Laittamassa hynttyitä yhteen miehen kanssa. Hyvin menee sekä tunteiden, että peiton alla. Mutta jotenkin kaipaan naista seksuaalisesti. Olisikohan se pettämistä jos saisin naista silloin tällöin? Naisen kosketus on niin paljon miestä erillaisempi, enkä samanmoista orgasmia ole saanut miehen kuin naisen kanssa. Itsekkin pidän suuseksin antamisesta naiselle enemmän kuin miehelle.
Mitähän tässä pitäis tehdä, kysyä lupaa panna naisten kanssa? Salaa sitä en voi tehdä koska olen melkein aina halukas ja jos halut yhtä äkkiä loppuu kun saankin naiselta niin paljastun heti!
Mitähän tässä pitäis tehdä, kysyä lupaa panna naisten kanssa? Salaa sitä en voi tehdä koska olen melkein aina halukas ja jos halut yhtä äkkiä loppuu kun saankin naiselta niin paljastun heti!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No hienoa kuitenkin että ootte suhteen alussa miehen kanssa: nyt on hyvä, ohikiitävä, hetki käydä läpi perusasiat: "Olen bi. Saatan ihastua naiseen tai haluta naista..." Tässä vaiheessa sen sanominen kirpaisee vähemmän kuin myöhemmin.
Tosi hyvä että aikoinaan tulin sanoneeksi että saatan olla bi. En ole puhunut ihastuksistani saatikka kunnon rakastumisesta, koska en ole toiminut fantasioideni mukaan.
"Olisikohan se pettämistä jos saisin naista silloin tällöin?"
Ottaisitko itse pettämisenä sen, jos miehesi kävisi aina silloin tällöin nusauttelemassa jotakin nuorta kundia? Ja kysyttäessä sanoisi että nyt vain teki niin kovasti mieli miestä seksuaalisesti?
Pettämistä on se mikä tapahtuu salaa toisen selän takana, sellainen toiminta mitä toinen ei hyväksy. Eri asia on, jos parisuhteessa on sovittu erilaisista pelisäännöistä. Itsekin elän heterosuhteessa, olen elänyt jo vuosia, mutta minulla on myös suhde naiseen. Hän on tahollaan myös naimisissa ja kaikki osapuolet hyväksyvät tilanteen. Parisuhteita on monenlaisia mutta tärkeintä on mielestäni olla rehellinen.
Siinäpä se jutun ydin lieneekin. Eli vaatiiko itselleen vapauksia joita ei olisi valmis antamaan toiselle. Tuota suosittelen miettimään.
Pelisäännöt ovat tietysti tärkeitä, mutta kenties jopa tärkeämpää on niiden pelisääntöjen jonninlainen tasapaino. Niillä eväillä homma toimii.
Edelleenkin: pelisäännöt luodaan parisuhteessa yhdessä, olennaista ei ole sääntöjen "tasapainoisuus" eli että molemmat osapuolet saavat varmasti saman verran sitä, tätä tai tuota. Ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia, kaikkia ei kiinnosta useat kumppanit, toisia taas kiinnostaa. Omalla kohdallani miestäni ei kiinnosta tippaakaan suhde johonkin toiseen naiseen mutta silti tämä järjestely toimii vallan hyvin. Olennaista on siis avoimuus, rehellisyys ja kaikkien tyytyväisyys ratkaisuihin, olivat ne sitten miten tasapuoliset tai eivät. Minua ärsyttää se, että aina vedotaan siihen että toisella osapuolellakin pitää olla yhtä lailla muita suhteita jos toisellakin on. Mitäs jos tämä ihminen ei halua muita suhteita? Eikö hän silti voi olla onnellinen? Tiedän monia vastaavia parisuhteita eikä siinä kumpikaan koe olevansa epäreilussa asemassa, kyse on siitä miten kukin elämäänsä haluaa elää. Toiset yhden, toiset vaikka kahden kumppanin kanssa.
>> Olennaista on siis avoimuus, rehellisyys ja kaikkien tyytyväisyys ratkaisuihin, olivat ne sitten miten tasapuoliset tai eivät.
Sisältyykö tuohon lähestymistapaan sen mahdollisuuden ja hyväksyminen, että miehesi jossakin vaiheessa saisi kimmokkeen ja kiinostuksen bi-suhteeseen omalla tahollaan?
Tai miten n n bi-suhde avioliitossa poikkeea pohjimiltaan "oikeudellisesti" siitä jos miehesi haluaisi tahollaan vaihtelua ja uusia erilaisia tuntemuksia toisen erilaisen naisen kanssa? Miksi tuo nautinnon oikeus olisi rajoitettu vain avioliiton ulkopuoliseen bi-suhteeseen?
Kaikki ei ole ennalta kirjoitettua ja etene kuin kiskoilla. Se mikä nyt on jonkin henkilön seksuaalinen skaala saattaa säilyä läpi iän melko muuttumattomana vaikkakin kypsyen ja avartuen, mutta siihen voi myös tulla henkilöä itseäänkin yllättäviä uusia tarpeita ja voimakkaita viettejä. Entä jos miehesi joskus tulevaisuudessa saisi vaikkapa voimakkaan halun alkaa harrastaa seksiklubeja ja parinvaihtoa? Miten niihin tulisi suhtautua?
"Sisältyykö tuohon lähestymistapaan sen mahdollisuuden ja hyväksyminen, että miehesi jossakin vaiheessa saisi kimmokkeen ja kiinostuksen bi-suhteeseen omalla tahollaan?"
Ilman muuta sisältyy. Itse asiassa olisi hienoa, jos hänkin olisi bi mutta kaikesta itsetutkiskelusta huolimatta hän kokee olevansa täysin hetero.
"Tai miten n n bi-suhde avioliitossa poikkeea pohjimiltaan "oikeudellisesti" siitä jos miehesi haluaisi tahollaan vaihtelua ja uusia erilaisia tuntemuksia toisen erilaisen naisen kanssa? Miksi tuo nautinnon oikeus olisi rajoitettu vain avioliiton ulkopuoliseen bi-suhteeseen?"
Ei ole rajoitettu ei mutta kun mies ei halua vaihtelua tai "erilaisis tuntemuksia" (kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin)
"Kaikki ei ole ennalta kirjoitettua ja etene kuin kiskoilla. Se mikä nyt on jonkin henkilön seksuaalinen skaala saattaa säilyä läpi iän melko muuttumattomana vaikkakin kypsyen ja avartuen, mutta siihen voi myös tulla henkilöä itseäänkin yllättäviä uusia tarpeita ja voimakkaita viettejä. Entä jos miehesi joskus tulevaisuudessa saisi vaikkapa voimakkaan halun alkaa harrastaa seksiklubeja ja parinvaihtoa? Miten niihin tulisi suhtautua?"
Olen samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat, kasvavat, kypsyvät, halut ja mielenkiinnon kohteet saattavat vaihtua jne. Mikäli mies haluaisi tulevaisuudessa harrastaa esim. mainitsemiasi asioita, olisi hänellä siihen aivan yhtäläinen oikeus ihan kuten minullakin omaan "harrastukseeni". Itse asiassa olemme näistä "aktiviteeteista" jo keskustelleetkin ja kiinnostusta voisi olla kokeilla parinvaihtoa mutta ongelmana on löytää sopiva pari, minä kun en miehistä välitä vaan parin pitäisi olla tyttöpari.
Jos olisi olemassa minun mieleiseni perhesysteemi, niin siinä perheen molemmat osapuolet olisivat bi-ihmisiä. Heillä voisi olla yhteisiä bi-ystäviä. Bi-henkisen vaimon bi-naisystävä saattaisi hyvinkin olla niin tykätessään myös miehen intiimiystävä. Ja bi-aviomiehen bi-mieskaveri voisi olla myös vaimon intiimiystävä. Me voisimme elää avarahenkisessä mahdollisuuksien maailmassa, jos niin haluaisimme. Uuden ilmapiirin rakentamisessa perhetason arvovalintaratkaisut vievät asiaa eteen päin.
Joillekin miehille on helppo (no jaa, helpompi) hyväksyä kumppanin ulkopuoliset suhteet naisten kuin miesten kanssa. Tavallaan ymmärrän ajatuksen, vaikka itse en ajattelekaan niin. (Itse taas hyväksyisin kumppanin suhteet niin miehiin kuin naisiin, mikäli kyse olisi vain seksistä.)
Mutta eihän tuossa auta kuin ottaa asia puheeksi. Sillä selviää.