Onko kiva olla eläkkeellä, kun kukaan ei enää komenna eikä tartte aikaisin aamulla ylös?
Rahaakin tulee joka minuutti, joskaan ei niin paljon kuin työaikaan. Mutta joka kuukausi tulee.
On meillä kyllä paljon paremmin asiat kuin isovanhemmillamme oli.
Tehtäisiin jokainen meistä huomenna vaikka yksi ystävällinen teko/ele jollekin tuntemattomalle?
Rahaakin tulee joka minuutti, joskaan ei niin paljon kuin työaikaan. Mutta joka kuukausi tulee.
On meillä kyllä paljon paremmin asiat kuin isovanhemmillamme oli.
Tehtäisiin jokainen meistä huomenna vaikka yksi ystävällinen teko/ele jollekin tuntemattomalle?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tulee 2centtiä / minuutti!
on se niinkauan kun on tekemistä, mutta ku kaverit kaikkoaa, ja tekeminen loppu niin jopas muuttuu elämä h e l v e t i n tylsäksi, alkaa kuolemaa oottamaan, ja se vasta pitkäksi käy,,,
jumala ei huoli ja piru ei idä kiiirettä,,,
Loistoaloitus, kannatan ehdotustasi ja lupaa ainakin yrittää. - Toivottavasti ystävällinen hymy ja positiivinen palaute lähiympäristössä voidaan myös hyväksyä suoritukseksi.;)
Muistuttaisin myös "kerää roska päivässä" -kampanjasta muutaman vuoden takaa. Mehän voisimme jatkaa silläkin linjalla, ja roskien kerääminen voi jossain tarjota tilaisuuden vähän jumpatakin.
Kehaisen omilla suorituksilla kuluneelta viikolta: uimarannan nuotiopaikalla oli melkoinen määrä roskia ja sopivasti yksi kahvallinen muovikassi. Keräsin kassin täyteen ja vein roskikseen. Toivon, että seuraavat käyttäjät jättäisivät paikan yhtä siistiksi kun ei ole valmiita roskakasoja houkuttimena.
Kun odottelin yhden yhteisön kokoontumis- ja kahvilapaikan pihalla kavereita hetken, perkasin terassin vieressä olevan uudehkon vuorimäntyistutuksen jauhosavikoista ja muista rikkaruohoista.
Pujoja kiskottiin kaverin kanssa yhden ulkoilualueen polkujen varsilta. Ei toki saatu kaikkia, mutta kiskottiin, mitä jaksettiin ja huvitti. Jos kaikki tekisivät samoin, pujot luultavasti vähenisivät vähitellen kiusaamasta allergikkoja.
Tupakan tumppeja keräilen välillä, erityisesti kotipihalta.
En kuvittele parantavani maailmaa teoillani, mutta itselleni tulee parempi mieli kuin jos tyytyisin vain kiroilemaan ja paheksumaan ympäristön sotkuja. Miksi turhaan odottaa, että joku muu korjaisi ne.
Keksittekö uusia ehdotuksia päivän hyviksi töiksi?
Jotta keskustelu ei kääntyisi henkilökohtaisuuksiin, heitän kommenttini puskasta.
Tänä vuonna helmikuussa alkoi koko eläke kulkea, lopetin 2005 aloin hoitamaan vaimoani yötä päivää, hän kuoli 2007 minun kättäni pitäen (4) tuntia.
Tänäänkin olin hänen haudalla ja pesin hautakiven, kukat voivat hyvin.
Istuessa hautausmaalla ajatellessa elämää, nähdessä mikä on myös oma kohtalo ajassa.
Suosittelisin muillekin käyntiä siellä mikä on meidän jokaisen paikka ajassa.
Elämässä tietenkin on raha tärkeä ja halu elää aktiivisesti sitä olen tehnyt ehkä liiankin kanssa etsiessä toveria (nainen) ehkä olen onnistunut, mutta mikään ei ole varmaa elämässä sillä erilaiset intressit ovat hajoittavia.
elämä on vain hetki ajassa kuitenkin aika muistossa---mikä on muisto?
Suomi 24 on nolla siinä mikä on ihmisen elämä.
Kan de vara värre?
Kan vara Suomi on nolla.
Iloisesti luin sinun piristymisestäsi. Upeasti hoidit rakkaan vaimosi. Onko teillä lapsia, sinua aikanaan hoitamaan tai hoitoa järjestämään?
Aika, on elää ja aika on kuolla, meillä jokaisella. Kuolema tulee kun päivämme päättyvät, uskon siihen et ne on jo päätetty silloin kun olemme syntyneet.
Hyvää kesää sinulle sinne Ruotsinmaalle ja toteuta toki se purjeveneesi osto.
AV:lle.
Kyynel tuli silmäkulmaan. Noin tekee rakastava ja rakastettu ihminen.
Minäkin toivotan sinulle merellistä kesää, jos kerran aiot purjeveneen hankkia.
Meillä oli aikoimaan moottoripaatti, mutta itse harvoin uskaltauduin kyytiin.
Minun tärkeät mieheni ovat poistuneet äkkiä, ei ole tarvinnut hoitaa. Mutta haudoilla käyn. Tänään kävin täällä, viikonloppuna toisella. Harvoin vien leikkokukkia, mutta tänään vein päivänkakkaroita ja harakankelloja. Hautausmaat ovat rauhoittavia paikkoja. Omissa toiveissa on, että saisin poistua nopeasti kuten nuo rakkaat mieheni, mutta sitähän ei voi itse päättää. Onnellinen voi olla siitäkin, että on saanut kokea kaksi kaunista suhdetta, vaikka kaipaus on pinnalla.
Kuka on apina se on lehti.
Ei Luoja ole sulkenut ovea avaamatta toista. näin on käynyt kohdallani. Olen oppinut eläkeläisen eloa, miten päivät käyttää, ovea pitää käyttää usein ei pidä jäädä neljän seinän sisälle. Vapaaehtoistyötä köytyy vaikka miten paljon, kun antaa aikaansa toisille siitä saa itsekin iloa.
Eläkevuosien karttuessa huomaa elämän tämä vaihe voi olla hyvin rikasta ja antoisaa. On vain pidettävä huoli budjetista mihin rahat riittävät, joka kuukausi sitä uutta tulee. Olen tyytyväinen, voin hyvin tunnen itseni terveeksi, toivon voivani elää ja nauttia hyviä eläkeläisen päiviä eteenpäin. Suuri suru on ollut siitä on jo päljon aikaa. Nyt on nyt, elämä on tässä aina uusia mahdollisuuksia edessä.
Aloin verrata omaa tilannettani äitiini ja mummoihini. Näistä eri sukupolvista äidilläni oli raskain osa sairaan lapsen ja miehen omaishoitajana. Mummot pääsivät helpommalla. Isäni isä oli kuollut nuorena ja mummo eli syytinkiläisenä meillä omassa huoneessaan. Hän oli melko itsenäinen. Kävi linja-autolla sukuloimassa ja oli kuulemma ollut romanssikin naapurin leskimiehen kanssa - kuuskymppisenä? En juuri muista noita aikoja, mutta muistan kummitätini häät. Paheksuttiin, kun mummoni oli jäänyt sinne tanssin ajaksi.
Ilmapiiri on tässä suhteessa muuttunut. Meille ikääntyneille sallitaan yhtä sun toista. Ja onhan eläkekin toista luokkaa, mikä antaa vapautta. Eikös sitä voi olla ysvävällinen tuntemilleenkin? Yleensä olen. Juuri nyt elän vähän eristyksissä. Esim. aamun lehteä hakiessani en todennäköisesti törmää kehenkään. Mutta Vili-koira on seurana. Kotona voin vaihtaa jonkin sanan naapurin kanssa, on suurempi todennäköisyys, että jonkun tapaa.
On tämä ihmeellistä, olet vaan ja saat palkkaa, tietysti lisäkään ei tekisi pahaa, mutta milläs se syntisen silimä täyttys :/
Nyt on aikaa avitella lapsenlapsien hoidossa, niinkuin tälläkin hetkellä olen kotimiehenä pojan huushollissa,- hyvä mieli tuli tästäkin mahdollisuudesta auttaa...
Isäni varoittava esimerkki.
Jyyräsi työ- sairasloma pätkiä 61-vuotiseksi.
Kitui kaksi vuotta eläkkeellä rakkaan äitini haukuttavana ja kuoli pois.
Olen kiitollinen mahdollisuudestani 53-v alkaneeseen "pehmeään laskuun".
Ei mitään osa-aikaeläkettä tai vastaavaa.
Reiluja työpätkä- työttämyysjakso kausia päätyen täyslaiskuuteen 57-v.
55-v lipsahti ulottuviltani viime tipassa.
Täysin terveenä ja hyväkuntoisena 67-vuotiseksi.
Vuoden takainen pakoputken lyhennyskään ei enää haittaa mutta pakolliset lepokukaudet tuntuvat lihaskunnossa.
Unohtuiko itse asia: Tehtäisiin jokainen meistä huomenna vaikka yksi ystävällinen teko/ele jollekin tuntemattomalle?
Eikös tämmöiset jutut ole tilanteesta riippuvia? Ykskaks tulee mahdollisuus reagoida. Itse olen juuri nyt ihan yksin, voi olla etten tapaa ketään koko päivänä. Enkä rupea eläkeläiseloani turhalla suunnittelulla pilaamaan.
Uskon että tyttäreni ilahtuu huomenna avustani, on nääs sellainen mestari heillä laiturinasennushommissa kaverina ettei paremmasta väliä (1,5 v), mummi on nyt taas kovaa valuuttaa :) ja ihanaa olla avuksi..
Tätä palstaa lukiessa huomaa, kuinka erilaisia me eläkeläisetkin olemme. Yhteistä on lastenlasten hoitaminen. Minä olen 65 v. helsinkiläisnainen ja tunnen olevani, kuin nuori tyttö. Olen etsinyt netin kautta itselleni miestä, mutta huomannut, että samanikäiset miehet pitävät vain "katalogia", eivät vastaa eivätkä aloita kirjoittelua. Olenkin asennoitunut elämään ilman miestä, joka sekään ei ole huono vaihtoehto.
Tässä iässä tosiaan useat ystävyyssuhteet loppuvat eri syistä. Jos olisi enemmän rahaa, matkustaisin. Menen mukaan erilaisiin harrastuksiin ja käyn kävelemässä - onneksi ei maksa mitään.
kuolemaa en vielä odota, äitinikin vielä elää. Yritän nauttia jokaisesta päivästä. Ihanaa olla vapaana työstä.
Aloitusviesti oli hieno - positiivisuutta peliin.
Unohdit ...miten sinä hoidat lapsenlapsiasi? Miten usealla on tuo ´käppänän´ löytäminen niin suuressa määreessä?
Tapaileehan heitä tapahtumisissa, eikö se riitä?
Yksinkin voi elellä melko täyttä elämää. Yhdessä televisio-ohjelmassa kerrottiin noin kasikymppisestä pariskunnasta. Mies sairastui matkalla ja nainen kertoi jääneensä ensi kertaa elämässään yksin. Mahtoi tuntua kamalalta. Realismia on, ettei sopivaa kumppana niin vain löydy.
Ystäviä jää pois, mutta uusia tulee tilalle. Tuttavien kanssa voi viettää aikaa silloin tällöin, ei ole sitovaa.
Kunpa edes muistaisimme kanssakäymisen yksinkertaiset pelisäännöt. Kiittäisimme kirjeistä, korteista, vastaisimme viesteihin.
Ei mitään valittamista oleilulle, autan kyllä entistä osakastani ihan tarpeen mukaan.
Jäi 3 viikoksi jussilta lomalle ja nyt hoitelen puhelinta, otan työtilauksia ja suunnittelen kuka menee mihinkin.
Palkat laskee tilitoimisto kuten ennenkin, ilmoitan jos muutoksia tulee.
Mut en enää fillaroi yöaikaan kenenkään luona, nuorempien jobia se on.
Eälämää antaa ja ottaa... nyt on taas minulla se ikävämpi osa...
No joo, eipä minua ole ennenkään käskytelty eikä nyt eläkeläisenäkään. Teen minkä päiväsyönnä kerkiän tekemään ja nukun kun nukuttaa pääsääntöisesti yöaikaan.
Rahaa ei ole hölvättäväksi asti, vaan etiäpäin mennään.
Nyt elän onnellista elämänvaihetta. Puuhastelua aamusta iltaan, tykkään ; )
Remontoin mökin terasseja ja entisöin sisä- ja ulkohuonekaluja. Esikoinen toimii projektinrahoittajana ja kuopus toteuttaa suunnitelmiani ja naputtelee nauloja ja heiluttelee maalipensseliä rinnallani.
Isovanhempani isäni puolelta tulivat toimeen omillaan, enkä usko, että heillä oli asiat huonommin kuin meillä. Saivat asua kotonaan aina elämänsä loppuun asti.
Saammekohan me asua kodeissamme elämämme loppuun asti?
Äitini vanhemmat kuolivat äitini ollessa teini-ikäinen, jolloin äitini oli pakko jälähteä maailmalle leipäänsä tienaamaan.
Olen itse onnellinen, jonka johdosta läheiseni elävät rinnallani onnellisina.
Ystävättäreni lähetti minulle viestin "Olen onnelinen kun saan olla ystäväsi" sellaiset viestit tekevät onnelliseksi ja lähettelen samankaltaisia rakkailleni.
Aina on unelmia mielessä, kuitenkin täytyy mahdollinen "pitkä" elämäkin olla onnellinen varautumalla siihen taloudellisesti ja siinä kysymys on vain minusta, lapsilla on hyvä koulutus ja elämä.
Yksin on jotenkin turvaton, vaikka olisi hyvää seuraa sillä pienellä ajalla olen nähnyt ja kokenut enimmin kuin 40 vuodessa tämä on tosi.
Toivottavasti talous alkaa kulkemaan oikeaan suuntaan maailmassa koska vielä ole siitä hyvin paljon riippuvainen.
Kiitos joillekin myötä tunnosta, sillä suuri köyhyys lapsena vielä näkyy unissa ja toisaalta pyydän anteeksi "karjalaista" kiihtyvää mieltä.
Eläkkeellä---niin olen katsellut omaa hauta paikkaa hänen vierelle, on rauhoittavaa istua hautausmaalla ja nähdä oma totuus mikä on elämä, monelle se ei ole kiinni ajasta vai jostain muusta, siis voi sanoa kohtalosta.
Elämä on oikeastaan hyvin lyhyt, katsoessa mitä se on monilla kasveilla (puilla), toisaalta monilla on elämä hyvin lyhyt luonnossa.
Onko paikka sinulla? Elämä voi olla lyhyt?
Erityisesti täällä kirjoittavilla... som jag kan se....(kuin minä näen).