Stockholm noir sarjan kolmas ja ilmeisesti päätösteos yrittää kuroa kokoon parin edeltäjän risaista rikollismaailmaa. Juristi Lapidus tuntenee alamaailman kiemurat, kunniasäännöt ja käytöstavat sangen hyvin, sen verran eloisa kerronta on.
Vanhoista tutuista mukana yhä lempilatino, hatkat ottanut Jorge. Joka yrittää totutella tavallisen kahvilanpyörittäjän elämään, onnistumatta. Tylsäähän se on ja rahaliikenne pientä. Suuri järjestelijä JW, itse itsensä luksusjulkkikseksi nostanut numeroiden ja summien siirtelijä istuu vankilassa. Bisnesten kärsimättä, koska avuliaita vartijoita riittää. Jugomafian kummisetä, julkisten ja bulvaanifirmojen valtias Radovan kohtaa matkansa pään ammattitappajan työnäytteenä. Radovanin Natalie-tytär perii sekavan rikos- ja liiketoimi-imperiumin ja pesää jakamaan on muitakin halukkaita.
Jotainhan poliisikin tietää ja tekee. Rikosylikonstaapeli Martin Hägerstöm erotetaan näyttävästi poliisivoimista ja sijoitetaan peiteoperaatioon. Vangnvartijaksi soluttautumaan kohta vapautuvan JWn luottomuuliksi ja uskotuksi. Jotta bisnesneron rikolliset rahanpesusysteemit ja asiakkaat saataisiin selville.
Samanaikaisesti Jorge kerää porukkaa toteuttaakseen suuren raharyöstön, lottovoiton loppulämäksi.
Näistä aineksista Lapidus keittelee maittavan sopan. Suurina teemoina tietennii kosto, jota Natalie hautoo isänsä teloituksen tilanneelle. Rosvojen välinen luottamus ja solidaarisuus, jota jopa hieman yliromantisoidaan. Rakkaussuhteitakin syntyy aivan yllättävien tahojen välille. Ja lopulta tietenkin se suurin petos. Kuka lopulta pettää kenet, sen saatte ihan itse lukea.
Ruotsalaisen demokratian sisäänrakennettu jyrkkä luokka-ajattelu saa ironista kritiikkiä. Todellinen vanhan rahan yläluokka ei nousukkaita noteeraa. Vaikka pojalla olisi rahaa emme silti tunne hänen vanhempiaan. Joten hän ei ole arvoisemme.
Julkisuudessa on puhuttu trilogiasta, mutta niin monta rosvoa ja poliisia jää henkiin etten pitäisi sarjan jatkumista mahdottomana. Tosin jotain uutta näkökulmaa pitää kehitellä. Paikotellen jauhetaan hieman paikallaan rosvoliigojen sisäisissä ongelmissa.
Kielen Lapidus hallitsee ja ilmaisu elää sen mukaan onko äänessä latino-Jorge, yläluokkataustainen Hägerström vai kenties mamu-Radovan. Ansiosta osa kuulunee kääntäjä Jaana Nikulalle.
Rohkenen suositella, ellei ruotsidekkarin kiintiö ole täynnä.
Vanhoista tutuista mukana yhä lempilatino, hatkat ottanut Jorge. Joka yrittää totutella tavallisen kahvilanpyörittäjän elämään, onnistumatta. Tylsäähän se on ja rahaliikenne pientä. Suuri järjestelijä JW, itse itsensä luksusjulkkikseksi nostanut numeroiden ja summien siirtelijä istuu vankilassa. Bisnesten kärsimättä, koska avuliaita vartijoita riittää. Jugomafian kummisetä, julkisten ja bulvaanifirmojen valtias Radovan kohtaa matkansa pään ammattitappajan työnäytteenä. Radovanin Natalie-tytär perii sekavan rikos- ja liiketoimi-imperiumin ja pesää jakamaan on muitakin halukkaita.
Jotainhan poliisikin tietää ja tekee. Rikosylikonstaapeli Martin Hägerstöm erotetaan näyttävästi poliisivoimista ja sijoitetaan peiteoperaatioon. Vangnvartijaksi soluttautumaan kohta vapautuvan JWn luottomuuliksi ja uskotuksi. Jotta bisnesneron rikolliset rahanpesusysteemit ja asiakkaat saataisiin selville.
Samanaikaisesti Jorge kerää porukkaa toteuttaakseen suuren raharyöstön, lottovoiton loppulämäksi.
Näistä aineksista Lapidus keittelee maittavan sopan. Suurina teemoina tietennii kosto, jota Natalie hautoo isänsä teloituksen tilanneelle. Rosvojen välinen luottamus ja solidaarisuus, jota jopa hieman yliromantisoidaan. Rakkaussuhteitakin syntyy aivan yllättävien tahojen välille. Ja lopulta tietenkin se suurin petos. Kuka lopulta pettää kenet, sen saatte ihan itse lukea.
Ruotsalaisen demokratian sisäänrakennettu jyrkkä luokka-ajattelu saa ironista kritiikkiä. Todellinen vanhan rahan yläluokka ei nousukkaita noteeraa. Vaikka pojalla olisi rahaa emme silti tunne hänen vanhempiaan. Joten hän ei ole arvoisemme.
Julkisuudessa on puhuttu trilogiasta, mutta niin monta rosvoa ja poliisia jää henkiin etten pitäisi sarjan jatkumista mahdottomana. Tosin jotain uutta näkökulmaa pitää kehitellä. Paikotellen jauhetaan hieman paikallaan rosvoliigojen sisäisissä ongelmissa.
Kielen Lapidus hallitsee ja ilmaisu elää sen mukaan onko äänessä latino-Jorge, yläluokkataustainen Hägerström vai kenties mamu-Radovan. Ansiosta osa kuulunee kääntäjä Jaana Nikulalle.
Rohkenen suositella, ellei ruotsidekkarin kiintiö ole täynnä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapiduksen kolmas kirja on varsin nautinnollista luettavaa. Ensimmäiseen ja toiseen en oikein päässyt sisälle. Kyllä minäkin odotan jatkoa tälle sarjalle. Lapidus on sujuva kertoja ja kuten tuossa arvostelussasi sanoit, suomentaja on tehnyt hyvää työtä. Ruotsalaiset dekkaristit ovat ylipäänsä olleet varsin hyviä viime vuosina. Olen lukenut Henning Mankellista Lisa Marklundiin ja Åsa Larssoniin. Puhumattakaan Arne Dahlista ja Leif G.W.Perssonista. Suositelkaapa jotakin uutta! Mielestäni myös britit ovat varsin hyviä. Tykkään etenkin Ian Rankinista. Hänellä kun on monta rinnakkaista tarinaa menossa. Seuraavaksi ajattelin lukea briteistä Kate Atkinsonia.
Suurena dekkarifanina suosittelen seuraavis pohjoismaalaisia dekkaristeja
Jo Nesbø
Unni Lindell
Sven Westerberg
Håkan Nesser
Inger Frimansson
Karin Fossum
Arnaldur Indridason
Åke Edwarson (en ole varma onko sukunimi oikein kirjoitettu. Komisario Winter on päähenkilö)
Lars Kepler
Lisäksi suosittelen John Verdonin esikoista Numeropeli, toinen Sokkoleikki on kehnompi
Ja vielä lopuksi kaksi kotimaista
Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
P.S. Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä oli lievä pettymys mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Britti dekkaristeista ehdoton suosikkini on Ruth Rendell ja tietysti loistavan komisario Morsen luoja Colin Dexter
Katselin käännöstä akateemisessa, kertakaíkkiaan suomeksi ei voi kääntää sitä kiroilua. Olenkin nyt lukenut kirjat ruotsiksi, vanhana biträderinä Tumbasta se luonnistuu. Kielitaito on karttunut: pundare, lirare, baxa, käxig yms, näitä en ole omassa elämässäsi tarvinnut, onneksi. Fiktiotahan se vaan on.. Pohjolan Johannesburg- se pitää kyllä paikkansa. Myöskin kunkku Kustaa jäi kiinni isojen poikien partyistä, taisi olla snabba cashin eli ekaosan jälkeen sekin. Mielenkiintoista, että julmat sotarikolliset jugomaasta ovat päässeet pyörittämään Tukholman "huvielämää"..
Jens Lapidus / Luksuselämää
Stockholm noir III
Lapiduksen kolmas osa, ja ne aiemmat siis
Rahalla saa I
Siisti kosto II
Olen lukenut kaikki. Koska oikeastaan ei voi olla lukematta. Niin läheltä liippaa jutut myös Suomea, ja aina vain enemmän vuosien myötä. Oikeastaan se ensimmäinen Rahalla saa avasi silmät. Tuli kunnon rautalankaväännöt Lapidukselta missä täällä mennään. Aika pelottavaa. Eli oikeastaan näiden kirjojen lukemisesta ei niinkään nauti, tai minä en, vaan luin uteliaisuudesta kuinka homma etenee.
Ja Lapiduksen kirjoitustyyli kertoa sopii tähän äkkikäänteiseen vauhtiin kuin nakutettu. Iskevää ja karua. - Ja paljon jää tässäkin kirjassa lopussa avoimeksi, seuraaviin opuksiin kerrottavaksi, sillä kirjailijalla on koukutuksen taito. Hänellä tässäkin kirjassa monta tuttua ja monia uusia henkilöitä, joiden varaan on sutjakkaa rakentaa uusia vauhdikkaita juttuja.
Taitavaa.