Moi kaikki!
Onko kellään teistä kokemusta kiusaajan koukussa olemisesta ja et miten päästä irti? Itse oon seonnut yhteen naiseen, joka antaa ymmärtää, katselee hitaasti ym. ym. Tätä on jatkunut kohta vuoden. Se on naimisissa, mut on olevinaan ihastunut muhun. Silti aina, kun päästään lähemmäks toisiamme se muistuttaa platonisesta kaveruudesta (mitä tää ei oikein tunnu olevan). Ja taas mä sit yritän kasata itteeni ja unihtaa sen ja lopettaa itkut, jolloin se vuorenvarmasti taas ilmestyy kolostaan mua piinaamaan, alkaa esim. lähetellä tosi vihjailevia tekstareita et vaan sais mut takas koukkuun. ja sehän saa, oon niin heikko ja rakastunut siihen. mitä pitäs tehdä, sanokaa joku, ennekun sekoon, onko teillä kokemuksia tällasesta?
Onko kellään teistä kokemusta kiusaajan koukussa olemisesta ja et miten päästä irti? Itse oon seonnut yhteen naiseen, joka antaa ymmärtää, katselee hitaasti ym. ym. Tätä on jatkunut kohta vuoden. Se on naimisissa, mut on olevinaan ihastunut muhun. Silti aina, kun päästään lähemmäks toisiamme se muistuttaa platonisesta kaveruudesta (mitä tää ei oikein tunnu olevan). Ja taas mä sit yritän kasata itteeni ja unihtaa sen ja lopettaa itkut, jolloin se vuorenvarmasti taas ilmestyy kolostaan mua piinaamaan, alkaa esim. lähetellä tosi vihjailevia tekstareita et vaan sais mut takas koukkuun. ja sehän saa, oon niin heikko ja rakastunut siihen. mitä pitäs tehdä, sanokaa joku, ennekun sekoon, onko teillä kokemuksia tällasesta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen siis itse nainen.
Sanot hänelle suoraan että nyt tuo peli loppuu. Sano että platoniseen ystävyyteen ei kuulu vihjailevat tekstiviestit ynnä muu vastaava käytös. Siitä on todella haittaa sinulle, sinähän et pääse hänestä yli kun hän antaa taas ymmärtää olevansa kiinnostunut. Ja jos hän yrittää siitä huolimatta vihjailla, älä mene leikkiin mukaan vaan jätä vihjailut huomiotta tai torju ne selvästi. Voimaa se vaatii, mutta tuskin haluat kahden vuoden päästä olla vielä samassa tilanteessa? Sitä paitsi aika typerää käytöstä häneltä muutenkin, kyllähän siitä kicksejä voi saada että toinen on ihastunut, mutta jos ei kerran olla valmiita menemään asiassa pidemmälle, pitäisi hänen myös päästää sinut elämään omaa elämääsi.
kannustuksestasi!
Olis todella mukavaa olla ko. naisen kans vaan ystävä edes, koskei tästä valmista tuu koskaan näköjään. Meillä on oolut ihan hauskaakin, mut kun en ple vieköön voi olla kaveri sen kanssa, oonko liian nirso vai mikä on!?
Oikein ärsyynnyn itseeni, kun en voi työntää tunteita taka-alalle ja vaan olla kaveri ja pitää se kans hauskaa. Mulla on sellanen tunne, et pilaan kaiken! Mutta rakkaus on aika järkyttävä voima, vai mitä sanotte, se ei järkee kuuntele.
Yks ihminen sanoi mulle kerran, et on itsekästä lopettaa ihmissuhde, ellei toinen voi antaa just sitä, mitä itse haluaa (tässä tapauksessa rakkautta ja kaikkee siihen liittyvää). Siitä mulle jäi se tunne, et ois pakko yrittää ees kaverina. Tässä on vaan se huono puoli niinkuin "jep" sanoi, ettei pääse mitenkään yli, jos on tekemisissä toisen kanssa sama millä tavalla.
Ja mitä kickseihin tulee, niin niitä se saa satasella mun kanssa ja paljon! Aina, kun oon ollut tosi maassa sen torjuttua mut, se on tullu tosi lähelle ja sanonut, et oon aivan ihanan herkkä. Tosi sairaan vaikeeta päästä eroon, uskotteko?
"Yks ihminen sanoi mulle kerran, et on itsekästä lopettaa ihmissuhde, ellei toinen voi antaa just sitä, mitä itse haluaa"
Ettei olis vaan ollut ihastuksesi joka sanoi tuon...? Ei kuule, jos ihmissuhteen hinta on se että toinen saa siitä surua ja toinen jotain itsekästä mielihyvää sen surun tuottamisesta, ei sellaisen suhteen lopettamisessa ole mitään väärällä tavalla itsekästä.
"Ja mitä kickseihin tulee, niin niitä se saa satasella mun kanssa ja paljon! Aina, kun oon ollut tosi maassa sen torjuttua mut, se on tullu tosi lähelle ja sanonut, et oon aivan ihanan herkkä. Tosi sairaan vaikeeta päästä eroon, uskotteko?"
Uskon. Vaikuttais siltä että ihan oman hyvinvointis kannalta sun kannattais nyt pistää se kaverisuhdekin tähän naiseen poikki, ainakin toistaiseksi. Olet törmännyt pahanlaiseen pelailijaan, etkä pääse tasaveroiseen, siihen todellisen platoniseen kaveritilanteeseen hänen kanssaan niin kauan aikaa kun olet ihastunut häneen. Poikkaisu on varmasti hankalaa kun kerran sinulla on tunteita häntä kohtaan, mutta vielä kipeämpää käy palaa hiljaisella liekillä koko ajan hamaan tulevaisuuteen...
Tuon leikin lopettaminen kokonaan lienee parasta sinulle, ja ehkä se opettaa ihastuksellesikin sen että ihmisillä ei voi leikkiä.
Et tiedä "jep", kuinka paljon toi merkitsi saada joltain kommenttia. Oli uskomatonta, että heti näit kuka oli sen ajatuksen takana, ettei tällaista suhdetta sais lopettaa. Tää nainenhan se oli joo, huomaan vielä kauhukseni suojelevani sitä, en ees viittis kaikkia sen törkeimpiä jutskia kenellekään kertoo, jotenkin hävettää et miksi oon ollut niin heikko hiiri, miksen oo vaan lähtenyt. nyt näen tilanteen jotenkin selkeemmin, kun vastasit mulle ja sanoit mielipiteesi ja just noinhan se on, niinkuin sanot. Kaikkee hyvää sulle jep!
Moi vielä "jep"!
Haluutsä sanoa, kuinka sulle itselles on käynyt, jos oot kiusaajan ja pelurin koukkuun joutunut? vai onko liian vmäistä hommaa ees muistella?
Ei oo liian v-mäistä, kun en ollut pahemmin koukussa. Juttu oli niin päin että minuun oltiin koukussa. :) Kyse oli yhdestä miehen kanssa seurustelevasta kaveristani, joka sanoi suoraan olevansa ihastunut ja antoi välillä ymmärtää haluavansa jotain myös minun kanssani. Aina kun homma vähän eteni, hän alkoi tuskailemaan että ei voi pettää poikaystäväänsä. Tätä vaihetta kesti pari - kolme viikkoa kunnes sanoin että nyt lopetetaan tämä soutaminen ja huopaaminen ja ollaan vaan kavereita. Ollaan oltu kavereita, vaikka edelleenkin joskus päissään hän antaa taas ymmärtää tai kertoo ikävöineensä, mutta jätän sen huomiotta. Alun perin olin hieman ihastunut häneen, mutta se meni aika nopeasti ohi, siinä missä hän on kai edelleenkin vähän ihastunut minuun.
Arvaas mitä jep? Tän meidän keskustelun seurauksena tein yhden oivalluksen. Voin vaan ihmetellä, miksen ole käsittänyt sitä aikasemmin. Eli eiliseen saakka oon pelännyt sen naisen mahdollisia soitteluita, tekstareita ym. tosi paljon. Oon pelännyt sitä, että taas se välimatka häneen tuhoutuu, minkä oon saanut rakennettua. Olen myös jäänyt miettimään niiden viestien tai soitteluiden jokaista nyanssia ja sanaa hulluuteen saakka. Aina on toivo herännyt, että jos se kuitenkin välittäis sillä tavoin, kuin mitä toivoisin. Niin ei ole käynyt.
No, eilen siis sun kanssasi keskusteltuamme valo syttyi päähäni viimein! Tajusin, ettei mun missään olosuhteissa kannata lukea sen tekstareita, ei vastata puheluihin eikä muutakaan, etten tuhoudu ja joudu pöpilään. Tuntuu, ettei se vaihtoehto tässä menossa oo välillä ollut kaukana.
Nyt on mieletön helpotuksen tunne päällä, ihana olo suorastaan! Koen, etten enää oo sen orja, vaan oman elämäni herra. Ja jos se fiilis iskee päälle, et ois pakko vastata esim. sen puheluun, (tuntuu kiivaasti yrittävän soittaa harva se päivä, on näemmä ikävä iskenyt mun ihailuuni) niin palauttelen pikasesti mieleeni kaiken sen surun, mitä se tuotti enkä vastaa.
Anyway sä oot henkisesti varmaan sata kertaa mua vahvempi, jotenkin tulee sellainen fiilis. Pystyt selkeesti näkemään asiat, toisin kuin minä. Sä selkeesti sanoit sille suhun ihastuneellekin mistä kana pissii, noinhan se pitäis mennäkin. Nää asiat ei vaan tunnu olevan kovin yksioikoisia aina. Kirjoita vielä, olis tosi mukavaa.
En siitä vahvuudesta tiedä, enkä aina tiedä sitäkään mitä haluan ihmissuhteelta/ihastukselta mutta tiedän sen mitä _en_ halua. :) En halua pelailua, en halua kissa ja hiiri -leikkejä ihmissuhteissani vaan haluan rehellisiä ja suoria ihmisiä lähelleni. En aiemmin ole ollut tällainen, tämä varsin suorasukainen (ja joskus äkkipikainen) piirteeni tuli esiin vasta sen jälkeen kun minut petettiin ja jätettiin aika tylysti monen vuoden suhteen jälkeen. Siitä oppi sen että jos tunteitteni kohde ei pysty olemaan rehellinen itselleen ja mulle, niin sellainen ihminen saa jäädäkin. Elämä opettaa, näemmä.
Kyllä se leikin lopettaminen kaverinikin kanssa vähän riipaisi vaikka kavereiksi vielä jäätiinkin (ja kaveruus on vain parantunut ajan myötä kun ainakin minun osaltani se ihastus hiipui), ja vaikka en niin suunnattoman ihastunut häneen ollutkaan. Jos olisin ollut rakastunut häneen, homma ois ollut paljon hankalampaa mutta luulen että olisin silti toiminut samoin. Parempi kertarysäys kuin jatkuva kitinä. :)
Tuosta sun ja ihastuksesi suhteesta, jos et halua/voi vastata hänelle niin jätä kaikin mokomin vastaamatta. :) Ja sitten kun voit vastata, niin ole niin kaverillinen kuin vain voit. Eli kohtele häntä kuin kohtelisit ketä tahansa muuta kaveria, äläkä etsi hänen lauseistaan mitään piilomerkityksiä. Eli elä ja ajattele sen mukaan että homma ei koskaan etene ja hyväksy se, niin pääset hänestä nopeammin tunnetasolla eroon. Kyllä se varmasti sattuu, mutta loppupeleissä olet vahvempi ihminen kun tämä episodi on ohi. :)
Moi!
Sanoit, ettet enää halua kissa- ja hiirileikkejä elämääsi. Mulla on myös sellainen tunne, että niiden aika on ohi, Siperia opettaa kai. Ton naisen kanssa en koskaan mitään hartaammin toivonut kuin selkeetä infoo siitä, mitä hän musta edes ajattelee. Kuitenkin oon siinä asiassa yhtä pimennossa kuin vuosi sitten, ehkä mieluumminkin vielä enemmän sekaisin.
Tollanen voi oikeesti varmaan johtaa mielenterveyden menetykseen joillakin, toisethan ei pääse koko elämänsä aikana eroon jostain pelailijasta. Siihen tulee kaiken maailman lieveilmiöitä mukaan, itsesyytöksiä ja ihmeellistä paranoidikäyttäytymistä jolloin löytää piilomerkityksiä toisen sanoista ja eleistä (tällä daamilla ne ei kyllä olleet kovin piilotettuja ees).
Pahinta noissa hommissa on mun mielestä se, ja todellista toisen hyväksikäyttöö myös, että just kun ajattelee että yhteys viriää ja toinen on samalla levelillä, se painaakin jarrut päälle. Eli muistuttaa esim. siitä, miten oma mies on ihana eikä koskaan vois pettää sitä. (Tuli sun tarinasi mieleen.) Eli toisen tunteilla pelailua, ei mitään muuta.
Mä en sun laillasi näe pelailussa mitään viehättävää. Se on mun mielestä ok, jos molemmat flirttailee ilman sen syvempää tunnetta, mut pelailu ja rakkaus ei sovi yhteen. Sanoin sille naiselle omat, syvät fiilikseni sitä kohtaan. Se ei virkkanut mitään. Kun joskus kysyin, et tunteeko se mua kohtaan jotain/mitään, se vaan virnuili v-mäisesti. Otapa siinä selvää. Tästedes haluan sun laillasi selkeen ihmissuhteen tai en sitä ollenkaan. Toivottavasti nautit kesäpäivistä!
Voin purkaa sinulle sydäntäni useammastakin tapauksesta :) Eräs tytsy vihjaili minulle jatkuvasti, flirttaili, läheni, pussaili, jopa ehdotti että alkaisimme olla kämppiksiä, jne. Yhtä paljon hän teki kuitenkin tuttavuutta miehiin - tosin ei koskaan vaikuttanut oikein onnelliselta...Sitten hänellä tuli kausia, ettei ottanut mitään yhteyttä ja suorastaan pakeni. Surin tätä pitkään ja toistuvasti, sitten luovutin lopulta.
Tapaus toinen: pussailua, vihjailua again ja usein, mutta vain kännissä, selvinpäin tuskin edes tervehtimistä. Se siitä taas kerran.. Ja vielä eräs tyttö, joka änkesi viereeni aina nukkumaan ja silittelemään, & *vihjailua* - ja sitten taas korosti miten kaipaa miehen ja naisen välistä suhdetta...
En osaa sanoa ratkaisua tilanteeseesi, koska itse olen uskonut ja toivonut, ja yhtä usein pettynyt. Ei ole mukava sanoa, että aina ei kannata toivoa liian paljon, koska sydän kuitenkin kulkee omia polkujaan. Ole sinä vahva ja kunnioita itseäsi, lopeta leikki kun huomaat, ettei se johda mihinkään. Pitemmän päälle niin on paras :)
Moi ja kiitos viestistä!
Helpottaa ihmeesti nähdä, että muutkin ovat kieriskelleet samanlaisissa sontaläjissä!
Toi on mun mielestä törkeyden huipentuma, että se eräskin tyttö tuli viereesi silittelemään ja hetikohta korosti miehen ja naisen välistä suhdetta! Tulee tosi surullinen olo sun puolestasi enkä voi käsittää, mistää näitä pelailijoita sikiää.
Itselläni on päivä päivältä vahvempi olo, kun oon saanut keskustella hyvien ihmisten kanssa, joilla onneksi on tunne-elämä ja oikeudentaju tallessa. Muuten oisin jo seonnut oikeesti. Huomaan pitäneeni näitä asioita ihan liian kauan sisälläni, ja siellähän ne muhiessaan vaan mutkistuu. Jaksamista sullekin Cuuihz!
Kiitos, voimia sullekin! Mielessä on tosiaan ne monet kerrat, kun on mielestään (ja muidenkin silminnäkijöiden mielestä) saanut vastavälittämistä ja toivoa. Kaikki ne kerrat kun on unelmoinut ja uskaltanut jopa tehdä jotain suunnitelmia haaveistaan... Ja sitten tuo vastapuoli on taas vetänyt kaiken takaisin, mikä karkea pettymys ja turhautuminen se on joka kerta. Täytyy vain toivoa, että jonain päivänä tulee eteen joku, joka tuntee samoin ja uskaltaa ;)
Luulin jo melkein, että olen ainut jota aina vedätetään. En sitten ollutkaan.
Hyvä kommentti kun sanoit siitä, että joillakin voi mielenterveys mennä tossa pelissä. Minulle meinasi käydä niin.
Minun tapauksesta on aikaa jo vuosia, mutta se otti niin koville, ettei sitä noin vaan voi unohtaa.
Olin muutamia vuosia tosi rakastunut tyttöön joka jatkuvasti flirttaili minulle ja antoi ymmärtää kaikella tavalla.
Vihdoin uskalsin pyytää hänet luokseni kylään ja hän suostui ja oli ihan innoissaan.
Meillä oli ihanaa. Joimme viiniä ja keskustelimme kaikesta ja hän jatkoi tosi vihjailevaa flirttiään ja minä olin pyörtyä onnesta. En voinut uskoa, että tuo ihana nainen oli minun
luonani ja kuinka ihana hän olikaan...huh huh.
Saatoin hänet yöllä junalle ja hän halasi minua pitkään. Sitten hän juoksi junaan ja minä jäin katsomaan hänen peräänsä mykistyneen onnellisena.
Seuraavana päivänä yritin tavoittaa häntä mutta hän ei vastannut. En tavoittanut häntä viikkoon ja kun hän viimeinkin vastasi niin hän kertoi minulle onnessaan kuinka hän oli suostunut poikaystävänsä kosintaan ja oli menossa nyt sitten naimisiin.
Olin kuin shokissa ja en voinut tajuta mitä oli tapahtunut. En edes tiennyt että hän seurustelee sillä hän oli kieltänyt sen kun kerran kysyin sitä häneltä.
Pyysin hänet kuitenkin vielä kerran luokseni sillä halusin selvittää asoita ihan kasvotusten enkä vain puhelimitse.
Hän tulikin sitten ja viimein kysyin häneltä, että eikö hän sitten ollut huomannut että olin häneen rakastunut. Hän sanoi että oli tiennyt sen jo pitkään ja että se oli hänestä varsin imartelevaa, mutta hänellä ei ole koskaan ollut sellaisia tunteita naista kohtaan.
Enempää en häneltä sitten kysynytkään. Mietin vain, että kuinka joku voi noin tunteettomasti pitää toista jojossa niin monta vuotta ja vain siksi, että on ihanaa kun joku ihailee...
Vein hänet sitten kotiin ja paluumatkalla meinasin ajaa vahingossa rekan alle...
Kaikista pahinta koko hommassa on se, että menee usko itseensä ja siihen että ei voi mihinkään luottaa. Ei katseisiin eikä sanoihin eikä mihinkään. Eikä uskalla enää rakastua saati sitten tehdä aloitetta kenenkään suuntaan.
Toi on jotakin niin hirveää, että on tosiaan vaikeeta uskoa todeksi! Ei tollasessa mitä olet mun laillani saanut kokea, ole kysymys mistään väärinkäsityksestä eikä muustakaan ymmärrystä vaativasta asiasta, vaan tosi raskaasta, pitkäkestoisesta kusetuksesta ja vedätyksestä. Uskon nykyään täysin, että mielenterveyspotilaissa on varmaan erinäinen määrä näitten psykopaattien uhreja.
Toikin, että se nainen sano tienneensä sun rakkaudesta jo pitkään ja silti käyttäytyi noin, on pöyristyttävää. Jotkuthan on niin puusta veistettyjä, etteivät vaistoa toisen tunteita vaikka ne ratakiskosta vääntäisi, mutta suurin osa näistä hyväksikäyttäjistä kuitenkin ihan varmasti ymmärtää mistä on kysymys eli että toinen on rakastunut ja siinä tilanteessa tietenkin helposti vedätettävissä. Ei vaan löydy naista/miestä sanomaan toiselle suoraan totuutta, koska on niin "imartelevaa" kun toinen ihailee, niinkuin sunkin kohdallesi osunut nainen sanoi. Itsekkyyden huipentuma!
Tääkin peluri, joka mut melkein hulluuden partaalle saattoi, oli aivan innoissaan siitä, että joku kykeni hänestä niin kovasti piittaamaan, niinkuin mulle sanoi. Ei ois tietenkään millään halunnut sellaisesta luopua, vaikka selkeesti näki, kuinka kärsin.
Niinkuin sullakin, oli sen kanssa myös usein sellaista, että olin tavatessamme aivan ekstaasissa ja luulin saavani vastakaikua. Sitten jos esim. seuraavana päivänä rohkenin laittaa sille tekstarin, että oli ihanaa olla sen seurassa ja kiitin illasta, se saattoi mm. kysyä, et mistä illasta? Hän ei kuulema ees muistanut mitään ihmeellistä tapahtuneen, vaikka oli flirttaillut minkä kerkesi ja nauttinutkin siitä. Tälleen se vaan erittäin rankasti aina v-tuili mulle, ei sen muistissa mitään vakavaa häiriötä ollut. Ja mä hullu jaksoin masentua ja olla shokissa niinkuin sinäkin. Kyllä meni elämää paljon hukkaan siinä sirkuksessa!
Ainut keino näissä tilanteissa on katkaista kokonaan välit noihin tunteilla leikkijiin. Ei se helppoa ole, mutta vielä hirveämpää on jatkaa itsensä kiduttamista, kun tosiaan tietää, että se ei johda mihinkään.
Ja aivan uskomaton heitto siltä sinun koukuttajalta, että on itsekästä katkaista välit jos toinen ei pysty antamaan kaikkea mitä toinen haluaa, huh huh. Olisi tosiaan kiva tietää mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu.
Minunkin rakkauteni kohde olisi halunnut jatkaa kuitenkin ystävänä, mutta sanoin hänelle, että minä en siihen pysty ja kun lopuksi sanoin hänelle, että kyllä minä yli tästä pääsen ja etten ehkä enää olekaan rakastunut häneen vaan siihen mielikuvaan minkä olin hänestä rakentanut, niin hän tuntui olevan aidosti pettynyt vain siitä, että mikä hänessä on sellaista mikä sai rakkauteni loppumaan. Hah, kaiken sen pelleilyn ja vuosien kiusaamisen jälkeen hän kysyi mikä hänessä on vikana kun en enää rakasta, eikä voinut vahingossakaan asettua minun asemaani ja miettiä miltä minusta mahtaa tuntua.
Se lausahdus aukaisi kuitenkin entistä enemmän silmäni tajuamaan millaiseen itsekeskeiseen ihmiseen olin retkahtanut.
Toivottavasti sinä pystyt olemaan erossa siitä sinun peluristasi, sillä hän ei tosiaankaan ansaitse ystävyyttäsi.
Kiitos kannustuksestasi! Olen ihan samaa mieltä siitä, että ainut keino on katkaista välit (sitten kun se viimein onnistuu). Muuten sama peli vaan jatkuu ja pahenee.
Munkin kohdallani se nainen yritti mukamas ystävyyttään tyrkyttää. Samalla koko ajan tajusi miten mua satuttaa niillä puheillaan, ymmärsi hyvin sen, ettei ystävyydestä ollut kysymys.
Ekaa kertaa nyt tunnen, että oon päässyt siitä riittävän kauas niin, että pystyn pysymäänkin kaukana. En nimittäin enää tunne mitään rakkautta edes, suorastaan hassu fiilis, en ikinä uskonut tätä päivää näkeväni! Mikä helpotus tosiaan ja hienoa, että itse olet päässyt kiusaajastasi eroon!
Muistan aina sen kaukaisen illan, kun suuri ihastukseni oli luvannut saapua luokseni. Vähän aiemmin olin viimein uskaltautunut suutelemaan häntä – mitä hän itse oli aktiivisesti yrittänyt jo kauan. Vuoden hän oli piirittänyt minua, vihjaillut, tarjoutunut milloin mihinkin, lähennellyt. Usein hän pyysi minua kanssaan johonkin, ja kun olin valmis lähtemään, hänelle ei sopinutkaan, tai hän ei ottanut mitään yhteyttä itse. Sitten hän valitti, miten kovin oli odottanut minua, ja mitään ei ollut kuulunut MINUSTA.
Tuona iltana olin kuitenkin uskonut kaiken muuttuneen ja asioiden edenneen. Olin odottanut häntä pitkään ja elänyt pilvissä, valmistautunut tapaamiseen. Sitten, hän ei tullutkaan. Syyt olivat epämääräisiä, eikä seuraavasta näkemisestä ollut mitään tietoa. Tämä ei ollut ensimmäinen tällainen kerta, mutta minulle viimeinen. Kaikki tuntui jotenkin romahtavan, olin tosi ahdistunut ja tunsin itseni typeräksi ja heikoksi. Muistan miten itkin koko illan. Onneksi luokseni tuli ystävä, jota ilman en tiedä, miten olisin selvinnyt : ) Seuraavana päivänä poistin ihastukseni numeron puhelimestani ja aloitin elämäni uudelleen pikkuhiljaa. Näin hänet vielä myöhemmin ohimennen, kun hän oli pröystäilemässä miehestä, johon oli kuulemma täysin sekaisin. Silloin en tuntenut enää muuta, kuin korkeintaan jääkerroksen sisälläni paksunevan. Nyt hän ei herätä enää juuri mitään tunteita, mutta flirttaileviin ihmisiin suhtaudun hyvin suurella varauksella :)
Kiitos sulle ja kaikille muillekin, joiden kanssa oon saanut jakaa kokemukseni!
Näitä tarinoita on ihmisillä varmaan valitettavan paljon, kaikki ei ymmärrettävästi niistä ees halua kertoa.
Yrittäkää jaksaa ja oikein hyvää kesää!
et jos ihminen on bi-seksuaalinen,ja kykenee rakastelemaan "kaikkien" kanssa,niin mieli järkkyy yhden ihmisen takia.minuakin koulussa kiusattiin,mutta en mä sen takia narua hakenut,ple,kiusasin kostoksi muita.voiko jollain tosiaan olla noin heikko itsetunto?