Millaisessa ympäristössä isnpiraatio pääsee valloilleen, ja teidän on helpointa kirjoittaa? Entä minkälaisessa musiikissa, vai hiljaisuudessa?
Listailkaa toki myös hyvää kirjoitusmusiikkia, mitä itse kuuntelette kirjoittaessanne, jos kuuntelette ylipäänsä mitään musiikkia.
Listailkaa toki myös hyvää kirjoitusmusiikkia, mitä itse kuuntelette kirjoittaessanne, jos kuuntelette ylipäänsä mitään musiikkia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kuuntelen ihan mitä koneelta vain sattuu löytymään, rokista poppiin ja klassiseen, vähän tekstin tunnelman mukaisesti, mutta useimmiten soi mitä soi. Minulla musiikin tarkoitus on sulkea muun muassa ulkoa tulevat ennakoimattomat pois, enkä minä kirjoittaessa sitä musiikkia juuri kuulekaan. Saattaa mennä kymmeniä minuutteja, etten ole edes tiedostanut mitä biisejä on mennyt.
Itse kuuntelen mahtipontista elokuvamusiikkia, kuten taru sormusten herrasta, pirates of carribean, ja Harry Potter musiikkia, ja sieltäkin joukosta löytyy rauhallisempaa, aavemaisempaa, iloisempaa joita sitten kuuntelen riippuen siitä, minkälaista kohtausta kirjoitan. Samaistun Nicoon, itsekkin syvennyn joskus kirjoittamiseen niin, etten kuule musiikkia lainkaan.
Ympäristöllä ei ole väliä, mutta ihannehhan olisi, että saisi kirjoittaa samankaltaisessa ympäristössä, missä päähenkilö seikkailee. Kahvilassa, ulkona ja kirjoituspöydän ääressä ovat ne lempipaikat missä on helpoin tuottaa laadukasta tekstiä. Mites teillä tän ympäristön kanssa?
Kotona tulee paras inspiraatio, tosin yleensä silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Saan kyllä inspiraation myös pakotettuna eli alan vain kirjoittamaan. Fiilis lähtee käyntiin usein myös kun korjailee jo aiemmin kirjoitettua tekstiä ja sitten kuin huomaamatta uppoutuu tarinaan ja rupeaa kirjoittamaan sitä eteenpäin.
Yleensä kirjoitan hiljaisuudessa, sillä jos taustalla soi musiikki, en siihen kuitenkaan osaa keskittyä ja se menee kokonaan ohi korvien. Jos tahdon kuitenkin rauhoittaa itseäni musiikilla kirjoitusfiilikseen, niin melodinen musiikki, jossa ei ole sanoja toimii parhaiten. Sigur Ros esimerkiksi.
Pääosin klassinen musiikki.
Puuttuva sivistys on helpointa verhota sinfonioihin, s.o. niillä voi luoda ylevän tunnelman, leikkiä ajatuksella että olisi jotakin älyn ja estetiikan mestareiden kaveriksi kelpaavaa. Näinhän ei ole, mutta illuusio toimii: tulee kirjoitetuksi.
Musiikilla ja kirjoitetulla sanalla on paljon yhtenevyyksiä. Puhutaan sävelrunoista: ja eikö sinfoniallakin, sen klassisessa rakenteessa, eikö silläkin ole tiettyjä yhtymäkohtia tarinaan, juoneen ja hiljaisuuteen, mikä ympäröi mielen nuottien ja kirjainten jälkeen.
Sillanpää hyödyn tuota nimim. zenigman klassista rakennetta - erityisesti teeman varioinnissa.
Itse kirjoitan ilman musiikkia. Parhaiten? Mökillä yksin. Järvi, erämetsä, sauna ja luonnon äänet riittävät. Mutta kaupungissa asuessa yritän vain keskittyä hiljaisuuden tarjoamaan luovuuteen.