;)

        Minkä ikäinen olet? :D Tehdäänkö treffit?


      • "valpas neitsyt"
        No joko opitte? kirjoitti:

        Minkä ikäinen olet? :D Tehdäänkö treffit?

        kolkuttelen neljääkymppiä ;) (enkä puhu mopoautolla kolkuttelusta...)


      • No joko opitte?
        "valpas neitsyt" kirjoitti:

        kolkuttelen neljääkymppiä ;) (enkä puhu mopoautolla kolkuttelusta...)

        Itsekin olen neljänkympin tietämissä, pääkaupunkiseutulainen.


      • ed.
        No joko opitte? kirjoitti:

        Itsekin olen neljänkympin tietämissä, pääkaupunkiseutulainen.

        Mulla on tekaistu meiliyhteys: venuksentransitio@gmail.com


    • jaettavaksi

      Tarkoitettiinkohan aloituksessa tunteiden ilmaisua suhteessa vai siinä vaiheessa, kun on ihastunut, mutta ei (vielä) suhteessa?! Mun mielestä on nimenomaan kypsää ja rohkeaa olla tunteissaan avoin. Ei tarvi eikä pidä silti ruveta miksikään hölöttäjäksi. Tilannetaju on tietty hyvästä, mutta eiköhän hyvä tarkoitus näissä jutuissa pyhitä kömmähdyksetkin. Ja jos liikaa rupeaa miettimään, milloin, missä ja miten, niin tilanteet menevät ohi eikä niitä välttämättä niin vain tarjoillakaan lisää.

      Aina se vaara on olemassa, että tulee torjutuksi törkeälläkin tavalla, mutta sou not. Se ei tapa, ja jos kohde ei osaa käsitellä tällaisia asioita, niin sehän kertoo vain hänen keskeneräisyydestään. Mä mietin vain, että aika on rajallista ja tunteiden pihtaaminen kitsasta... jos yrittää pitää kiinni molemmista, niin eipä ole kovin valoisa näky.

    • mutkat suoriksi

      Mitä sitä mutkistelemaan asioita... jos siltä tuntuu, niin silloin on puhuttava suu puhtaaksi. Eihän se ole kummempaa kuin syöminen tai juominen tai vessassa käynti. Samat tarpeet kaikilla pohjimmiten on. Tietysti voihan vaikka syömisestäkin tehdä ongelman: jos nälkä vaivaa, niin voi paastota, tai jos kupu on täysi, voi ahtaa vähän lisää. Yhtä lailla siinä kielletään todellinen sisäinen tarve. Jos on tarve tulla kuulluksi sydämen asiassa, niin jokainen tietää tässä vaiheessa elämää, mitä asialle pitäisi tehdä.

      • sinisilmät on

        Näin on. Lisäisin vielä, että valinta avoimuudesta ei ole vain itsekästä vaan myös on esimerkkinä muille. Näin tulee maailmasta parempi! Pullotettuja murhaajia meidän maassa on jo tarpeeksi ja liikaakin.


      • Miss Y

        No en nyt ihan menis rinnastamaan rakkaudentunnustusta paskallakäyntiin ; )


    • VIRGO___

      No mä oon aluks aika varautunut ja puntaroin ihmistä...Musta ei paljoo irti saa, jos toinen on mulle liian vieras. Tarviin sen luottamuksen toiselta ehdottomasti. Joidenkin kanssa se ei onnistu ikinä, jotkut taas läpäisee muurit heti.
      Hiljaa hyvä tulee :p

      Mut jos joku oikeesti kolahtaa muhun, niin sit oon tietty enemmän mukana.
      Mun pitää olla 100% varma toisesta, että uskallan laittaa itteni likoon. En ikinä lähtis hetken huumassa mihinkään vakavaan, joten jätän semmoisetkin väliin.
      Harvemmin mä kyllä isken ketään. Sitten kun tilanteet on siinä vaiheessa, että on jotain suurempaakin tiedossa niin silloin kerron tunteistani.

      Usein kyllä näytän tunteeni enemmän teoilla, kuin sanoilla...Mutta toki kerron tunteistani kun siihen on aihetta.
      Herkkyyteni kyllä näytän, kun sellainen tilanne tulee. Oon siltikin varovainen ja suojamuurit päällä jos aistin toisesta ihmisestä sellaisia piirteitä kuka käyttäisi heikkouttani mua vastaan.

      Arvostan ihmisiä, ketkä uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa. Se on rohkeutta ja vahvuutta! Rohkeutta näyttää oma "sielunsa", ja sitä kautta oppii luottamaan toiseen, ja tuntemaan paremmin. Ihminen joka ei näytä tunteitaan tai herkkyyttään on mielestäni heikko. Useinhan ne ketkä ulkopuolisten mielestä ovat ns. vahvoja ihmisiä, ovatkin niitä heikompia. Ne vaan ei näytä herkkyyttään muiden nähden. Varmaan jotain pelkoa että menettää kasvonsa.
      Eikös se oo ihan luontaista että jaetaan surut ja ilot? Miks niitä pitää hautoa ja piilottaa toiselta?

      Mut sit toi tarvitsevuus? Mä oon aika itsenäinen luonne muuteskin, ja suhteessakaan en koe että odotan toiselta jatkuvasti jotain... Se olis aika vierasta mulle. Enempi oon se kuka haluaa antaa toiselle jotain, oli se sitten mitä hyvänsä. En voi sietää jos toinen ripustautuu muhun liikaa, on liian riippuvainen. Terveellä tapaa voi olla, mutta en halua olla vastuussa toisen elämän laadusta, koska ihminen elää itse, ei toisen kautta. Vuorovaikutus pitäis olla kypsää, tasapuolista ja normaalissa puitteissa.

      Toista pitää arvostaa ja on tärkeää tietää myös toisen heikkoudet, jotta voi tarvittaessa olla tukena ja turvana. Eikä käyttää niitä hyväkseen konfliktitilanteissa.

      Liika hempeily ei myöskään iske. Jotain pientä voi olla, mut jatkuva liirun laarun meininki kulahtaa ja kyllästyttää.

      • Samanlainen..

        Kirjoitit ihan kuin minä. Olen tosi samanlainen. :)


      • VIRGO___
        Samanlainen.. kirjoitti:

        Kirjoitit ihan kuin minä. Olen tosi samanlainen. :)

        ;)


    • siitävaan

      Ite sain henkisesti turpiin kun menin paljastamaan rakastumiseni viimeksi. Mutta ei se mua haittaa, olin ja olen edelleen itsestäni ylpeä, että uskalsin. Se toinen mua kävi sääliks, oli niin epärehellinen ja esitti jotain muuta kuin mitä oli. Olis edes sanonut suoraan, ettei kiinnosta, mutta valehdella piti vaikka mitä.
      Mä olen sitä mieltä, että tunteiden kertominen on hyvä asia, mutta ei niitä tietenkään kannata tyrkyttää väkisin. Täytyy olla myös hienotunteisuutta ja psykologista silmää, itsetuntemusta ja tilannetajua. Ei siis kovin helppoa.

      • Äläpelkääelämää

        Hienoa että uskalsit! Olet yhtä kokemusta rikkaampi. Niin mäkin olen, laitoin itseni likoon koska siltä tuntui, enkä todella tiedä onnistunko vaiko en. Mutta niin tai näin, ei harmita. Se jos vastapuoli ei ole tarpeeksi kypsä käsitelläkseen asiaa, syystä tai toisesta, se ei ole enää meidän murheemme!


      • en kadu mitään
        Äläpelkääelämää kirjoitti:

        Hienoa että uskalsit! Olet yhtä kokemusta rikkaampi. Niin mäkin olen, laitoin itseni likoon koska siltä tuntui, enkä todella tiedä onnistunko vaiko en. Mutta niin tai näin, ei harmita. Se jos vastapuoli ei ole tarpeeksi kypsä käsitelläkseen asiaa, syystä tai toisesta, se ei ole enää meidän murheemme!

        Hienoa, että olette olleet rohkeita. Jokainen suhde on oma tarinansa. Vaikka toiveet eivät aina käy yksiin, piikkistä kruunua ei tarvitse kantaa koko elämäänsä...


      • Äläpelkääelämää
        en kadu mitään kirjoitti:

        Hienoa, että olette olleet rohkeita. Jokainen suhde on oma tarinansa. Vaikka toiveet eivät aina käy yksiin, piikkistä kruunua ei tarvitse kantaa koko elämäänsä...

        Naisten välinen ystävyys on niin monimutkainen juttu ettei siitä saa aina selvyyttä. Fiilis on aito, sen aistii molemmat, kyse ei ole ihan vaan "tyttöjen välisestä yhteisymmärryksestä" vaan paljon syvemmästä. Mutta aina asiat eivät mene niin kuin elokuvissa. Kaikkeen on syynsä.


      • en pelkääkään
        Äläpelkääelämää kirjoitti:

        Naisten välinen ystävyys on niin monimutkainen juttu ettei siitä saa aina selvyyttä. Fiilis on aito, sen aistii molemmat, kyse ei ole ihan vaan "tyttöjen välisestä yhteisymmärryksestä" vaan paljon syvemmästä. Mutta aina asiat eivät mene niin kuin elokuvissa. Kaikkeen on syynsä.

        Luuletko, että sen aistii molemmat? Vaikka jompi kumpi ei myöntäisikään? Tai vaikka asiasta ei olisi suoranaisesti puhuttu? Tunnen olevani tällaisessa tilanteessa just nyt..


      • Äläpelkääelämää
        en pelkääkään kirjoitti:

        Luuletko, että sen aistii molemmat? Vaikka jompi kumpi ei myöntäisikään? Tai vaikka asiasta ei olisi suoranaisesti puhuttu? Tunnen olevani tällaisessa tilanteessa just nyt..

        Uskon että sen tilanteen aistivat molemmat, kummallisia tilanteita, selittelyä, takeltelua, häkeltynyttä hymyilyä ja punastelua. Jännä kuumotus poskilla. Tai sitten totaalinen jäätyminen kun ei tiedä mitä sanois tai tekis ettei mene pieleen. Jos tilanne olis miehen ja naisen välinen, ei olisi epäselvää mistä on kyse, mutta naisten välillä, kuten sanottu, tästä eteen päin jatkaminen on mutkikkaampaa.


      • en pelkääkään
        Äläpelkääelämää kirjoitti:

        Uskon että sen tilanteen aistivat molemmat, kummallisia tilanteita, selittelyä, takeltelua, häkeltynyttä hymyilyä ja punastelua. Jännä kuumotus poskilla. Tai sitten totaalinen jäätyminen kun ei tiedä mitä sanois tai tekis ettei mene pieleen. Jos tilanne olis miehen ja naisen välinen, ei olisi epäselvää mistä on kyse, mutta naisten välillä, kuten sanottu, tästä eteen päin jatkaminen on mutkikkaampaa.

        Miesten kohdalla en ole erehtynyt vielä kertaakaan, kun olen aistinut jotain...naisten kohdalla tilanne on toinen, kun omat tunteet sotkevat. Ei pysty erottamaan, mitkä on omia ja mitkä toisen tunteita, vai onko ne vain niitä omia. Tunneyhteys kuitenkin on, koska voi aistia toisen tunteita, vaikka itsellä ei niitä olisikaan. Mutkikasta.


    • Miss Y

      Ei saa valehdella kun muuten sanat menettävät merkityksensä.

    • Määäki

      Rehellisyys kantaa aina...olen sen verran päätäni asian suhteen vaivannut.Jos kumppani saa sulle wau-efektin ja suuria tunteita heti.

    • jos a niin b

      Miksi miettiä, onko kypsää tai ei? Ketä/mitä varten pitäisi olla niin tai näin; pitäisikö näyttää kypsältä sen toisen silmissä vai todistella itselle omaa hyvyyttään, kun toinen on antanut tai antamassa pakit? Se, mitä tavoitellaan, ratkaisee toimintatavan. Jos haluaa suhdetta, puhuu. Jos haluaa antaa hyvän vaikutelman, miettii loputtomiin, pitäisikö vai ei puhua tjtn muuta...

    • bustedbylove

      Se että ei tiedä mitä tehdä -> olet kohdannut vertaisesi ongelman

      se että on vähän huono ja sekoilee -> et olekaan tilannetta hallinnoimassa niinkuin ehkä tavallisesti

      Se että huomaatkin tekeväsi virheitä -> eläköön huomasit olevasi ihminen

      se että ettet ihan saa toisesta kiinni, et saa tilannetta tasapainoon ->onneksi olkoon, olet juuri kehittymässä ihmisenä

      ...eli jippijee nää elämän haasteet ;-)

    • Tunnekääpiö

      Tarvitsevuus ja haavoittuvaisuus, asioita jotka eivät kuuluneet minun elämääni kunnes yli kolmekymppisenä tapasin itseäni reippaasti nuoremman naisen, joka synnytti minussa käsittämättömiä tunteita. Haluaisin, että tämä nainen pitäisi mua lähellään ja jotenkin niinkuin... hoivaisi ja pitäisi hyvänä, että minä saisin olla "heikko". Koko ajatus tuntuu lähes tulkoon perverssiltä fantasialta, en tiedä miksi se vaan herättää niin suurta syyllisyyden tunnetta. En ole koskaan näyttänyt heikkouttani suhteissa. Pelottaa huomata olevansa tunne-elämältään apukoululaisen tasolla.

      • valkoinenlunaarinentuuli

        Tämä on jotain psykologisointia, että hellyyden ja hoivan kaipuu olisi negatiivisessa mielessä infantiilia. Et ole apukoululaisen tasolla, mutta se lienee totta, että tarvitsevuus pitäisi uskaltaa ilmaista. Jokainen kaipaa olla joskus se, jota pidetään hyvänä ja hellitään kuin pientä lasta - se ei katso ikää. Mutta se kuuluu sylilapsivaiheeseen, että odottaa toisen lukevan toiveitaan jotenkin telepaattisesti?? Silti...on vaikeaa uskaltaa olla heikko juuri sen ihmisen edessä, jolta sitä hellyyttä kaipaisi.


      • topakaton
        valkoinenlunaarinentuuli kirjoitti:

        Tämä on jotain psykologisointia, että hellyyden ja hoivan kaipuu olisi negatiivisessa mielessä infantiilia. Et ole apukoululaisen tasolla, mutta se lienee totta, että tarvitsevuus pitäisi uskaltaa ilmaista. Jokainen kaipaa olla joskus se, jota pidetään hyvänä ja hellitään kuin pientä lasta - se ei katso ikää. Mutta se kuuluu sylilapsivaiheeseen, että odottaa toisen lukevan toiveitaan jotenkin telepaattisesti?? Silti...on vaikeaa uskaltaa olla heikko juuri sen ihmisen edessä, jolta sitä hellyyttä kaipaisi.

        Niin, varsinkin jos on alun alkaen ottanut topakan roolin.


      • valk.lun.tuuli
        topakaton kirjoitti:

        Niin, varsinkin jos on alun alkaen ottanut topakan roolin.

        Taisit osua ytimeen roolin käsitteellä... rooli on nimenomaan jotakin, mikä naamioi tai peittää sen aidoimman, paljaan osan ihmisestä. Koko haavoittuvaisuuden paljastaminen on siis roolin karistamista ja autenttisen itsen altistamista toiselle?


      • Näytelmä
        valk.lun.tuuli kirjoitti:

        Taisit osua ytimeen roolin käsitteellä... rooli on nimenomaan jotakin, mikä naamioi tai peittää sen aidoimman, paljaan osan ihmisestä. Koko haavoittuvaisuuden paljastaminen on siis roolin karistamista ja autenttisen itsen altistamista toiselle?

        Rooleja on monenlaisia ja silloin kun ihminen pelkää haavoittuvansa tai pelkää paljastaa todelliset tunteensa, hän usein vetää jonkun suojaroolin päälleen. Yleensä se on joku viileä, topakka rooli, ikään kuin näyttääkseen ettei toinen olisi (muka) heilauttanut mitään tunnepuolella. Vaikka itsekkin tiedän että näin usein on, se saa mut epävarmaksi josko toinen ei olekaan kiinnostunut.


      • valkoinenlunaarinentuuli
        Näytelmä kirjoitti:

        Rooleja on monenlaisia ja silloin kun ihminen pelkää haavoittuvansa tai pelkää paljastaa todelliset tunteensa, hän usein vetää jonkun suojaroolin päälleen. Yleensä se on joku viileä, topakka rooli, ikään kuin näyttääkseen ettei toinen olisi (muka) heilauttanut mitään tunnepuolella. Vaikka itsekkin tiedän että näin usein on, se saa mut epävarmaksi josko toinen ei olekaan kiinnostunut.

        Voin tunnustaa, että sorrun tähän itsekin. Saatan tehdä tai sanoa jotain niin, että sydän on apposen avoinna keihästettäväksi, mutta seuraavassa hetkessä olen yyber-coolisti topakka ja yritän peitellä sanomaani...esitän, ettei mua hetkauta mikään ja voin muka siksi heittää kevyttä flirttiä milloin kenellekin. Kukaan ei tiedä, olenko tosissani vai en. Moitin, jos joku toinen viestii ristiin, mutta olen itse samanlainen.


      • se tunne

        Turhaan podet syyllisyyttä. Itse tapasin itseäni reilusti vanhemman naisen. Päältä itsevarma, mutta pinnan alla on epävarmuutta havaittavissa. Haluaisin pitää häntä hyvänä ja hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Toisaalta kaipaan toiselta tiettyä spontaaniutta joka veisi jalat altani vastusteluistani huolimatta. Vaikken ikäerosta välitäkään mutta välillä mietin ehkä liikaakin sitä että toinen on paljon kokeneempi elämässä kuin minä. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin se yhteenkuuluvaisuuden tunne peittoaa epäilyt, onneksi. Vielä pitäisi löytää keino saada toisen pelot katoamaan.

        Eikö kaikki tunne itsensä teini-ikäiseksi vakavan ihastumisen edessä? :)


      • Näytelmä
        se tunne kirjoitti:

        Turhaan podet syyllisyyttä. Itse tapasin itseäni reilusti vanhemman naisen. Päältä itsevarma, mutta pinnan alla on epävarmuutta havaittavissa. Haluaisin pitää häntä hyvänä ja hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Toisaalta kaipaan toiselta tiettyä spontaaniutta joka veisi jalat altani vastusteluistani huolimatta. Vaikken ikäerosta välitäkään mutta välillä mietin ehkä liikaakin sitä että toinen on paljon kokeneempi elämässä kuin minä. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin se yhteenkuuluvaisuuden tunne peittoaa epäilyt, onneksi. Vielä pitäisi löytää keino saada toisen pelot katoamaan.

        Eikö kaikki tunne itsensä teini-ikäiseksi vakavan ihastumisen edessä? :)

        Joo, teinarilta tuntuu;) Epävarmuutta, haparointia, sydämen tykytyksiä, unettomuutta, levottomuutta eikä ruokakaan maistu. Ja ajatukset kiertää kehää. Ihan himmeä olotila, ja ikää ja itsevarmuutta on kuitenkin jo kertynyt sen verran ettei ole teinimeiningistä kyse.


      • Näytelmä
        valkoinenlunaarinentuuli kirjoitti:

        Voin tunnustaa, että sorrun tähän itsekin. Saatan tehdä tai sanoa jotain niin, että sydän on apposen avoinna keihästettäväksi, mutta seuraavassa hetkessä olen yyber-coolisti topakka ja yritän peitellä sanomaani...esitän, ettei mua hetkauta mikään ja voin muka siksi heittää kevyttä flirttiä milloin kenellekin. Kukaan ei tiedä, olenko tosissani vai en. Moitin, jos joku toinen viestii ristiin, mutta olen itse samanlainen.

        Samaan sorrun minäkin ja turhaannun itsekseni kun joudun itse samanlaisen kohtelun "uhriksi". Tuntuu ettei toisesta saa mitään otetta eikä selvyyttä hänen tunteistaan. Onko niitä edes?!?


      • aiempi
        Näytelmä kirjoitti:

        Joo, teinarilta tuntuu;) Epävarmuutta, haparointia, sydämen tykytyksiä, unettomuutta, levottomuutta eikä ruokakaan maistu. Ja ajatukset kiertää kehää. Ihan himmeä olotila, ja ikää ja itsevarmuutta on kuitenkin jo kertynyt sen verran ettei ole teinimeiningistä kyse.

        Himmeän olon esimerkki: Kuvittelen mahdollisia tilanteita etukäteen.. siis erilaisia vaihtoehtoja, miten kohtaaminen voisi mennä, miten hän reagoi johonkin juttuun jne. Mietin mukamas kaikki mahdolliset maailmat läpi ja annan eri tilanteille etukäteistulkinnat. Sitten, kun tosipaikka on käsillä, hän sanookin jotain, mitä en ole osannut ajatella tai tekee jotain, mihin en osaa vastata. Seurauksena on, että tunnen itseni äärimmäisen kömpelöksi. En ole ollenkaan tilanteen tasalla, vaikken kuitenkaan olisi missään muualla mieluummin. Ja sitten jälkeenpäin käyn kierroksilla ja tulen tänne purkamaan tuntoja... Ei härregyy ;)


      • 4+19
        aiempi kirjoitti:

        Himmeän olon esimerkki: Kuvittelen mahdollisia tilanteita etukäteen.. siis erilaisia vaihtoehtoja, miten kohtaaminen voisi mennä, miten hän reagoi johonkin juttuun jne. Mietin mukamas kaikki mahdolliset maailmat läpi ja annan eri tilanteille etukäteistulkinnat. Sitten, kun tosipaikka on käsillä, hän sanookin jotain, mitä en ole osannut ajatella tai tekee jotain, mihin en osaa vastata. Seurauksena on, että tunnen itseni äärimmäisen kömpelöksi. En ole ollenkaan tilanteen tasalla, vaikken kuitenkaan olisi missään muualla mieluummin. Ja sitten jälkeenpäin käyn kierroksilla ja tulen tänne purkamaan tuntoja... Ei härregyy ;)

        hahh, kohtalotoveri selvästi :D melkein kuin ite olisin kirjottanut.


      • Näytelmä
        aiempi kirjoitti:

        Himmeän olon esimerkki: Kuvittelen mahdollisia tilanteita etukäteen.. siis erilaisia vaihtoehtoja, miten kohtaaminen voisi mennä, miten hän reagoi johonkin juttuun jne. Mietin mukamas kaikki mahdolliset maailmat läpi ja annan eri tilanteille etukäteistulkinnat. Sitten, kun tosipaikka on käsillä, hän sanookin jotain, mitä en ole osannut ajatella tai tekee jotain, mihin en osaa vastata. Seurauksena on, että tunnen itseni äärimmäisen kömpelöksi. En ole ollenkaan tilanteen tasalla, vaikken kuitenkaan olisi missään muualla mieluummin. Ja sitten jälkeenpäin käyn kierroksilla ja tulen tänne purkamaan tuntoja... Ei härregyy ;)

        Voi voi, samassa veneessä soudellaan :) Itse teen kanssa tota etukäteisajattelua, vaikka kaikkihan sen nyt tietää ettei tollasia hetkiä ja kohtaamisia voi ennalta suunnitella. Totuuden hetkellä mä ainakin jäädyn ja jälkikäteen harmittelen miksi en sanonut sitä tai tätä. Kertoo ehkäpä vain siitä kuinka ihastunut on toiseen :) Jälkipuintina harrastan vielä toisen sanomisien ja katseiden tulkintaa, "mitähän se tarkoitti sillä tai tällä" vaikka jos kyseessä olisi mies-nainen kontakti, toisen käytöstä olisi jotenkin helpompi analysoida, eikä siinä olis mitään epäselvää ;)


      • aiempi
        Näytelmä kirjoitti:

        Voi voi, samassa veneessä soudellaan :) Itse teen kanssa tota etukäteisajattelua, vaikka kaikkihan sen nyt tietää ettei tollasia hetkiä ja kohtaamisia voi ennalta suunnitella. Totuuden hetkellä mä ainakin jäädyn ja jälkikäteen harmittelen miksi en sanonut sitä tai tätä. Kertoo ehkäpä vain siitä kuinka ihastunut on toiseen :) Jälkipuintina harrastan vielä toisen sanomisien ja katseiden tulkintaa, "mitähän se tarkoitti sillä tai tällä" vaikka jos kyseessä olisi mies-nainen kontakti, toisen käytöstä olisi jotenkin helpompi analysoida, eikä siinä olis mitään epäselvää ;)

        No niinpä! Ollaanko tosiaan niin lukkoonlyötyjen kuvioiden vankeja, että menetetään tilannetaju, kun vastassa on miehen sijaan nainen...siinäkin olen samaa mieltä, että jäätyminen korreloi ihastuneisuuden asteen kanssa :) Vaikeaa, kun pitäisi vapautua kaikista "teatterin kummituksista", mukaanlukien aiemmat ihmissuhteet, kasvatukselliset jäykistelyt, muitten kokemukset ja mielipiteet yms. Pitäisi vain mennä fiiliksellä, niin kuin sanonta kuuluu..tässä ja nyt.


      • Näytelmä
        aiempi kirjoitti:

        No niinpä! Ollaanko tosiaan niin lukkoonlyötyjen kuvioiden vankeja, että menetetään tilannetaju, kun vastassa on miehen sijaan nainen...siinäkin olen samaa mieltä, että jäätyminen korreloi ihastuneisuuden asteen kanssa :) Vaikeaa, kun pitäisi vapautua kaikista "teatterin kummituksista", mukaanlukien aiemmat ihmissuhteet, kasvatukselliset jäykistelyt, muitten kokemukset ja mielipiteet yms. Pitäisi vain mennä fiiliksellä, niin kuin sanonta kuuluu..tässä ja nyt.

        Noista muiden mielipiteistä sen verran että kun olen avannut omaa tilannettani hyvälle heteroystävälle, hän selvästi enemmän empii tilannetta ja miettii selvästi että kyse on vain naisten välisestä ystävällisyydestä, kun taas kerrottuani tilanteesta lesboystävälleni ja kysyessäni tulkitsenko naista väärin hän oli vahvasti sitä mieltä että pelkän ystävällisyyden raja on mennyt jo ajat sitten rikki, ja juttujen taso on vähintääkin vihjaileva. Mutta mitä tehdä, toinen kun elää vahvasti kaapissaan ja korkeintaan kurkkii oven raosta ;) Toi jäätyminen on muuten kummallista, normaalisti en helpolla sanattomaksi jää, huumorilla höystettynä, mutta jäätyessäni, varsinkin kasvotusten kohdatessa, pysyn tiukasti asialinjalla. Eli järkevän naisen järjetön rooli:)


    • siinäpäse

      Jos kuitenkin yrittää olla alusta alkaen avoin ja rooliton, luo hirveän epämääräisen kuvan eikä ihmiset kestä sitä. Ne haluaa jonkin piirteen, johon rakastua. Jos sanoo, että olen ahkera mutta tuossa ja tässä laiska, että olen rohkea mutta tuossa ja tässä pelkuri, ei kukaan kiinnostu. Eletään siis kuin itse ja muidenkin rakentamissa vankiloissa.

      • työpaikkatapahtumia

        Mitäs sanotte selkeistä ihastumisen merkeistä, katseista, molemminpuolisesta hämmentyneisyydestä ja tunteesta siitä, että välillämme on todellakin sitä kuuluisaa kemiaa. Uskaltaisitteko paljastaa tunteenne siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli on samalla työpaikalla?

        Niin paljon pelissä, toisaalta jos kaikki meneekin mönkään... Mielipiteitä kaipailisin


      • 4+2
        työpaikkatapahtumia kirjoitti:

        Mitäs sanotte selkeistä ihastumisen merkeistä, katseista, molemminpuolisesta hämmentyneisyydestä ja tunteesta siitä, että välillämme on todellakin sitä kuuluisaa kemiaa. Uskaltaisitteko paljastaa tunteenne siinäkin tilanteessa, että toinen osapuoli on samalla työpaikalla?

        Niin paljon pelissä, toisaalta jos kaikki meneekin mönkään... Mielipiteitä kaipailisin

        Tarvitseeko sun lyödä kaikkia faktoja pöytään kerralla :) Ota huumorimpi asenne ja ilmaise kevyellä mielellä, että sun sydän heittää volttia hänen seurassaan. Ole rehellinen, mutta säilytä keveys. Ettei hänelle tule tunnetta, että odotat jotain vastineeksi. Keksi sun näköisesi tapa ilmaista asia... mä otin kerran klemmarin ja väänsin sen sydämen muotoon. Sitten näytin sitä ihastukselleni ja sanoin pilke silmäkulmassa, että pitääkö sulle kaikki vääntää rautalangasta. :)


      • Osumia
        4+2 kirjoitti:

        Tarvitseeko sun lyödä kaikkia faktoja pöytään kerralla :) Ota huumorimpi asenne ja ilmaise kevyellä mielellä, että sun sydän heittää volttia hänen seurassaan. Ole rehellinen, mutta säilytä keveys. Ettei hänelle tule tunnetta, että odotat jotain vastineeksi. Keksi sun näköisesi tapa ilmaista asia... mä otin kerran klemmarin ja väänsin sen sydämen muotoon. Sitten näytin sitä ihastukselleni ja sanoin pilke silmäkulmassa, että pitääkö sulle kaikki vääntää rautalangasta. :)

        Toi oli hyvä :) Aivan loistava tapa ilmaista tunteensa, hauska ja kekseliäs, olisin ollut aivan myyty! Niin aseista riisuva että vaikka kuinka yrittäis olla rennon cool, häkeltyminen olisi ollut taattua :)


      • työpaikkatapahtumia
        Osumia kirjoitti:

        Toi oli hyvä :) Aivan loistava tapa ilmaista tunteensa, hauska ja kekseliäs, olisin ollut aivan myyty! Niin aseista riisuva että vaikka kuinka yrittäis olla rennon cool, häkeltyminen olisi ollut taattua :)

        Hiukan on vaikeaa olla cool kun on sen verran tunteita pelissä, muuten niin itsevarma minäni haparoi ja ujostelee hänen seurassaan, eikä työpaikan suht viralliset puitteet sekä kiire suinkaan helpota asiaa.

        Pitäisi vaan ottaa se iso askel, tiedän vaan että naiset osaavat hyvin julmuuden ja kylmyyden, siksi epäröin vielä...
        Jotenkin aistin että Hän on vielä minua varautuneempi, enkä haluaisi pelästyttää millään päälleliimatulla cooliudella. Mutta jos sopiva hetki koittaa ja tunnen että hän on samalla aaltopituudella kanssani, niin toivon rohkevani tehdä jonkinlaisen tunnustuksen tunteistani...


      • mieti2krt
        työpaikkatapahtumia kirjoitti:

        Hiukan on vaikeaa olla cool kun on sen verran tunteita pelissä, muuten niin itsevarma minäni haparoi ja ujostelee hänen seurassaan, eikä työpaikan suht viralliset puitteet sekä kiire suinkaan helpota asiaa.

        Pitäisi vaan ottaa se iso askel, tiedän vaan että naiset osaavat hyvin julmuuden ja kylmyyden, siksi epäröin vielä...
        Jotenkin aistin että Hän on vielä minua varautuneempi, enkä haluaisi pelästyttää millään päälleliimatulla cooliudella. Mutta jos sopiva hetki koittaa ja tunnen että hän on samalla aaltopituudella kanssani, niin toivon rohkevani tehdä jonkinlaisen tunnustuksen tunteistani...

        Olen kokenut tuon, nainen ei "muistanut" kertoa olevansa varattu ennen kuin olin kertoinut tunteistani. Sinuna metsästelisin muilla mailla, miksi pilaisit työpaikkailmapiirin.


      • 12+6

        Mä voisin rakastua tuollaiseen avoimuuteen ihan piirteenä :)

        Tietysti tilannetajua pitää olla eikä avoimuus ole sielunsa asettamista leikkauspöydälle muiden operitavaksi.


      • comme si comme ca
        12+6 kirjoitti:

        Mä voisin rakastua tuollaiseen avoimuuteen ihan piirteenä :)

        Tietysti tilannetajua pitää olla eikä avoimuus ole sielunsa asettamista leikkauspöydälle muiden operitavaksi.

        Avoimuus on paras juttu, mutta ei aina viisasta. Täytyy punnita mahdolliset plussat ja miinukset. Töissä voi olla karmeeta jos välit menee huonoksi. Toisaalta ei mitään saa jos ei ota riskejä.


    • 2xJulia

      Naiset on niin herkkiä toistensa tunteille ettei siitä voi seurata kuin draamaa ja katastrofeja. Sori!

      • aiempi

        Se on draamaa vain jos siitä haluaa tehdä draamaa. Katastrofitkin ovat pitkälle itse luotuja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe