Baarissa juokseminen ei kamalasti jaksa innostaa, oman ikäisten jutut tuntuvat olevan suoraan hiekkalaatikolta...
Musta olisi niin mukava käpertyä jonkin mukavan naisen kainaloon katsomaan kymppiuutisia ja päivän säätä, mutta oman ikäisiä ei tälläinen varhaisikäinen fossiili kiinnosta ja toisaalta taas vanhemmat (ja fiksummat) juoksee karkuun tällaisia kahdeksantoistakesäisiä junnuja...
Kohtalotovereita?
Musta olisi niin mukava käpertyä jonkin mukavan naisen kainaloon katsomaan kymppiuutisia ja päivän säätä, mutta oman ikäisiä ei tälläinen varhaisikäinen fossiili kiinnosta ja toisaalta taas vanhemmat (ja fiksummat) juoksee karkuun tällaisia kahdeksantoistakesäisiä junnuja...
Kohtalotovereita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Välillä ainakin tuntuu, että olen samassa junassa... Mutta kyllä niitä samaa ajatusmaailmaa jakavia tulee aina välillä kohdalle. Itsekkin 19-vuotiaana tavannut 25-vuotiaita ja heti klikannut, koska ei sillä iällä niin väliä jos muuten toimii..
Musta tuntuu, että oon syntynyt ainakin vähintään satavuotiaana. Olen aina viihtynyt paremmin vanhempien ihmisten kanssa. Mutta mitä ne vuodet kertovat henkisestä kehityksestä? Eivät mitään. Satavuotiaskin voi olla lapsellinen, olen tavannut. Mä näytän silti fyysisesti ikäistäni lapsekkaammalta, vaikka kroppa täyttää 30 vuotta. Ehkä elintavoilla on jotain tekemistä ulkoisen olemuksen kanssa.
Sama täällä.
Hyvin usein tulee tuo tunne. Varsinkin parisuhdetta 'etsiessä'.
Minua kiinnostaa kahdeksantoistakesäinen junnu, jos hän sattuu olemaan yhtä fossiloitunut kuin minä. Tärkeintä on minulle se, että on älliä päässä. Minä tosin en ole kauhean aktiivisesti vielä hakemassa kun edellisen kuolemasta on kulunut vasta seitsemän kuukautta ja asun täällä hornantuutissa.
Odottakaas kun olette 48 ja on edelleen sama tunne... En tarkota, että kiikkustuolia kaipaisin, mutta pöljyydet ei ole kiinnostaneet eikä kiinnosta nytkään. Meikäläisen iässä monesta kuoriutuu yllättäen teinitapainen hirviö. Lieneekö kyse sitten elämättä jääneestä murrosiästä.
Minä olen ollut 20 vuotta teini. Se alkoi vähän yli parikymppisenä.
P a s k a juttu noissa ikäsuhteissa on se, että nuorempi pääsee hautaamaan vanhempaa. God, en soisi sitä kenellekään, kun olen sen itse käynyt läpi! :o
Minua ei kiinnosta lyhyet suhteet ja minä olen seksuaalisesti tosi viileä. Täs on nyt kolme vuotta mennyt selibaatissa. Lähinnä etsin samanhenkistä naista jakamaan minun elämäni ja minä hänen, ettei se ole aina minä, minä, minä. Mutta koska on näitä juttuja minulla tässä, kuten tuo kumppanin kuolema ja oma taipumukseni läheisriippuvuuteen, kotivammaisuuteen tai para-alkoholismiin, millä nimellä sitä kutsutaankin, niin mitään kiirettä ei ole.
Eikö sun kannattais hommautua johonkin hoitosuhteeseen niin ei tarvi täällä palstalla kertoilla tuollaisia asioita. Ei täältä välttämättä sympatiaa saa.
1) luuletko, että minä etsin sympatiaa?
2) jos luulet, niin luuletko, että sitä saa jossain hoitosuhteessa?
Hoidossa saa pillereitä, minkä jälkeen elämä vasta on sekaisin. Kerran taistelin eroon riippuvuudestani Efexoriin ja minulle tuli hirveä hinku väkivaltaan. Kerran eräs minulle tuntemattomaksi jäänyt nainen käveli minua vastaan ja minulle syntyi pakkomielle, että tuota on vedettävä lättyyn ja mitä enemmän minä yritin ajatella muuta, niin sitä enemmän kiersi ajatukset siihen suuntaan, että mitäpä jos läväyttäisi kunnolla. Minä käännyin ympäri ja juoksin pois. Mahtoi ajatella, että toi on joku hullu tai sitten pelästyi ulkonäköä tai mitä lienee ajatteli. Mutta oli pakko juosta karkuun, ettei vahingoita toista.
Ei minuun auta mitkään terapiat. Ehkä jokin AAL auttaisi, mutta ei jumala kuule minun rukouksia eikä anomisia ja minä olen vähän huono mietiskelemään, kun olen tällainen ADD-aivo, etten pysty keskittymään mihinkään. Sitä paitsi mun paikkakunnallani ei ole mitään muita 12-askeleen ryhmiä kuin AA, eikä minulle viina maistu.
Terapeutit tekee minusta vain heteron. Miehet eivät ole ikinä tykänneet minusta, minä kun pelaan koko ajan pelejä, enkä luota niihin ja minulla on karismaa, joka perustuu siihen, että minä olen vaatimaton ja rehellinen. Kun minä sanon, "emmä mitään osaa", niin ne luulee, että minä olen vain vaatimaton, eikä sitä, etten minä oikeasti osaa mitään, niin kuin asian laita on.
Pääsis vain pian hautaan. Mutta jos olisi 18-vuotias kumppanina, niin sitten kuoleminen olisi ehdottoman väärin. Sanoin jo, mitä ajattelen kumppanin kuolemasta. Seitsemän kuukautta, eikä suru ole ohi.
Kyllä Hankoon voi muuttaa minun kaverikseni. Hangossa tapahtuu jatkuvasti, esimerkiksi Lidlin tarjoukset. Hangossa on myös kaksi rantaa, jos ei tykkää, että aurinko paistaa silmiin, niin voi mennä toiselle puolelle kaupunkia rannalle värjöttelemään, läiskimään itikoita ja katsomaan, kuinka pennut pissivät uimarannan veteen.
Hangossa on myös K-kauppa, S-Market, M-kauppa, Siwa ja Sale. Siinäpä draamaa elämään. Lisäksi Hangossa on junarata ja asema, jonka nimi on "Hanko Pohjoinen", vaikka sen pitäisi olla pikemminkin itäinen.
Siinäpä jännittävimmät tapahtumat Hangossa. Sopii hyvin eläkeläisille ja eläkemielisille.
Päin vastoin! Jos Catsy ei asuis huitsissa pyytäisin heti treffeille:)
mun täytyy sanoa, että koen myötähäpeää enkä viitti enää ton nikin posteja lukea. Mä en ainakaan kaipaa mitään sosiaalipornoa.
Sä olet sellainen samanlainen ihminen ilmeisesti kuin Joker Batmanissa tai Käteinen, että on pakko hymyillä vaikka vituttaisi. Todennäköisesti olet myös se, joka on minua käskenyt ainakin viisi kertaa katsomaan itseäni peiliin, vaikka jos tietäisit minut, niin tietäisit, ettei minulla ole peilissä mitään hävettävää. Sinua ahdistaa se, että tämä maa ja Eurooppa ja maailma nyt sattuvat olemaan ahdistavia ja inhottavia paikkoja ja sä yrität löytää syitä yksilöistä niin ettei sinun säälittävä maailmankuvasi romahtaisi. Kyllä minä tiedän, olen minäkin ollut lahkouhri.
Kuules olen nähnyt sun kuvan, sehän löytyy täältä keskusteluista ja olet kertonut missä asut jne. Mä en halua tietää netissä mitään henk.koht. asioita liikaa ja siinä kaikki. Sun kannattais miettiä, käyttäydytkö niin kuin joku Parviainen ja miksi. Mä en ole sua käskeny kattoon peiliin tai mitään muutakaan, ekaa kertaa edes vastaan sulle. Tän jälkeen en enää vastaan, tee mitä tykkäät mutta kehottasin miettimään kannattaisko vähän suojella itteä.
Kuka on Parviainen?
Minä pistin narkitkin ojennukseen silloin, kun ne tuli mun nykyisin jo kuolleelta kumppanilta viemään huumekipulääkkeitä, enköhän minä pärjää turvallisuuden puolesta, se turvallisuus on sen jälkeen vain parantunut.