Ikinä ei voi tietää

Olen visikymppinen nainen, minulla on kaksi lasta, nuorinkin täytti jo 18 vuotta.
Jokin aika sitten siivoilin kaappeja ja heittelin roskiin ja poisvietäväksi paljon tavaraa. Olin säästänyt sellaisen soittolelun vauvalle, sitä vedetään narusta, itse lelu on keltainen yksinkertaistettu pää, jonka mustat silmät liikkuvat, kun vetoa laitetaan. Se siis soittaa ja silmät liikkuu. Se on hankittu silloin kun vanhempi poika oli vauva ja sitä on soiteltu myös nuoremmalle. Olen halunnut säilyttää sen muistona ja kysyinkin nuoremmalta pojalta, että vieläkö säilytetään.
Vastaus tuli täytenä yllätyksenä. Ei kuulemma varmasti tarvi säilyttää, hän on pienenä kuulemma pelännyt sitä ja niitä silmiä eritoten. Hänestä se on suorastaan kauhea lelu. Ei kuulemma soitella hänen lapselleen, jos sellainen tulee. Huh.. enpä olisi mitenkään osannut arvata ja me vanhemmat vielä onnettomat olleen vedelty sitä pikkuisille, luultu, että se on kiva.
Ihmettelinkin, että miksi sen mustista silmistä oli raaputettu maalia pois. Poikahan oli tietenkin yrittänyt sievistää sitä.
Näin se voi mennä.. sekin lelu on oikeasti kivan näköinen aikuisen mielestä, mutta on eri asia miten lapsi sen kokee.

Näin meillä.. tulipahan selväksi sekin.