Mummuongelma

En osaa auttaa, voin vaan todeta että et ole aioa, meillä lapsi puoltoista vuotias ja aivan samanlaista toimintaa, eniten mua ottaa päään se ruoan tuputtaminen ja ota maitoa, ota leipää noin haukkaapa tuosta jne ja sit sen vuotava nokkamukin kanssa saa painella ympäri kämppää ja viedä leipää olohuoneeseen...

ja sit niillä on aina jotain uutta ostettuna ja vaatetta kauheet määrät, pitäis varmaan olla kiitollinen, mutta kun sitä tavaraa on jo joka paikka täynnä, jos ei huolita jotain lelua vaan ehdotetaan et se jää mummula leluks ni seuraavlla kertaa kun ne tulee meille ni se tuodaan mukana.

ja ne vaatteet vaikka sanon että älä osta tuota kokoa kun ne on just kohta pieniä ja niitä mekkoja on jo kymmenen ni taas seuraavalla kertaa tuodaan... kysyis edes joskus mitä tarvis tai mentäis yhdessä ostoksille ni olis edes mielekkäitä, paljon on jäänyt nollakäytölle kun en vaan voi laittaa ja kun vaatetta on, saadaan paljon sisaruksilta ni on vara valita...

oon ehkä pikkumainen, mutta en halua lastani opettaa siihen että aina saa mitä haluaa ja kun niitä nädään on aina uus lelu odottamassa. on ainut lapsenlapsi ja taitaa myös ainoaksi jäädä niin voi tuska tätä.. mut koitetaan jaksaa! tiedän et muilla voi olla viel kurjemmin, ei oon isovanhempia tai ne ei välitä tai jotain muuta mut meillä näin!

Voi hitsi mikä mummo. Onko hän siis Sinun äitisi vai miehesi äiti?
Tuntuu tutulta tuo "mummutus"; nuo konttaamiset, kaiken sallimiset ym. On niin helkkarin ärsyttävää.
Olen itse tehnyt niin, että jos ei meidän perheen säännöt ja systeemit mummulle (eli äidilleni) mene kaaliin, niin lapsi ei tule sinne koskaan, eikä tarvitse sitten tulle meillekään lasta tapaamaan. Ja onneksi tuonikäinen lapsi jo "käräyttääkin" mummun touhut jossain määrin..."Mummu antoi, mummu teki jne."
Meneehän siinä lapsikin sekaisin, kuten tuossa lopussa kirjoitit.
Mitähän pienen päässä liikkuu, kun mummun luona ollaan kuin sirkuksessa ja viljapellossa ja sitten kotona taas on turvalliset rajat ja säännöt.

Älä anna periksi. Sano mummulle, että meiningin on muututtava, tai lapsi menee aivan sekaisin.
Eikä sitä lapsen mahalaukkuakaan tule noin venyttää. Aika suurilta määriltä nuo ruokamäärät todella tuntuu. Kyllä se "rumpu" varmasti vielä venyy tämän hyvinvointiyhteiskunnan tuloksena ehkä ihan itsekseenkin. Ei mummun tarvitse sitä edesauttaa...vai onko niin, että mummu on sitä sukupolvea, jolla oli kaikesta pulaa. Sitten hieman ymmärrettävämpää...ehkä.

Minä alkaisin hiljalleen "opettaa" tätä mummua, että esim. tuollaista aggressiivista käyttäytymistä ei saa lapselta hyväksyä. Että sitten jäähylle vaikka eikä periksi anneta. Olen joutunut tosi tiukasti sanomaan omalle äidilleni näistä. Auta armias, jos näen, että onkin lipsuttu aivan totaalisesti, niin eipä kunnian kukko laula. Se on nimittäin niin kovan työn takana niiden rutiinien ym. sisäänajo. Sitten jos joku tulee ja romuttaa kaiken, niin ei p...le. Kyllähän mummulassa voi hieman näistä kotioloista lipsua, mutta pääpiirteissään kupletin uoni pitää olla molemmissa paikoissa samankaltainen.

Ja olet aivan oikeassa siinäkin, että lapsi tarvitsee rauhaakin. Ei koko ajan sellaista luonnotonta hulabaloota, ei sellaista jaksa kukaan.

Olet varmaan se "pahis" siksi, kun olet jämpti ja ajattelet hieman pidemmälle. Anna muiden olla sitä mieltä, älä välitä.

Tsemppiä!

No ne isovanhemmat on isovanhempia ja niillehän elämän tärkein tehtävä on, että se lapsi syö varmasti riittävästi ja lellitään pilalle. Jos sinua todella vaivaa jokin asia esim. se lyöminen niin puhu. Ei lapsen kuullen, mutta ihan fiksusti voi aikuisten kesken nykäistä mummua hihasta ja sanoa, että sinä olet lapsen vanhempi ja et halua, että sinun päätöstesi yli kävellään ja etenkään lapsen kuullen. Eli jos sinä kiellät niin mummo ei saa siinä samassa antaa periksi. Minä ainakin olen papalle tästä nätisti sanonut ja se kyllä on tehonnut.

Meilläkun lapset on aina olleet vähäruokaisia niin en kantaisi stressiä ruokamääristä, ne kun ei enempäänsä syö :D Ja nuo leikittelysirkukset... Ehkä mainitsisin, että antakaa toisen olla rauhassa välillä, mutta kyllä nuo meidän isovanhemmat on ihan kantapään kautta oppineet :D Joka asiasta ei välttämättä kannata olla päsmäröimässä vaan antaa isovanhempien hoitaa suhdettaan lapseen ihan omalla tavallaan ;)

meillä taas mieheni täti on ongelma. jos olen laittanut välipalaksi mustikka-vadelma sosetta, hän tokaisee lapselleni "hyi, mitä mustaa mömmöä ne sinulle syöttää." se on käsittääkseni terveellistä. vähän aikaa sitten olin laittanut sienikastiketta "hyi, mitä mössöä sinulle syötetään"haluan opettaa lapseni syömään kaikkea, ei kuitenkaan mitään pakkosyömistä vaan kaikkiruokaisuutta. jos lapseni syö vähän, hän tokaisee "hienot naiset ei syö paljon" hän todella tietää, mitä mieltä olemme peleistä "sitten kun olet isompi, niin pelaatte jussin kanssa pelejä"Jussi on hänen poikansa, joka asuu hänen luonaan, 28-vuotias aikuinen mies, joka käy jollain reppanoiden pajalla tekemässä mukamas töitä neljä tuntia päivässä, koko tämän jussin sosiaalinen elämä perustuu elokuviin, keskiolueen, televisioon, tyttöystävää ei ole ollut n.10 vuoteen, seksielämä hoituu lukemattomilla pornoelokuvilla, jota seilailee muorin talossa.(vastustamme mediapornoa ja pornomediaa) aikuisen miehen ruokavalioon ei kuulu kuin karkit, pekoni, liha, peruna, meetvursti, vaalealeipä ja ainoana juomana keskioluen ja siidereiden lisäksi on cocacola. me emme kumpikaan halua painottaa tyttäremme maailmankuvaan vaaleanpunaista pitsiröyhelö prinsessa-fantasiaa. muori kuitenkaan ei tätä arvosta, ostelee röyhelöisiä ainoastaan vaaleanpuna-pinkkejä vaatteita, suosii kalliita merkkejä, koruja, kaikkia turhanpäiväistä maallista mammonaa. itse vanhempina käymme paljon ulkona, leikkipuistoissa, metsässä kävelyllä, tutkimme muurahaisia, katselemme lintuja, kaikkea sellaista, nähdäkseni tervehenkistä yritämme lapsellemme tarjota. ja tämä hänen poikansa jussi on elävä varoitus siitä, mitä muorikullan seurasta voi seurata. voin kysyä itseltäni, miksi olemme yhteydessä näihin ihmisiin.

aloin lukea tätä keskustelua ja mielenkiintoni heräsi. Tänään olemme tulleet yökyläilemästä mieheni vanhepien mökiltä. Lapsemme on vasta 11 kk mut on ihan pakko osallistua tähän keskusteluun "alaikäisenä". Nämä mieheni vanhemmat ovat muuten oikein mukavia, mut tuo samperin syömis asia ärsyttää itseänikin.Henkilökohtasesti olen tarkka näistä asioista mitä lapsellemme syötetään, noudatan siis paljolti suosituksia. Olen tämän asian mielestäni tehnyt selväksi näille isovanhemille, mutta kiisan viikset se mitään perille ole mennyt.

Olemme toki jo hiljalleen antaneet lapsellemme maitovalmisteita, ihan tavallista leipää jne. mutta sitten joka hemmetin kerta alkaa se sama sössötys siitä, että kyllä sille nyt jo tuota grilimakkara voi antaa ja tuossa siulle vähän juustoa ja salaattia.ei muuta kun wilhelmi pötkö vaan käteen ja päälle ketsuppia, kyllä ne muutkin syövät! siinä sitä sitten yrittää pitkin hampain ja jotenkin hienovaraisesti ohittaa tilanteen..vois tietty sanoa suoraankin,että me olemme lapsemme vanhemmat ja päätämme näistä asioista. sitä kun vaan yrittää olla niin, että välit pysyvät yhtä hyvinä kun ovat olleetkin.kaikista hassuinta tässä on mielestäni se,että tämä mummi on ollut perhepäivähoitajana liki 30 vuotta ja työskentelee tätä nykyä päiväkodissa, luulis hitto vie olevan ravitsemus suositukset edes jotenkin tuttu sana.

Joo, tuttua huttua, osa erittäin tuttuja juttuja. Itse olen anopille sanonut suoraan että nykyään suositellaan niin ja näin eikä niin kuin 70-luvulla oli tapana esim ruokailut.. Ja tuosta tavarasta oon aina sanonut suoraan että parasta olisi kun viettäisi aikaa lapsen kanssa eikä esim meillä hoitaessa huolehtisi kotitöistä siinä samalla, ne keretään kyllä jossain vaiheessa.
Tavara ja vaatetulvasta en enää ressaa (esikko nyt 2v, toinen muutaman kk:n) vaan pistän surutta kiertoon jos siltä tuntuu. meillä anoppi usein ostaa kirppikseltä (niinkuin itsekin) ja tärkein kriteeri hällä on merkki eikä kunto, ja siks ne menee useimmiten tosiaan ihan roskiin tai kirppikselle takas. Toi stereotyyppinen prinsessakasvatus tai tytöt on sellaisia ja pojat tällaisia ärsyttää itseäni tosi paljon, mutta ilokseni tyttöni on aika rämäpää eikä ollenkaan "sellainen tyttö" joten se on vähän kokenut inflaation kun on mummo itsekkin huomannut että kaikki tytöt ei tykkääkään mekoista. mumolla itsellään on pelkkiä poikia niin sekin ilmeisesti häntä harmittaa.

Yleisesti ottaen tykkään että lapsi oppii tunteen isovanhempansa, mutta ihan perussäännöistä oon koittanu pitää kiinni, ja just mökilläkin sanon suoraan että tämä ei mene niin. mutta pikkuasioista en jaksa niuhottaa. Ärsyttävämpiä on kyllä noi aikataulu ja sukupuolliroolijutut.

Oih, kuinka tuttua. En haluaisi olla kontrollifriikki niuho, mutta sellaisena minua pidetään, koska

* en halua että lapsi vaihtaa sylkeä kenenkään kanssa (suukottelee suulle tai uittaa sormia jonkun suussa), koska en halua lapselle kariesbakteeria
* haluan, että lapsi saa nukkua kun on väsynyt, vaikka isovanhemmista olisikin ihanaa että hän viihdyttäisi heitä iltamyöhään
* en halua, että lapselle tarjotaan lapsen mittakaavassa suuria määriä sokeria - karkkia 1-vuotias ei tarvitse ollenkaan, ja jäätelöannoksen ei tarvitse olla aikuisten kokoa
* lastani ei tarvitse maanitella tai kannustaa syömään! hän on sormiruokailija, syönyt itse parhaaksi katsomansa määrän kiinteää ruokaa 6kk iästä lähtien, ja valitettavasti se "ota vielä yksi lusikallinen" särähtää korvaan pahasti kun lapsi on tähänkin asti tuntenut omat rajansa

Nämä on ihan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita, joissa minun mielestä on kuunneltava vanhempaa. Isäni ei kuuntele, vaans sanoo lapselle, että "höpö höpö, älä kuuntele tuon hössötystä", ja silloin kilahtaa.

Sitten asenne- ja arvokasvatuksen osalta (nuket on tyttöjen juttuja, pommitetaan Kiinaa -lentokoneleikit, onpas kakku herkkua -hokemiset, tavaroilla lahjominen) ollaa harmaalla alueella. En tykkää, mutta en voi tietenkään estää lastani törmäämästä muunkin laisiin asenteisiin ja arvoihin kuin mitä meillä kotona on, ja pidän vain peukkuja, että kotiarvot voittaa siihen asti kuin älli piisaa alkaa vakavissaan miettiä itse omaa arvomaailmaansa.

Unohda mummot, näet mitä elämä on kun ei ole ketään joka joskus hetkenkin katsoisi lasta.

Olisit jumalauta kiitollinen että sinulla ja lapsellasi on mummo joka elää.

Laitampa vielä minäkin tähän juttua. Äitini, 2-v tyttöni mummo on kans välillä ottanu mua pattiin jutuissaan. Tyttö kun aloitteli itse syömistä, niin mummo: "toi on toivotonta, ei tosta tuu mitään", ja aina melkeen naama tytön lautasessa kiinni koko tytön ruokailun ajan. Tuputtamista myös "syös nyt". Ulkoilussa sama kärsimättömyys ja huokailu, "ei tuu mitään, mennääs jo", kun tyttö kävelee omaa tahtiaan. Sitten jos sanon, niin mulle suututaan lapsen nähden ja kuullen. Sen jälkeen suutun minä, ja sitten onkin täys sota päällä. En jaksais sitä negatiivisuuden kylvämistä lapselle. Olen yrittänyt itse aina kehua siitä mikä on onnistunut hyvin. Tuota tavaran haalimista on kans ollut, mutta ei mummo, koska hän tietää etten tykkää. On muita, jotka kantaa meiän pikku asuntoon jättikokosta lastentavaraa pehmoja isot läjät ym. ym. Sitten ne on mielikseen oltava esillä, ettei loukkaannuta.

Pakko kommentoida nyt itsekin tätä ketjua... Ymmärrän kyllä hyvin, että teitä ärsyttää mummojen hössötykset ja haluaisitte, että lapsia hoidetaan/kasvatetaan tietyllä tavoin. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vanhempien tehtävä on kasvattaa, kun taas isovanhempien tehtävä on auttaa vanhempia lasten hoitamisessa- ja ehkä vähän lelliäkin lastenlapsiaan, hassuttelemalla ja tarjoamalla herkkuja. Itsellä parhaat muistot molemmista edesmenneistä mummoista ovat juurikin ne hetket, kun mummot lellivät lastenlapsiaan; mummo oli se kiva, jonka luona oli aina kaapissa lakuja lastenlapsia varten. Pilalle en ole mennyt ja ihania muistoja saan kantaa mukanani.
Oman lapseni toinen mummo, joka oli todella rakastava ja lastenlapsilleen omistautuva, on kuollut. Ja toista mummoa ei taas pätkän vertaa lastelapset kiinnosta. Tässä tilanteessa olisin siis erittäin kiitollinen, jos lapsellani olisi mummo, jota kiinnostaa lapsen kanssa touhuta ja leikkiä. Antaisinpa melkein mitä vaan, jotta lapseni saisi rakastavan mummon... En siis niuhottaisi herkuista, välipaloista tms...
Muistakaa siis olla myös kiitollisia näistä kullanarvoisista isovanhemmista.

Täällä sama juttu, mummo tuputtaa kylässä ollessaan koko ajan lapselle ruokaa, välipaloja ja juomista, ja huomauttelee siitä että "kyllä on tytön vatsa pienentynyt". Vaikka lapsi syö ihan normaalisti itse on sit siinä vieressä mummo joka alkaa syöttämään 3 vuotiasta ja tyyliin, ota vielä vähän, ota tämä lusikallinen, ota leipää, ota maitoa... ja kun lapsi lähtee pöydästä juoksee mummo maitolasin ja leivän kanssa perään.
Muutaman kerran onkin tyttö heittäny mukin mummon päälle ja leivän heittää lattialle kun ei se niitä syö, kun ei ole enää nälkä.
Ruokahärdelli alkoi jo imetysaikana, silloin mummo oli minun kimpussani, että saako vauva tarpeeksi maitoa tissistä, ja että korviketta lisäksi, koska hänen mielestään vauva ei saa rinnasta tarpeeksi maitoa ! En enää aina jaksa tapella ja huomautella mummolle asiasta, ymmärrän toki että hyväähän hän vain tarkoittaa, mutta välillä kyllä palaa pinna ja asiasta hänelle huomautankin.
Vaikka hän onkin äitini voi asiasta hänelle huomauttaa. Anoppi onneksi uskoo minua, eikä ole "tuputtaja". Olen toki kiitollinen mummojen vierailuista, mutta mikä se on kun vanhempia ei uskota !