Anteeksi kaikille, kun tässä kesti näin kauan. Toivottavasti odotus oli sen arvoista.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
''Pitäkäähän hauskaa, pojat'', Juhon äiti hymyili ylisuurien aurinkolasiensa takaa. Juho heitti jotain epämääräistä vastaukseksi, ja mä tajusin koko tilanteen vasta kun Juhon äiti oli jo veivannut sivuikkunan kiinni, kääntänyt auton ja kadonnut näkyvistä. Sillä aikaa mä olin ihaillut meidän leirialuetta, joka näytti kieltämättä paremmalta kuin mä olin luullut. Se ei ollut mikään hökkeli keskellä korpea, vaan tuliterä leirikeskus vain muutaman minuutin päässä kaupungin keskustasta. Ajoaika mun kotoa jäi reiluun tuntiin.
Järven rantakin näkyi jo parkkialueelta asti. Mä halusin sinne! Varmasti sillekin oli varattu oma aikansa, mutta ensin piti löytää ennalta määrätty kokoontumispaikka. Juho ehdotti suoraan kävelemistä, enkä mä pistänyt hanttiin.
Samaisen asfalttiväylän varrelta näkyikin suurehko noin kymmenen nuoren muodostama keskittymä alapihan keinuilla. Mä muistin, että kokoontumispaikan kohdalla oli mainittu jotain alapihasta, joten mä poikkesin tieltä alas Juhon vanavedessä.
Mun pikaisen laskutoimituksen mukaan paikalle jo vaivautuneista seitsemän oli poikia ja neljä tyttöjä. Mun ja Juhon saapuminen tarkoitti siis sitä, että kolmasosa porukasta puuttui, vaikka kello oli jo varttia vaille viisi. Ilmoittautumislomakkeessa enemmän tai vähemmän ehdoton takaraja oli viideltä.
Mä ja Juho tervehdittiin pikaisesti muita, ja ne juuri ja juuri jaksoivat korvaansa letkauttaa ennen iänikuisen pälätyksensä jatkamista. Mä mietin jo, että tällä menolla leiristä tulisi melkoinen pannukakku, mutta toisaalta en mä olisi voinut juuri enempää vaatia ensikohtaamisella. Muiden asemassa mä tuskin olisin jaksanut tervehtiäkään.
Viimeisten minuuttien kuluessa mä ja Juho juteltiin lähinnä keskenämme eikä juuri kiinnitetty muihin huomiota. Hämmästyttävää kyllä, ennen kello viittä kaikki 20 ilmoittautunutta (tai ainakin mä oletin, että paikalle raahautuneista kaikki olivat ilmoittautuneita) olivat hommanneet itsensä kokoontumispaikalle.
Aika tarkalleen minuuttia vaille viisi päärakennuksen ovesta astui ulos kaksi noin kolmekymppistä kirkkaanpunaisella 'OHJAAJA'-paidalla varustettua henkilöä. Kummallakaan ei ollut vyölaukkua kummempia varusteita yllään. Muutaman askeleen kuluttua mä päättelin toisen olevan mies ja toisen olevan nainen. Mä en ollut kovin hyvä arvioimaan ihmisiä niiden ulkonäön perusteella, mutta uskoin, etten ollut kovin väärässä. Muutaman sekunnin kuluttua mä sain sherlockmaiselle päättelylleni vahvistuksen.
''Heipähei kaikille'', nainen tervehti pirteänä. Runsaan sekunnin ajan sen katse kiersi koko porukan läpi. Vasta kun ohjaajat pysähtyivät ja nainen vilkaisi miestä happamana, tämä tajusi avata suunsa.
''Juu, hei vaan, mun nimi on Jari'', mies ilmoitti hiukan väsyneesti. Ei ilmeisesti se penaalin terävin kynä.
''Ja mä olen Reetta. Alkuun mä voisin toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tänne leirille, ja me toivotaan, että päästään tutustumaan teihin kaikkiin ja pidetään yhdessä hauskaa tän yhdeksän päivän aikana.'' Rehellisesti sanottuna siinä oli se pakollinen osio ilman mitään älyllistä osaamista vaativaa lisäystä. Ei kai meitä nyt vaan ollut ohjaamassa kaksi täysidioottia? Tai sitten mä olin taas oma pessimistinen itseni. Ei mitään eroa arkeen.
Muutaman minuutin ajan ohjaajat kertoivat tulevien päivien ohjelmasta tarkemmin ja kertasivat sääntöjä, mutta mua ei kiinnostanut kuunnella. Mä päätin käyttää ajan paremmin hyödykseni ja tiirailin sivusilmällä muita tuntemattomia. Muutama erottui positiivisessa mielessä joukosta, mutta kukaan ei pistänyt silmään erityisesti. Sinänsä se olikin hyvä, koska ei mun tarkoitus ollut mennä leirille poikaystävää hakemaan. Hauskaahan sitä oli tarkoitus pitää, kuten Reetta sanoi...
Yhtäkkiä mä kuitenkin havahduin, kun Jari teki jotain, mitä mä en olisi ihan heti kuvitellut ensivaikutelman perusteella. ''Hei, nyt olkaa hiljaa!'' tuli niin puun takaa ja sellaisella äänenvoimakkuudella ja -painolla, että mä melkein pomppasin pystyyn säikähdyksestä. Lisäksi Reetalla oli vaihteeksi jotain astetta kiinnostavampaa asiaa.
''Seuraavaksi me tehdään tän leirin perinteinen tutustumistraditio eli sokkotreffit. Ja nyt ei kannata pelästyä, koska nää eivät ole aivan kirjaimelliset sokkotreffit, vaan se lisäys 'sokko' perustuu siihen, että... Jaetaanpas ensin teille nää numerot.'' Reetta kaivoi vyölaukustaan joitain epämääräisiä arpalipukkeen näköisiä paperisuikaleita. Muut rynnivät paikalle ensin, joten mä en nähnyt sen tarkemmin. Jokainen sai vetää viuhkasta yhden lipun itselleen. Mä sain numerokseni 13, ja pohdin, kuinka tääkin oli varmasti joku enne... Pikku hiljaa tuntui, että mikään ei enää saisi mua yllättymään. Mun kiintiö alkoi olla jo täynnä. Toisaalta mä mietin, kuinka mä kestäisin koko aikaa, jos mä stressaisin jokaisesta pikkujutusta, ja päätin yksinkertaisesti olla välittämättä.
Tulisilla tunteilla leikkimisen käsikirja ¤2¤
24
1412
Vastaukset
- Laakerinlehti
''Onko kaikilla nyt numero? On? Hyvä. Se sokko-osuus loppuikin tähän, jos jonkun hyvän uutisen haluatte kuulla.'' Heleä nauru. ''Nyt kun teillä on kaikilla numero, teidän pitäisi numeroiden mukaan edetä koko porukka läpi niin, että tutustutte jokaiseen ihmiseen täällä. Meitähän on yhteensä 22, koska myös Jari ja minä olemme tässä mukana, tietenkin. Aloitetaan sillä tavalla, että ykkönen ja kakkonen on pari, kolmonen ja nelonen on pari ja niin edelleen. Voitte hyödyntää tässä matikan taitojanne ja laskeskella, tuleeko teidän parilla olla yhtä pienempi vai yhtä suurempi numero kuin teillä. Eikä tässä vielä kaikki.'' Muutama kyllästynyt huokaus kuului, ja ainakin mä tirskahdin toisten reaktioille (enkä ollut edes ainoa). Kuinka yli-innokasta porukka voi olla!
''Täytyyhän meidän vielä testata, että te oikeasti kuuntelette toisianne. Siksipä teidän täytyy näiden sokkotreffien jälkeen kertoa sattumanvaraisesti valitusta henkilöstä yhteensä viisi asiaa, jotka te muistatte. Joten muistakaa kysellä paljon, koska jos te ette osaa nimetä viittä asiaa, teidät laitetaan tutustumaan uudelleen. Elikkäs, homma selvä?'' Ymmärtäväisiä nyökkäyksiä. ''Ja ei kun menoksi.''
Mun täytyi siis etsiä ensin käsiini numero neljätoista, kuka se nyt sitten ikinä sattui olemaan. Mä löysin aloitusparini ensimmäisten joukossa. Tyttö esitteli itsensä Roosaksi, ja kertoi muun muassa olevansa 18-vuotias eli vuotta mua vanhempi. Roosa näytti kyllä vähintään parikymppiseltä, mutta mähän olin aina ollut huono arvioimaan ihmisiä ulkonäön perusteella. Mä yritin kuunnella parhaani mukaan, mutta loppujen lopuksi mun kiinnostuksen taso ei ollut lähellekään sitä, mitä se olisi voinut olla. Joitain irtotietoja mulle jäi päähän, kuten ratsastusharrastus ja rakkaus kissoihin.
Korkeista odotuksista huolimatta pari toisensa jälkeen mä tylsistyin yhä enemmän. Sitä samaa rataa, ei mitään uutta. Mulla oli parina kolme poikaa peräkkäin, mutta yksikään ei vaikuttanut pätkääkään kiinnostavalta. Niiden jälkeen tuli pari tyttöä, joiden olemuksesta ei voinut päätellä, flirttailivatko ne vai olivatko ne vaan äärimmäisen sarkastisia. Kumpikin vaihtoehto oli melko realistinen.
Muhun oli aina suhtauduttu asenteella 'joko tai': joko musta pidettiin tai sitten mua vihattiin. Mä olin yrittänyt jo pitkään selvittää, mitä mä tein väärin, mutta kummankaan joukon edustajista ei koskaan ollut mitään apua. Ne jotka pitivät sanoivat aina, etten mä tee mitään häiritsevää ja taas ne jotka vihasivat vain tuhahtivat jotain tyyliin 'niin toivoton tapaus ettei kannata edes yrittää'. Ei edes mun ehdottomasti paras kaveri Juho osannut sanoa, mikä mussa saattoi ärsyttää. Sen mielestä mä olin sympaattinen. Sattumalta mulle tuli välittömästi mielikuva, jossa mä yhdistin Juhon sympatiakommentin meidän 'suudelmaan'. Mikä mua vaivasi!? Mä kävelin suurin piirtein leuka rinnassa mun seuraavan parin luo.
''Onks tylsää?'' kuului kysymys. Mä havahduin ja katsoin mun paria tarkemmin. Se oli suurin piirtein mun ikäinen poika, jonka kasvoilla leikki iloisen ilkikurinen virne. Saattoi sen tulkita myös uteliaisuudeksi. Ja pyhä pamaus sentään, se jätkä oli komean näköinen! Kuinka mä en ollut spotannut sitä aiemmassa vaiheessa? Kai mut saattoi jo luokitella jonkin asteen sokeuden omaavaksi henkilöksi. Ja toisaalta, eikö rakkauskin ole sokeaa...
Se oli ilmeisesti käynyt värjäämässä hiuksiaan, sillä ei kenenkään hiukset voineet olla luonnostaan yhtä kauniisti sävytetty kirkkaan beigen ja lämpimän ruskean kesken. Kaksi eritempoista väriä tanssahteli kauniisti keskenään... hiusten hiljalleen tuulen vaikutuksesta lainehtivassa meressä... jollain tavalla irtonaisina elementteinä... mutta silti kietoutuneina yhteen. Se vuorottelu oli puhtaan täydellinen. Kampaajan superkäsittely tai lottovoitto geenien suhteen.
Sen pojan kasvonpiirteetkin olivat samaan aikaan kovin somat ja miehekkäät; murrosiän kriittisen vaiheen tunnusmerkki numero yksi. Sopivan kokoiset, hiukan ulkonevat huulet, joita olisi tehnyt mieli suudella sillä punaisella minuutilla. Eniten mun katse kiinnittyi pojan vuononvihreisiin silmiin. Sävy oli hyvin lähellä harmaata, mutta silti vihreän tunnisti. Ne silmät melkein kutsuivat luokseen; ''sä olet mun oma, mun pauloissa, turha yrittää paeta''. Mun kiinnostusmittarista loppui asteikko kesken, sillä neula pomppasi stratosfääriin asti.
''Mikä kissarotu se on, joka vie kielen noin pitkäksi aikaa?'' poika jatkoi sama virne kasvoillaan. Samalla hetkellä mä tajusin, kuinka ällöttävän typerältä mä takuulla näytin koko äärettömän nolon ja pitkän tuijotuksen ja hiljaisuuden jälkeen. Mä tunsin itseni maailman suurimmaksi idiootiksi, koska mä todella halusin tutustua mua vastapäätä istuneeseen poikaan, joka todella ansaitsi paremman ensivaikutelman musta. - Laakerinlehti
''Anteeks, ei ollu tarkoitus - siis - mä ajattelin jotain ihan muuta'', mä mutisin häpeissäni. Mä en realistisesti odottanut mitään sympatiaa äskeisen katastrofialun jälkeen. Sen sijaan mä odotin kauhusta kankeana iskua kanveesiin, mitä mä en todellakaan halunnut, mutta minkäs sitä omalle tyhmyydelleen mahtaa. Huono ensivaikutelma on huono.
''No niin näköjään ajattelit!'' poika letkautti purskahtaen nauramaan. Mun omaksi hämmästyksekseni hymy levisi mun kasvoille myös, mutta se johtui puhtaasti siitä, että mä nautin, kun toiset saavat iloa musta. Surullista, eikö totta. Ja tuo oli sitten ironiaa.
''Eipä ollut toisaalta ensimmäinen kerta, kun mun naamavärkkiin ihastutaan...'' Mun ilme vaihtui salamannopeasti johonkin, joka aika varmasti näytti kuin peuralta ajovaloissa. Mun piti 'korjata' tilanne ja nopeasti.
''Ihastua? M-mut, e-enhän mä sillä tavalla - siis sori jos se näytti jotenkin-'' Epätoivoisuus mun äänessä kantautui varmaan kilometrin päähän. Oli ehkä jopa onni, että mut keskeytettiin ennen kuin mä ehdin nolata itseäni enempää.
''Ketä sä oikeen huijaat? Et ainakaan mua.'' Juurikin näin. Mun vastaukseksi jäi luovuttanut huokaus. Pelko kalvoi mun sisällä: tajusiko se jo nyt, että mä olen homo? Mä en voinut välttyä ajatukselta.
''Me ollaan varmaan hukattu liikaa aikaa joutavuuksiin. Jospa mä aloitan, kun sulla kestää sulattaa mun tyrmäävä ulkonäkö'', poika naurahti taas. Mä tiukensin ilmettäni hiukan, mutta ehkä enemmänkin keskittyäkseni kuuntelemaan.
''Mun nimi on Niklas ja mä olen 16-vuotias. Joillekin se on hirvee yllätys.''
''Siis ihax totta, ootsä niinku vasta kuustoista'', Niklas imitoi perustyyppistä pissaliisaa. Mä sain vaivoin pidettyä mun naaman peruslukemilla.
''Eli kyllä, mä olen 16. Deal with it. On se kuitenkin suojaikärajan yläpuolella...'' Hetken aikaa musta tuntui, että Niklas olisi iskenyt silmää tässä kohtaa, mutta päätin ajatuksen olevan liian pelottava ja pakotin sen pois mun mielestä.
''Jostain ihmeen syystä mun ympärillä pyörii aina porukkaa kuin kärpäsiä, mutta ehkä mä olen vaan niin karismaattinen - mut hei, ainakin mä tiedostan ja tunnustan olevani itsekäs! Osittain sen takia mä tykkään pitää ittestäni huolta ja oon onnistumatta koettanut saada rantakuntoisen pyykkilautavatsan kesäksi. Ja sulle mä voin kyllä uskoutua tästä; mä olen neitsyt, vaikka toista luullaan. Mutta kannattaa pitää toi omana tietona, tai muuten sun tulevaisuudesta tulee muutaman pykälän verran synkempi.'' Salaperäinen hymy. Mä vastasin nyökkäyksellä.
''Nii, ja tota ei ehkä kannata sanoa ääneen, kun pyydetään kertomaan viisi opittua asiaa. Mitäs mä vielä kertoisin... Mä en ole tällä hetkellä parisuhteessa, mut saattaa olla, että mä olen yllättävän pian.'' Onnekas paskiainen. Mua ärsytti suunnattomasti se, kuinka syylliseksi mä tunsin oloni heti kun mä ajattelin jotain negatiivista Niklaksesta. ''Kalle, olet toivoton, olet aina ollut'', pieni totuuden ääni piipersi jossain lähistöllä - tai mun pääkopassa.
''Jottei tästä tule mun monologia, sunkin kannattais varmaan kertoa ittestäs jotain. Tai jos hyvä tuuri käy, me joudutaan tutustumaan toisiimme uudelleen'', Niklas myhäili. Se tuntui vihjailevan mulle koko ajan! Mä en sietänyt kuittailua vierailta ihmisiltä, mutta Niklaksessa vaan oli jotain sellaista, joka sai mun vatsan kääntymään ympäri. Mä toivoin hartaasti, ettei sama kävisi mun koko maailmalle.
''Öäh, mistä mä aloitan. Mä oon Kalle, 17 vee, asun korvessa, Juho on mun paras kaveri ja se on täällä mukana...''
''Mä tiedän, mä tutustuin siihen jo.''
''...ja mulla on niin huono tuuri parisuhderintamalla, että mä olen aika tavalla luovuttanut sen suhteen.'' Mä en enää keksinyt mitään järkevää lisättävää, joten mä aloitin hiljaisuuden odottaakseni Niklaksen puhuvan seuraavaksi.
Mutta niin ei käynyt. Niklas vaan tuijotti mua takaisin vuononvihreillä silmillään ja kulmakarvat lievästi koholla. Mä olin erottavinani pientä surua tai myötätuntoa syvän vihreän keskeltä. Mistään muusta ei olisi voinut päätellä mitään, mutta ne silmät kertoivat kaiken oleellisen. Ensimmäisen kerran mä havaitsin Niklaksessa jotain myötämielistä mua kohtaan, ja mun tunteet olivat aika ristiriitaiset. Osa musta halusi vain kadota, lähteä pois tai kuvitella, että kaikki mitä mä näin, oli harhaa. Voiton taisi kuitenkin viedä se osa, joka tulkitsi Niklaksessa jotain, joka halusi mulle hyvää. Rentouttavan lämmin tunne eteni aaltona läpi mun kehon. Mä tiesin sydämessäni, että Juho oli juuri saanut varteenotettavan kilpailijan. - huokaus!
Kaiketi jatkoa saa odottaa taas sen kolme kuukautta ;) Enpä tiedä jaksanko odottaa, eipä tämä tuntunut oikein edistyvän mutta ehkäpä joitain alkaa tapahtua poikien välillä?
- Laakerinlehti
Voin kyllä ilokseni todeta, että onneksi olet väärässä! Seuraava osa ilmestyy aivan varmasti aikaisemmin. Ja onhan se totta, että kaikki eivät pidä tarinoista, joissa juoni etenee hitaasti. Jos ei kerran kiinnosta, voitkin kaiketi mennä ja lukea niitä tarinoita, joita joka viikko joku jaksaa kommenteillaan nostaa palstan kärkeen. ;))
- ei nimimerkkiä
toivottavasti jatkuu pian!
- Nimeni varattu???
Kiitos vaan!
Oli oikein mukava, odotan innokkaana lisää... ei haittaa vaikka juoni etenee hitaasti... päinvastoin!
T: Helena - fiiiu
milloin jatkoa? :(
- Laakerinlehti
Kiirettä pitää, joten en voi luvata mitään... :(
Olen aloitellut jo uutta osaa, mutta kun ei kirjoittamiselle tahdo jäädä juuri yhtään aikaa, ja mulla on muutenkin niin kova stressi päällä, ettei se tahdo sujua siltikään. Kuun puolessavälissä on vähän enemmän aikaa, joten mä *toivon* hartaasti, että siihen väliin saisin julkaistua 3. osan. - Laakerinlehti
Laakerinlehti kirjoitti:
Kiirettä pitää, joten en voi luvata mitään... :(
Olen aloitellut jo uutta osaa, mutta kun ei kirjoittamiselle tahdo jäädä juuri yhtään aikaa, ja mulla on muutenkin niin kova stressi päällä, ettei se tahdo sujua siltikään. Kuun puolessavälissä on vähän enemmän aikaa, joten mä *toivon* hartaasti, että siihen väliin saisin julkaistua 3. osan.Niin, eihän tästä sitten tullutkaan yhtään mitään. Unelmoijien 8. lukua pitäisi ehtiä kirjoittaa johonkin väliin, joten tämän jatkaminen on nyt toisella sijalla. Saan olla tyytyväinen, jos tämän vuoden puolella ehdin julkaista tälle novellille jatkoa. Ja oonhan mä saamaton ihan ilmankin mitään kiireitä... Huoh, toivotaan parasta.
- Lakris
Laakerinlehti kirjoitti:
Niin, eihän tästä sitten tullutkaan yhtään mitään. Unelmoijien 8. lukua pitäisi ehtiä kirjoittaa johonkin väliin, joten tämän jatkaminen on nyt toisella sijalla. Saan olla tyytyväinen, jos tämän vuoden puolella ehdin julkaista tälle novellille jatkoa. Ja oonhan mä saamaton ihan ilmankin mitään kiireitä... Huoh, toivotaan parasta.
Jään määräämättömän pituiselle tauolle kirjoittamisesta. Tällä hetkellä ei onnistu mikään, joten odottelen parempia aikoja. Olen pahoillani.
(Jos joku haluaa jotain hämärää arviota kestosta, todennäköisimmältä tuntuu sellainen reilun puolen vuoden breikki. En lupaa mitään.) - Håmåhåkan
Laakerinlehti kirjoitti:
Kiirettä pitää, joten en voi luvata mitään... :(
Olen aloitellut jo uutta osaa, mutta kun ei kirjoittamiselle tahdo jäädä juuri yhtään aikaa, ja mulla on muutenkin niin kova stressi päällä, ettei se tahdo sujua siltikään. Kuun puolessavälissä on vähän enemmän aikaa, joten mä *toivon* hartaasti, että siihen väliin saisin julkaistua 3. osan.Vetääkö Niklas Kallea perseeseen jatko-osassa?? Tai sitte kalle panee niklasta perseeseen ja Juho nussii kallea anaaliin.. hiki ja paska vaan haisee ja karvapallit lätisee ja homppelit vinkuu perse verillä.
- ????
tälle ilmeisesti turha odottaa jatkoa, vai?
- ¤Laakerinlehti¤
Mulle ei tullut mieleenkään, että joku oikeasti odottaa tälle jatkoa. Vaikka mä tätä ensi kesänä jatkaisinkin, ei tälle siis ainakaan ennen sitä tule jatkoa. Mulla on käynnissä massiivinen masennusdepressiostressivaihe, kun tajusin, etten osaa kirjoittaa läheskään niin hyvin kuin haluaisin.
Ainakin mä piristän tällä joidenkin elämää, koska vihakommentteja satelee kuin monsuunialueella. :D
- toisilta vaan ei suj
No kuule älä jatka - tää oli täsä. Eikä oo vihakommentti, sulta vaan ei suju. Kirjoittele pöytälootaan jos mieles tekee ja mieti siyyen mitä niillä teet joskus vuosien päästä.
- ultramariinitaivas
Annas kun mä arvaan... Sä oot sitten jatkuvasti Suomen bestseller-listojen kärkisijoilla omien mestariteoksiesi kanssa? Ei, vaan sä olet elämääsi kyllästynyt pikkuporvari, jonka nykyinen elämäntehtävä on lyödä lyötyjä! Ja sun kaltaisten limanuljaskojen räpeltämien kommenttien saamista plussista päätellen et ole yksin!
Helvettiäkö se sulle kuuluu, mitä Lakris (tai kukaan muukaan) kirjoittaa ja milloin? Sehän julkaisee tarinoitaan just silloin kun siltä tuntuu eikä sun kaltaisten jästipäiden tarvitse tulla aukomaan päätään.
Kas kun et ole mun tarinoihini tullut kommentoimaan vastaavia päättömyyksiä! Sitä odotellessa... Kirjoita ensin itse parempia tarinoita ja ala sitten pukemaan sanoiksi noita sun aivopierujasi. Arvosteleminen on ok, jos se on hyvin perusteltua.
Vaikkei mulla sinänsä olekaan syytä puolustella Lakrista, niin kyllä mua vituttaisi armottomasti, jos joku sun kaltainen idiootti suoltaisi tuollaista paskaa mun tarinoiden kommenttiosioihin. - ¤Laakerinlehti¤
ultramariinitaivas kirjoitti:
Annas kun mä arvaan... Sä oot sitten jatkuvasti Suomen bestseller-listojen kärkisijoilla omien mestariteoksiesi kanssa? Ei, vaan sä olet elämääsi kyllästynyt pikkuporvari, jonka nykyinen elämäntehtävä on lyödä lyötyjä! Ja sun kaltaisten limanuljaskojen räpeltämien kommenttien saamista plussista päätellen et ole yksin!
Helvettiäkö se sulle kuuluu, mitä Lakris (tai kukaan muukaan) kirjoittaa ja milloin? Sehän julkaisee tarinoitaan just silloin kun siltä tuntuu eikä sun kaltaisten jästipäiden tarvitse tulla aukomaan päätään.
Kas kun et ole mun tarinoihini tullut kommentoimaan vastaavia päättömyyksiä! Sitä odotellessa... Kirjoita ensin itse parempia tarinoita ja ala sitten pukemaan sanoiksi noita sun aivopierujasi. Arvosteleminen on ok, jos se on hyvin perusteltua.
Vaikkei mulla sinänsä olekaan syytä puolustella Lakrista, niin kyllä mua vituttaisi armottomasti, jos joku sun kaltainen idiootti suoltaisi tuollaista paskaa mun tarinoiden kommenttiosioihin.No huh huh, mikä sota. :D Ei noita trolleja kannata ottaa noin vakavasti. Enhän mä ole tosiaan lopettamassa, vaikka moni maailmanvaltias sitä toivookin. :D
- ei vielä finlandiaa.
No sieltähän tulikin tasokasta tekstiä, uuultramariiinilta. Ei ihme että stressi painaa.
Mutta hyvä kun tuuletat, jospa vaikka helpottaa.- ultramariinitaivas
Ei mulla ole tällä hetkellä stressiä, kiitos kysymästä. Kiireetkin loppuvat huomiseen, jonka jälkeen on sitten enemmän aikaa kirjoittamiseen. En toisaalta ihmettelisi, vaikka stressaantuisinkin, kun tiedostan kaltaistesi vittuilupatrioottien olemassaolon.
Otan tämän vastailun silkkana harjoituksena. Koskaan ei voi kehittyä liiaksi.
- sana yleensä pidetää
Eikös tän ultran pitänyt lopettaa täällä - ainakin uhosi. viimevuoden puolella. Miksi siis kuitenkin roikut täällä edelleen vit'''lemassa.
- ultramariinitaivas
Niinhän mä lopetinkin. En ole julkaissut täällä yhden yhtä tarinaa viime vuoden toukokuun jälkeen. En sanonut mitään siitä, ettenkö jatkaisi kommentointia, ja siihenhän sinulla eikä kenelläkään muulla ole mitään sananvaltaa.
Vit***lemassa? Vain se, että mulla sattuu olemaan eri mielipiteet kuin jollakulla toisella, ei oikeuta tuollaiseen mun kommenttien kategorisointiin. (Sama koskee kaikkia; ei vain mua!) Mä hyväksyn sen, jos joku ei ole mun kanssa samaa mieltä, mutta ilmeisesti vastarannan kiiskien mielestä perustellut mielipiteet ovat kuin Saatanasta ikään.
I pity you, my dear friends... - FANI<3
ultramariinitaivas kirjoitti:
Niinhän mä lopetinkin. En ole julkaissut täällä yhden yhtä tarinaa viime vuoden toukokuun jälkeen. En sanonut mitään siitä, ettenkö jatkaisi kommentointia, ja siihenhän sinulla eikä kenelläkään muulla ole mitään sananvaltaa.
Vit***lemassa? Vain se, että mulla sattuu olemaan eri mielipiteet kuin jollakulla toisella, ei oikeuta tuollaiseen mun kommenttien kategorisointiin. (Sama koskee kaikkia; ei vain mua!) Mä hyväksyn sen, jos joku ei ole mun kanssa samaa mieltä, mutta ilmeisesti vastarannan kiiskien mielestä perustellut mielipiteet ovat kuin Saatanasta ikään.
I pity you, my dear friends...Oikeesti, tälle tarinalle on SAATAVA jatkoa!! Nyt, laakerinlehti otat itsees niskasta kiinni ja pakotat ittes kirjottaan ainaki yhen osan ny lisää. Tää vaikuttaa ehkä jopa parhaan tarinan alulta, jota oon IKINÄ lukenu, ja ois sääli jos en sais tietää miten tässä käy! Eihän nyt kellään niin kiire voi olla ettei saa ollenkaan kirjoitettua. Pliis, mä rukoilen sua. Jatka!
- ultramariinitaivas
FANI<3 kirjoitti:
Oikeesti, tälle tarinalle on SAATAVA jatkoa!! Nyt, laakerinlehti otat itsees niskasta kiinni ja pakotat ittes kirjottaan ainaki yhen osan ny lisää. Tää vaikuttaa ehkä jopa parhaan tarinan alulta, jota oon IKINÄ lukenu, ja ois sääli jos en sais tietää miten tässä käy! Eihän nyt kellään niin kiire voi olla ettei saa ollenkaan kirjoitettua. Pliis, mä rukoilen sua. Jatka!
Samaa mieltä. ;) Onhan Lakris ehdottomasti lupaavimpia uusia nimiä parin viime vuoden ajalta, mutta kuten monet muutkin, on hän päättänyt vaipua tauolle...
Lakris jatkaa tätä tarinaa varmaan kesällä, koska siihen suuntaan hän on viitannut: "TTLK on mukava kesätarina, jota kuuluu kirjoittaa ilta-auringon loisteessa ja ikkuna auki, jotta aina tasaisin väliajoin saa tuta kutsuvan kesäilman omintakeisen tuoksun. Niitä virkistäviä virtauksia tämä tarina kaipaa..."
Mä kirjoitan kyllä kesästä talvella ja toisinpäin ihan vaivatta, mutta meitä on joka lähtöön. Ei auta muu kuin kunnioittaa Lakriksen päätöstä ja olla kärsivällinen, koska odotushan palkitsee... :) - ¤Laakerinlehti¤
FANI<3 kirjoitti:
Oikeesti, tälle tarinalle on SAATAVA jatkoa!! Nyt, laakerinlehti otat itsees niskasta kiinni ja pakotat ittes kirjottaan ainaki yhen osan ny lisää. Tää vaikuttaa ehkä jopa parhaan tarinan alulta, jota oon IKINÄ lukenu, ja ois sääli jos en sais tietää miten tässä käy! Eihän nyt kellään niin kiire voi olla ettei saa ollenkaan kirjoitettua. Pliis, mä rukoilen sua. Jatka!
Oikeastaan mulla ei ole just nyt kiire, mutta kirjoittaminen maistuu tällä hetkellä aivan puulta. :( Toivon mukaan kolmas osa ilmestyy alkukesästä, mutta en lupaa mitään. Sen verran olen tässä jo oppinut.
- ei nimimerkkiä
sekoilin vähä ja luulin jo et tälle oli tullu jatkoa :-(
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2433869Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282318- 242121
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.912027Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?931704Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81301
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361297Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3031236Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227