Oletteko lukeneet engdahlin kirjaa Lumotar? Mitä piditte? Minusta se oli LOISTAVA! Osaisitteko opastaa minua muiden samantapaisten kirjojen ääreen? Tunnetteko Engdahlin mahdollista muuta tuotantoa, entä mitä suosittelisitte?
Ja jos et ole vielä lukenut tuota mahtavaa scifi/fantasiakirjaa (lähes mahdoton sanoa, kumpaa lajia opus edustaa, mutta se on samantekevää, hyvä välillä ravistella laatikoiden seiniä huomauttaakseen laatikoinnin turhuudesta...), niin tee se ihmeessä!
Ja jos et ole vielä lukenut tuota mahtavaa scifi/fantasiakirjaa (lähes mahdoton sanoa, kumpaa lajia opus edustaa, mutta se on samantekevää, hyvä välillä ravistella laatikoiden seiniä huomauttaakseen laatikoinnin turhuudesta...), niin tee se ihmeessä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni hyvä nuorten kirja. Nuortenkirjahan se selkästi on, mutta kestää kyllä aikuisemmankin lukijan käsissä. Laitoin heti listalle "hankittava jälkipolvienkin luettavaksi".
Jos pitäisi muuten lokeroida, niin scifiä se kai lähinnä on, mutta ei kannata antaa sen säikyttää, se on hyvin helposti ymmärrettävää scifiä. Tai sanotaanko, että yhden kertojan näkökulmasta se on fantasiaa ja kahden kertojan näkökulmasta scifiä...
En ole aivan varma, mutta mielestäni Engdahlilta ei ainakaa ole suomennettu muita kirjoja.
Mutta jos et ole vielä tutustunut Ursula K. LeGuinin scifi tuotantoon niin nyt voisi olla aika. :) Pimeyden vasen käsi on on paras mitä häneltä olen lukenut.
Ei, en ole tutustunut LeGuinin scifikirjoihin, olen lukenut vain Maameri-sarjan (ihana, muuten). Täytyypä mennä kirjastoon :)
Lumotar on tosiaan erityinen nimenomaan nuorille suunnattuna kirjana, sillä en muista itse koskaan törmänneeni nuortenkirjaan, joka olisi käsitellyt noinkin paljon moraalia yms. henkeviä asioita :) Helppotajuinen ja monitasoinen. Samoissa kansissa scifiä, fantasiaa, rakkaustarina, kehitystarina ja pohdintoja oikeasta ja väärästä, todellisesta ja epätodellisesta sekä tekojemme perhosvaikutuksista... Aika ei ole ajanut kirjan ohi, vaikka se onkin jo kolmisenkymmentä vuotta vanha. Tämä tosin on fantasialle ja scifille hyvin tyypillinen ilmiö, sillä niitä ei sijoiteta alati muuttuvaan arkeemme... Tämä on ehkä mahdollistanut useiden sukupolvien tuntemien scifi- ja fantasiaklassikoiden synnyn.
Mä tykkäsin siitä kans tosi paljon. Se oli mun mielestä kiinnostava asetelma, että on kehittyneempiä ja vähemmän kehittyneitä maailmoja.
Munkin pitäisi varmaan lukea LeGuinin scifi-kirjoja, kun meiän äiti sano, että jossain sen kirjassa on vähän samantapainen idea. Maameri-sarjan oon lukenu kyllä jo(äipän suosittelemana) :)