Avokki ei suostu

Ei kokemusta, mutta mielestäni jokaisen parin pitäisi tehdä avioehto avioituessaan. Selkeyttää asioita. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Avioehto ei estä rakastamasta.

Ainoastaan täysi nuija menee naimisiin ilman avioehtoa. Sama kuin ostaisi kännyliittymän (tai mitä tahansa) puhelinmyyjältä.

Rakkaudesta löpiseminen täysin turhaa. "Rakkaushan" on vain biologian sanelema tunnetila, joka mahdollistaa parisuhteen aloittamisen (ei kiinnitetä liikaa huomiota toisen puuutteisiin, kun pannaan hynttyitä yhteen jne.). Jos ja kun rakkaus loppuu, on hyvä olla taloudelliset asiat valmiiksi sovittuina. Sulla on fiksu morsian.

Itse olen samoilla linjoilla edellisten kanssa! Vaikka minulla ja tulevalla puolisollani kaikki tämän hetkinen omaisuus on yhteistä, niin ei voi tietää miten tulevaisuudessa asiat ovat, joten haluan turvata oman selustani ja myös tulevan puolisoni. Nämä järkiasiat on hyvä hoitaa vielä kun järki on päässä, koska jos erotilanne tulee teen, niin silloin ei paljoa järkeä ole kenenkään päässä! Onpahan selvät sävelet, vaikka olisi kuinka onnellisesti yhdessä hamaan loppuun asti, pitää olla kaukaa viisas!

Avioehto on tätä päivää. Sinuna suostuisin nyt ainakin ensin keskustelemaan asiasta rauhallisesti, eikä vain näkemään punaista.

Avioliitto tuo mukanaan monia tilanteita, kiperämpiäkin kuin joku avioehdosta keskusteleminen. Joten jos ette tästä voi rauhassa edes puhua ja selvittää molempien näkökantaa ilman, että toinen alkaa nähdä punaista, niin sitten kannattaa avioliitto toistaiseksi ehkä unohtaa...

Avioehtohan astuu voimaan vasta, jos liitto päättyy - ehdosta riippuen - eroon tai jomman kumman kuolemaan. Sitä ennen avioehto on vain paperi, sopimus toimintatavasta liiton loppuessa. Sillä ei ole mitään vaikutusta itse avioliittoon. Ja kaikki liitot päättyvät joskus, tavalla tai toisella.

Ehkä avopuolisosi haluaa varmistaa, että mahdollisen eron edessä teille ei tule riitoja. Koska kun rakkaus loppuu, vain raha ratkaisee ja ne riidat ovat kovia ja kitkeriä. Raaka totuus on se, että puolet liitoista päättyy avioeroon kuitenkin.

Jos menette naimisiin ja teille tulee ero ilman avioehtoa, joudut antamaan puolet kaikesta omistamastasi puolisollesi. Ja hänen sinulle. Tästä avio-oikeudesta täytyy toisen osapuolen erikseen kieltäytyä, jos avioehtoa ei ole ja hän on reilu, eikä halua saada liitosta mukaan sellaista, joka ei hänen ole oikeastaan ollutkaan.

Ottakaa yhteyttä hyvään asianajajaan ja käykää hänen kanssaan läpi erilaiset avioehtomahdollisuudet. Miettikää sitten asiaa uudelleen.

Avioehto on turha, jos on suunnitelma elää loppuelämä yhdessä. Silloinkaan sitä ei tarvita, jos erossa pystytään neuvottelemaan omaisuudesta totuuden- ja oikeudenmukaisesti. Mutta naisesi ei pysty luottamaan että kaikki jatkuisi aina hyvin, ja se on nykyaikana normaalia ja järkevääkin.

Avioehdosta ei ole haittaakaan. Jos ette koskaan eroa, sillä ei ole mitään merkitystä. Avioliitossa voitte käyttää tulojanne yhteisinä tai kumpikin erikseen, ja usein se käytännössä muuttuu yhteiseksi kuitenkin, kun elämää eletään yhdessä. Voitte tehdä sopimuksen, että kuolemantapauksessa lesken asema turvataan tavallisen avio-oikeuden mukaisesti, mutta avioerossa kumpikin pitää oman omaisuutensa.

Asuuko avokkisi kanssasi osallistumatta asumiskuluihin?

Kiitoksia vastauksistanne! Keskustelin avokkini kanssa tästä avioehdosta ja kerroin hänelle mielipiteeni asiasta. Avokkini totesi, että häitä ei tule ilman avioehtoa ja antoi minulle viikon miettimisaikaa. Tuntuu hyvin kylmältä toiminnalta. Yritin selvittää, miksi hän on niin jyrkkä avioehdosta mutta hän totesi saman kuin eräs tässä keskustelussa: "joka kolmas liitto päättyy eroon ja jos meillä käy paska nakki, ei tule riitaa rahoista ja omaisuudesta, koska on avioehto." Nyt olen hieman maassa rakkaani "uhkauksen" vuoksi. Rakastan häntä ja aion syksyllä kosia häntä, mutta tämä avioehto-jupakka pitää ensin selvittää. Naiseni totesi, että pitää olla realisti eikä mennä tunteiden mukaan, koska maailma on hänen mukaansa mätä ja naimisiinmeno tulee miettiä järjellä, ei tunteella. Mikä nyt eteen??

mitään avioehtoa ei tarvita. Jos avioeron sattuessa nainen vaatii kohtuuttomia, niin saakoon vaatimuksensa läpi. Sen verran jokaisella miehellä pitää olla selkärankaa, että jos valitsee vaimokseen sellaisen naisen, jonka kanssa ei avioerotilanteessa pääse sopimukseen omaisuuden jaosta, niin jättää sitten kaiken.

En arvosta lainkaan miehiä. jotka jaksavat kinastella ex-vaimonsa kanssa rahasta ja omaisuudesta. Olette itse aikoinanne valintanne tehneet ja kantakaa seuraukset pää pystyssä. Oli ne mitkä hyvänsä.

Ennenkuin joku ehtii jotain kommentoimaan, niin tiedän kyllä mistä puhun. Sitäpaitsi "tuhkan keskeltä" uudelleen aloittaminen voi olla elämänne hienoin kokemus.

Eikö se avioehto ole sinunkin etusi? Tietääkö naisesi että omistaa tavallaan puolet kämpästäsi jos ero tulee? jne..

Jos olisin naisesi menisin ehdottomasti naimisiin ilman avioehtoa..mutta ei ainakaan tavoittele rahaa eli tee se avioehto ihmeessä jos se siitä kiinni on..tai sitten sillä ei ole aivoja.

En kommentoi muuta paitsi rahallinen puoli. On täysin selvää että naisesi pitää osallistua asumiskuluihin, muuten sinä maksat 100% asumisesta jolloin sidot huomattavan määrän palkastasi kun hän ei maksa mitään ja voi elää sillä summalla leveämmin kuin sinä (riippuen palkan tasosta mutta kuintenkin). Hänen olisi syytä maksaa jonkinlainen vuokra tai asumiskulu sinulle. Tästä tulee muuten riitaa myöhemmin elämässänne kun huomaatte kuka maksaa mistäkin, kun tuo asuminen tänä päivänä sitoo helposti 30-50% nettopalkastanne.

Jos et suostu avioehtoon, se saa ainakin anoppisi ja appiukkosi viimeistään tajuamaan että olet p-aukinen. Sillä yleensä vain köyhempi osapuoli vastustaa avioehtoa. Varakkaammalla on järkeä ja perusteltua syytä vaatia sitä. Toiseksi, homma pitäisi olla itsestäänselvyys tänä päivänä.

Avioehdon tekeminen on todella fiksua. Noin puolet avioliitoista päättyy nykyään avioeroon, avioehtoon ei ole syytä suhtautua epäluottamuksen osoituksena. Olen elämäni aikana nähnyt monenlaisia avioeroja, tappeluja ja ikäviä pesän jakoja, joista olisi selvitty avioehdolla.

Eräältälkin metätilalta jouduttiin hakkaamaan kaikki puut osituksen takia. Aina kun soudan järvellä tuon parturoidun aukon ohi, muistan tapauksen.

Jos kumppani ei suostu tekemään avioehtoa, kannattaa vaihtaa kumppania.

Kuka menee naimisiin ilman avioehtoa kun eroamisprosentti nykyaikana on 60-70% ??? MInäkin luulin, että ikuisesti yhdessä mutta niin vaan erottiin 12 vuoden kuluttua.

Se, että avopuolisosi köyhempänä osapuolena haluaa avioehdon, kertoo vain siitä, ettei hän ole siivestysaikeissa. Tai sitten hän odottaa perintöjä, jolloin hän on vain järkevä.

Niin tai näin, en keksi mitään syytä olla tekemättä avioehtoa. Katsos kun rakkaus on rakkautta ja avioliitto ja avioehto on lainopillisia sopimuksia eikä niitä kannata sekoittaa. Sitä paitsi jos kuolema teidät vasta erottaa, asialla ei ole mitään merkitystä.

Eka avioliitto oli ilman avioehtoa, jos nyt menisin naimisiin ehdottaisin avioehtoa. Joten se kannattaa tehdä, eron sattuessa sinua ei ainakaan kammeta ulos kodistasi. Asunto on sinun nimissä, pyydä armastasi osallistumaan asuinkustannuksiin. Ei kukaan asu missään ilmatteeksi. Taitaa tytteli olla laskelmoivaa sorttia ;)

tehkää a vioaehto

Selvästikin avokillasi on omaisuutta, josta sinä et ilmeisesti tiedä mitään. Hänen suhtautumisen rahaan huomaa jo siitä, että hän asuu sinun siivelläsi perustellen sen sillä, että sinä omistat asunnon. Maksetaanhan vuokra-asunnostakin vuokraa, vaikka sitä ei omisteta. Pitäisi toiselle maksaa vuokraa siitäkin, että hänen nurkissaan asuu. Nyt hän voi laittaa vuokrassa säästämänsä rahat säästöön ja haluaa niille avioehdon, ettet sinä pääse niihin käsiksi. Ei kuulosta reilulta.

Sen suurempi ihmetys tuo avioehdon äimistely kun kyseessä on kaksi tuulen huuhtomalla perseellä varustettua.
Mikä estää jakamasta kaikkea eteen tulevaa vaikka se avioehto tehtäisiinkin?

Itsellä aikoinaan avioehto oli itsestään selvyys taloudellisiin syihin katsoen, eikä tuolloinen tyttöystävä asiaa paheksunut. Nyt kun näyttää sille, että toistemme vanhenemista emme lähietäisyydeltä katsele, niin tuo avioehto onkin ollut 18 vuotta painolastina,,,,ei tosin itsellä. Avioehdosta huolimatta talousasioista ei ole koskaan tarvinnut peistä heilutella, vaikka numeroiden valossa olenkin hankkeistamme, asunnon ostamisen ohessa, 75% kustantanut. Naisväki on puolestaan pitänyt huolen monesta seikasta mihin ei raha yllä.
Herää kysymys mitä on se aloittajan mieletön rakkaus mikä ei avioehtoa kestä. Avioehto on ehdottomasti tätä päivää huomista varten.

Nuorukaiselle sanoisin, että mieti kaksi kertaa onko tuo nainen edes se oikea sinulle. Nyt olet päätä pahkaa rakastuneena menossa naimisiin, mutta vaikka tekisitte avioehdon, sinä maksaisit koko ajan vastikkeen ym. kulut ja vaimo asuisi kämpässäsi ja sanoisi ettei ole mun kämppä enkä maksa.

Tai myy kämppäsi ja laita rahat tilille ja tee avioehto ja sen jälkeen ostakaa yhdessä asunto, siten että kumpikin maksaa yhtä paljon.
Minulla on sellainen fiilis, että nainen ei ole oikeasti sinuun edes rakastunut. Voi tuntua pahalta mutta selvitä asia.

Kuulostaa kummalliselta että avovaimosi ei osallistu millään tavalla asumisen kustannuksiin. Tietysti lainan lyhentäminen kuuluu sinulle kun asunto on sinun nimissä mutta vastikkeen ja yms. muiden kulujen suhteen pitäisi laittaa kulut puoliksi tai sopivasti jakaa tulojen suhteen.

Avioehdon vaatiminen todella ihmetyttää, joten tuli vaan mieleen että onko avovaimolla sellaista omaisuutta, jonka olemassaolosta et ole tietoinen? Kun perinnöissäkin voidaan määrätä ettei aviopuolisolla ole siihen mitään oikeutta niin perinnöstäkään tässä ei voi ollla kyse.

Joka tapauksessa puolet avioliitoista päättyy eroon ja on erittäin tärkeää tehdä avioehto jotta erotilanteessa ei tarvitse enää rahasta riidellä kun joka tapauksessa kaikesta muusta riidellään.

Avioehdon voi tehdä myös niin, että se on voimassa vain, jos liitto päättyy eroon. Jos liitto päättyy aviopuolison kuolemaan, se ei ole voimassa. Tämä on mielestäni hyvä variaatio - ja laillisesti pätevä.

Et sinä psykopaattisiipiveikko akkaa tarvitse. Tuollaiset loispaskat pitäisi polkaista suohon.

Laitas ny se tuleva vaimos maksamaan asumisestaan. Yhtiövastike esim puoliksi. Kukaan ei asu missään ilmaiseksi. Kuten rva_auervaara tuolla jo kehoitti! Ja ilman muuta avioehto.

Mielestäni sinulla on väärät aatteet...ei se tarkoita,ettei toinen rakasta...vaan on kaukaa viisas.Turvata esim tuleva perintö tms...oma omaisuus.Elämästä,kun ei koskaan tiedä...omakokemus on...exäni kinasi myös vastaan ja epäili rakkauttani häneen,kun vaadin avioehtoa.Tiesin saavani perintöä tulevaisuudessa..avioliiton autuutta kesti 11v..jajos en olisi tehnyt kyseistä paperia,juoksisi exän takia perässäni ulosottomiehet jne...olisin joutunut maksumieheksi exän velkoihin....Nyt pystyn elämään lasten kanssa suht normaalisti,ilman exän velkojia....exällä taas menee huonosti...luottotiedot,ulosottomiehet,peritätoimistot hänen perässä...että SUOSITTELEN avioehtoa,kummankin puolesta.Yhteinen omaisuus toki puolitetaan mahdollisen eron sattuessa,mutta toisella ei ole toisen omaan omaisuuteen oikeutta.
Kysymys kuuluukin,miksi et kirjoittaisi kyseistä paperia?

laittakaa se avioehto..
meillä oli kans se...ja vaikka silloin ajattelin ettei eroa tuu niin elämä vaan vei..
nyt käsken kaikkia ja itsekkin tulen seuraavalla kerralla ottaman...

Hän on oikeassa, kaikki menee tarvittaessa paljon helpommin. Ei siinä paperissa ole mitään ihmeellistä ja rakkauden kanssa ristiriitaista!! Päinvastoin. Kummallekin tulee selväksi asia-asiat, eikä niistä tarvi koskaan avioliiton aikana riidellä. Jaa tilaa tunteiden hoitamiseen muuten, eikö vain? Toisaalta voisit ajatella tulevaisuuttasi nuorena miehenä. Nyt avovaimosi on helppo sanoa, ettei hän vaadi mitään eron sattuessa, mutta silloin hänen ajatuksensa on voinut muuttua, ja oletkos ajatellut, että hänellä onkin sitten aikas hyvät oikeudet!!
Rakkaus ja järkiasiat eivät kuulu yhteen!
Mulla kävi naisena niin, että omistin vaikka mitä ja ei eron hetkellä eksälle tullut mieleenkään ne monet vakuuttelut, ettei olisi kiinnostunut omaisuudestani jos eroamme. Hänellä on maat ja mannut ennestään itselle tulossa, mutta puhdisti mut perinpohjin. Olen nyt yli nelikymppinen, eikä mulla ole omaa asuntoa eikä taida koskaan tullakaan. Kaikki viety! Usko pois!!

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon.
Tee avioehto !

Avovaimosi tulee osallistua kuluihin, koska asuu asunnossasi.
Onko hänellä omaisuutta, josta et tiedä. Haluaako hän asua siivelläsi.
En menisi naimisiin ko. naisen kanssa. Mielestäni hän on loukannut sinua
ja salaa jotain.

terveisin nainen

Fiksu nainen ja ihan nuija mies. Tottakai kannattaa tehdä avioehto, vai yritätkö rahasta naimisiin. Testamentit kannattaa myös tehdä samalla, ja sopia mitä tehdään lasten kanssa jo erotaan. Samalla voitte sopia miten raha-asioita hoidetaan. Näin olette eliminoineet 50% eroon johtavista syistä, ja voitte keskittyä suhteen hoitamiseen.

Hei!

Avioehto kannattaa tehdä. Toisaalta, kun asutte yhdessä tulisi puoliso osallistua asumisen kustannuksiin myös. Se on automaatio. Ei hän voi sinun siivelläsi asua. Se on normaalia asumisen kustannusta, eikä hän voi sitä vaatia takaisin. Tuntuu, että avokkisi elää tällä hetkellä sinun siivelläsi, jos ei aio osallistua millään tavalla kustannuksiin. Lainaan hänen ei tarvitse osallistua, mutta kyllä vastike pitäisi laittaa puoliksi, sen kummemmin ihmettelemättä samoin ruoka- sähkö yms. normaalit kulut.

Menisihän hänellä rahaa yksin asuessa vuokraankin. Tuntuun ihan kummalliselta että hän ei suostu puolittamaan vastiketta. Nythän hän asuu sinun siivelläsi ilmaiseksi ja tietää sen itsekin.

Nämä kaikki asiat vain puheeksi ja ilman muuta nimi tällaisen ihmisen kanssa avioehtosopimukseen. Se on hienoa että hän itse on sitä ehdottanut. Kyllä hän on kuitenkin velvollinen vaikka nimi on paperissa osallistumaan asumisen ja elämämisen kustannuksiin, varsinkin jos hän käy töissä ja hänellä on rahaa. JOs hän ei tee näin, hän kyllä loisii sinun kustannuksella.

ehdottomasti avioehto keskinäinen testamentti poskeiset pääse ronkkimaan

Minäkin näin punaista, kun mieheni puhui avioehdosta. Emme sitä sitten tehneet. Emmekä ole sen koommin asiasta puhuneet. Eroaikeita ei ole ja jos tulee niin aika näyttää kuinka sitten käy.
Meillä ei ollut kummallakaan mitään omaisuutta naimisiin mennessä. Nyt on yhteinen talo.

Aloittajalle: Älä ole rakkauden sokaisema pölkkypää! Kyllä maailmassa naisia riittää, liikaakin.

Voin sanoa että tehkää hyvät ihmiset se avioehto, josta onneksenne puhutaan niin paljon. Se on teille molemmille hyödyksi. Itse en sitä tajunnut tehdä, katson nyt niitä hakkuuaukkoja ja maksan velkaa eläkepäiville saakka. Ex rilluttelee miten haluaa, kun on millä mällätä. Avioehdon tekeminen ei ole mikään rakkausasia, se on käytännön asia ja helpottaa asioiden selvimistä mahdollisen eron sattuessa.

Minä ainakin epäilisin toisen tarkoitusperiä, jos morsian vaatisi avioehtoa ennen avioliittoa. Ilmeisesti nasesi hautoo avioeroa heti vihkimisen jälkeen.

Isänä neuvosin poikaani/tytärtäni luopumaan naimsiin menon ajatuksesta.

Ämmä vedättää sua minkä kerkee, rupee nyt ees vuokraa pyytämään. Vai onks teillä sellanen järjestely että maksaa luonnossa? Oli miten oli niin en tollasen naisen kanssa menis naimisiin ILMAN avioehtoa. Mutta muista käyttää ehto jollain sinun piikkiin työskentelevällä lakimiehellä ennenkuin allekirjoitat.

Mielestäni aloittaja on tyhmä. Kuka helvetti suuttuu siitä kun avioehtoa ehdotetaan?

Se tekee todellakin monista asioista paljon helpompaa jos eroatte(mikä on tilastollisesti ottaen todennäköistä, vaikka rakkaus sumentaa tätä realistista suhtautumista asiaan)

Muijasi on oikeassa, joten suostu siihen avioehtoon tai älä mene naimisiin, mutta lopeta tyhmien kysymysten esittäminen.

kasvaa aikuiseksi,hyvä mies,avioeho on sinun suoja.Ei kannatta olla liian sinisilmäinen.

Voin sanoa että tehkää hyvät ihmiset se avioehto, josta onneksenne puhutaan niin paljon. Se on teille molemmille hyödyksi. Itse en sitä tajunnut tehdä, katson nyt niitä hakkuuaukkoja ja maksan velkaa eläkepäiville saakka. Ex rilluttelee miten haluaa, kun on millä mällätä. Avioehdon tekeminen ei ole mikään rakkausasia, se on käytännön asia ja helpottaa asioiden selvimistä mahdollisen eron sattuessa.

Nykyään ei saa edes sellaista asuntolainaa, joka olisi teidän yhteinen. Vaikka asunnon omistaisi puoliksi, niin laina jaetaan kahteen osaan esim. 50 % sinun nimissä olevaa lainaa ja 50 % vaimosi. Prosenttiluku voi olla myös joku muu, kuten aika paljon on vanhemmilla uusiopariskunnilla, jolloin toisella saattaa olla jo entinen asunto myytynä kun toinen vasta ostaa ensimmäistään. Tietenkään ei ole kiellettyä esimerkiksi vaimon äitiysloman aikana maksamaan myös hänen osuuttaan asuntolainasta.

Itse olen erittäin analyyttinen ja mietin asioita tarkkaan. Menin nuorena naimisiin "loppuelämäkseni". Sitä ei vaan voi tietää, miten itse kehittyy ja millaiseksi se puoliso osoittautuu pitkällä aikavälillä. Voi myös tapahtua asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa (työttömyys, vakava sairastuminen, paljon takaiskuja, vikitteleviä työkavereita) ja sellaiset asiat voivat vaikuttaa suoraan tai välillisesti. Itsellenikin tuli synnytyksen jälkeinen masennus, jota ei osattu heti diagnosoida. Se heijastui parisuhteeseen väistämättä.

Minusta avioehto kannattaa tehdä ehdollisena. Jos siis elätte yhdessä avioliitossa elämänne loppuun asti, niin avioehtoahan ei silloin tarvita lainkaan! Jos taas avioehto on olemassa, niin se turvaa teidän kummankin selustan. Sitä ei nimittäin voi koskaan tietää, että miten elämä sujuu. Kumpi tahansa saattaa saada esimerkiksi yllättävää perintöä, johon ilman avioehtoa aviopuoliso on oikeutettu. Avioehdon voi myös tehdä koskemaan esim. vain perittyä omaisuutta sitten joskus tulevaisuudessa kun se tapahtuu. Erityisesti perintötilojen ja rakkaan kesämökin yms. suhteen on hyvä sisäistää, että avioehdon avulla ne pysyvät suvussa eikä niitä menetä mahdollisen avioeron sattuessa.

Lisäksi sinun miehenä kannattaa sisäistää sellainen seikka, että aviopuolisoon on elatusvelvollisuus. Mitäs jos vaimosi innostuu lapsenhankinnasta ja rakastuu lapseensa niin kovasti, että haluaa niitä lisää ja lisää eikä halua mennä töihin ollenkaan? Sinä et voi pakottaa häntä töihin ja todennäköisesti ehditte saamaan 1-2 lasta "ylimääräistä" ennen kuin tajuat pistää piuhasi poikki. Tällöin sinä toimisit elättäjänä ja jos eroaisit, joutuisit maksamaan omaisuudestasi puolet hänelle (ja tietysti maksamaan elatusmaksut lapsista).

Muutenkin raha-asiat kannattaa selvittää kunnolla, että kuka maksaa mitäkin ja mitä sitten, jos tulot eivät olekaan tasaiset (esim. sinä jäät työttömäksi tai vaimo jää myöhemmin äitiyslomalle).

"Rakastan avokkiani aivan mielettömästi"

Älä ole naiivi. Olet hyväksikäytetty ja tunteillasi osataan lypsää hyötyä. Saatat kuvitella, että toinen on herkkä ja rakkautesi lopulta voittaa, mutta sellaista ei oikeasti tapahdu, jos toinen on narsisti.

Ei hän osallistu kustannuksiin vaikka olisitte naimisissa. Jos eroatte, maksat kovat erorahat. Mikäli saatte muksuja, he joutuvat pelinappuloiksi. Heillä uhkaillaan, heitä uhkaillaan ja sinusta on hyötyä niin kauan kuin maksat, tai jollain tavoin palvelet tämän intressejä.

Ole Suomen fiksuin mies ja heitä tuo haaska pihalle, mutta älä muutu hänen kaltaiseksensa. Etsi rakastava vaimo.

Minä itse olen samassa tilanteessa ja olen siis se nainen, joka tahtoisi tehdä avioehdon. Yritän tässä selittää omia perusteitani, jos ne vaikka olisivat samankaltaisia kuin sinun avovaimosi, ja ymmärtäisit tilannettanne paremmin. Me ollaan kihlatun kanssa menossa vuoden päästä naimisiin ja yksi ilta kysyin mieheltä, pitäisikö tehdä avioehto ja vastaus oli että ei, ei edes jatkanut keskustelua siitä, koska "ei me kuitenkaan koskaan erota". Meillä on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:llä , sillä olen opiskelija, jolla on opintolainaa useampi tonni ja miehellä taas hyvä työ, paljon säästöjä ja varmaankin kohtuullinen perintö tulossa jossain vaiheessa.

Mies on vähän toivoton romantikko ja oikeastaan hänen lähisuvussaan on vain perheitä, joissa oikeasti kaikki on hyvin ja avioliitot kestäneet toisen puolison kuolemaan asti. Minä taas olen perheessäni ja suvussani nähnyt oikeastaan järjestään jokaisen avioliiton hajoavan, ja siksi olen realisti ja ajattelen nämä rakkaus-asiat järjellä. Rakastan kihlattuani mielettömästi ja haluan perheen sekä mahdollisimman pitkän tulevaisuuden hänen kanssaan, mutta ymmärrän myös sen, että ihmiset muuttuvat ja mikä nyt tuntuu ihanalta, ei välttämättä sitä enää ole vaikkapa 20 vuoden päästä. Haluaisin avioehdon, sillä se säästää meidät mahdollisen eron (se on AINA mahdollinen!) aiheuttamilta riidoilta ja sotkuilta, sekä siksi, että molemmat saisivat erossa oman työnsä karruttaman omaisuuden itselleen ja yhteisen omaisuuden jaon suoritettua reilusti. Rakkauteni määrään pahimpaan varautuminen ei vaikuta millään tavalla.

Itse ainakin rakastan miestäni niin paljon, että haluan vain hänen parastaan, ja koska olemme avioliittoon astumassa niin erilaisista taloudellisista lähtökohdista, haluan turvata hänen hyvinvointinsa ja oikeutensa omaan omaisuuteensa, vaikka joskus eroaisimme. Minusta avioehto on myös puolison arvostamista ja oikeudenmukaisuuden osoitus.

Itsellä isäpuolella ja äidillä avioehto, koska äiti omistaa talomme. Ei se minusta yhtään niiden rakastamista vähennä. Helpottaa vaan elämää mikäli käy niin surkeasti että ero käy. Ja myöskin talo tulee kokonaisuudessaan perintönä meille eikä isäpuolen omille lapsille.

Minusta vaimosi ajatus on oikein fiksu. Olet ostanut kalliilla oman asunnon ja hän haluaa että mikäli käy surkeasti että ero tapahtuu ei talon kanssa käy hirveätä häslinkiä.

Tasan ja ilman avioehtoa.

Avioehto on nykypäivää,jokainen pari tänäpäivänä tekee avioehdon jos ajatelee järkevästi

Mielestäni avokkisi on fiksu, täyspäinen nainen, joka ymmärtää elämän realiteetit.
Rakkaus on muuttuva käsite, ja kaikkea voi vastaan tulla, halusi tai. Vie pikaisesti vihille noin upea lyyli, äläkä mieti turhaan. Onnea teille =)

Avioehto on hyvä.Nuorena rakastuneena ei sitä jaksa ymmärtää.Elät yli 60v.eronnut ja tapellut omaisuudesta.raastava

siltä kuulosta kuin aviokkasi halua tietty määräaika avioliitto. joo on mentävä naimisiin,voi mennä hyvinkiin ilman mitään ehtoja.
pitää vaan rakentaa kaikkea pohjalta...:D:D:D

En näe avioehdossa ongelmaa. Asutte asunnossa, joka on sinun nimissäsi ja avopuolisosi haluaa avioehtoa.

Sinun tilanteessasi ärsyttäisi enemmän, mikäli avopuoliso, joka ei osallistu asunnon kuluihin sanoisi, ettei mene naimisiin, mikäli edes ajattelet avioehtoa.

Tosin, nykymaailmassa tuo avioehto ei taida loppupeleissä painaa (?) Itselläni ei näistä ole kokemusta, mutta esimerkiksi virallisesta testamentista huolimatta ihmiset riitelevät ja aloittavat oikeustaistelun, miksei siis myös avioehdosta huolimatta?

Itse kiinnitin huomiota siihen, että avopuolisosi on jo suunnitelut selkeät eroskenaariot päässään. Saattaisi viitata siihen, ettei hän ole täysin valmis sitoutumaan "lopullisesti".

Sinun tilanteessasi lykkäisin avioliittoa ja etenkin lasten suunnittelua, mikäli sellainen nyt on käynyt mielessä.

Minä mene naimisiin ja jaan omaisuuteni 50/50 Se on ainut ja oikea tapa

Tehkää ihmeessä avioehto. Se on järkevä ratkaisu.

Mutta jos vaimosi ei osallistu asumisen kuluihin muuten, niin ala periä häneltä vuokraa. Hän kuitenkin käyttää sinun asuntoasi, joten on kohtuullista, että hän myös maksaa siitä.

Niinhän Anna Nicole Smithkin rakasti sitä kuolemansairasta 70v pappaa... Mitä se estää mitään? 50% pareista eroa ja 70% varmuudella eroat sinäkin jos sinun parhaat ystävät eroavat. Ainakin jäät voitolle.

jos joskus löytyy vielä nainen niin avioehto tulee. .. nainenkin tulee todennäköisesti olemaan jonkun muun maalainen kuin suomalainen
.. vm80

Se on ihan oikein. Avioehto pitäisi olla pakollinen. Sehän on erotlanneta varten luotu vakuutus.Se ei vaikuta perintöihin eikä siihen jos toinen puoliso haluaa maksaa kuluja enemmän.

Kyllä puolisosi varsikin avokkina pitäisi osallistua asumiskuluihin. Jos ei maksa vuokraa niin sitten vaikka ostaa ruokaa.

Ehkä naisellasi ei ole kaikki ihan kunnossa...

no enpä kyl edes harkitsis kosivani, jos jo nyt hän puhuu mahdollisesta tulevasta erosta eikä osallistu asumiskuluihin :O jos menette naimisiin niin ei varmaan maksa silloinkaan mitään..... :O

Ketjussa esitettiin väärää tietoa, leski perii lapsettoman puolison
kuolemantapauksissa. Oli avioehto tai ei. Olikohan se niin että jos puoliso on
tehnyt testamentin jonkun toisen hyväksi, siis jos ei lapsia ole, niin silloin
kuolemantapauksissa leski ei peri.

Avioehto on erittäin hyvä. Miksi sitä pelkäät. Se on oikeudenmukainen ratkaisu varsinkin mahdollisen eron sattuessa.
Jos asenteesi yleensä ovat tuota luokkaa, ero todennäköisesti tuleekin ennen pitkää.

Joo ilman muuta
avioehto on nykyään paras ratkaisu,olim ensten vastaa,molemmilla oli aiempaa omaisuutta,tuli ero eikä mitään ongelmaa jaossa avioehdon ansioista.ilman ehtoo saa helposti ruiitaisen ja kalliin eron sitäkin on kokemusta,ei kivaa riidellä omaisuudesta oikeudessa eron tapahtuessa.
Suosittelen avioehtoa

Avioehto on ihan hyvä asia, koska mitä tahansa voi elämässä tulla eteen.
Ei se ole epäluottamuksen osoitus.
Miksi morsiamesi "pamautti" asian? Kysymys on ihan normaalista asiasta, kuten testamentista tai yhteisesti hankittavasta asunnosta tai autosta.

Näitä lukiessa tuli tunne että kukaan ei enään usko rakkauteen ja sen pysyvyyteen.

Eniten kuitenkin mietityttää tuo että ei osallistu asunnon kiinteisisiin menoihin??? Mitähän vaimokkeesi sitten maksaa asumisestaan???

Minulla on lähes samanlainen tilanne. Asun sulhaseni talossa eikä hänellä ole perillisiä. Minulla on kylläkin kiinteää omaisuutta, mutta vahemmän kuin sulhollani. Tästä huolimatta, MINÄ OLEN SE, JOKA HALUAA AVIOEHDON, JOS MENEMME JOSKUS NAIMISIIN.
Mietipä sitä,ettetkö voisi tehdä testamenttia puolisosi hyväksi, JOS NIMITTÄIN AVIOIDUTTE? Minun mielestäni tuossa teidän jutussa ei ole mitään syytä kummankaan ottaa nokkiinsa. Tänä päivänä on ihan luonnollista tehdä ko. sopimus, se todella sselkeyttää tilannettanne. mahdollisessa jatkossa.

Sitten tuohon kuluasiaan! Morsmaikkusi ei taida ymmärtää tuota tilannettanne! Eihän MISSÄÄN asuta ilmaisin. Kyllä hänen olisi maksettava kiinteistä kuluista puolet ja ruuasta osansa, TOTTAKAI. Näin olisi ihan kohtuullista teille molemmille. Lainat nyt ovat, samoin kuin asunto, tietysti sinun. Täs mä vähäv ajattelen, et olettekos te ollenkaan tosissanne vai herjaako heitätte tänne palstalle??!!
Terveisin Toivakkalainen

Sulla on järkevä avokki. En minäkään kanssasi avioituisi. Totuushan on, että avioliitossa on yksinkertaista jakaa kuluja puoliksi, niin asumis- kuin elämiskuluja. Tällöin te molemmat olette kimpassa. Toki osakkeesi, jonka olet omistanut jo ennen avioliiton solmimista, rajaat itsellesi kuuluvaksi, koska sen kerran olet maksanutkin, mutta tulevat kulut jaatte keskenänne. Näin myös vaimosi saa puolet omaisuudesta, jonka olette hankkineet avioliiton aikana, mikäli kuitenkin eroatte. Neuvotelkaa esim. pankin lakimiehen kanssa, miten tuleva omaisuus olisi viisainta jakaa, jos siihen kuitenkin joutuu. Kyllä siihen ihan molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu löytyy. Turhaan sinä hihojasi poltat sen takia, että tuleva vaimosi vaatii avioehtoa. Se on hyvin viisasta! - Terveisin paljon elämää nähnyt seniori
Ps. Onnea avioliitollenne; kyllä se siitä, kunhan muistatte aina, että teitä on kaksi yhteisessä veneessä...

"näkeä punaista"
Et selvästikään ole henkisesti kypsä parisuhteen viemiseksi vaativalle uudelle tasolle.

Oletko läpäissyt edes avioliittokoulua, saatikka naimisiinmenoon oikeuttavaa loppututkintoa,?

Oletko ylipäätään kypsä minkäänlaieen parisuhteeseen?

Tee se avioehto ilman muuta. En viitsi lukea edes loppuun tuota tekstiäsi, mutta tee se ehto!

Minulla ja miehelläni ei ollut avioehtoa. Ajattelimme, että emme tarvitse sellaista. Rakastamme toisiamme ja olemme lopun elämämme yhdessä. Luotamme toisiimme, joten avioehto on turha jne. jne. Mieheni totesi, että jos ero tulee niin silloin viimeisenä on mielessä raha ja omaisuus, ihan sama miten käy.

Jännä miten sitä ihminen sitten muuttuu. 16 vuotta yhteistä eloa takana ja mies halusi eron. Halusi puolet kaikesta. Myös antiikkikalusteista ym. jotka olin saanut lahjaksi ENNEN kuin edes asuin hänen kanssaan yhdessä saati, että olisimme olleet naimisissa. Maksoin hänet ulos talosta ja ostin häneltä irtaimiston, maksoin siis jokaisen ostamani kalusteen, kipon ja kupin sekä auton ym. uudestaan. Tai niiden arvostapuolet, joka oli olevinaan hänen osansa. Joo. Mies osti taloon telkkarin. Kaikki muu oli minun ostamaani. Minulla on siis nyt aika hemmetin kalliit kalusteet ja lusikat. Talolainan maksoimme puoliksi, sähkön, vakuutukset, ruoan ym. minä, koska minulla paremmat tulot. Minua ei haitannut. Luotinhan elämäni rakkauteen. Voi, se rakkaus on hyvä syy moneen asiaan. Nyt ihan oksettaa. Jos ikinä vielä menen naimisiin niin aivan varmasti teen avioehdon. Kyllä sen verran täytyy suojella itseään, ettei aina joudu aloittamaan alusta ja "nousemaan tuhkasta". Ihmiset muuttuu ja olosuhteet muuttuu. Tehkää avioehto. Muu on typeryyttä.

Minusta avioehto on kuin valmistautumista eroon jo ennen vihkimistä. Jos minulta vaadittaisiin avioehtoa, en menisi naimisiin lainkaan. Voihan sitä olla sitten yhdessä ilman vihkimistäkin. MIkäli menen naimisiin, niin menen sillä ajatuksella, että sitten ollaan naimisissa kunnes kuolema erottaa!

Kyllä, ehdottomasti avioehto. Mutta yhteisen elon aikana on muistettava jakaa kulut oikeudenmukaisesti. Minkä vastikkeen maksamiseen hän ei osallistu? Rahoitusvastike ok, kuuluu sinulle, mutta hoitovastikkeesta ehdottomasti osa hänelle.

Erosimme exän kanssa erittäin riitaisan, pitkän liiton jälkeen. Kun oli selvästi rajattu, mitä kukin omistaa samoin kuin että kustannukset oli jaettu oikeudenmukaisesti, oli ero siltä osin erittäin helppo.

Menin naimisiin v. 1982 ja isäni pakotti minut tekemään avioehtoa, ja silloinen tuomari sanoi minusta (silloin ihmeellisen lauseen, jota olen aina muistanut):

Hyvä nuori nainen, avioehtohan on naisen ja miehen paras henkivakuutus...

Silloin elämää kokematoomana en ymmärtänyt, vielä tuomari lisäsi: silloinhan näet rakastaako tuleva miehesi tulevaa omaisuutta vai minua.

Minulla on varakkaat vanhemmat, jotka vielä elävät ja mieheni tietää tasan tarkkaan, että kaikki mitä tulen perimään on minun. Mieheni allekirjoitti empimättä, ja tiesin siitä että rakastaa minua enemmän kuin tulevaa omaisuuttani.

Joten suosittelen Sinulle lämpimästi avioehtoa (ajat ovat niin muuttuneet ja kaikkea ei voi tietää mitä tulevaisuudessa voi tapahtua).

Suostut vain järkevään avioehtoon ja alat suunnittelemaan ihanaa kosintaasi, jota tuleva vaimosi ei ikinä unohda!

Muista, avioehto on vain PAPERI...

Onnellista tulevaisuutta!

sitku on ollu lähes 8 vuotta sinkkuna erottuaan kerran taloudellisin raastavin riidoin kyselee

et mikä v-tun avioehto!?!?

voi vajukit teitä

Menisin uudestaan naimisiin rakkaudesta koska vaan ja jos mies veis omaisuuteni, so what. Pääsin kerran jaloilleni pääsisin uudestaan, ja ellen pääsis niin entäs sitten.

mistä hiton ennakoinnista ja tulevan mahdollisesta arpomisesta ja analysoinneista te oikein jahkaatte. Saat sen mistä luovut, mutta siitä josta pidät väkisin kiinni, se viedään sinulta avioehdoista huolimatta. Tää on universumin laki.

jos parilla ei ole samaa näkemystä asian suhteen ei kandee mennä naimisiin edes avioehdoin. Mieti ukko sitä.

Tottahan toki avioehto on tehtävä. Tyhjätaskut vastustavat ja syyt tiedetään.

menkää naimisiin vasta kun kumpikin on rauhassa asiaa pohtineet. jos vielä sitten olette avioehdon kannalla harkitkaa naimisiin menoa. siihen asti keskustelkaa siitä mitä se käytännössä merkitsee. itse suosittelen avioehtoa, se ei rakkautta vähennä vaan on kummankin turva.

Kannattaako mennä naimisiin ilman avioehtoa ? Ei todellakaan.

Hei ap!

Tuohan on vaan hyvä juttu!

Ole iloinen ja pyörähdä muutama kunniakierros itsesi ympäri!

muisappas nuorukainen, että rakkaus on ikuista -elokuvissa!

Ehkä ei kannata vielä edes kosia.

Raha ja rakkaus on ihan eri asioita ja niitä kannattaa ajatella erillisinä. Minusta vaikuttaa, että avokkisi haluaa olla SINUN kanssasi, ei rahojesi. Mutta toivottavasti hän maksaa muita elämisen kuluja, sähköä, laskuja, ruokaa yms., jos saa luonasi asua ilmaiseksi.

EI nykyään kukaan elä elämää yhdessä. Kyllä se ero vaan tulee ja silloin on hyvä olla se ehto.

Ihan oikein naises toimii, ei saa olla sinisimäinen. Tällä kertaa näyttävästi nainen se viisaampi osapuoli. Kyllä suosittelen ottamaan avioehdon, ei kaduta sit ero tilanteessa.

"Mielestäni kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät tarvitse minkäänlaisia ehtoja vaan kaikki menee tasan, tuli ero tai ei."

Ai että toisen omaisuus vain ilmaiseksi toiselle alkuperäiseltä omistajalta lupaa kysymättä? Omasta mielestäni tuollainen on varastamista. Siksi en voi ymmärtää, että miksi Suomen laki sallii avioerotilainteissa tällaisen varastamiseen rinnastettavan toiminnan. Varastaminen ei lain mukaan ole sallittua, miksi tämä siis on?

Lisäksi kun 50% avioliitoista päättyy eroon, niin se pistää kovasti miettimään, että kannattaako nykyään mennä enää avioliittoon ollenkaan. Tilannetta voi verrata vaikka siihen, että nousee lentokoneeseen, jolla on 50% todennäköisyys joutua onnettomuuteen. Veikkaan, että aika harva uskaltaisi sellaisen koneeseen nousta, harva nousisi, vaikka todennäköisyys olisi 10% tai 5% tai edes 1%.

Miksi siis avioliittoon kannattaisi ylipäätään edes mennä? Voihan sitä toisen kanssa elää yhdessä ilma avioliittoakin.

Avioliitto on myös taloudellinen sopimus, joten teidän pitää yhdessä ennen avioliittoa sopia nuo asiat. Koska avioerot ovat nykyään yleisiä, niin avioehto on hyvin järkevä sopimus. tehän voitte kirkoittaa sellasien avioehdon, jossa asanotaan, että jos avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan toisella on avio-oikeus hänen omaisuuteensa, mutta eron sattuessa tuota avio-oikeutta ei ole.

Avioliitossa kumpikin on velvollinen huolehtimaan perheen elatuksesta kykyjensä mukaan joko tuomalla rahaa talouteen tai "toiminnalla kodissa" eli taloutyötä tekemällä. kuka tekee mitäkin ja kuka maksaa mitäkinh. Sekin teidän pitää voida sopia ennen avioliittoa. Miesten tavoin suhtaudut avioliittoon hyvin tunteenoamaisesti. Onneksi avokkisi on järkevämpi. Jos ette pääse sovintoon, ette tietenkään voi avioitua.

Kannattaa tehdä avioehto. Omaisuus on eri asia kuin parisuhde. Testamentilla kannattaa yhteisten lapsien puolisoilta evätä oikeus perintöön, koska siellä voi olla joku johtaja Turhapuro vaatimassa lakiosuutta 30 vuoden kuluttua. Avioehto taas kannattaa tehdä, jotta eron sattuessa asiat ovat selvät eikä niistä tarvitse sitten kiistellä vaan selvitään jo nyt neuvottelulla.

Jos sinä olet kerran se jolla on enemmän omaisuutta, niiin miksi et suostuisi avioehtoon?!?!?

Muista periä myös vuokraa puolisoltasi siitä että hän asuu sinun asunnossasi.

Ihan oikeesti, mono persiille ja uusi hakuun, tyyppi ei ole ihan järjissään.

Ei muuta kun semmoista ehtoa tekemään jossa vain yhteinen omaisuus menee jakoon ja muu kuten perinnöt tai vaikka lottovoitto niin ei tartte puolisolle urhasta maksaa. Itse jo yli 20v avoliitossa ja yksi lapsi. Asunnot puoliksi että silleen mutta perin aikanani äidiltäni muutman satatuhatta euroa niin jos olisin naimisissa ilman ehtoa niin puoliso voisi rahastaa vaikka mitä. Vaikka maksat ásunnon itse ja menette naimisiin ja se kestaa vaikka 15v niin puoliksi menee vaikka naisesi ei ole mitää laittanut latiakaan. Jos liitto on kestanyt yli 5v niin tasinkoa voi vaatia. Jätä nykyinen asunto itsellesi ja ostakaa yhteinen puoliksi ja tehkää avioehto niin hyvä tulee.

usko akkaasi ota avioehto ja sittenkun se lopettaa kodin leikkimisen sen jälkeen kun työpaikan ukkomies on sitä käyttänyt mällin kirnuamiskoneenaan niin olet vahvoilla. potkaiset vain sen veke ja otat uusia tilalle. maksettuun kämpään on aina tunkua

Ettet nyt vaan haluaisi, että naises joutuu maksumieheksi myös asuntolainasi suhteen jos karahdatte karille?

Ovela paskiainen olet, mutta tyttöystäväsi on fiksumpi!;)

Minulle tuli ekaksi mieleen, että onko puolisosi vanhemmilla paljonkin omaisuutta? Jospa hän onkin huolissaan tulevasta perinnöstään? Entä jos ehdottaisit hänelle kompromissina avioehtoa koskien vain ennen avioliiton solmimista hankittua ja perittyä omaisuutta?

Minulla ja miehelläni on avioehto koskien perittyä omaisuutta. Tämä siksi, että tulen äitini kuoleman jälkeen perimään osan sukutilastamme. Sen haluan säilyvän meidän suvussa, vaikka miten kusisesti mulla kävisi muuten. Mieheni ei ole tykännyt yhtään huonoa tästä asiasta, vaan suostui avioehtoon mielellään. Rakkautemmekaan määrään ei tämä ole vaikuttanut.
Kaikki omaisuus, tai tuleva sellainen, ei aina ole kuitenkaan ihan omaa, vaan myös muiden omaisuutta. Tällaisen omaisuuden suojelu ei ole merkki rakkaudettomuudesta, vaan se on järkevää.

"Mielestäni kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät tarvitse minkäänlaisia ehtoja vaan kaikki menee tasan, tuli ero tai ei."

Ehkä puolisosi ei halua kaiken menevän tasan. Tai ehkä hän ajattelee, että mahdollisen eron tullessa puolisto harvemmin enää toisiaan rakastavat, joten silloin ei välttämättä ajattelekaan asioista enää kuten rakastaessaan vielä ajatteli ja omaisuuden jako ei ehkä niin helppoa olekaan kuin sitä rakastuneena kuvittelisi. Tai ehkä hän haluaa osoittaa, ettei ole sinun omaisuuttasi kärkkymässä vaan sinua.

Sinuna minä näkisin enemmän punaista noista teidän asumiskustannuskuvioistanne kuin avioehdosta. Henkilökohtaisesti en näe puolisollasi perusteita olla maksamatta omasta asumisestaan, jollei hän sitten kustanna muita elinkustannuksia sinua enemmän. Ei missään voi ilmaiseksi asua sillä verukkeella, että jos sukset menee ristiin, niin itse joutuu lähtemään. Eihän siinä mistään tulevasta erosta makseta vaan omasta asumisesta. Lainanlyhennyksiin hänen ei toki tarvitsekaan osallistua, koska asunto on sinun, mutta vastikkeisiin ja muihin asumisen kiinteisiin kuluihin kylläkin tarvitsisi.

Avioehto on normaali käytäntö.

Kun ystäväni erosi toisen kerran, hänen x:nsä vei hänen isänsä suuresta perinnöstä puolet. Oliko tämä oikein?

Itse erosin kahdesti. Ensimmäisessä aviliitossani ei ollut avioehtoa, jonka takia menetin kaiken omaisuuden.
Oli tosi rankaa aloittaa kaikki alusta tyhjätaskuna.

Ennen eroa ex vaimoni pani haisemaan eli teki velkaa.
Vaikka erossa kumpikin vastaaomista veloistaan, sovimme, että ne jäävät hänelle, ja että hän saa vastaavasti enemmän omaisuutta.

Toinen vaimoni oli venäläinen, mutta toisessa avioliitossani oli avioehto. Onneksi.
Ompelukoneen kanssa hän tuli asumaan luokseni, ja ompelukoneen kanssa hän lähti.

Tänä päivänä avioehto on on normaalia, mutta myös järkevää.

Olet idiootti, jos et suostu avioehtoon.
Minun ex mieheni otti pankista lainaa pörssipeliin 210 000€ ja yhdellä viikolla hän oli saanut kahdesta pankista remonttilainaa 30 000€ kummastakin pankista. Hän oli lisäksi myynyt omaisuuttamme kuten veneen. Erossa minä jouduin maksamaan tasinkoa hänelle, kun kaikki rahat olivat kadonneet. Kaikki omaisuus ja velat kun puolitetaan avioerossa.
Kun olen kertonut tästä kuulin riipaisevan tarinan, kuulin yhden naisen aviomiehellä todettiin dementia ja ennen kun hänet saatiin julistettua oikeustoimi kelvottomaksi, mies oli myynyt suvun kesämökin, autonsa, lastensa urheilupokaalit ja saanut pankeista eri perustein lähes sata tuhatta eruoa lainaa. Rahat mies muisti piilottaneensa omalta veljeltään, joka oli ollut haudassa jo yli 10 vuotta. Piilopaikan sijainti oli kadonnut muistista.

Vittu, mielestäni pitäisi tulla laki että avioehto olisi automaattinen jos ei muutoin määrää!

Nå man får väll "tro" vad han säger i klippet? http://youtu.be/zPzSKutSp1s Eller så vet jag inte. Svårt är det i varje fall att bli accepterad. Ja det där ni vet att vara social. Men varför far folk till olika dejter om dom inte vill bli dejtade?

Ihan vaan nimimerkillä kokenut ja maksanut. Eli maksakaa vastike puoliksi ja sähköt ja vedet yms. Lainat on sinun (saathan niistä vähennykset jotka eivät ole mitään) mutta ei siivellä voi asua omistakoon kuka vaan, tais sitten toinen vauhtoehto on että maksakoon puolet käyvästä vuokrasta ja silleen. Mun exä asui melkeen ilmattex 3v maksoi puolet sähköistä ja kun ero tuli, niin artisti maksoi vähän lisää. Tosin en kohtuuttomasti, mutta elätompä häntä 3v täysin.

ei kuolemaakaan suunnitella vaikka tehdään testamentti. Miksi siis avioehto olisi eron suunnittelua.

Meilläkin on avioehto, vaikka en 15 vuoden avioelämän aikana ole kertaakaan edes harkinnut eroa

Aloittajan kumppani vaikuttaa reilulta esittäessään avioehtoa. Voihan siellä olla taustalla vaikka pelokkaat sukulaiset, jotka eivät luota sinuun. Tai naisen odottamat perinnöt. Köyhemmän osapuolen ei kannata esittää ehdon tekemistä, jos on kierous mielessä.
40 vuotta liittoa takana ja tekisin avioehdon, jos nyt olisin liittoani solmimassa. Rikkaampana lähtisin perintöjen takia erilleen.

Avio-ehto on hyvä asia. avokkaasi kuuluisi osallistua vastikkeen maksuun vähintään puolella osuudella. Aika sadistista väittää ettei voi osallistua asumiskuluihin typerällä tekosyyllä. Minäkin haluan ilmaiseksi jonnekin asumaan, ei pystyisi kyllä peiliin katsomaan sen jälkeen.

voi vitun vajakit... ottakaa nyt se avioehto. Voi tulla ongelmia myöhemmin ilman sitä. MItä haittaakaan siitä voi olla? Älkää olko lapsellisia. Kyllä varmasti alkaa tekemään mieli avioehtoa jos rupee lukemaan kaiken näköisiä tarinoita, Esim perinnönjaosta.

Ei ollut avioehtoa ja sain 12v avioliiton aikana lisää omaisuutta sukulaiseltani. Mies petti ja vei sen jälkeen avioerossa puolet yhteisestä ja bonuksena myös tästä sukulaiseltani saadusta omaisuudesta mennessään. Naimisiin mennessä minulla ei ollut kuin huonekaluja niin eipä tullut se ehto silloin mieleen. Voin kertoa että harmitti mutta oma moka!

avioehto tehdään, jos luotto omaan liittoon ei ole 100 prosenttisella tasolla.

Toki moni liitto kariutuu, mutta jos edes solmimishetkellä ei ole täysi luotto suhteeseen, niin silloin se ainakin kariutuu.

Avioehdollinen avioliitto ei ole mistään kotoisin? Ennemmin vaikka ns. susiparina.

Äimän käkenä! Siis juovuksissa! Ei ihme tyttöystäväsi haluaa avioehdon, pelkää aiheestakin, että ryyppäät koko potin.

Hmh! Avioon mennessä ei kummallakaan ollut pienintäkään aikomusta erota. Nyt, yli 30 vuoden jälkeen ei edelleenkään ole pienintäkään aikomusta erota. Silti en olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa. Se on vain paperi yllättävien tilanteiden varalta. Se ei ole millään lailla vähentänyt yhteen hiileen puhaltamista tai provosoinut helppoon eroon.

Ei avioehdon tekeminen tarkoita sitä, ettei luottaisi kumppaniin. Arkielämässä sen ei tarvitse näkyä mitenkään.Se vain on - siellä taustalla. Turvana jos jokin menee oikein pahasti pieleen.

Jos jälkiviisas olisin, niin avioehto olisi ollut jo ensi rakkauden ja liiton kanssa.. Toisessa liitossa onneksi oli ja siitä luojaa kiitän, olisi muuten tainnut mennä loputkin.. Ei avioehdossa mitään ihmeellistä, tai omituista ole - rakastatte toisianne vaikka kuinka paljon..

Avioehto. pakkohan sen on jollain tapaa osallistua asumiskuluihin kun kortteeraa sinun kämpässäsi. Toki jokaisen oma-asia mutta asuminen ei missään ole ilmaista.
Jos molemmilla samanlainen palkka ja sinä maksat kaikki asumis kulut ja hän käyttää oman mihin haluaa niin minä en ainakaan menis edes naimisiin.

Oma kokemus eronnu oli avioehto. Minulla oli talo ja on edelleen mulle riitti että ex hommas ruuat kaappiin molemmat oli tyytyväisiä kunnes tuli ero niin olis vielä halunnut puolet talosta Kiitos Avioehto. Toki oli aika paljon tuloeroa. Ja olin tyhmä ku en mithään kuluja ottanut mut eipä se talouttakaan kaatanut. Enkä ole katkera aikansa kutakin :D

Avioehto se on ihan hyvä asia. Mika on hankittu ennen molemmilla ja ne pitäköön. Jos toisella on osake tai maatila ja muutama sata hehtaaria vankkaa metsää; ei toisella ole oikeutta muutaman avioliitto vuoden jälkeen vaatia puolta omaisuutta itelleen. Mutta jos sävelet elämän juoksussa menee kohdalleen, niin vähemmän omistava ei himoitse toisen omaisuutta ja eikä ole siivellä eläjänä.

Annanpa pienen neuvon näin vanhempana. Jos haluat välttää tulevia ongelmia, mikset tekisi sitä. Raha-asioita ei pidä sekoittaa rakkauteen. Järjen käyttö ei ole kielletty vaikka olisi kuinka hullaantunut. Moni rakkaus on päättynyt rahariitoihin.

Naisesi taitaa olla järkevämpi kuin sinä. Minulla on huonoja kokemuksia miehistä, jotka käyvät kuumina. Tunteet leiskuvat ja tulee tehtyä kaikenlaista tyhmää, ja nainen saa selvittää sotkut. Jos raha-asiat on sovittu, niistä ei sitten myöhemmin tarvitse riidellä.

Ehdotan, että avaatte yhteisen tilin, jolle siirätte joka kuukausi sopivan summan yhteisiä talousmenoja varten. Molemmilla on lisäksi oma tili, josta kumpikin päättää ihan itse. Niistä rahoista ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Olette kumpikin itsenäisiä ihmisiä - kai.

Voit rakastaa tulisesti menettämättä arvostelukykyäsi. Avioehto on hyvä nimenomaan nyt kun kumpikaan ei vielä omista suuremmin mitään. Kumpikaan ei voi kokea sitä loukkaukseksi. Jos osoittautuu, että toinen tienaa enemmän ja kasaa omaisuutta ja toinen tuhlaa ja törsää tienestinsä, avioehdon voimassa ollessa ei tarvitse riidellä ja pelätä omien ansioidensa puolesta. Hyväksikäytön mahdollisuuskin on eliminoitu.

Vai onko naisellasi parempi koulutus ja suuremmat tulot? Aiotko hyötyä tilanteesta? Toivottavasti hän on järkevä nainen eikä pelästy tunteenomaisia purkauksiasi. Et vaikuta oikein aikuismaiselta ja harkitsevaiselta.

ihmiset eivät oikeasti rakasta toisiaan sen näkee eron sattuessa joka tosiaan tapahtuu luvattoman usein,vaikka niin pyhästi ollaan luvattu "kunnes kuolema meidät erottaa"
ja muuten ketjun aloittajalle : vähän tuntuu mahdollinen vaimos olevan aika narttu luonteinen jo valmiiksi että kyllä olis hyvä olla avioehto,muuten putsaa sut kokonaan,nytkin asuu ilmaiseksi kun olet niin ylikäveltävä ressukka,eipä tuotakaan "onnea" kestä useampi vuosi ,älkää ainakaan lisääntykö tietää jo millaiset geenit avioerolapsella on,voi raukkaa valmiiksi

Mitä se naimisiin meneminen ylipäätään elämääsi miksikään muuttaa?

Miksi avioehto aiheuttaa sinussa ahdistusta? Oletko vaarassa jäädä persaukiseksi jos akkasi lähtisikin lätkimään? Idiootti täytyy olla sen joka ei nykymaailmassa avioehtoa laita.

Ihmiselle on jo lapsuudessa iskostettu mieleen käsikirjoitus elämälle ajatusten muodossa, eli miten hänen tulee esittää "kunnon" miestä tai "hienoa" naista. Koska kysessä on ulkoapäin opittu rooli, ihminen ei ole oma itsensä, sillä hän esittää jotakuta muuta.

Parisuhteisiin tämä vaikuttaa siten, että niistä tulee myös valmiin kaavan mukaista näyttelyä, eli teatteria, siis valhetta, ja sellaisessa suhteessa aitoa läheisyyttä ja rakkautta on mahdoton saavuttaa. Ihminen kokee läheisyyden puuttuvan, eli tietää ettei suhde ole totta. Tämä näkyy eri tavoin suhteissa, voit kysyä itseltäsi millä tavalla se näkyy teidän suhteessanne.

Olen lukenut erästä kirjaa, joka kuvailee ongelman erittäin tarkalla tavalla. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa, eli henkilö esittää roolia huomaamattaan. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tämä mahdollistaa myös aidot ja toimivat ihmissuhteet.

Kirjasta lisää täällä www.alkuajatus.org

Suosittelen tutustumaan, kirja todella toimii!

Ei pahalla, mutta tunnut olevan jo nyt kusetettu. Sinun nimissä asunto ja laina ja tyttöystävä ei osallistu edes vastikkeen maksuun. Mitä ihmettä tämä on? Itsellä oli samanlainen tilanne, että asunto ja velka minun nimissä, mutta en todellakaan olisi ottanut tyttöystävääni asumaan kanssani ellei hän olisi maksanut vastikkeesta ja kaikesta muusta puolet. Ystäväsi kuuluisi maksaa jopa enemmän kuin puolet, koska maksat lainan korkoja. Etkö huomaa, että ystäväsi vedättää sinua ihan kympillä. Mitä järkeä on suunnitella avioliittoa jossa nainen jo suunnittelee eronkin valmiiksi, täysin järjetöntä. Avioehto on suoja. Mieti sitten kun hän lähtisi joku päivä (ja sinun tapauksessa kuulostaa siltä, että se voisi tapahtua hyvinkin pian) niin sitten hän vie vielä puolet omaisuudestasi ja nauraa perään tyttöjen kanssa. Tuota voisi kutsua kiristämiseksi, ei rakkaudeksi. Herää nyt ihmeessä mies ennenkuin on liian myöhäistä.

hmmphh-- Avokkisi on velvollinen maksamaan asunnosta vuokraa sinulle, aloittaja. Oli avioehtoa tai ei niin vuokraa voit vaatia jälkikäteenkin. Tee vaan avioehto, ja samalla pyydä asumiskustannuksista puolet tai vastaavasti naisesi kustantaa ruuat jne.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: voithan ajatella niin, että avioehto on nimenomaan rakkautenne merkki, osoitus siitä ettei maallisilla asioilla, kuten rahalla, ole merkitystä.

Ennen kuin menin naimisiin, vaadin vaimoani laatimaan avioehdon. Meistä hän on se äveriäs osapuoli, minä pennitön. Halusin avioehdolla tehdä hänelle selväksi, että olen hänen kanssaan hänen itsensä vuoksi, enkä hänen rahojensa takia. Haluan myös, että hänen ei tarvitse tuntea minkäänlaista pelkoa tai painetta raha-asioista, jos suhteemme joskus päättyykin.

Hyvää kaikkeja ja makijaa ihan kaikille ! Älkää menkö heikoille jäille , PLIIS ! Ole REHELLINEN !!!!!!!!!!!!!!!!! Mieti ihan ite , ei vaikee rasti ! Mun puh . on 050............... ?

Parempi jos unohdat tuollaiset ajatukset liiton syventämisestä jos toinen on noinkin epävarma tilanteesta.

Avioehto ilman muuta!

Onko Sinulla kotivakuutus? Onko autossasi kasko-vakuutus? Onko Sinulla matkavakuutus lomamatkojasi varten?
Jos on, niin logiikkasi perusteella aiot siis polttaa asuntosi ja mällätä autosi ja lomamatkalla hävittää kaikki matkatavarasi!
Avioehto on vain vakuutus sen varalle, että asiat menevät pieleen. Eikä siitä tarvitse edes maksaa kuin ehkä lakimiehen palkkio ja maistraatille pieni rekisteröintimaksu. Ei mitään vuosittaista maksua.

Ilman avioehtoa kaikki omaisuus on yhteistä. Et voi ottaa lainaa ilman puolisosi hyväksyntää, jos tarvitset siihen jotaijn (yhteistä) omaisuutta vakuudeksi. Et voi hommata luottokorttia ilman, että hän hyväksyy sen. Tietysti sama toisinpäin. Jos hän ottaa ja menee takaamaan ystävälleen tai sukulaiselleen lainan (sen voi tehdä ilman toisen suostumusta), vastaat MYÖS SINÄ tämän - itsellesi ehkä tuntemattoman ihmisen - velasta, pahimmassa tapauksessa KOKO OMAISUUDELLASI!
Siksipä avioehto on ehdottomasti järkevä asia kummallekin osapuolelle!

MUTTA avioehto ei ratkaise kaikkea. Vaikka jotkut (ja avokkisi) ovatkin selittäneet, että asunto jää sinulle eron sattuessa, tämä ei ole välttämättä totta. Jos kyseessä on ns. pitkä avioliitto (=yli 10 vuotta, tarkkaa rajaa ei ole määritelty), niin asunto menee jakoon puoliksi, jos toinen puoliso sitä erottaessa vaatii. Oikeus katsoo, että puolisot ovat kuitenkin osallistuneet perheen kustannuksiin yhdessä ja hänen osallistumisensa joihinkin perheen kuluihin on mahdollistanut sen, että itse käytät isomman osan tuloistasi asunnon hankkimiseen (=lainan maksamiseen).

Avioehto on myös hyödyllinen, jos jompi kumpi jossakin elämänvaiheessa suunnittelee yrittäjyyttä. Sillä rajataan vastuita siltä varalta, että yritys menee nurin. (Puolet aloittavista yrityksistä kaatuu ensimmäisen vuoden aikana.)

Avioehdossa kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota muotoiluihin. Mutta valmiitakin pohjia löytyy netistä. Mitä muuten elämiskustannusten jakoon tulee, kannatan henkilökohtaisesti tasajakoa, mutta niistä sopiminen on oma asianne. Yhteinen tili, jota joku jo ehti ehdottaa , peruskuluihin ja loput omalla tilillä. Asiat kannattaa kuitenkin sopia valmiiksi ennen avioliittoa. Muutenkin kuin avioehdon takia. Lisäksi kannattaa tehdä myös testamentit toistenne eduksi kuoleman varalta, erityisesti siinä vaiheessa, kun alatte hankkimaan lapsia. Tai sitten rajata avioehtoa niin, että se ei koske kuolemantapausta.

Rakkaus on sitten eri asia eikä avioehdolla nähdäkseni ole mitään tekemistä sen kansa.

Paskanmarjat näitä juttuja. Onko täällä ollenkaan täysjärkisiä. Tehdään aina tyhjästä juttua.
Jos tää olis tosi. Niin naimisiin vain,mitä hemmettiä se avioehto sua vaivaa. Rahantakiakkoa naimisiin menisit etkä rakkauden.

KAKA PEPU HAJU HAIST KÄTTÄS

Ehdottomasti ei ilman avioehtoa naimisiin. Se on fakta. Ihminen voi muuttua piruksi, tai vielä pahemmaksikin avioliitossa. Elämme erittäin vaikessa ja yhä pahenevassa lopunajassa.

Olisit vaan tyytyväinen. Sillä erotilanteessa vaimosi veisi puolet omaisuudestasi. Näin se vaan menee. Vaimosi taitaa olla harvinaisen reilu ihminen.

Itselleni entinen tyttöystäväni sanoi, että ei mene ilman avioehtoa naimisiin. Minä taas sanoin siihen, että minä taas en avioehtoa tee. No entinen tyttöystävä antoi sitten lopulta periksi ja menimme naimisiin ilman avioehtoa. Nyt hän on siis vaimoni.

Miksi en sitten halunnut tehdä avioehtoa? Mielestäni naimisiin mennään loppuelämäksi. Eikä ainakaan naimisiin mennessä tule missään nimessä ajatella, että jos tässä nyt sitten ero tulisi niin onpa hyvä varautua. Tietty jos haluaa niin tehdä niin antaa palaa mutta omaan ajatteluuni se ei sovi. Jos ero sitten joskus tulevaisuudessa koittaa, niin mielestäni siinä vaiheessa taloudelliset riidat on ihan jo ansaittu rangaistuksena siitä, että ei kyetty pitämään liittoa kasassa. Mielestäni se, että jos on jo etukäteen sovittu, että miten toimitaan eron sattuessa tekee eroamisesta aivan liian helppoa. Uskon avioliittoon ja perheeseen elämänmittaisena instituuttina. Vaikka en edes usko jumalaan tai kuulu kirkkoon.

Avioehdosta puhuminen ja tekeminen tervejärkisten puuhaa...suurikin rakkaus saattaa syystä tai toisesta mennä murusiksi,ja avioehto helpottaa erovaiheessa.Tämänkin kokenut.

Tutustukaa paremmin ja katsokaa miten monesta asiasta lopultakin saatattte olla eri mieltä----
Ei tuo avioehto nyt maailmaanne kaataisi. Ihan järkevä juttu

Avioehto ehdottomasti tuommoisen kärkyn kanssa jos on aivan pakko mennä naimisiin! Minä kyllä antaisin kenkää tuollaiselle vaimoehdokkaalle. Asuminen ei ole ilmaista, vaikka asutte sinun omistamassa asunnossa. Tyttö kuulostaa pahimmanlaatuiselta isin tytöltä. Naidessasi hänet, menet tosiasiassa appivanhempiesi kanssa naimisiin. Raha-asioista tulee aina riitaa ja appiukko tulee neuvomaan sinua kaikessa mitä teet työpaikasta harrastuksiisi.

Kehoittaisin sinua katkaisemaan yhteydet appivanhempiisi jo ennen naimisiin menoa. Tällöin näet kestääkö suhteenne tätä väistämätöntä tilannetta. Jos kestää, niin taksilla maistraattiin ja eläkää onnellisina lopuelämänne!

Olen katkera, koska meidän liittomme on juuri kertomasi kaltainen. Tähän ei auttanut muu, kuin muutto mahdollisimman kauas appivanhemmista ja välien katkaisu. Liittomme kuitenkin kesti tämän ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa, vaikka alkuun otti todella koville.

PS. Meilläkin on appiukon laatima ja lakimiehen tarkastama avioehto, anopin vaatimuksesta.

Myy kämppä, menkää vuokralle ja maksatte sitten vuokran sun muut puoliksi, ei tule riitaa asunnosta kun on yhteinen vuokrasopimus :)

Olisi loukannut pahasti, jos puolisoni olisi halunnut avioehdon vihille mennessämme.

Jos ero tulisi, niin en aio hänen alkuperäänsä olevaa omaisuutta hamuta eikä hän minun. Olemmehan kuitenkin rehellistä ihmistyyppiä.

En osaa sanoa mitään varsinaiseen pulmaasi, mutta oion nyt sen verran hänen vääriä käsityksiään, että avioeron sattuessa ei selvitellä kuka on osallistunut kustannuksiin ja kuka ei. Ilman avioehtoa omaisuus pannaan puoliksi jossittelematta mitään.

Oletetaan nyt huvikseen että kaksiosi arvo on vaikka 150.000 euroa eikä teillä ole muuta omaisuutta. Velkaa pankille olet vielä 50.000.

Jakotilanteessa omaisuus lasketaan niin, että sinun omaisuutesi vaimosi omaisuus - sinun velkasi - vaimon velat = jaettava summa. Esimerkkitapauksessani siis 150.000 0 - 50.000 - 0 = 100.000. Kummankin pitäisi poistua liitosta siis 50.000 taskussaan. Jos et pysty siis tavalla tai toisella iskemään vaimosi kouraan 50 tonnia, asunto joudutaan myymään ja siis kumpikin joutuu lähtemään.

Aivan eksakti edellinen esimerkkini ei ole, mutta siitä olen varma, että kustannuksiin osallistumattomuus ei ole mikään peruste syrjäyttää toista osituksessa. Sinun yksityisesta omaisuudestasi tulee teidän yhteistä omaisuuttanne aamenen jälkeen.

En ole aivan 100% varma edellisestä

Se kun ei riitä että sinä "rakastat mielettömästi" vastapuoli voi olla ihan toista maata..
Ja kun se rakkauden kohde tahtoo vaihtua kaikesta huolimatta,suosittelen avioehdon tekemistä,mitä epäilyttävää siinä on??
Voitte rakastaa toisianne mielettömästi edelleenkin ja vielä turvallisestikkiin.

Avioehto on ihan viisas juttu, kannattaa suostua. Välttyy erotilanteessa ainakin rahariidoilta, jos ei muuta. Tosiasia on, että puolet liitoista päätyy eroon. Ettehän palovakuutustakaan ota siksi, että arvaatte pömpelinne palavan kuitenkin joskus. Se on ihan viisasta varautumista.

Taustalla saattaa kummitella myös sellainen jutska, että avokkisi saattaa saada tulevaisuudessa isojakin perintöjä jostain suunnalta....

Miten avioehto voi olla sinulle ehdoton ei?
Luulisi jokaisen haluavan turvaavan omaisuuttaan, edes sitä vähää mitä on.

Tottakai naimisiin mennään sillä asenteella, että yhdessä ollaan koko loppuelämä.
Joskus tässä elämässä kuitenkaan asiat eivät mene toivotulla tavalla, ja silloin on hyvä olla ns. vakuutus pahan päivän varalle. Onhan sinulla varmaan vakuutus kotiasikin varten? Sekin on vain siltä varalta, JOS jotain sattuu.
Se on realismia ja tätä päivää, missä pilvilinnoissa te elätte?
Ei avioehdon ottaminen tarkoita sitä etteikö rakkautta olisi.

Olemme yhdessä kihlattuni kanssa päättänyt, että kun naimisiin mennään, avioehto tehdään ilman muuta.Minulla ei ole epäilystäkään etteikö hän pysyisi rinnallani jatkossakin, rakastamme toisiamme. Silti olemme kumpikin realisteja ja ymmärrämme ettei elämä aina mene niinkuin toivoo.

Avioehto tehdään ilman muuta, koskemaan nimenomaan omaisuutta joka hänellä ja minulla on jo ennen papin aamenta - se omaisuus ei ole koskaan ollut minun, joten miksi sen kuuluisi kuulua minulle sen jälkeenkään kun olemme sanoneet "Tahdon."? Ja sama toisinpäin.
Tulossa on myös perintöä ym. kummallekin osapuolelle jollain aikavälillä, joten myöskään ne eivät toiselle osapuolelle kuulu.

Asia erikseen ovat sitten avioliiton aikana hankittu yhteinen omaisuus, joka mahdollisen avioeron sattuessa jaetaan puoliksi.

Perintöasiat ovat sitten erikseen, jos lapsia saadaan niin luonnollisesti omaisuus aikanaan sitten siirtyy heille.

En voi käsittää, miten voitte olettaa, että toisen omaisuus, joka on ollut olemassa mahdollisesti jo ennen kuin olette edes olleet kuvioissa mukana, kuuluisi yhtäkkiä toiselle osapuolelle kun pappi sanoo aamen? Millä oikeutuksella te oletatte niin, mitä te olette tehneet sen omaisuuden eteen?

Olen valitettavasti katsonut mm. omien vanhempieni eroa aikanaan. Ihmettelen edelleen, miten ennen kahdesta niin toisistaan rakastuneesta ihmisestä voi tulla toistensa verivihollisia avioeroa vireille pistäessä?
En ikinä unohda niitä kymmeniä ja jälleen kymmeniä riitoja, kuka ottaa mitäkin entisestä yhteisestä kodista ihan kirjoista lähtien aina kesämökkiin. Ja lapsena teki pahaa katsoa vierestä. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa heille ja meille lapsille jos vanhemmilla olisi ollut avioehto. Avioero hyvin harvoin, tuskin koskaan on täysin riidaton, joten on typeryyttä ajatella että "sitten jos erotaan niin omaisuus vaan jaetaan puoliksi". Ei tule menemään ihan noin, voin taata.

Herätkää jo pahvit, ei eletä enää kuten 1800-luvulla jolloin naiset pakotettiin rikkaisiin naimisiin sen miehen omaisuuden takia, että omakin suku rikastuisi samalla.

käsittääkseni avioehto tarkoittaisi myös sitä, ettei pankki voi vaatia eukoltasi rahaa mikäli jätät lainasi maksamatta.

nainen tahtoo suojata itsensä, suo se hänelle, suojaat samalla itseäsi.

avioehto on ok. joka ei suostu siihen, ei tosiasiassa tahdo vain toista ihmistä, vaan tahtoo jakaa myös rahallisen omaisuuden ja velat.

maksa itse kämppäsi, älä pyydä naista maksamaan siitä mitään, asunto on sinun.suostu ehtoon. eron tullessa (tässä yhteiskunnassa ja nykymoraalilla ei kaukaa haettu vaihtoehto, jotkut sanoisivat jopa todennäköinen) eukko ei saa diskorahaa sinun talonpuolikkaastasi.

Itse naimisiinmentyäni olin tyytyväinen avioehtoon.Nyt jälleen sinkkuna olen TODELLA tyytyväinen että se tuli tehtyä.Aion pitäytyä sellaisessa jatkossakin, mikäli edes tahdon mennä enää naimisiin.Rahaa on aika kivasti nykyään, eikä tee mieli kovalla ansaittua jaella toisille..

Siis avovaimosi ei osallistu asuntosi maksamiseen, mutta jos teille tulee ero niin toivot hänen ottavan siitä puolet? Eikö tuo olisi aika hyödyllistä sinun kannaltasi? Itse tekisin ehdottomasti avioehdon jos menisin joskus naimisiin. Eroon varautuminen ei tarkoita sitä, että olisi eroamassa. Koskaan ei voi tietää miten elämässä käy ja kaikkeen kannattaa varautua.

En minä kolariakaan aio ajaa, vaikka laitan turvavyöt kiinni.

Miksi avioehdon tekeminen on niin ahdistavaa joillekuille? Jos yhdellä pienellä allekirjoituksella voi helpottaa kumppaninsa oloa, miksi niin ei tekisi? Miten se on sinulta pois?

Uskomatonta itsekkyyttä ja lapsellista marinaa tuo "avioehto tarkoittaa, ettei hän rakasta minua" -lässytys. Nimi paperiin, paperi juristin kassakaappiin ja siten elätte onnellisina elämänne loppuun saakka. Turha tehdä elämästä tarpeettoman vaikeaa.

Avioehto ei oo ku yks nimi lisää yhtee paperii. Laita se nimi siihen ja avioidu onnellisesti!

Eron sattuessa sillä ei oo kuitenkaa mitää merkitystä jaetaanko se omaisuus tasan puoliks vai jääkö jo olleet omaisuudet sille kellä ne on ollutkin.

Rakkaasi sie menetät jokatapauksessa.

Meillä ainakaan avioehto ei ole muuttanut mitään parisuhteessa. Avioehto tehtiin noin 3 vuotta häiden jälkeen, mutta oli siitä puhetta jo ennen naimisiin menoakin. Yhteisillä rahoilla pyöritetään taloutta, ei vedetä rajaa mihinkään eli ei muuttanut mitenkään mitään. Netistä saa valmiita avioehtopohjia tulostettua, joihin hommataan kaksi todistajaa ja paperi kiikutetaan maistraattiin ja 50 euroa tiskiin, se on siinä!!!! Meillä avioehto oli yhteinen päätöa, vaikka kummallakaan ei ole tällähetkellä omaisuutta, mutta rakkautta on sitäkin enemmän.

Tottakai avioehto pitää olla, kun naimisiin menee. Kuka on niin tyhmä, ettei sellaista otta? Välttyy monelta harmilta, jos suhde kariutuukin.

tulisi olla pakollinen, jolloin pyrkyrikusipäät saisi raakattua pois ehdokkaista.

Naimisiin mennään nykyisin siksi että se on sitova juridinen sopimus, ellei ole uskovainen ja sen myötä aloita sukupuolielämää.

Avioehdon jälkeen ei ole periaatteessa oikeastaan muuta merkittävää kuin se että sukunimi voi olla sama ja lapset menevät automaattisesti aviopuolison nimiin. Testamentin voi toki tehdä, silloin pääsee halvemmalla veroprosentilla.

Itse menin naimisiin koska "niin pitää tehdä", mutta jälkeenpäin ajatellen se oli aika turhaa.

Mun mielestä naisella voi olla a) ettei joskus mee sitte myös velat puoliksi tai b) voihan sillä olla omaisuutta tai perintöä tulossa, josta sä et edes tiedä. Anna ottaa avioehto, en ymmärrä miks siitä pitäs nähä punasta että toinen on älykäs.

just..asuu ilmaiseksi myös avioliiton aikana,ei osallistu kuluihin kun asunto sinun,on nähty näitä loisijoita...No sulla rakkaus maksaa,itepä ratkaiset asian.

Ei se avioehdon tekeminen tuo mahdollista eroa yhtään sen lähemmäksi kuin testamentin teko toisi kuoleman. Molemmat kannattaa tehdä samalla istumalla kun menee lakimiehen pakeille.
Olen jo huomannut että lähtö voi tulla milloin tahansa, vaikka seuraavalla suojatiellä. Silloin on kun on maalliset asiat kunnossa.

Tai ehkä aloittajan avokki ei vain ole valmis sitoutumaan...

Tuo ei ole mitään uutta.
Itsekkyyden evoluutiota on ollut havaittavissa jo hyvin pitkään. Ihmiset eivät luota toisiinsa eikä kumppaneihin koska niin moni on hyvä esimerkki siitä että miten käy kun toinen putsataan eron myötä tyhjäksi.

Niin on käynyt monelle keverille että ei jäänyt mitään eron myötä. Oli sitten avioehto tai ei, putsaaminen on joka tapauksessa mahdollinen muutenkin. Kaikki käy vielä helpommin jos avioehtoa ei ole. Avioehto tulisi kaikkien ehdottomasti tehdä omaisuuden turvaamiseksi.

Kun eron jälkeen ei jää juuri mitään, se opettaa ihmistä ja toimii hyvänä esimerkkinä muille. Kaikki eivät vain usko tätä tosiasiaa. Putsaus on lähempänä ilman avioehtoa. Silloin koko omaisuus voi menne se sileän tien loisen taskuun. Niin kävi myös äidilleni ja muutamalle tutulle. Katkeruus seuraa perässä. Pelko putsauksesta velloo jokaisella joko tiedostaen tai tiedostamatta. Ei ihmisiin voi enää luottaa. Maailma on muuttunut ja ihmiset sen muutoksen mukana. Ahneus ja kateus on suomalainen perikulttuurinen sairaus joka oireilee pesien monissa perheissä jota erilaisin kulissein ja kertomuksin peitellään. Se on itsensä ja muiden pettämistä joka kertoo ihmisen todellisesta moraalista ja elämästä yleensä.

Mistä tämän kaikki sitten kertoo. Se kertoo siitä että ihmiset ovat itsekkäitä, narsistisia ja haluavat olla suhteesta riippumatomia eikä välttämättä halua mitään sopimus-sitoumuksien suhteen rasitteita koska se on liittyy automaattisesti velvotteisiin. Jos suhteessa ei ole avioehtoa, se altistaa aina vaaratekijöille.

Kaikki ei halua sitoumista tai velvoitteita, oli sitten kysymyksessä avioliitto ja siihen liitetty avioehto. Ihmiset haluavat erota suhdemuodon kaavamaisuutta ja olla vain omissa oloissa ja omillaan. Omassa kaveripiirissä ei ole enää ketään joka puhuu avioliiton tai avoliiton nimeen. Seurustelusta pidättäytyminen, sitoutumattomuus ja riippumattomuus on nykypäivän sana.

Vinkkinä kaikille. Avioehtoa pitää tarkastella nähsä syy ja yhteysteikijät nyt ja tulevaisuutta ajatellen.


Avioehto on kaikkia näitä seuraavia:

epäluottamuslause, hätätie, lähtövalmiusaste, sitoutumattomuutta, riippumattomuutta, vapautta, turvatoimi, turvasatama, vakuutus


Toivottavasti tästä oli jollekin apua ja pohdittavaa.
Kiitos ja hyvää kesää lukijoille.

Tuo ei ole mitään uutta.
Itsekkyyden evoluutiota on ollut havaittavissa jo hyvin pitkään. Ihmiset eivät luota toisiinsa eikä kumppaneihin koska niin moni on hyvä esimerkki siitä että miten käy kun toinen putsataan eron myötä tyhjäksi.

Niin on käynyt monelle kaverille että ei jäänyt mitään eron myötä. Oli sitten avioehto tai ei, putsaaminen on joka tapauksessa mahdollinen muutenkin. Kaikki käy vielä helpommin jos avioehtoa ei ole. Avioehto tulisi kaikkien ehdottomasti tehdä omaisuuden turvaamiseksi.

Kun eron jälkeen ei jää juuri mitään, se opettaa ihmistä ja toimii hyvänä esimerkkinä muille. Kaikki eivät vain usko tätä tosiasiaa. Putsaus on lähempänä ilman avioehtoa. Silloin koko omaisuus voi menne se sileän tien loisen taskuun. Niin kävi myös äidilleni ja muutamalle tutulle. Katkeruus seuraa perässä. Pelko putsauksesta velloo jokaisella joko tiedostaen tai tiedostamatta. Ei ihmisiin voi enää luottaa. Maailma on muuttunut ja ihmiset sen muutoksen mukana. Ahneus ja kateus on suomalainen perikulttuurinen sairaus joka oireilee pesien monissa perheissä jota erilaisin kulissein ja kertomuksin peitellään. Se on itsensä ja muiden pettämistä joka kertoo ihmisen todellisesta moraalista ja elämästä yleensä.

Mistä tämän kaikki sitten kertoo. Se kertoo siitä että ihmiset ovat itsekkäitä, narsistisia ja haluavat olla suhteesta riippumattomia eikä välttämättä halua mitään sopimus-sitoumuksien suhteen rasitteita koska se on liittyy automaattisesti velvoitteisiin. Jos suhteessa ei ole avioehtoa, se altistaa aina vaaratekijöille.

Kaikki ei halua sitoutumista tai velvoitteita, oli sitten kysymyksessä avioliitto ja siihen liitetty avioehto. Ihmiset haluavat erota suhdemuodon kaavamaisuutta ja olla vain omissa oloissa ja omillaan. Omassa kaveripiirissä ei ole enää ketään joka puhuu avioliiton tai avoliiton nimeen. Seurustelusta pidättäytyminen, sitoutumattomuus ja riippumattomuus on nykypäivän sana.

Vinkkinä kaikille. Avioehtoa pitää tarkastella nähdä syy ja yhteystekijät nyt ja tulevaisuutta ajatellen.


Avioehto on kaikkia näitä seuraavia:

epäluottamuslause, hätätie, lähtövalmiusaste, sitoutumattomuutta, riippumattomuutta, vapautta, turvatoimi, turvasatama, vakuutus


Toivottavasti tästä oli jollekin apua ja pohdittavaa.
Kiitos ja hyvää kesää lukijoille.

Höh.. Helppo nyt on sanoa kun vannotaan ikuista rakkautta.
Kuitenkin 50% pareista eroaa ellei enemmänkin..

Onko sinulla vakuutusta,, ylipäätänsä mitään vakuutusta jos on miksi?. Ei minulle mitään satu.

On paljon helpompi ottaa "vakuutus" kuin olla jälkiviisas. Ei avioehtoa ole pakko noudattaa jos ero tulee.
Itse ainakin haluaisin olla solidaarinen ja pitää myös toisen osapuolen oikeisturvasta lakiosaakin paremmin huolta ettei toinen jää pulaan.

Ei ainakaan itsellä menisi herne nekkuun moisen paperin takia.

Avioehto myös suojaa kumpaakin aviopuolisoa sellaisessa tilanteessa jos toimii yrittäjänä. Jos ei panttaa pelkästään toisen nimissä olevaa omaisuutta laijojen vakuudeksi voi tämä pelastaa myös tässä tilanteessa tällaisen omaisuuden.
Samoin avioehdossa voidaan rajata perinnöt kuulumattomiksi toiselle aviopuolisolle. Normaalistihan peritty omaisuus menee jakoon myös avioerotilanteessa.

Ei avioehdon rakkautta pitäisi rikkoa vaan suojata kumpaakin aviopuolisoa siinä tilanteessa, kun ei enää pystytä asioista keskustelemaan.

Hölmö ja ei viisas ei laadi avioehtoa! Silloin ei arvosta omaa työtään ja aherrustaan, jota on tehnyt ennen avioliittoa.

Hyvä aihe käsitellä.

Avioehdon tekeminen on yhtä tärkeää ,kuin vanhempien testamentissa lasten puolisoiden pois sulkeminen perinnöstä.

"Hän on vahvasti sitä mieltä, että avioehdon ansiosta eroaminen ja omaisuuden jako menee paljon helpommin eikä riitoja synny, kun kaikesta mahdollisesta on mustaa valkoisella."

Avokkisi on oikeassa.

Kelaa nauhaa muutama vuosi eteenpäin: naisesi jää kiinni rysän päältä toisen miehen kanssa. Hän joko kertoo että olet nössö ja halusi tosimiehen, tai että oli kyllästynyt. Haluatko jakaa omaisuutesi 50/50 huorastavan lumpun kanssa?

Oikeastaan voisit ottaa harkinta-ajan koko avioliitolle. Jos olet tyytyväinen nyt, ei avioliitto asiaa ainakaan paranna. If it ain't broken, don't try to fix it.

olen mennyt naimisiin 15v sitten 2 vkon seur. jälkeen, minulla oli ja on omaisuutta miehelläni ei eol ollut silloin mitään vaan exan kanssa ostettu talo ja xan velat ( mieheni osti hänen osuuden pois), luottohäiriö merkki...ja ei ollut des puhetta avioehdosta....koska sanoin vaan kerran tahdon ja lupasin rakastaa for good and for worth...

"Avioehdon tekeminen on yhtä tärkeää ,kuin vanhempien testamentissa lasten puolisoiden pois sulkeminen perinnöstä. "
Mikä voidaankin mukavasti kiertää näin, ukko kinuaa akalta nimen firmaansa
osakkaaksi ja siten firman lainoihin takaajaksi. Firma nurin ja ulosottomies
tulee perimään akan perintöosuuksistakin.

Se mitä sinun pitäisi tehdä, on ampua itsesi. Olet aivan käsittämättömän tyhmä juntti.

Avioehto pitää aina olla. En voi ymmärtää asennettasi. Vai aiotko antaa asunnostasi heti puolet kun tulee ero. Väitit että sulla ei ole omaisuutta. Asunto on omaisuutta!! Ja auto. Yms. Huonekalut ja tavarat. Ja tulevat sellaiset.

Toki ok että nainen maksaa jotain asumisesta. Esimerkiksi yhtiövastikkeesta puolet (EI rahoitusvastikkeesta tai lainasta) vesi oma osuus, sähkö oma osuus. Sinä maksat oman osuuden yhtiövastikkeesta ja koko rahoitusvastikkeen aina /lainaa (mikäli sitä on enää jäljellä -ehkä ei ole), koska koko asunto on sinun. Naisen pitää olla virallisesti kirjoilla asunnossasi ja teillä pitää olla sopimus että hän maksaa oman osan yhtiövastikkeesta, sähköstä ja vedestä. Parkkipaikkaa voi pohtia kenen auto on siinä.. että maksaako toinen yhtiövastikeosan siitä.

Jos muutatte isompaan miten omistussuhde sitten menee? Onko teillä puolet ja puolet, vai toisen oma. Tai sitten erillään lähekkäin. Jos ostatte yhteisen silloin hinta ovat puolet tavallaan... Jos laitat oman asuntosi hinnan siihen, nainen makselee omaa osuuttaan. Sinulla ei ole edelleenkään niin paljon maksettavaa. Naisen kannalta tietenkin ikävää mutta.. kuitenkin.

Typerää tuo nähdä punaista, etkö aikuisena ihmisenä voi ottaa vaan rauhallisesti. Eli tee avioehto ilmanmuuta! AVOehtokin pitäisi olla jo, jos ei ole, hän saa automaattisesti kai puolet jossain vaiheessa!! Jos haluat erikseen rikkaana (jos olet rikas) tarjota ilmaista asumista, siitä vaan. Tai jos haluat myöhemminkin tarjota asumista, siitä vaan... Mutta jos et ole rikas, tässä oli infoa. On kivaa ajatella että eroa ei tule, mutta siitä huolimatta pitää olla sopimukset. Jos tulee jotain äkkinäistä, niin on ne lakipaperit kuitenkin. Ihminen voi pettyä toiseen, jos ei pety, hyvä niin... Sinun naisystävän pitäisi nähdä paremminkin punaista, jos et tunne mikä tarkoitus avioehdolla on. Älä kutsu toista avokiksi toivon. :) Miksi asumisasiat pitää rautalangasta vääntää, miksei miehet tajua?

Jätä se akka heti!

Molemmat tekee avioehdot koska peritte vanhempanne. Uskokaa mua olen 70v mummeli ja meillä oli avioehto. Testamentti pitää olla täysillä omistus ja hallintaoikeuksilla. Poikani erosi ja silloin avioehto on tosi tärkeä ettei exsät pääse lasten omaisuuteen käsiksi.Meidän testamentissa mainittiin erikseen että kukaan entisistä ei peri meitä vaan ne on lasten ja sitten lastenlasten. Tehkää juristin kanssa tälläiset tärkeät asiat.Me tehtiin pankin lakimiehen kanssa. Ja sanon vielä että me oltiin avioliittoon mennessä kumpikin ihan "risaperseitä" talo rakennettiin ja niin edelleen. Ja kun toi "rakkaus" on niin huteraa nykyaikana että järki käteen nuoret.

Kiitoksia kaikille kommentoijille! Tulin vielä kertomaan, millaiseen ratkaisuun päädyin:

Suostuin avioehtoon eilen ja samalla kosin rakastani. Häitä tanssitaan joulukuussa. Naiseni oli erittäin iloinen päätöksestäni ja kieltämättä, vaikka en olisi uskonutkaan, ratkaisu tuntuu oikealta. Tosiaan, en kertonut taloudellisista tilanteistamme mutta sen verran voin kertoa, että minä olen paremmin tienaava osapuoli ja naiseni tienaa huonommin. Eli ainakaan häntä ei voi kutsua onnenonkijaksi, koska hän vaati avioehtoa ja minä olin vastaan. Olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa vatvoessani mutta uskon, että avioehdosta huolimatta morsiameni rakastaa minua ja haluaa vain suojella minua tällä avioehdolla, mutta en vain halunnut kunnella häntä vaan yritin pitää oman pääni vanhoillisen kasvatuksen vuoksi.

Kiitokset teille kaikille kommenteistanne ja oikein mukavaa loppukesää kaikille!

Olen avioehdon kannalla oli kumpi vaan kyseessä !
Jos toiselle on tulossa mittavaa perintöä tai muuta sellaista tulevaisuudessa , eron tullessa jaat sitä sitten exällesikin eron tullessa. Avioehtoon selvät asiat jaoteltuna mikä ei toiselle kuulu. Esim. perinnöt. Omien vanhempien rahoja ei tarvitse toiselle jakaa eron tullessa. Kaikki muut asiat , asumiskulut laitatte tasan .
Menet naimisiin , teette avioehdon asioista eriteltynä. Ei pitäisi olla ongelmia. Ei siitä tarvitse vetää hernettä nokkaan. Naisella on varmasti tulossa mittavampaa omaisuutta tulossa jota ei halua sun kanssa jakaa eron tullessa. Jos tulee. Näin hän suojaa asioita jotka ei kuulu sulle jos näin käy. Mut nyt olis asiallista laittaa vastike ym. puoliksi paitsi laina. Huom . avioehdon voi kumota koska vaan matkan varrella jos haluaa...

Totta kai avioehto!!! Jos vaimon suku on rikas ja hän saa perinnön vaikka mummon tai vanhempien kartanon. Kun teille tulee ero, niin sinä saat siitä puolet, jos teillä ei ole avioehtoa.

Onhan tuossa kuvassa sen verran häijyn näköinen nainen, että on varminta tosiaan ottaa se avioehto!

Minulla ei ollut ongelmia aviehdon kanssa.Vaimon vanhemmat oli vastaan aluksi,mutta kun sanoin että jos ei tehdä aviehtoa niin paperilla pistetään sitten kaikki puoliksi myös minun yrityslainat.Silloin muuttui ääni kellossa aviehto tuli kun lippuautomaatista ja asiasta ei ole sen jälkeen puhuttu.

Avioehtohan on ihan saatanan looginen valinta. Elä pelleile.

se avokkisi kiinteistöäsi kuluttaa?
No,,,taksansa kullakin.
Teet kuten itse järkeväksi näet, mutta sinuna en empisi raapia nimeä ehtopahviin hetken matkaa. Sinulla on asunto nimissäsi ja se "mieletön" rakkaus oven sisäpuolella,,,,mitä menetettävää?
Noita ikuisia rakkauksia on maa väärällään ja liki yhtä monta onnetonta eroa. Siinä vaiheessa kun asiat eivät mene askiin eikä sinulla ehtoa ole, niin huonoimmassa tapauksessa sinulla ei ole sitä kattoa pääsi päällä koska joudut asuntonne myymään maksaaksesi sen mielettömän rakkautesi ulos onnelastanne.
Vain tyhmä ei tee avioehtoa, noin se on ollut ja tulee olemaan. Ei se avioehto estä elättämästä sitä puolisoasi tai vaikka tämän sukuakin jos valuutta riittää, mutta on se kovassa kurssissa jos satut eroamaan.
Arkirealismia ja onnea rakkauteenne.

Tee ihmeessä avioehto. Tuo nainenhan vaan haluaa suojata SINUN omaisuutesi ettei hän sitten mahdollisen eron tullessa voi viedä asuntoasi alta. Sitten joskus kun hankitte jotain yhteistä niin tämä ei ole sen avioehdon piirissä.

Tässä ketjussa on puitu paljon sitä, kuinka puolisoiden pitää osallistua asumiskuluihin ynnä muuhun yhtä suurella panoksella.

Ei pidä. Ei ole mitään sääntöjä siihen, kuinka parisuhteessa toimitaan. Minun miehelläni ei juuri nyt ole tuloja, mutta minulla on omaisuutta. Ei tulisi mieleenikään vaatia häntä maksamaan puolet vastikkeesta, sähköjä ynnä muita. Rakastan miestäni ja se tarkoittaa, että huolehdin hänestä, kun hän sitä tarvitsee.

Jos sinulla on omaisuutta, eli asunto, avioehto on sinun parhaaksesi. Ajattelutapa, että "Mielestäni kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät tarvitse minkäänlaisia ehtoja vaan kaikki menee tasan, tuli ero tai ei." on aika naivi; puolet avioliitoista päättyy nykyään kuitenkin eroon. Ja tuskin kenelläkään on avioliittoon mennessä se, että ero tulee kohta.

Kuvittelepa tilanne jossa teillä ei ole avioehtoa. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin molemmat tienaavat suunnilleen saman verran ja molemmilla on suurinpiirtein saman verran säästöjä/omaisuutta.

Mutta sitten toinen löytääkin työn, josta saa paremmin palkkaa ja alkaa saamaan rahaa säästöön. Aikaa kuluu, ja toinen kerryttää säästöjään ja vaikkapa vaurastuukin vähän. Toinen alkaa sitten miettimään, että tässä olisinki nyt paikka saada itselleni avierolla toisen säästämästä omaisuudesta puolet. Hän lopettaa itse työteon ja alkaa miettimään eroa. rikkaampi miettii tässä avioehtoa, mutta tämä köyhempi ei varmaankaan ole kovin kiinnostunut sitä tekemään. Siinä vaiheessa rikkaampi haluaisi jo erota, mutta kärsii siinä tappiota koska joutu erossa antamaan toiselle puolet omaisuudestaan. Sama tilanne tulee jos toinen sattuu saamaan jonkinlaisen perinnön.

Tilaisuus tekee kyllä varkaan, usko pois ;-).

Pikemminkin voidaan kysyä että mikä ketunhäntä sinulla on kainalossa kun yrität mennä naimisiin ilman avioehtoa; kalasteletko tulevia perintöjä toiselta puolelta tai onko näköpiirissä että puoliso tulee tienaamaan enemmän? Näin et varmasti ajattele, mutta ulkopuolisesta sinun toimintasi saattaa näyttää aika petolliselta.

Avioliitto voi päättyä myös puolison kuolemaan, ei välttämättä avioeroon. Vaikka kuinka vannotaan ikuista rakkautta puolisoiden kesken löytyykö sitä rakkautta myös appivanhempien suuntaan - avioehto suojaa myös tämän tilanteen. Eli ilman avioehtoa pidä hyvät välit appivanhempiin, he voivat olla joskus haukkana vaatimassa puolta omaisuudesta.

Annat avokillesi nyt heti 50% asunnon arvosta rahana,joka on vain hänen. sitten eron sattuessa maksat hänelle vain asunnon arvonnousun verran rahana ja kunpikin on tyytyväisiä. Muustakin omaisuudesta voit samantien maksaa avokillesi hänen osuuden. tämän jälkeen ette tarvitse mitää ehtoa. kysy suostuuko avokkisi tähän.

Toisaalta ymmärrän sitä henkilöä, joka kirjoitti tuolla jossain, että naisen ei pitäisi koskaan suostua avioehtoon... Oma tilanteeni on se, että vaikka olemme molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvin toimeentulevia, mies saa ja tulee aina saamaan enemmän palkkaa. Minun palkkakuoppani ainakin tulee vastaan viimeistään raskauden (tai työnantajien arvailujen) ja äippälomien takia, ja mistä sitä tietää, kuinka "alhaalta" uraportaita joutuukaan aloittamaan... Ja samalla tietysti pitäisi hoitaa lasta/lapsia kun töissä käy.. Perintöä on molemmille jonkin verran tulossa, taitaa mennä aika tasan, kun miehellä on enemmän väkeä sitä jakamassa.

Tällä hetkellä asumme asunnossa, jonka lainaa mies vähentää, minä maksan hänelle ns. vuokraa ja ruoka- ym. menot jaetaan. Olen ehdottanut, että ottaisin lainasta itselleni esimerkiksi puolet (asunto siis ostettu ennen tapaamistamme), mutta se ei miehelle missään nimessä käy. Koska mies on niin ehdoton asian suhteen, alkaa tuntua, että hän on suojannut itsensä niin, että minut on helppo lennättää pihalle tarpeen vaatiessa, koska minulla ei ole mitään oikeutta kotiimme. Tässä iässä jo mielummin maksaisi itselleen omaa asuntoa, kuin olisi vuokralainen ilman turvaa.

Naimisiinmenosta on puhuttu ja luulen, että avioehtokeskustelu on käytävä.... Luulen, että siitä tulee riita.