Allekirjoittanut huolestunut nykysuuntauksesta tanssia humppaa buggina. Kohta kävelyhumppa, nilkku, ja rytkyhumppa ovat historiaa ?
Suomalaisen humpan tila
Prohum
16302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
So what?
Aivan juuri, mitä sitten? Kuka oikeasti haluaa tanssia sitä perinteistä hyppyhumppaa enää? Saatikka sitä iän ikuista kävelyhumppaa?
Kurssittakaa itseänne, niin ei tarvitse tulla tänne itkemään, ettei osaa nykytansseja!
Sitä paitsi, väitän että esimerkiksi swing-humppa voi olla paljon mukavampaa kuin nuo perinteiset...
No, niinkuin huomaat niin joku haluaa tanssia humppaa
ja hänellä on siihen lavalla täysi oikeus.
Jos tanssii humppaa se ei tarkoita sitä, että ei osaa nykytansseja. Et varmaan älyä että joku voi tanssia humpan
monella eri tavalla ja kyse on vaan siitä minkä tavan hän sattuu
humpallensa valitsemaan.... että se siitä sun osaamisestas.
Jos oot käynyt buggin alkeiskurssin niin älä luule, että nyt osaat jotain ainutlaatuista.
Opettele vaan tanssimaan humppaa ettei tarvi tulla tänne itkemään kun et osaa tanssia sitä ja toiset vetää sitä monella eri tavalla ja vielä ihan vaivattomasti
"Aivan juuri, mitä sitten? Kuka oikeasti haluaa tanssia sitä perinteistä hyppyhumppaa enää? Saatikka sitä iän ikuista kävelyhumppaa"
Minä taas tanssin "lavalla" humpat melkein poikkeuksetta hyppyhumppana.
Kursseillahan ne on opettanut jos jotakin tyyliä.
(tangon huuma. Oletko muuten huomannut. Sinulla on hyvin samantyyppinen nikki kuin minulla.)
Ei kaikki halua Buggina tanssia, mut silleen paikanvaihdoilla voi mennä mukavasti. Riplestep-pomppihumppaa reistaavat kilpailuissa käyneet mennä, vaan kuuma tulee heillekin.
Nykyään leviää käsitys että aina kun jotain tanssitaan askeliskulle tai muuten tasajakoisesti "kävelemällä", niin tanssi on silloin buggia. Jopa milongaa olen kuullut väitettävän buggiksi , ja olen kuullut siihen liitetyn kommentin "on pyhäinhäväistys tanssia tangoon buggia" ja kysymyksessä on ollut milonga.
Humppamusiikkiin iät ajat tanssittu kävelyrytmillä käsiotteisia vientejä ja nyt tätäkin tyyliä nimitetään buggiksi, vaikkakysymyksessä on klassiseksi muodostunut kävelykuviohumppa. Jopa joukko bugg-guruja yritti väittää että käsiotteinen kävelykuviohumppa on vain väärin tanssittua buggia ja siitä jopa mainittiin muutamien gurujen kursseilla.
Ainakin 80-luvulla opetettiin humppamusiikkiin paikallaan tanssittua humppaa, ja siinä perusta kulki paikallaan linjassa avoimella otteella. Perusaskellus oli neljä askelta neljään iskuun eli "4-count swing humppaa". Kysymyksessä on täysin vastaava tanssi kuin amerikkalainen neljällä askeleella neljään iskuun tanssittu 4-count swing, ja nykyisin tätä nimitetään hustleksi (4-count hustle).
Humppamusiikkiin tanssittua 4-count hustlea on jonkin verran nimitetty "swing-humpaksi", mutta jostain syystä nimitys ei ole kuitenkaan yleistynyt. Humppamusiikki antaa tanssille oman leimansa ja tästäkin syystä tätä tanssityyliä olisi hyvä nimittää "swing-humpaksi". Ilmaiseehan nimitys swing-humppa jo heti mistä tanssista olisi kysymys. Tästä olisi vielä se etu että bugg säilyttäisi oman statuksensa eli tyylinsä ja musiikkinsakin.
Ja se 80-luvun (vai oliko jo 70-luvulla) suomalainen bugga on ihan oma juttunsa.
"Jopa milongaa olen kuullut väitettävän buggiksi , ja olen kuullut siihen liitetyn kommentin "on pyhäinhäväistys tanssia tangoon buggia" ja kysymyksessä on ollut milonga. "
Sepä onkin harmi, ettei milongaa ainakaan täällä Päijät-Hämeessä enää kukaan ole opettanut pitkään aikaan. Nimittäin se olisi ollut oiva tapa yhtenä vaihtoehtona humpan tanssimiseen.
Oikeastaan vain sen keinukäännöksin tapahtuvan "pivotin" olen saanut siitä säilytetyksi mm. tangoon ja muutamaan muuhunkin lajiin sopiviin kohtiin käytettäväksi.
Sinänsähän on vain hyvä, että eri tanssilajeihin tule uusia variaatioita ja myös musiikki sen ohella nykyaikaistuu. Mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä mukavampihan on musiikkia tanssiksi muunnella.
"Sepä onkin harmi, ettei milongaa ainakaan täällä Päijät-Hämeessä enää kukaan ole opettanut pitkään aikaan. Nimittäin se olisi ollut oiva tapa yhtenä vaihtoehtona humpan tanssimiseen."
Lauseesi voi kääntää myös toisin päin. Suljetun otteen kävelyhumppaan on tanssittu jo ylimuistoisesti "swivelit, wiskit, otsot, habaneerat, keinuttelut, pivotit" ja muut kaikenmaailman kieputtelut. Kun sitten suljetun otteen humppaaja-osaajat meni ensimmäisiä kertoja milongakursseille, niin täydellisesti samoja kuvioita opeteltiin myös milongaan. Ainoana poikkeuksena oli muutama vaativampi kuvio argentiinalaisesta tangosta.
Suljetun otteen kävelyhumpan ja askel iskulle milongan yhteneväisyys ei ole mikään mikään sattuma. Tanssien nopeus on samaa luokkaa ja tanssiote samankaltainen, niin on luonnollista että myös tansseista muodostuu samankaltaisia. Käytännössä kaikki kuviot on yhteisiä. Ja varsinkin suomalaiseen tangoon voi "marssia" samaan tapaan kuin humppamusiikkiin. Milongaa opeteltiin myös vaikeampiin tangon rytmeihin, kuin mitä suomalainen marssitangon rytmi on.
Humppadaamiakin on sanottu jopa jazztytöksi.
Humppa on samaa musiikkia kuin 20-30-lukujen jatsi. Vanhaa jatsia vain parodioitiin 50-luvun lopun radiohjelmassa ja siihen liitettiin ylivoimakas tuuban törähtely. Parodiasta muodostuikin aikansa suosituinta musiikkia. Tanssimusiikkisuosion kyllä ymmärtää, koska tanssilavoille kaivattiin uudistumista. Se oli suuri yllätys että humppamusiikki nousi myös erittäin suosituksi kuuntelumusiikiksi.
Monissa 60-luvun humppaäänitteissä on mukana myös sitä vanhaa jatsia. Valitettavasti nykyinen humppa on siihen verrattuna "vesitetty".
"Allekirjoittanut huolestunut nykysuuntauksesta tanssia humppaa buggina. Kohta kävelyhumppa, nilkku, ja rytkyhumppa ovat historiaa ?"
Ei huolta humpan kohtalosta. Vauhdilla lisääntyvä tapa tanssia kävelyhumppaa "swingien" tapaan paikallaan linjassa keskilattialla, takaa sen että humppa tanssina ei kuole.
Myös jo pitkään lisääntyvää suosiota saanut foksikävelyhumppa takaa sen että suljetussa otteessa tanssittu kävelyhumppa lisää vain suosiotaan lavatanssina. Väittäisin että humppa kokee uutta nousua näiden vanhojen tyylien suosion nousun myötä.
Voimakas myötähäpeän tunne valtaa minut nykyisin aina kun näen lavoilla tanssittavan humppaa. Häpeän, se on tunnustettava eikä mikään muu tanssilaji vaikuta minuun siten.
Ja kun häpeän, häpeän samalla kertaa sekä tanssijoita että... itseäni.
Erikoista.
Muistan kuinka kaikki alkoi.
Olin tanssipaikalla jonne oli tullut läheiseltä tanssileiriltä riikinruotsalaisia tanssinopettajia. Hoikkia, pitkäraajaisia, kauniita, eurooppalaisen näköisiä nuoria ihmisiä. Kuinka ihailinkaan ja kadehdin heitä...itse kun olen tällainen lyhyenläntä ja rujo...
Sitten orkesteri kuulutti humppaa ja lattia täyttyi pareista. Länsinaapurit katselivat uteliaan näköisinä toimitusta...
Ja äkkiä tunsin voimakasta häpeää. Häpesin, häpesin niin voimakkaasti että minun oli poistuttava paikalta...
Oot aika hyvä häpeämään.
Olen joskus ihmeissäni katellu että onko totta kun kävelyhumppaan tanssitaan samoja kuvioita kuin tangoonkin. Mutta kun niitä tanssitaankin samalla tempolla, niin onhan se päivänselvää että ainakin ne nopeiden askelien tangokuviot toimii sellaisenaan myös tangoon ja myös osa nopeista ja hitaista askelista koostuvista tangon kuvioista on sellaisenaan sovitettavissa kävelyhumppaan.
Vahan "one step jatsin" askel iskulle soveltaminen sellaisenaan onnistuu nykyiseen humppamusiikkiin.
Aloitus vasemmalla, (1)suoraan eteen, (2)oikealla suoraan, (3)vasemmalla suoraan, (4)oikealla vinosti oikealle, (5)vasemmalla viereen, (6)oikealla suoraan, (7)vasemmalla vinosti vasemmalle, (8)oikealla viereen.
Voi tanssia myös "kuutosina" kun jättää alusta kaksi suoraan askelta pois.
Oikealla jalalla aloitus toimii myös hyvin ja argentiinalaisen tangon ja milongan taitajille oikealla aloitus onkin luontevaa.
Periaatteellinen ero "tavalliseen suljetussa otteessa tanssittuun kävelyhumppaan" on pieni. Tällä askelluksella saa kuitenkin tanssin luonteeseen oleellisesti lisää tanssillisuutta ja uutta luonnetta verrattuna "tavalliseen lompsisimiseen".