Itselläni meni kokonais 3 tuskallista vuotta yhden opettajan ollessa luokanvalvojamme, eli yläasteen ajan. Tämä kyseinen opettaja ei soveltunut ammattiinsa ollenkaan. Jos oppilaat supisivat tunnin aikana (joka on mielestäni täysin normaalia) opettaja purskahti itkuun. (Ja kyseessä on siis naisopettaja). Itse en ollut kovin seurallinen luokkatovereitteni kanssa koska luonteet eivät kohdanneet ja juttua ei yksinkertaisesti syntynyt joten olin välitunnit useimmiten puhelimessa puhuen ulkopaikkakuntalaisille ystävilleni. Opettaja oli laittanut välitunnilla yksinolemiseni merkille ja yritti väkisin tunkea minua muiden seuraan. Tekosyyksi hän asetti että olen syrjäytyvä, ahdistunut ja masentunut nuori ja levitti perättömän juorun pitkin koulua kaikille opettajille. (mitä kummaa sitten tapahtuikaan vaitiolovelvollisuudelle) Kyseinen opettaja tuli monesti kysymään minulta ja muilta luokkalaisiltani että "olemmeko kunnossa" kun aamu välitunneilla nukuimme käytävän penkeillä ja sohvilla. Ja tämähän on toki oikein epänormaalia. Kaverilleni (josta tuli kaverini vasta yhdeksännen luokan viimeisillä kuukausilla) opettaja oli sanonut että itkee tunneilla "perheongelmien" vuoksi. Tämä oli iso virhe. Perheongelmia ei missään nimessä saisi heijastaa työhön ja tämän myöntämällä ja OPPILAALATA myötätuntoa hakemalla menettää täysin auktoriteetti asemansa.
Mikä on siis vikana että näitä opettajakunnan soveltumattomia yksilöitä on hyväksytty töihin? Onko koulutus hataraa vai onko tällainen henkilö tehnyt vaan suuren arviointivirheen persoonaansa tulkitessa?
Mikä on siis vikana että näitä opettajakunnan soveltumattomia yksilöitä on hyväksytty töihin? Onko koulutus hataraa vai onko tällainen henkilö tehnyt vaan suuren arviointivirheen persoonaansa tulkitessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aurinkolahden peruskoulussa ku ois ollu ni toi ois hourulas