olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2v. hän kosi minua kun olimme olleet yhdessä 7kk. meillä ei silloin vielä ollut sormuksia vaan ostimme ne jälkeenpäin. en kuitenkaan uskaltanut laittaa sormusta sormeeni. syy on perheeni. meillä kotona on arvosteltu aina kärkevästi muita ihmisiä ja olen saanut siitä myös oman osani.pelkään nyt kauheasti mitä sukuni ja perheeni sanoo kihlautumisestani jos laitan sormuksen sormeeni. vanhempani ovat seurustelleet 3v ennen kihloja ja saattaisivat pitää meidän kihloja liian aikaisina. äitini myös pitää kaikkia itse päättämiäni asioita väärinä joten varmasti nyt kihlautuminen olisi hänen mielestään väärin. poikaystäväni on joustanut jo niinkin pitkälle että hänen mielestään voimme laittaa sormukset sitten kun uskallan. kuitenkin haluaisin laittaa sormuksen sormeeni jotta kaikki näkisivät kuinka paljon poikaystävääni rakastan. onko kellään muulla ollut samanlaista ongelmaa?mitä pitäisi tehdä,odottaa vai olla välittämättä muista?
auttakaa mua
tyttönen19
121628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikö kukaan osaa auttaa mua, mitä ihmettä oikeasti teen tän asian kanssa?
Ei muuta kuin sormus sinne minne se kuuluu, jos siltä oikeasti tuntuu. Jos vanhempasi saavat kohtauksen, ei kai siinä auta kuin ottaa vastaan. Eiköhän ne siitä ajan kanssa tyynny, kun huomaavat, ettei ole kyse mistään pikkupentujen hölmöilystä...
Ei kellään tuollaisia vanhempia voi olla!Minun äitini meni naimisiin 16 vuotiaana.Ja on yhä samoissa naimisissa 58 vuoden yhteiselon jälkeen.
Kihlaus on lupaus naimisiin menosta eli lupaus siitä, että haluaa jakaa loppuelämänsä kyseisen ihmisen kanssa. Suoraan sanottuna sinä kuulostat vielä niin epäkypsältä, ettet ole valmis tekemään noin tärkeää lupausta. Mitäs jos odottelisit siihen saakka, että osaat tehdä isot päätöksesi itsenäisesti ilman vanhempien lupaa.
..mieltä olen kuin Topikin!Jos et itse uskalla päätöksiäsi tehdä, niin vielä tulee odottaa ennen kuin menee kihloihin...Se on lupaus avioliitosta eikä mikään pelkkä typerä sormus jota pidetään sormessa!Mieti vähän
onnellinen!!!
Laita nyt äkkiä se sormus sormeen ja näytä se kaikille! Äidille voit sanoa, että teet omat päätökset elämässäsi oli ne sitten hänen mielestään hyviä tai vääriä! Olethan jo aikuisiässä, joten voit sanoa, että omapahan on sitten murheesi jos tämä kihlautumisesi olisikin virhe ja että ymmärrät myös äidin kannan..
(minusta tuo loukkaa miestäsi, jos et "kehtaa" laittaa sormusta sormeesi!)
Miksi sinun pitäisi elää äitisi mukaan, miksi?? Luulen, että äitisi leppyy kun näkee kuinka onnellinen sinä olet ja kuinka hyvin teillä menee!
Ei muuta kun tsemppiä sulle! Kerran täällä vain eletään, älä odottele liian kauaa!
Menin aikoinani poikakaverini kanssa kihloihin 6 kk seurustelun jälkeen. Vanhempani olivat tavanneet poikakaverini ja jopa pitivät tästä (vaikka eihän meidän vauvalle kukaan ole tarpeeksi hyvä)! Kuitenkin koska kihlaus tuli niin nopeasti ja vielä aika nuorena, isäni ensimmäinen kommentti taisi olla, että jos häät ovat viiden vuoden sisällä, niin häntä ei tarvitse kutsua! Meillä oli aina tarkoituskin pitää pitkä kihlaus, mutta kolmen ja puolen vuoden kuluttua kihlauksesta isäni rupesi kyselemään, että millonkas ne häät sitten pitää järjestää. Nyt ollaan sitten viikonloppuna menossa naimisiin ja vanhemmat ovat hoitaneet oikeastaan kaikki järjestelyt (ja maksut!) ja odottavat päivää innolla. Eikä siihen edes ihan viittä vuotta mennyt!
Pidä oma pääsi, mutta anna myös vanhemmillesi aikaa. Pistä sormus sormeen ylpeästi vaan, niin kyllä he pian tajuavat, että sinun onnestasihan on kyse!
Sähän oot melkein alaikäinen. Usko vain, kyllä noin epäkypsän ihmisen puolesta on vanhempien vielä päätettävä - kunnes alat vihdoin elää omaa elämääsi!
En tiedä perustuiko kommenttisi kypsyydestä kirjoittajan ikään vai tekstiin. Toivon jälkimmäistä. Sillä itse menin kihloihin 17-vuotiaana kolmen vuoden seurustelun jälkeen itseäni 10 vuotta vanhemaan miehen kanssa. Nyt tuosta on aikaa viisitoista vuotta, naimisissa olemme olleet niistä kolmetoista. Lapset ovat 7v., 5v. ja 2v.
Ja loistavasti menee! Teinpä loistavan valinnan 17-vuotiaana, tai oikeastaan jo 14-vuotiaana. Tuuria vai tietoa, sitä en mene vannomaan =)
oletko ihan varma että haluat kihloihin? tai itse asiassa pitäisi kysyä, haluatko hänen kanssaan jonakin päivänä naimisiin? jos vastaus on kyllä, niin laita ihmeessä sormus sormeesi. mekin olimme olleet yhdessä 7 kk kun menimme kihloihin, ja serkkuni ja hänen vaimonsa menivät naimisiin puolen vuoden päästä siitä, kun alkoivat seurustella.
millä sais rakastamaan entistä enemmän?
Ela ite oma elamas, alaka valita siita, mita vanhempas ajattelee, ku ei ne kuitenkaan voi elaa sun puolesta. Itse sun on omat virhees tehtava ja selvittava niista... Itse sun on elamas elettava, so, ala valita siita mita toiset sanoo, jos ite koet oikeaks tehda jotain.. Ma seurustelen miehen kans, jota mun kotivaki ei oikein hyvaksyis, mut ku ma rakastan sita, ni en sit niin valita siita mita porukat on mielta. Ela rohkeasti oma elamas ihan ite!!