Jens Lapidus: Luksuselämää

Stockholm noir sarjan kolmas ja ilmeisesti päätösteos yrittää kuroa kokoon parin edeltäjän risaista rikollismaailmaa. Juristi Lapidus tuntenee alamaailman kiemurat, kunniasäännöt ja käytöstavat sangen hyvin, sen verran eloisa kerronta on.
Vanhoista tutuista mukana yhä lempilatino, hatkat ottanut Jorge. Joka yrittää totutella tavallisen kahvilanpyörittäjän elämään, onnistumatta. Tylsäähän se on ja rahaliikenne pientä. Suuri järjestelijä JW, itse itsensä luksusjulkkikseksi nostanut numeroiden ja summien siirtelijä istuu vankilassa. Bisnesten kärsimättä, koska avuliaita vartijoita riittää. Jugomafian kummisetä, julkisten ja bulvaanifirmojen valtias Radovan kohtaa matkansa pään ammattitappajan työnäytteenä. Radovanin Natalie-tytär perii sekavan rikos- ja liiketoimi-imperiumin ja pesää jakamaan on muitakin halukkaita.
Jotainhan poliisikin tietää ja tekee. Rikosylikonstaapeli Martin Hägerstöm erotetaan näyttävästi poliisivoimista ja sijoitetaan peiteoperaatioon. Vangnvartijaksi soluttautumaan kohta vapautuvan JWn luottomuuliksi ja uskotuksi. Jotta bisnesneron rikolliset rahanpesusysteemit ja asiakkaat saataisiin selville.
Samanaikaisesti Jorge kerää porukkaa toteuttaakseen suuren raharyöstön, lottovoiton loppulämäksi.
Näistä aineksista Lapidus keittelee maittavan sopan. Suurina teemoina tietennii kosto, jota Natalie hautoo isänsä teloituksen tilanneelle. Rosvojen välinen luottamus ja solidaarisuus, jota jopa hieman yliromantisoidaan. Rakkaussuhteitakin syntyy aivan yllättävien tahojen välille. Ja lopulta tietenkin se suurin petos. Kuka lopulta pettää kenet, sen saatte ihan itse lukea.
Ruotsalaisen demokratian sisäänrakennettu jyrkkä luokka-ajattelu saa ironista kritiikkiä. Todellinen vanhan rahan yläluokka ei nousukkaita noteeraa. Vaikka pojalla olisi rahaa emme silti tunne hänen vanhempiaan. Joten hän ei ole arvoisemme.
Julkisuudessa on puhuttu trilogiasta, mutta niin monta rosvoa ja poliisia jää henkiin etten pitäisi sarjan jatkumista mahdottomana. Tosin jotain uutta näkökulmaa pitää kehitellä. Paikotellen jauhetaan hieman paikallaan rosvoliigojen sisäisissä ongelmissa.
Kielen Lapidus hallitsee ja ilmaisu elää sen mukaan onko äänessä latino-Jorge, yläluokkataustainen Hägerström vai kenties mamu-Radovan. Ansiosta osa kuulunee kääntäjä Jaana Nikulalle.
Rohkenen suositella, ellei ruotsidekkarin kiintiö ole täynnä.