Olen avoliitossa ollut kuutisen vuotta,miehen tytär,nyt12 vuotias,joka toinen viikonloppu ja lomilla meidän yhteisessä kodissa.Tyär nukkuu aina isänsä vieressä,itse joudun petaamaan itelleni sohvalle nukkumapaikan.Ymmärsin asian vallan hyvin, kun lapsi oli nuorempi,mutta nyt alkaa olla mitta täysi.Asista olen keskustellut miehen kanssa,hänen mielestään asia ok,minusta ei,tyttärellä äidin luona oma huone jossa nukkuu kyllä.Itselläni on myös kaksi tytärtä,jotka ovat jo aikuisia,olen ollut yksinhuoltajana heidän kanssaan noin 10 vuotta ennen tätä suhdetta.Tämä kaiken muun lisäksi tuntuu "pelaamiselta"
onko normaalia???
mitta täynnä
121831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No minulla myös tyttö nukkuu toistaiseksi vieressäni, isin kultana tä'mä saisi jatkua ikuisesti.. :o) Mutta tietenkin nyt kun äitinsä muuttaa miehensä kanssa isompaan asuntoon ja lapsi saa oman huoneen toimin tietenkin vastaavasti ja lapsi saa oman huoneen myös täältä. Kuulostaa aika hassulta, että noinkin vanha lapsi nukkuu isänsä kanssa ja sinä olet sohvalla, eikö tuon ikäinen jo tarvitse omaa huonetta pelkästään jo läksyjen takia???? Keskusteleppa miehesi kanssa, koska eihän lapsi voi olla ikuisesti isin pikkutyttö muuta kuin sydämmessä. Heh, sano, että epäilet sitä ukkoasi pedofiliasta, niin ei enään uskalla nukkua edes samassa huoneessa... *heh, heh*
Ei ole mahdollisuutta omaan huoneeseen,pedofiiliasta en puhu,koska ei ole aihetta ja sitä käytetään jo liikaa kiristys mielessä hyväksi,mitä olen seurannut toosasta vuodatuksia.Laitan tästä lähtien miehen nukkumaan sohvalle kun tytär tulee,mitenkähän kuviot sitten menee sekaisin?
tuo oliki hyvä idea laita miehesi sinne sohvalle nukkuun!
ei mun mielestä enää 12 vuotias lapsi nuku isän vieressä, ei täysin normaalia ole...
vähän sama juttu. lapsella oli äitinsä luona oma huone, mutta meillä ei. nukuimme kolmisin, tai sitten minä menin sohvalle (ärsytti siinäkin mielessä, että itse tykkään nukkua pitkään ja tyttö heräsi aina ensimmäisenä viikonloppuisin ja tuli tietokoneelle olohuoneeseen). meillä todellakin oli ahdasta, kun olimme kaikki kolme samassa vuoteessa ja minusta tuon ikäisen lapsen paikka ei ole enää samassa vuoteessa aikuisten kanssa (poikkeustapaus, jos näkee pahaa unta, saa tulla viereen).
homma hoitui TODELLAKIN sillä, mitä itsekin ajattelit, eli komensin miehen sohvalle. loppui äkkiä tytön nukkuminen sängyssämme.
enää emme ole yhdessä. tyttö on nyt 11-vuotias ja nukkuu isänsä kanssa aina tapaamisviikonloppuina. isänsä on kyllä nyt suunnitellut tälle oman "nurkan" järjestämistä (muutti myös eromme jälkeen toiseen asuntoon, jossa on hyvät mahdollisuudet järjestää tytölle "melkein oma huone").
Aloitimme miesystäväni etälasten kanssa nukkumiskuviot siten, että he olivat minun parisängyssäni makuuhuoneessa ja minä vierassängyssä olohuoneessa. Tätä toteutin n. viidellä tapaamiskerralla ja sitten puhuin lasten isän kanssa, että minä en rupea enää olemaan vieras omassa kodissani, lapset nukkuvat yhdessä olkkarissa ja me kaksin vieretysten minun sängyssäni. Mielestäni heille ei kotini ollut enää outo. En halua lapsia keskelle, enkä isänsä viereen yöllä. Nuorempi parkui yhden illan hillittömästi (ei uskalla nukkua, valo pitää olla vieläkin koko yön), mutta en antanut periksi. Samoin otin tiukan linjan sen suhteen, että meidän makuuhuoneeseen ei tulla, jos ovi on kiinni. Vähemmästäkin halut lopahtaa, jos et koskaan tiedä miten ja milloin sieltä ovesta pyyhälletään (tietenkin alkuun ilman koputusta!).
Jos lapsi pelkää pimeää, näkee pahaa unta, tarvitsee jotain erityistä keskellä yötä (vessassa pitää käydä ilman apua ja juomista saa itse keittiöstä), niin kehotan isän menemään lapsen sängyn viereen ja saattelemaan hänet uneen. Ei siis niin, että lapsi änkeää viereen, kun keksii miljoona tekosyytä, että joku ei ole hyvin = ei nukuta.
No, näin minun "noita-akan" luona. Kun lapset ovat isänsä asunnossa, kuulen vähän rivien välistä, että nuorempi taas nukkuu isänsä vieressä. Mutta näin ei tietenkään ole, jos minä myös olen siellä viikonlopun.
Tämä tyttö on 8-vuotias. Mielestäni tässäkin aletaan olla jo niillä rajoilla, että miten saada nukkuminen itsenäisemmäksi (ei ole ihan lähellä näillä kutyymeillä yökylä kavereilla). Mikään ei puolestani estäisi tyttöjä lojumasta isänsä vieressä vaikka koko aamupäivää, kun olen itse herännyt, mutta eivätpähän näytä olevan kiinnostuneita.
Minulla on mielestäni tähän täysi oikeus. Olen itse erityisen herkkäuninen ja en taatusti nuku hetkeäkään, jos joku "ulkopuolinen" kiehnää vieressä. Mies tietenkin nukahtaa sekunnissa, joten hänelle se on ihan sama kuka saman peiton alla on, onhan se niin paljon helpompaakin kuin nousta itse ja jopa kuunnella lapsen huolta keskellä yötä.
Näistä asiosta on vaikea puhua,onneksi on tämä palsta,ja voi lukea että en ole ainut,joka taistelee tämmöisistä "vähäpätöisistä"ongelmista.
En tiedä mitä ajatella,kun puhun tyttären tempuista, sekä tästä nukkumajutusta hänen isän kanssaan,vastaus ollut usein,hän ei kasvata,äitinsä kasvattaa,onko oikein rakastaaa lapsensa piloille vailla sääntöjä,tunnen miehen pitävän minua pilkkanaan.Näistä asioista ei saisi edes puhua,mutta KIITOS teille kommenteista,helpompi ymmärtää ommaa ällötystään.
oli kiire,tuli kirjoitusvirheitä.
Miten teillä toimii arvovalta/ auktoriteetti kysymys muuten, jos perheen/ talon emäntänä siirryt sohvalle murrosikää lähestyvän tieltä?
Ostakaa riittävän iso sänky, jos tyttö tosiaan yhä nukkuu isänsä vieressä - mahdut sitten joukkoon sinäkin.
Itseäni myös ärsyttää todella paljon samantapaiset asiat. Kun aloimme mieheni kanssa asustaa yhdessä nuorimmaiseni oli 7v ja sen jälkeen nukkunut joka yö omassa huoneessa. Kun mieheni ainoa tytär meillä olleessaan aina terrorisoi makuuhuone-elämäämme,sanoin tytön täyttäessä 8v,että nyt loppui ja niin tytär siirrettiin omaan sänkyyn,omaan soppeen.Nyt tytär on 11v. Rinnat kasvaneet ja itse sanoo olevansa esimurrosiässä eli tiedostaa tilansa, kuinka ollakkaan,yhtäkkiä nyt pitää saada isä joka yö viereen nukuttamaan,ei muka saa unta ilman isää. Nytkin kun menivät maalle ja jäin kotiin lasteni kanssa,mieheni sanoi petaavansa heille yhteisen sängyn! ihmettelin,koska serkkutyttö on mukana ja yleensä nukkuvat serkukset kahden! Mieheni sanoi,että tytär haluaa! Mua ihan oikeasti etoo!!!! EI millään muotoa kuulu enää tuon ikäisen tytön ja isän nukkua vieretysten! Ikinä ei omat (4lasta) tehneet mitään tuollaista edes olleessaan isällään käymässä! Olen päättänyt,että tasan kaksi tapaamiskertaa enää katson tätä ja sitten otan asian toden teolla puheeksi myös tytön kanssa! Tuli mitä tuli!
Minä laitoin lapseni jo vauvana omaan huoneeseen núkkumaan ja siellä ovat pysyneet uusperheessäkin. Illalla luettiin lapsen omassa sängyssä ja vanhempana ovat joskus iltaisin pötkötelleet mieheni ja minun vuoteessa lueskellen, mutta aina lopuksi siirtyneet omaan sänkyynsä. Ja nukkuvat hyvin.
Provosoiduin kauheasti kun luin noita juttuja. Meillä on ollu ihan sama kuvio koko ajan (2v6kk) kun on oltu yhdessä. Tyttö täyttää syksyllä 11, enkä minä oikein enää jaksaisi odotella sitä että hän aikuistuu. Minun lapset ei saa tulla meidän sänkyyn, koska ne haisee pissalle ja häiritsee. Tosin tämä mieheni tytär pissii edelleen housuunsa ja usein myös sänkyyn. Joten missä ero??
Jos en suostu siihen että nukkuvat meidän sängyssä, he siirtyvät olohuoneeseen jossa levittävät vuodesohvan ja saavat näin ollen tahtonsa jokatapauksessa läpi. Minä sen sijaan nukun yksin kylmän yön sängyssäni. Ilman tyttöä, mutta myös ilman miestä.
Olen koittanut puhua miehelle asiasta, mutta hän vi..uilee että olen mustasukkainen ja inhoan hänen lastaan. Ja sanoo että on ihan ok, jos tyttö haluaa isin viereen, kun näkevät niin harvoin. (Tyttö 2 vknloppua peräkkäin meillä ja välissä 1 äidillään!!)Syynä on siis vain se että tyttö yksinkertaisesti vain HALUAA nukkua isän vieressä. Nukkumisongelmia ei ole, paitsi ihan selvästi teeskennelty mahakipu, joka ilmenee joka ikinen ilta kun meillä mennään nukkumaan (kotona äidin luona vatsa ei ole kipeä). Mieheni sanoo että sänky on meidän kahden, ei lasten, mutta se koskee vain minun lapsiani, jotka ovat 3- ja 5-v ja ikänsä puolesta sopisivat paljon paremmin vanhemman sänkyyn kuin esipuberteetti-ikäinen. PRKL! Mitä teen??!!!
kerron oman tarinani,mies ja poika 10 v(joka toinen vkonloppu),isällään.
Vieraillessani heillä ja pojan ollessa siellä sai poika nukkua,valitsemassaan paikassa.Nukkui isän vieressä,vaikka oma sänky.
Minä katsoin muutaman kerran,kuin ällikällä lyötynä ja päätin,etten jos en saa nukkua mieheni vieressä,menen kotiin.
Ilmoitin asian ja homma muuttui,nihkeästi,mutta kuitenkin..pysy jempttinä.
Tilannettasi huonontaa,että aikaa on kulunut näin paljon..mutta tsemppiä!