jatkakaa...

Äidillä ei enää kuitenkaan ollut mahdollisuutta perua jo tehtyä kauppaa, kun maksukin oli jo suoritettu.
-Mutta Mirja kulta, voin keskittyä työhöni paremmin Lapissa ja luonnon keskellä!" äiti sanoi
-Mutta pittääkö minun sinne muuttaa? Eihän sielä ole mittää! Minun koulu on täällä ja kaverit on täällä, en tunne sieltä kettää! Emmekö olisi voinut hankkia kesämökkiä missä olisit voinu työskennellä rauhassa ja olisimma asuneet täällä!

sulkakynä kirjoitti:

Äidillä ei enää kuitenkaan ollut mahdollisuutta perua jo tehtyä kauppaa, kun maksukin oli jo suoritettu.
-Mutta Mirja kulta, voin keskittyä työhöni paremmin Lapissa ja luonnon keskellä!" äiti sanoi
-Mutta pittääkö minun sinne muuttaa? Eihän sielä ole mittää! Minun koulu on täällä ja kaverit on täällä, en tunne sieltä kettää! Emmekö olisi voinut hankkia kesämökkiä missä olisit voinu työskennellä rauhassa ja olisimma asuneet täällä!

Lue lisää

sori, en huomannut että joku Sulkakynä-nimimerkkinen oli aloittanut tämän... siis sulkakynä-kakkonen kirjoitti jatkoa, ei novellin aloittaja :) Sori, ei ollut tarkoitus matkia...
noniin, nyt joku voi taas jatkaa novellia....

sulkakynä kirjoitti:

Äidillä ei enää kuitenkaan ollut mahdollisuutta perua jo tehtyä kauppaa, kun maksukin oli jo suoritettu.
-Mutta Mirja kulta, voin keskittyä työhöni paremmin Lapissa ja luonnon keskellä!" äiti sanoi
-Mutta pittääkö minun sinne muuttaa? Eihän sielä ole mittää! Minun koulu on täällä ja kaverit on täällä, en tunne sieltä kettää! Emmekö olisi voinut hankkia kesämökkiä missä olisit voinu työskennellä rauhassa ja olisimma asuneet täällä!

Lue lisää

-Mirja, minulta on tämän kuun vuokrakin maksamatta, äiti huoahti, ja minä ryntäsin huoneeseeni itkien.

Ja siinä sitä oltiinna. Muutama päivä myöhemmin seisoin tukevan hirsi mökin portailla näyttäen hapanta naamaa, vaikka oikiasti tuo mökki oli aika soma... omalla tavallaan. Menin sisälle, jossa muutto miehet asettelivat tavaroita paikoilleen. He olivat minun huoneessani.
-Hei, ei se kirja hylly kuulu siihen! parahdin kun läskin näköinen äijä työnsi rakasta mänty hyllyäni aivan väärään paikkaan.
-No, minne sitten? äijä kysyi ärtyneenä. Nielaisin.

Blue Pine kirjoitti:

-Mirja, minulta on tämän kuun vuokrakin maksamatta, äiti huoahti, ja minä ryntäsin huoneeseeni itkien.

Ja siinä sitä oltiinna. Muutama päivä myöhemmin seisoin tukevan hirsi mökin portailla näyttäen hapanta naamaa, vaikka oikiasti tuo mökki oli aika soma... omalla tavallaan. Menin sisälle, jossa muutto miehet asettelivat tavaroita paikoilleen. He olivat minun huoneessani.
-Hei, ei se kirja hylly kuulu siihen! parahdin kun läskin näköinen äijä työnsi rakasta mänty hyllyäni aivan väärään paikkaan.
-No, minne sitten? äijä kysyi ärtyneenä. Nielaisin.

Lue lisää

-Ooo-okei, jätä se siihen, vinkaisin. Minä pelkäsin miehiä, sillä eräs 9-luokkalainen raiskasi minut kun olin 8. Olen hyvin ujo ja yksinäinen.
Raahustin alakertaan jossa äiti pisteli makkaraa poskeensa kertakäyttölautaselta. Kaadoin ittelleni lasin appelsiini mehua.
-Kuule Mirja, tuossa naapurissa on hevostalli. Voisit hoitaa niitä hevosia siellä...
-Ei ikinä! Kiljaisin. Tallihan oli täynnä porukkaa... niin ainakin meijän luokkalainen Saska oli väittänyt. Kyllä se varmaan puhu ihan asijaa, kerta talleilla pyöri joka päivä.

Illemalla maleksin talon edessä virtaavan joen luo. Vesi oli kirkasta ja pohja näkyi selvästi. Tässähän voisi vaikka uija, pohdiskelin ja potkaisin kiven jokeen.

=Redwood= kirjoitti:

-Ooo-okei, jätä se siihen, vinkaisin. Minä pelkäsin miehiä, sillä eräs 9-luokkalainen raiskasi minut kun olin 8. Olen hyvin ujo ja yksinäinen.
Raahustin alakertaan jossa äiti pisteli makkaraa poskeensa kertakäyttölautaselta. Kaadoin ittelleni lasin appelsiini mehua.
-Kuule Mirja, tuossa naapurissa on hevostalli. Voisit hoitaa niitä hevosia siellä...
-Ei ikinä! Kiljaisin. Tallihan oli täynnä porukkaa... niin ainakin meijän luokkalainen Saska oli väittänyt. Kyllä se varmaan puhu ihan asijaa, kerta talleilla pyöri joka päivä.

Illemalla maleksin talon edessä virtaavan joen luo. Vesi oli kirkasta ja pohja näkyi selvästi. Tässähän voisi vaikka uija, pohdiskelin ja potkaisin kiven jokeen.

Lue lisää

mutta sitten tajusin ettei mulla ollu bikineitä mukana. rohkaisin mieleni ja menin alusvaatteilla uimaan. rauhottelin itseäni vedessä, samalla kun vesi hyväili mun virtaviivaista kehoani, niin täydellistä kehoani.

mä rentouduin ja olin vaan vedessä kunnes tunsin että mun selkään tuijottettiin, käännyin ja näin jätkälauman rannalla. niiden pomo, oli helvetin komea, en uskaltanu sitä myöntää, mutt se vain tulvi päästäni ulos.

-menkää muut pois, se sanoi
muut lähti nuristen kauemmas
-saako liittyä seuraa? se kysyi
emmin hetken mutta tajusin lopulta etten aina voinut pelätä
-jos haluat, sanoin

oij oij oij oi ihana pyykkilauta vatsa (:huoh:)
niin hyvän näkönen jätkä että!

se ui mun luo
-moi oon jami
-mirja
-sä oot vissiin uus täällä?
-joo muuttettiin just mutsin kanssa tänne, sanoin
-hei haluaisitsä hengata meidän kanssa?
-mikä ettei

siitä lähtien jami oli mulle se tärkein!

tuolta se tuli tonne se meni kirjoitti:

mutta sitten tajusin ettei mulla ollu bikineitä mukana. rohkaisin mieleni ja menin alusvaatteilla uimaan. rauhottelin itseäni vedessä, samalla kun vesi hyväili mun virtaviivaista kehoani, niin täydellistä kehoani.

mä rentouduin ja olin vaan vedessä kunnes tunsin että mun selkään tuijottettiin, käännyin ja näin jätkälauman rannalla. niiden pomo, oli helvetin komea, en uskaltanu sitä myöntää, mutt se vain tulvi päästäni ulos.

-menkää muut pois, se sanoi
muut lähti nuristen kauemmas
-saako liittyä seuraa? se kysyi
emmin hetken mutta tajusin lopulta etten aina voinut pelätä
-jos haluat, sanoin

oij oij oij oi ihana pyykkilauta vatsa (:huoh:)
niin hyvän näkönen jätkä että!

se ui mun luo
-moi oon jami
-mirja
-sä oot vissiin uus täällä?
-joo muuttettiin just mutsin kanssa tänne, sanoin
-hei haluaisitsä hengata meidän kanssa?
-mikä ettei

siitä lähtien jami oli mulle se tärkein!

Lue lisää

mutta kaikki ei sujunutkaan kuten piti!

nita kirjoitti:

mutta kaikki ei sujunutkaan kuten piti!

Jami muuttui epäystävälliseksi ja töykeäksi. Mikään ei ollut niin kuin ennen. Jami saattoi karjaista minulle ilman mitään syytä tai läppästä. Eräänä päivänä tarrasin härkää sarvista ja kysyin:
-Mikä sua oikeen ketuttaa? Sä oot ollu ko pehvaa ammuttu karhu varmaan kaks kuukautta!
-Ei mikään, Jami tiuskaisi. Kyyneleet kihosivat silmiini. Jami oli mun ensimmäinen ystävä täällä... nytkö minä menetin hänet? Kyyneleet tulvivat esiin ja juoksin nopeasti kotiin. Heittäydyin sängylleni ja itkin... itkin... koiranpentumme Jori (ei oo mun keksimä nimi!) yritti lohduttaa minua nuolemalla kasvojani.
-Jori lopeta! Huoahdin. Loukkaantuneen pikku bordercollie hyppäsi alas sängyltä ja juoksi tiehensä. Jäin istumaan sängylleni, ja mietin, mtä tekisin Jamin kanssa. Jättää? Pitää? Pyytää anteeksi? Päätin valita viimeisen, vaikkei minulla anteeksipyydettävää ollutkaan.
Siispä kävin kiparilla ostamassa suklaata, ja hölkötin kokoontumis- ja tapaamispaikallemme pieneen metsikköön. Kun saavuin, en nähnyt Jamia. Näin vain Henryn, Kaken ja Peten. Muuta jengiläiset.
-Mi-missä Jami on? Kysyin puuskuttaen.
-Sä et arvaakkaan, Kake aloitti hiljaa, enteellisesti. Olin aivan ymmälläni. Mitä nyt?
Henry nielaisi.
-Mekin saatiin tietää siitä vasta tänään...
-Mistä? Tiukkasin.
-Jami on narkkari, Pete pamautti.
Minua huimasi. Jami. Minun Jamini. Minun oma Jamini! Vapisin kuin haavanlehti.
-Mirja hei, se meni stadii johonkin vierotuspaikkaan, se tulee sieltä... joskus, Kake yritti lohduttaa.
Minä en kuunnellut. Jami. Minun Jamini. Narkkari. Huumeiden käyttäjä.